Tällä viikolla päästiin taas leikkimään tutuksi tulleen Qgissin kanssa, Afrikan ja valuma-alueiden merkeissä. Mielestäni tärkein tällä viikolla oppimani asia tulevaisuuden kanssa (Qgis:in käytön suhteen) oli erilaisten alueiden (polygonien) yhdisteleminen. Luennolla muokkasimme ja rakensimme monimutkaisen tietokannan, ja lopulta käteen jäi kasa muokattuja karttoja, jotka kertoivat esimerkiksi konfliktien määrästä valtioittain Afrikassa, tai siitä, kuinka monta öljynporauskenttää kunkin Afrikan valtion sisältä löytyy. Tiedostot, joita käytimme ja sovelsimme harjoituksen lopussa, liittyivät timanttikaivoksiin, konflikteihin ja öljynporauskenttiin. Näistä kaikista oli tarkempiakin tietoja tallennettuna, joista voi päätellä, laskeskella tai analysoida monia muitakin tietoja.
Konfliktien suhteen voidaan päätellä esimerkiksi yleinen määrä konflikteja vuosittain, tietyn laajuisten konfliktien määrän muuttuminen vuosien aikana (esimerkiksi, onko suuret konfliktit lisääntyneet, kuinka paljon laajoja konflikteja on verrattuna pienien konfliktien määrään). Aineistot menevät pitkälle historiaan, jonka vuoksi näitä tietoja voi myös vertailla esimerkiksi kolonisaation historiaan.
Timanttikaivosten suhteen voidaan taas päätellä tietoa esimerkiksi siitä, onko kaivausten aloitusvuoden ja tuottavuusluokittelun välillä korrelaatioita. Myös se tieto on mielenkiintoinen tässä, kuinka paljon timanttikaivoksia löydetään ja onko tässä jonkinlaista lineaarista yhteyttä vuosien välillä. Öljykenttien suhteen voidaan päätellä myös samankaltaisia asioita.
Afrikka ei kuitenkaan ollut ainoa luennon aihe, vaan itsenäinen tehtävä Suomen valuma-alueista seurasi. Itselleni tämä oli mielenkiintoisempi aihe, ja pääsi soveltamaan äsken opittuja uusia tekniikoita. Tuloksena tästä on siis koropleettikartta, teemana valuma-alueiden tulvaindeksit eli periaatteessa kunkin valuma-alueen tulvaherkkyys virtaushuipussa, ja kirsikkana päälle vielä kunkin valuma-alueen järvisyysprosentti.
Kuvasta 1 siis huomataan, että siinä on Suomi ja tarkemmin Suomen vesistöjen valuma-alueet. Koropleettikartan väritys viittaa siihen, että mitä tummempi sininen alueella on, sitä suurempi on alueen tulvaindeksi. Esimerkiksi siis tarkoitetaan sitä, että keväällä lumien sulaessa, kun virtaushuippu saavutetaan, se on paljon korkeampi kuin mikä on virtauksen keskiarvo, ja tällöin usein tulvii. Näitä alueita on lähinnä rannikkoalueilla ja pohjoisessa. Järvisyysprosenttia esittävät diagrammit kunkin valuma-alueen kohdalla tarkoittavat yksinkertaisesti sitä, kuinka monta prosenttia valuma-alueen pinta-alasta on järviä. Tässä tulee huomata, että asteikko kulkee 20 prosenttiin asti.
Kuvan 1 kartasta voidaan tulkita pari asiaa. Ensinnäkin itselleni selkeimpänä, alueilla joilla on pienempi järvisyysprosentti, on suurempi tulvaindeksi. Esimerkiksi Järvi-Suomessa ja Kajaanin, Kuusamon sekä Kemijärven alueilla pohjoisemmassa näkyy selkeästi erittäin pitkiä järvisyysprosenttihistogrammeja. Näillä alueilla tulvaindeksi on myös selkeästi erittäin pieni. Rannikkoalueilla, joilla tulvaindeksi on suuri, on selkeästi pientä järvisyysprosenttia. Tästä voidaan päätellä se, että valuma-alueen järvien määrä luultavasti vähentää matkaa, jonka virtaava vesi kulkee ennen päätymistä suurempaan vesistöön, kuten järveen, eikä esimerkiksi mereen kulkiessa tulvi joessa. Vähäjärvisillä alueilla joet myös muodostavat luultavammin pidempiä ja suurempia verkostoja ilman välissä olevia järviä, jolloin myös virtaavan veden määrä on suurempi normaalistikin ja tulvaherkkyys kasvaa. Nuppu blogissaan päätyi samaan tulokseen, ja lisäsi vielä oivasti senkin, että esimerkiksi Pohjanmaan alavat maisemat vaikuttavat tulvaherkkyyteen.
Lähteet:
Häyhtiö, N. (luettu 21.3.2022): Melkein onnistui