Päiväkoti-ikäisten ja heidän vanhempiensa ravitsemustutkimus käynnistyy Helsingissä

Syksyllä 2021 käynnistyy Helsingin yliopiston ravitsemus- ja molekyylilääketieteen tutkijoiden MIRA2-yhteishanke, jossa tutkitaan laaja-alaisesti ruokavalion vaikutusta päiväkoti-ikäisten lasten ravitsemustilaan ja terveyteen. Tutkimus on nimensä mukaisesti jatkoa Helsingin kaupungin päiväkodeissa vuonna 2017 toteutetulle MIRA Helsinki -tutkimukselle, jossa selvitettiin vegaaniruokavalion vaikutusta lasten ravitsemustilaan ja ravintoaineiden saantiin. Sen tulokset julkaistiin arvostetussa EMBO Molecular Medicine -tiedejulkaisussa tammikuussa 2021.

MIRA2-tutkimus toteutetaan yhteistyössä Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan kanssa. Tällä hetkellä Helsingin kaupungin varhaiskasvatuksessa on noin 120 lasta, jotka saavat vegaanisen päiväkotiruoan. Ensimmäisenä tutkimukseen kutsutaan sähköpostitse helsinkiläisistä päiväkodeista noin 40 vegaanista ruokavaliota noudattavaa, 2‒6-vuotiasta lasta huoltajineen. Rekrytointi aloitetaan niistä päiväkodeista, joissa vegaaniruokavalion tilanneita lapsia on useita. Tarvittaessa rekrytointia jatketaan päiväkoteihin, joissa on vain yksi tai kaksi vegaaniruokavalion valinnutta lasta. Tämän jälkeen kutsutaan samoista päiväkodeista mukaan vielä vastaava määrä kasvisruokavaliota sekä sekaruokavaliota noudattavia lapsia (noin 40 + 40) huoltajineen.

Hankkeessa tutkitaan lasten ravintoaineiden saantia ruokapäiväkirjan avulla. He antavat laboratoriossa verinäytteen ja huoltajat keräävät heiltä kotona virtsa- ja ulostenäytteet. Biologisista näytteistä tutkitaan sekä perinteisiä suoria ravitsemustilan merkkiaineita, kuten esimerkiksi D-vitamiini-, A-vitamiini-, kolesteroli- ja aminohappopitoisuuksia, että laajemmin aineenvaihduntaa kuvaavaa satojen merkkiaineiden kokonaisuutta hyödyntäen tuoreimpia molekyylitason tutkimusmenetelmiä. Kunkin tutkimukseen osallistuvan lapsen huoltajilla on myös mahdollisuus osallistua itse hankkeen aikuisia koskevaan osuuteen. Tutkittavat aikuiset pitävät omasta ruokailustaan päiväkirjaa ja antavat samat biologiset näytteet.

Tutkimus pyritään toteuttamaan niin, että se vaikuttaa mahdollisimman vähän päiväkodin normaaliin arkeen. Aineistonkeruu tutkimusta varten pyritään suorittamaan kevääseen 2022 mennessä.

Osallistuminen tutkimukseen on täysin vapaaehtoista ja tutkimuksen voi keskeyttää koska tahansa. Osallistumalla tutkimukseen sinä ja perheesi voitte antaa merkittävän panoksen tieteelliselle tutkimukselle.

 

Lisätietoja antavat:

Tutkimuskoordinaattori
Elina Kettunen
ETM, terveydenhoitaja
Elintarvike- ja ravitsemustieteiden osasto, PL 66, 00014 Helsingin yliopisto
050 5118168
elina.t.kettunen@helsinki.fi

Tutkimuksesta vastaava henkilö (TVH)
Liisa Korkalo
ETT, yliopistonlehtori
Elintarvike- ja ravitsemustieteiden osasto, PL 66, 00014 Helsingin yliopisto
050 4488835
liisa.korkalo@helsinki.fi

Tutkija
Topi Hovinen
Lääkäri, väitöskirjatutkija, TkK
HY, Mitochondrial Medicine -tutkimusryhmä, Stem Cells and metabolism Research Program Biomedicum Helsinki 1, Haartmaninkatu 8, 00290 Helsinki
050 4075151
topi.hovinen@helsinki.fi

Tutkimuksen vastuulääkäri
Anu Suomalainen-Wartiovaara
Kliinisen molekyylilääketieteen akatemiaprofessori, ylilääkäri (HUSLAB)
HY, Mitochondrial Medicine -tutkimusryhmä, Stem Cells and metabolism Research Program Biomedicum Helsinki 1, Haartmaninkatu 8, 00290 Helsinki
09 4717 1965
anu.wartiovaara@helsinki.fi

 

Vastauksia tuoreesta tutkimusjulkaisustamme heränneeseen keskusteluun

(Bläddra ner för svensk version)

Äskettäin kansainvälisessä ja vertaisarvioidussa EMBO Molecular Medicine –tiedelehdessä julkaistu tutkimusartikkelimme “Vegan diet in young children remodels metabolism and challenges the statuses of essential nutrients” on kiinnostanut laajasti ja herättänyt sosiaalisessa mediassa vilkasta keskustelua. Tutkimuksessa vertasimme vegaanista, kasvis- ja sekaruokavaliota noudattavien helsinkiläisten päiväkotilasten ravintoaineiden saantia sekä verinäytteistä mitattuja ravitsemustilan ja aineenvaihdunnan merkkiaineita. Tavoitteenamme on tuottaa laadukasta tutkimustietoa lasten aineenvaihdunnasta ja ravitsemuksesta, jonka pohjalta mm. lasten ravitsemussuosituksia voidaan tulevaisuudessa kehittää. Avaamme tässä blogikirjoituksessa tarkemmin joitakin sosiaalisen median keskustelussa esille nousseita teemoja. Olemme poimineet alaotsikoiksi keskusteluissa toistuneita kysymyksiä.

Alkuperäisen tutkimusartikkelimme voit lukea täältä https://www.embopress.org/doi/full/10.15252/emmm.202013492

 

“Miksi tutkittiin vain 6 vegaaniruokavaliota noudattavaa lasta?”

Tutkimusartikkelin otoksessa oli mukana kaikkiaan 40 tervettä lasta, jotka söivät päiväkodissa vegaanista tai sekaruokaa. Tutkimus toteutettiin vuonna 2017, kun Helsingin kaupunki käynnisti kokeilun vegaaniruoan tarjoamisesta päiväkodeissa ja varhaiskasvatuksen ruokapalvelusta vastaavat halusivat varmistaa vegaaniruoan ravitsemuksellisen riittävyyden päiväkodissa tarjottujen aterioiden osalta. Tutkimus oli jatkoa aiemmalle, hyvin sujuneelle tutkimusyhteistyöllemme Helsingin kaupungin varhaiskasvatuksen ja Palvelukeskus Helsingin kanssa. Vegaaniruoka oli mahdollista valita tutkimuksen toteuttamisvaiheen aikaan vain 20 helsinkiläispäiväkodissa, joista käytännössä yhdeksässä oli vegaaniruokaa tilaavien perheiden lapsia. Kaikki nämä päiväkodit lähtivät projektiin mukaan, mistä olemme hyvin kiitollisia.

Päiväkotien kautta toimitimme tutkimustiedotteen kaikkien 31 tuolloin vegaaniruokaa päiväkodissa syöneen lapsen vanhemmille. Näistä jopa 25 lapsen vanhemmat allekirjoittivat suostumuslomakkeen. Osallistumisaktiivisuus oli siis tässä joukossa poikkeuksellisen korkea. Sekaruokavaliota noudattavat lapset kutsuttiin mukaan samoista päiväkodeista. Ruokapäiväkirjojen perusteella kuitenkin kävi ilmi, että suurin osa vegaaniruokaa päiväkodissa syövistä lapsista söi kotona myös eläinperäistä ruokaa. Mainittakoon, että vegaaniruokakokeilussa kaikki halukkaat saivat tilata vegaaniruokaa. Päiväkodissa vegaaniruokaa, mutta kotona maitotuotteita, kananmunaa ja kalaa syövistä tutkimushenkilöistä muodostui tutkimuksemme ryhmä “vegetarians”.

Kuten usein lapsia tutkittaessa käy, osaa jännitti verinäytteenotto ja kaikilta ei näytettä saatu. Tämä koski kaikkia tutkimuksen lapsiryhmiä, sillä verinäytteen anto oli perheiden vapaaehtoisuuden varassa. Tutkimuseettisten periaatteiden mukaan tutkimuksen saa keskeyttää tai tutkimuksen osasta saa kieltäytyä, ja näitä periaatteita noudatimme. 

Näiden vaiheiden jälkeen tutkimusartikkelissa mukana olevaan lopulliseen ryhmään saatiin 40 lasta, joista 24 oli sekasyöjiä, 10 kuului edellä kuvattuun kasvissyöjäryhmään ja kuusi oli täysin vegaaneja.

 

“Mitä tuloksista voi päätellä?”

Tuloksemme osoittavat, että vegaaniruokavaliota noudattavat lapset erosivat muista tutkittavista ryhmistä tilastollisesti merkitsevästi monin osin. Verinäytteistä mitatut D-vitamiinitasot, A-vitamiinistatus, transtyretiinin (eli prealbumiini), kolesterolimuotojen ja dokosaheksaeenihapon (DHA, omega-rasvahappo) tasot, sekä välttämättömien aminohappojen tasot kokonaisuutena olivat matalammat ja folaatin (vitamiini B9) taso korkeampi. Aineenvaihdunnan kattava selvitys (engl. untargeted metabolomics) osoitti vegaanien sappihappojen ja rasvahappojen aineenvaihduntateiden tasapainotilan eroavan sekasyöjiin nähden, mikä avaa uusia kiinnostuksen kohteita jatkotutkimuksille. Lisäksi kiinnostava havainto oli, että vain hyvin pieniäkin määriä eläinperäistä ruokaa syöneillä lapsilla tiettyjen vitamiinien tasot olivat keskimäärin sekaruokaryhmää lähempänä kuin vegaaniryhmällä.

Hyvä D-vitamiinin ja A-vitamiinin ravitsemustila on lapsilla erityisen tärkeä, sillä D-vitamiinin puutos aiheuttaa luuston, ja A-vitamiinin puutos näön kehityksen ongelmia erityisesti lapsilla. Lisäksi nykyisen tutkimustiedon valossa hyvä D-vitamiinitila on tärkeä myös kehon immuunijärjestelmän toiminnalle. Vegaaniruokavaliota noudattavat lapset erosivat tutkimuksessamme tilastollisesti merkitsevästi muista ryhmistä D-vitamiinin ja A-vitamiinin tasoja kuvaavan retinolia sitovan proteiinin (RBP) pitoisuuksien suhteen, vaikka näiden vitamiinien keskimääräinen saanti ravinnosta oli samaa tasoa kaikilla ryhmillä. Osallistujille kerrottiin näiden vitamiinien lisätarpeesta. Keskeinen johtopäätös tutkimuksessamme oli, että vegaaniruokavaliota noudattavien lasten D- ja A-vitamiininsaantiin tulee kiinnittää erityistä huomiota ja näiden vitamiinien saantia ja ravitsemustilaa tulee jatkossa tutkia lisää.

Tilastotieteellisestä näkökulmasta pieneen tutkimusjoukkoon liittyy suuri mahdollisuus, että todellisia ryhmien välisiä eroja ei tule tutkimuksessa esille. Puhutaan tyypin 2 virheestä. Kuitenkin jos pienellä tutkimusjoukolla havaitaan tilastollisesti merkitseviä eroja, kuten tutkimuksessamme havaittiin lukuisissa ravintoaineissa, ei tilastollisen virheen riski tähän suuntaan tulkintoja tehdessä itseasiassa riipu tutkittavien määrästä. Tilastollisesti merkitsevät erot, jotka tutkimuksessamme havaittiin, ovat siis tutkimukseemme osallistuneiden lasten edustamien ryhmien suhteen todellisia. Jäljelle jää mahdollinen otoksen kattavuuden ongelma, eli se, edustavatko tutkimamme helsinkiläispäiväkodeissa vegaaniruokaa syövät lapset esimerkiksi suomalaisia vegaaniruokavaliota noudattavia lapsia yleensä. Paras tapa tutkia tätä on tehdä laadukkaita jatkotutkimuksia mahdollisimman kattavalla tutkimusjoukolla.

Uuden tiedon valossa on mahdollista kiinnittää entistäkin huolellisempaa huomiota lasten vegaaniruokavalion turvalliseen koostamiseen. Siksi havaintomme oli tärkeää tuoda esille nyt eikä mahdollisten jatkotutkimusten jälkeen.

 

“Onko tutkimus luotettava?”

Olemme ottaneet osallistujen määrän tutkimusartikkelimme johtopäätöksissä kattavasti ja avoimesti huomioon. Artikkelimme Discussion -osiossa korostamme, että tuloksemme antavat aiheen lisätutkimuksille. Lisäksi on hyvä huomata, että tutkimuksemme julkaistiin kansainvälisesti arvostetussa vertaisarvioidussa tiedejulkaisussa, ja olemme käyneet keskustelua tehdyistä tulkinnoista ja johtopäätöksistä kolmen meistä riippumattoman vertaisarvioijan sekä EMBO Molecular Medicine -lehden päätoimittajan (editor) kanssa. Vertaisarvioprosessissa käymämme keskustelu on julkaistu avoimesti luettavaksi, ja jokainen arvioija sai vastineet kommentteihinsa. Vastineiden jälkeen heistä jokainen puolsivat artikkelin julkaisua. Arviot ja vastaukset voi lukea yhdessä tutkimusartikkelimme kanssa osoitteesta https://www.embopress.org/action/downloadSupplement?doi=10.15252/emmm.202013492&file=emmm202013492.reviewer_comments.pdf.

 

“Miksei tutkimuksessa mitattu asiaa x?”

Tutkimuseettisten periaatteiden mukaisesti terveeltä lapselta tieteellistä tutkimusta varten kerättävän verinäytteen maksimimäärä on tarkkaan määritelty, ja riippuu lapsen painosta. Tutkimuksessamme kaikilta lapsilta kerättiin sama määrä verta, jotta kaikista näytteestä voidaan tutkia samat asiat. Tutkimuksessa haluttiin käyttää uusimpia aineenvaihdunnan tutkimusmetodeja (mm. metabolomiikka), ja halusimme määrittää tutkittavien ryhmien välisiä aineenvaihdunnallisia eroja mahdollisimman laajasti. Siispä verinäytteen määrä asetti raamit sille, mitä yksittäisiä arvoja tutkimuksessa voitiin mitata. Valitsimme mitatut merkkiaineet aiemman kaikenikäisiä vegaaneja koskevan tutkimusnäytön perusteella. 

Esimerkiksi A-vitamiiniravitsemusta kuvaavaksi mittaukseksi valitsimme retinolia sitovan proteiinin, jonka analysointi vaatii vain murto-osan seerumin retinolin analysointiin vaaditusta näytemäärästä. Tutkimuksemme toimii erinomaisena lähtökohtana sille, mitä asioita jatkossa on syytä tutkia lisää, ja tutkimuksemme johdosta A-vitamiini on varmasti yksi näistä. 

 

“Miten D-vitamiinin eri muodot vaikuttavat D-vitamiinitilaan?”

Tutkimuksessamme ruoasta ja ravintolisävalmisteista yhteenlasketussa D-vitamiinin saannissa ei havaittu eroa ryhmien välillä (artikkelin kuva 1C ja taulukko EV1). Kuitenkin veren D-vitamiinipitoisuudessa havaittiin ero sekasyöjien ja vegaanien välillä: vegaaniruokavaliota noudattavilla se oli selvästi alempi (artikkelin kuva 2A: ”Vitamin D2+D3” ja taulukko EV6). Tässä tutkimuksessa D-vitamiinivajeen raja-arvona käytettiin yleisesti käytettyä rajaa 50 nmol/l. Tutkimuksessamme vegaaniruokavaliota noudattaneiden lasten D-vitamiinipitoisuudet olivat väliltä 53-67 nmol/l. Sekasyöjäryhmässä D-vitamiinipitoisuuksien mediaani oli 71 nmol/l. Pohjoismaissa D-vitamiinipitoisuuksien tiedetään vaihtelevan voimakkaasti vuodenaikoihin liittyvän auringonvalon määrän vaihteluiden mukaan, ja tutkimusnäytteemme kerättiin pääasiassa kesällä, jolloin pitoisuudet ovat huipussaan. 

Perheet raportoivat tutkijoille tarkasti kaikki lapselle annetut ravintolisävalmisteet, niiden käyttötiheyden, sekä annoksen. Vegaaniperheissä käytettiin erityyppisiä D-vitamiinivalmisteita. Kolme lasta käytti varmuudella D3-valmistetta ja kolme sellaista monivitamiinivalmistetta, jonka valmistaja vaihtoi koostumusta D2-vitamiinista D3:een elokuussa 2016. Ruokapäiväkirjat kerättiin touko-lokakuussa 2017. Tässä tutkimuksessa ei vegaaniryhmän jakaminen käytetyn D-vitamiinivalmisteen perusteella pienempiin osaryhmiin tarkempaa tarkastelua varten olisi ollut mielekästä. 

Pohdittaessa D-vitamiinin saannin ja ravitsemustilan välistä yhteyttä on tärkeää huomioida, että osa D-vitamiinista saatiin ruoasta. Sekasyöjien ruokavaliossa tärkeitä D-vitamiinin lähteitä olivat eläinperäisellä D3-vitamiinilla täydennetyt maitotuotteet sekä rasvalevitteet, jotka tuotteesta riippuen sisälsivät joko D2- tai D3-vitamiinia. Vegaanisessa ruokavaliossa D-vitamiinin tärkeitä lähteitä olivat kasvijuomat ja rasvalevitteet. Näissä lähteissä täydennys oli kasviperäistä D2-vitamiinia.

Tutkimustuloksemme osoittavat, että jatkossa on perusteltua tutkia tarkemmin eri D-vitamiinimuotojen vaikutusta lasten D-vitamiinitilaan.

 

“Mitä tarkoittaa ‘muuttunut aineenvaihdunta’?”

Aineenvaihdunnalla tarkoitetaan kaikkia elimistössä tapahtuvia reaktioita, joissa molekyyli (aine) vaihtuu toiseksi. Näihin reaktioihin perustuu koko kehon, elinten ja kudosten toiminta. Englannin kielessä vastaava sana on metabolism. Esimerkiksi, koska havaitsimme vegaaniruokavaliota noudattavien lasten kolesterolitasojen olevan hyvin alhaiset (artikkelin kuva 2A), tutkimme tarkemmin kolesterolin aineenvaihduntaa mittaamalla merkkiaineita, jotka kuvasivat kolesterolin imeytymistä ja kudosten kolesterolin tuotantoa (kuva 2B). Metabolomiikkatutkimuksemme osoitti, että sappihappojen, joiden valmistusaineena kolesteroli toimii, tuotantoa kuvaava aineenvaihduntareitti erosi selvästi vegaaniryhmän ja sekaruokaryhmän välillä, joten tutkimme myös yksittäisten sappihappojen pitoisuudet lapsilla. 

Suuressa osassa verenkierron rasvahapoista havaittiin myös eroja vegaaniryhmän ja sekasyöjäryhmän välillä – tällöin puhumme rasvahappoaineenvaihdunnan muutoksista. Metabolomiikka on molekyylilääketieteen tutkimuksessa suosittu, viime vuosina kehitetty analyysitapa, joka mahdollistaa satojen aineenvaihduntatuotteiden tutkimuksen kerralla. Laitoimme tietokoneen ryhmittelemään lapset näiden mittaustulosten perusteella ilman, että kone tiesi kunkin lapsen ruokavaliota. Tällaisella “sokkoutetulla” menetelmälläkin vegaaniruokavaliota noudattaneet lapset ryhmittyivät varsin yhdenmukaisesti omaan ryhmäänsä (tutkimuksen kuva EV1), mikä viittaa vahvasti siihen, että tutkimamme vegaanilapset muodostavat aineenvaihdunnallisesta näkökulmasta oman ryhmänsä tutkittavien lasten joukossa. Muuttunut aineenvaihdunta onkin kaikkia näitä havaintoja yhdessä kuvaava neutraali ilmaisu. Millaisia terveysvaikutuksia havaituilla aineenvaihdunnan eroilla on tai onko niitä, on tärkeä jatkotutkimuksen aihe.

 

“Eikö lasten vegaaniruokavaliota tosiaan ole ennen tutkittu?”

Tutkittua tietoa on hyvin vähän. Suoraan vegaanilasten aineenvaihduntaa koskevia (esim. veri- tai virtsanäytteitä analysoineita) tutkimuksia ei ole julkaistu vertaisarvioiduissa tiedelehdissä. Vegaanista ruokavaliota noudattavista aikuisista ja erilaisia kasvisruokavalioita (mutta ei täysin vegaanista) noudattavista lapsista on tutkimustietoa olemassa, mutta nämä tulokset eivät ole yleistettävissä täysin vegaanista ruokavaliota noudattaviin lapsiin. Tämä on yksi tärkeimmistä syistä, miksi me lähdimme tutkimusta tekemään. 

Aiemmin on julkaistu muutamia tutkimuksia, joissa on tarkasteltu vegaanista ruokavaliota noudattavien lasten kasvua ja ravintoaineiden saantia ruokavaliosta, tuoreimpana mm. saksalainen VeChi Diet Study, jonka tuloksia julkaistiin Nutrients-lehdessä vuonna 2019 (https://doi.org/10.3390/nu11040832). Yksi harvoista poikkeuksista, josta löytyy erikseen verinäytetuloksia osittain alaikäiselle vegaaniryhmälle, on ruotsalaistutkimus (Larsson & Johansson, Am J Clin Nutr 2002, tiivistelmä luettavissa:  https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/12081822/), jossa tarkasteltiin 16-20-vuotiaiden vegaanien rauta-, B12-vitamiini- ja folaattitasoja. Tämä ikäryhmä eroaa kuitenkin moni tavoin päiväkoti-ikäisistä. Lisäksi joissakin kasvisruokavalioihin liittyvissä tutkimuksissa on ollut mukana vegaanista ruokavaliota noudattavia lapsia, mutta heidät on tuloksia esitettäessä yhdistetty kasvissyöjien kanssa samaan ryhmään, joten päätelmiä täysin vegaanisesta ruokavaliosta ei näistä tutkimuksista voi tehdä. Lääketieteellisistä julkaisuista löytyy myös tapausselostuksia, jotka koskevat yksittäisiä lapsia. Tutkimuksia, joissa päiväkoti-ikäisten vegaanilasten vitamiini- tai muita aineenvaihduntaan liittyviä arvoja olisi tutkittu verinäytteistä, ei siis ole aiemmin julkaistu ja aihetta on edelleen tärkeää tutkia lisää. 

 

“Tarkoittaako tämä, että lasten tulee syödä lihaa ja maitotuotteita päiväkodissa joka päivä?”

Ei. Suomalaisissa päiväkodeissa voitaisiin hyvin tarjota kaikille lapsille nykyistä enemmän kasvisruokaa ja enemmän täysin vegaanisia aterioita. Tutkimusnäyttö kansainvälisesti osoittaa, että niin Suomessa kuin muissakin korkean tulotason maissa eläinperäisen ruoan kulutusta tulisi vähentää. Tämä koskee myös päiväkoti-ikäisiä, ja sitä vanhempia lapsia. Monipuolisesti koostettu ruokavalio, joka sisältää nykyistä keskimääräistä käyttöä selvästi runsaammin mm. papuja ja muita palkokasveja, kasviksia ja täysjyväviljaa ja toisaalta selvästi vähemmän eläinperäisiä tuotteita johtaisi pitkällä aikavälillä huomattaviin positiivisiin kansanterveysvaikutuksiin. Lisäksi eläinperäisten tuotteiden käytön merkittävä vähentäminen auttaisi hillitsemään ilmastonmuutosta. Myös meidän tutkimuksemme tukee tätä ajatusta: kasvissyöjien ja vegaanien ruokavaliossa mm. rasvahappokoostumus oli edullisempi kuin sekasyöjien. 

 

“Tarkoittaako tämä, että vegaaniruokaa ei tule enää tarjota päiväkodeissa?”

Ei. Päiväkodeissa käyvien vegaaniruokavaliota noudattavien lasten on tärkeää saada heille sopivaa ravitsevaa ruokaa, kuten muidenkin lasten. Jos tutkimuksissa havaitaan, että ruokavalioon liittyy mahdollisia ravitsemuksellisia riskejä, niitä voidaan laadukkaan tutkimustiedon avulla jatkossa paremmin ehkäistä. Helsingissä ruokapalvelu suunnittelee kaikki ruokavaihtoehdot täyttämään kansalliset päiväkotiruokaa koskevat ruokailusuositukset (https://www.julkari.fi/handle/10024/135907).

Tutkimukseen osallistuvien lasten ravinnonsaantia selvitettiin ruokapäiväkirjalla, jotka täytettiin päiväkotiruokien osalta henkilökunnan toimesta. Ruokapäiväkirjaan merkittiin vain lapsen syömä ruoka. Sophia Rehn tutki pro gradu -työssään ravintoaineiden saantia päiväkodissa syödystä ruoasta (https://helda.helsinki.fi/handle/10138/310171). Erityisen kiinnostavia tässä yhteydessä ovat tulostaulukot 9-11 (ks. sivut 44-46), joissa vertaillaan vegaaniruokaa päiväkodissa syöneiden lasten (riippumatta siitä söivätkö he eläinperäistä ruokaa kotona vai eivät, n=9) ja sekaruokaa syöneiden lasten (n=16) ravintoaineiden saantia päiväkodissa syödyiltä aterioilta yhteensä. Jotta vertailu oli mielekäs, siihen otettiin mukaan vain ne lapset, jotka söivät kaikki kolme ateriaa päiväkodissa (aamupala, lounas ja välipala). Rehn havaitsi, että vegaaninen ruoka täytti päiväkotiruokailua koskevat suositukset. Vegaaniset ateriat olivat monilta osin ravitsemuksellisesti parempia kuin sekaruoka-ateriat: vegaaniruoasta saatiin runsaasti muun muassa kuitua, folaattia ja tyydyttymättömiä rasvoja ja toisaalta vähemmän tyydyttynyttä rasvaa. Tämä oli tärkeä tieto myös Helsingin kaupungin yhteistyökumppaneillemme.

Tutkimuksemme tulokset kuitenkin osoittavat, että kaikin puolin terveellisen ja täysipainoisen vegaanisen ruokavalion toteutuminen lapsilla vaatii varsin huolellista suunnittelua.

 

Lopuksi

Lopuksi haluamme todeta, että meillä tutkijoilla ja kaikilla yhteistyökumppaneillamme on yhteisenä tavoitteena käyttää parasta tutkimustietoa, jotta lasten vegaanisia ja kaikkia muitakin ruokavalioita voidaan rakentaa terveelliseksi. Laadukas tutkimus on sen edellytys. Toivomme että nykyinen tutkimuksemme toimii kimmokkeena useille jatkotutkimuksille kansainvälisestikin. Tutkimustulosten pohjalta on aikanaan mahdollista tarkastella yleisiä lasten vegaaniruokavaliota koskevia ravitsemussuosituksia ja tarvittaessa päivittää niitä laajemman tutkimusnäytön pohjalta. Tutkimuksemme nosti esiin asioita, joihin voidaan ravitsemusneuvonnassa ja ruokavaliota koostettaessa kiinnittää nykyistäkin enemmän huomiota ja joihin tulevissa tutkimuksissa on syytä paneutua tarkemmin.

 

Topi Hovinen, LL
Liisa Korkalo, ETT
Riitta Freese, ravitsemustieteen dosentti
Essi Skaffari, ETM
Maijaliisa Erkkola, ravitsemustieteen dosentti
Anu Wartiovaara, akatemiaprofessori

 

Rubrik: Svar på den diskussion som väckts om vår nya forskningspublikation

 

Vår nyligen publicerade forskningsartikel ”Vegan diet in young children remodels metabolism and challenges the statuses of essential nutrients” i den internationella och referentgranskade vetenskapliga tidskriften EMBO Molecular Medicine har väckt stort intresse och livlig diskussion i sociala medier. I forskningen jämförde vi näringsintaget för daghemsbarn i Helsingfors som äter vegansk, vegetarisk mat och blandad kost samt spårämnen för näringstillstånd och ämnesomsättning som mätts i blodprov. Vårt mål är att producera högklassig forskningsinformation om barns ämnesomsättning och näring, utifrån vilken bl.a. barnens näringsrekommendationer kan utvecklas i framtiden. I detta blogginlägg öppnar vi närmare upp några teman som lyfts fram i diskussionen i sociala medier. Som underrubriker har vi plockat ut frågor som upprepats i diskussionerna.

Vår ursprungliga forskningsartikel hittas här https://www.embopress.org/doi/full/10.15252/emmm.202013492

 

”Varför undersöktes endast 6 barn med vegankost?”

I forskningsartikelns urval ingick sammanlagt 40 friska barn som åt veganmat eller blandmat på daghemmet. Forskningen genomfördes 2017 när Helsingfors stad inledde ett försök med att servera veganmat på daghem och de som ansvarar för måltidsservicen inom småbarnspedagogiken ville säkerställa att veganmaten näringsmässigt räcker till för de måltider som erbjuds på daghemmet. Undersökningen var en fortsättning på vårt tidigare, välfungerande forskningssamarbete med Helsingfors stads småbarnspedagogik och Servicecentralen Helsingfors. Under forskningens genomförandefas var det möjligt att välja vegankost endast på 20 daghem i Helsingfors, av vilka i praktiken nio hade barn vars familjer beställde veganmat. Alla dessa daghem deltog i projektet, vilket vi är mycket tacksamma för.

Via daghemmen skickade vi forskningsmeddelandet till föräldrarna till alla 31 barn som då åt veganmat på daghemmet. Av dessa undertecknade till och med 25 barns föräldrar samtyckesblanketten. Deltagaraktiviteten var alltså exceptionellt hög. Barn med blandad kost kallades med från samma daghem. Enligt matdagböckerna framgick det dock att största delen av barnen som åt vegankost på daghemmet också åt animalisk mat hemma. Det bör nämnas att alla som ville fick beställa veganmat i försöket. Av forskningspersonerna bildades gruppen ”vegetarians” som bestod av barn som åt veganmat på daghemmet men mjölkprodukter, ägg och fisk hemma.

Som det ofta går när man undersöker barn var en del nervösa för att ge blodprov och alla gav inte prov. Detta gällde alla barngrupper i forskningen eftersom det var frivilligt för familjerna att lämna blodprov. Enligt forskningsetiska principer får forskningen avbrytas eller en del av den avslås, och dessa principer har vi följt.

Efter dessa skeden fick vi 40 barn i den slutliga gruppen som ingick i forskningsartikeln, varav 24 var blandätare, 10 hörde till den ovan beskrivna vegetariska gruppen och sex var helt veganer.

 

”Vad kan man konstatera av resultaten?”

Våra resultat visar att barn som äter vegankost i många avseenden skilde sig från andra grupper som undersöktes på ett statistiskt signifikant sätt. D-vitaminnivåer, A-vitaminstatus, transtyretin (dvs. prealbumin), kolesterolformer och dokosahexaensyra (DHA, omega fettsyra) uppmätta i blodprov samt nivåerna för nödvändiga aminosyror som helhet var lägre och nivån för folat (vitamin B9) högre. En omfattande utredning av ämnesomsättningen (eng. untargeted metabolomics) visade att balansen mellan veganernas gallsyror och fettsyror skiljer sig från blandätarnas, vilket öppnar nya intressen för fortsatta forskningar. Dessutom var det en intressant observation att vissa vitaminnivåer hos barn som endast ätit mycket små mängder animaliska livsmedel var i genomsnitt närmare vitaminnivåerna hos blandätarna än vegangruppen.

Ett bra näringstillstånd av D-vitamin och A-vitamin är särskilt viktigt för barn, eftersom brist på D-vitamin orsakar problem i synutvecklingen, särskilt hos barn. Dessutom är ett bra D-vitamintillstånd i ljuset av nuvarande forskningsdata viktigt även för kroppens immunförsvar. Barn med vegankost skiljde sig statistiskt från andra grupper i fråga om halterna av D-vitamin och A-vitaminbindande protein (RBP), trots att det genomsnittliga intaget av dessa vitaminer i kosten var på samma nivå för alla grupper. Deltagarna informerades om behovet av ytterligare vitaminer. Den centrala slutsatsen i vår undersökning var att man bör fästa särskild uppmärksamhet vid D- och A-vitaminintag hos barn som äter vegankost och att man i fortsättningen bör undersöka tillgången till dessa vitaminer och deras näringstillstånd.

Ur ett statistiskt perspektiv är en liten forskningsgrupp förknippad med en stor möjlighet att verkliga skillnader mellan grupperna inte kommer fram i forskningen. Vi pratar om ett fel av typ 2. Om man med en liten forskningsgrupp upptäcker statistiskt signifikanta skillnader, såsom vi i vår forskning observerade vid många näringsämnen, beror risken för ett statistiskt fel inte i själva verket på antalet personer som undersöks när man gör tolkningar i denna riktning. Statistiskt signifikanta skillnader som upptäcktes i vår forskning är alltså verkliga i fråga om de grupper som de barn som deltog i vår forskning representerar. Det återstår ett eventuellt problem med urvalets täckning, det vill säga huruvida de barn som vi undersöker i daghemmen i Helsingfors som äter vegankost i allmänhet representerar till exempel finländska barn som följer vegankost. Det bästa sättet att undersöka detta är att göra högklassiga fortsatta forskningar med en så omfattande forskningsgrupp som möjligt.

I ljuset av den nya informationen är det möjligt att fästa ännu noggrannare uppmärksamhet än tidigare vid en säker sammanställning av barnens vegankost. Därför var det viktigt att vi lyfte fram våra observationer nu och inte efter eventuella fortsatta forskningar.

 

”Är forskningen pålitlig?”

I slutsatserna i vår forskningsartikel har vi beaktat antalet deltagare på ett heltäckande och öppet sätt. I avsnittet Discussion i vår artikel betonar vi att våra resultat ger anledning till ytterligare forskning. Dessutom är det bra att notera att vår forskning publicerades i en internationellt erkänd, referentgranskad vetenskaplig publikation, och vi har diskuterat de tolkningar och slutsatser som gjorts med tre oberoende referentgranskare och med tidningen EMBO Molecular Medicines huvudredaktör. Vår diskussion i referentgranskningsprocessen har publicerats öppet för läsning och varje granskare fick svar på sina kommentarer. Efter svaren förordade var och en av dem publiceringen av artikeln. Utvärderingar och svar kan läsas tillsammans med vår forskningsartikel på adressen https://www.embopress.org/action/downloadSupplement?doi=10.15252/emmm.202013492&file=emmm202013492.reviewer_comments.pdf.

 

”Varför mättes inte x i forskningen?”

Enligt forskningsetiska principer har maximiantalet blodprov som samlas in från ett friskt barn för vetenskaplig forskning definierats noggrant och beror på barnets vikt. I vår undersökning samlades samma mängd blod in från alla barn för att man skulle kunna undersöka samma saker i alla prov. I undersökningen ville vi använda de senaste forskningsmetoderna för ämnesomsättning (bl.a. metabolomik) och vi ville i så stor utsträckning som möjligt fastställa skillnader i ämnesomsättningen mellan grupperna som undersöktes. Därför ställde mängden blodprov ramarna för vilka enskilda värden som kunde mätas i forskningen. Vi valde de uppmätta spårämnena på basis av tidigare forskningsrön om veganer i alla åldrar.

Till exempel valde vi ett retinolbindande protein som en mätning av A-vitaminnäringen. För att analysera proteinet krävs endast en bråkdel av den mängd prov som krävs för att analysera retinol i serum. Vår forskning är en utmärkt utgångspunkt för vad som bör undersökas ytterligare i framtiden, och på grund av vår forskning är A-vitamin säkert en av dessa.

 

”Hur påverkar de olika formerna av D-vitamin D-vitamintillståndet?”

I vår forskning om mat och kosttillskott i det sammanlagda intaget av D-vitamin observerades ingen skillnad mellan grupperna (artikelbild 1C och tabell EV1). I D-vitaminhalten i blodet observerades dock skillnaden mellan blandätare och veganer: Hos veganätare var den klart lägre (bild 2A i artikeln: ”Vitamin D2+D3” och tabell EV6). I denna forskning användes som gränsvärde för D-vitaminbrist den allmänt använda gränsen 50 nmol/l. I vår undersökning var D-vitaminhalterna hos barn som följde vegankost 53-67 nmol/l. Medianen för D-vitaminhalterna i blandätargruppen var 71 nmol/l. I Norden är det känt att D-vitaminhalterna varierar kraftigt beroende på variationerna i mängden solljus under årstiderna, och vårt forskningsprov samlades huvudsakligen in på sommaren, då halterna är som högst.

Familjerna rapporterar noggrant till forskarna alla kosttillskott som ges till barnet, deras användningsfrekvens och dos. I veganfamiljerna användes olika typer av D-vitaminpreparat. Tre barn använde med säkerhet D3 och tre multivitaminpreparat vars sammansättning byttes ut från D2-vitamin till D3 i augusti 2016. Matdagböckerna samlades in i maj-oktober 2017. I denna forskning hade det inte varit meningsfullt att dela in vegangruppen i mindre delgrupper för närmare granskning utifrån det använda D-vitaminpreparatet.

När man funderar på sambandet mellan intaget av D-vitamin och näringstillståndet är det viktigt att beakta att en del av D-vitamin kom från maten. Viktiga D-vitaminkällor i blandätarnas kost var mjölkprodukter som kompletterats med animaliskt D3-vitamin samt fettappliceringar, som beroende på produkten innehöll antingen D2- eller D3-vitamin. I den veganiska kosten var växtdrycker och fettappliceringar viktiga källor till D-vitamin. I dessa källor var kompletteringen växtbaserat D2-vitamin.

Våra forskningsresultat visar att det i fortsättningen är motiverat att noggrannare undersöka hur olika D-vitaminformer påverkar barnens D-vitamintillstånd.

 

”Vad betyder ‘förändrad ämnesomsättning’?”

Med ämnesomsättning avses alla reaktioner i kroppen där en molekyl (ämne) byts ut mot en annan. Dessa reaktioner bygger på hela kroppens, organens och vävnadernas funktion. På engelska är motsvarande term metabolism. Eftersom vi till exempel upptäckte att kolesterolnivåerna hos barn med vegankost var mycket låga (bild 2A i artikeln), undersökte vi kolesterolämnesomsättningen närmare genom att mäta spårämnen som beskrev kolesterolupptagningen och produktionen av kolesterol i vävnaderna (figur 2B). Vår metabolomikforskning visade att den ämnesomsättningsväg som beskriver produktionen av gallsyror, vars tillverkningsämne är kolesterol, tydligt skiljde sig mellan vegangruppen och blandmatsgruppen, så vi undersökte också halterna av enstaka gallsyror hos barn.

I en stor del av fettsyrorna i blodcirkulationen observerades också skillnader mellan vegangruppen och blandätargruppen – då talar vi om förändringar i fettsyraomsättningen. Metabolomik är en populär analysmetod som utvecklats under de senaste åren och som möjliggör forskning av hundratals ämnesomsättningsprodukter på en gång. Vi programmerade en dator att gruppera barnen utifrån dessa mätresultat utan att maskinen kände till varje barns kost. Även med en sådan ”blind” metod grupperades barn som följde vegankost ganska enhetligt i sin egen grupp (forskningens bild EV1), vilket tydligt tyder på att de veganbarn som vi undersökt utgör en egen grupp bland de barn som undersöks ur ett ämnesomsättningsperspektiv. Den förändrade ämnesomsättningen är ett neutralt uttryck som beskriver alla dessa observationer tillsammans. Vilka hälsoeffekter de observerade skillnaderna i ämnesomsättningen har eller är, är ett viktigt ämne för den fortsatta forskningen.

 

”Har barnens vegankost verkligen inte undersökts tidigare?”

Det finns mycket lite forskning om ämnet. Forskningar som direkt gäller veganbarns ämnesomsättning (t.ex. som analyserat blod- eller urinprov) har inte publicerats i referentgranskade vetenskapliga tidskrifter. Det finns forskningsrön om vuxna som äter vegankost och om barn som äter olika vegetariska kost (men inte helt vegan), men dessa resultat kan inte generaliseras till barn som helt följer vegankost. Detta är ett av de viktigaste skälen till att vi gjorde forskningen.

Tidigare har det publicerats några forskningar där man har granskat hur barn med vegankost växer och hur de får näringsämnen ur kosten. Bland annat tyska VeChi Diet Study, vars resultat publicerades i tidningen Nutrients 2019 (https://doi.org/10.3390/nu11040832). Ett av de få undantagen, där det finns separata blodprovresultat för en delvis minderårig vegangrupp, är den svenska undersökningen (Larsson & Johansson, Am J Clin Nutr 2002, sammanfattningen kan läsas på: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/12081822/), där man granskade järn-, B12-vitamin- och folatnivåerna hos veganer i åldern 16-20 år. Denna åldersgrupp skiljer sig dock på många sätt från barn i daghemsåldern. Dessutom har vissa forskningar om vegetarisk kost inkluderat barn med vegetarisk kost, men de har vid presentationen av resultaten kopplats till samma grupp som vegetarianer, så man kan inte dra slutsatser om en helt vegansk kost. I medicinska publikationer finns också fallbeskrivningar som gäller enskilda barn. Forskningar där man skulle ha forskat i vitamin- eller andra ämnesomsättningsvärden hos veganbarn i daghemsåldern i blodprov har alltså inte publicerats tidigare och det är fortfarande viktigt att undersöka ämnet ytterligare.

 

”Betyder detta att barnen ska äta kött och mjölkprodukter på daghemmet varje dag?”

Nej. På de finländska daghemmen kunde man gärna erbjuda alla barn mer vegetarisk mat och helt vegansk mat. Forskningsrön internationellt visar att konsumtionen av animalisk mat borde minskas både i Finland och i andra länder med hög inkomst. Detta gäller även barn i daghemsåldern och äldre barn. En mångsidigt sammansatt kost som innehåller betydligt mer än den nuvarande genomsnittliga användningen bl.a. bönor och andra baljväxter, grönsaker och fullkornssäd och å andra sidan klart färre produkter av animaliskt ursprung skulle på lång sikt leda till betydande positiva effekter för folkhälsan. Dessutom skulle en betydande minskning av användningen av produkter av animaliskt ursprung bidra till att stävja klimatförändringen. Även vår forskning stöder denna tanke: I vegetarianernas och veganernas kost var bl.a. fettsyrasammansättningen förmånligare än i blandätarnas kost.

 

”Betyder detta att veganmat inte längre ska serveras på daghem?”

Nej. Det är viktigt att barn som äter vegankost på daghem får lämplig näringsrik mat, precis som andra barn. Om man i forskningar upptäcker att kosten är förknippad med eventuella näringsmässiga risker, kan de i fortsättningen förebyggas bättre med hjälp av högklassig forskningsinformation. I Helsingfors planerar måltidsservicen alla måltidsalternativ för att uppfylla de nationella kostrekommendationerna för daghemsmat (https://www.julkari.fi/handle/10024/135907).

Barnens näringsintag utreddes med en matdagbok som personalen fyllde i för daghemsmatens del. I matdagboken antecknades endast mat som barnet ätit. Sophia Rehn undersökte i sin pro gradu-avhandling näringstillförseln av mat som äts på daghemmet (https://helda.helsinki.fi/handle/10138/310171). Särskilt intressanta i detta sammanhang är resultattabellerna 9-11 (se sidorna 44-46), där man jämför intaget av näringsämnen hos barn som ätit vegankost på daghemmet (oberoende av om de äter animalisk mat hemma eller inte, n=9) och hos barn som ätit blandmat (n=16) från måltiderna på daghemmet totalt. För att jämförelsen skulle vara meningsfull togs endast de barn med som åt alla tre måltider på daghemmet (frukost, lunch och mellanmål). Rehn märkte att vegansk mat uppfyllde rekommendationerna för daghemsmåltider. De veganska måltiderna var till många delar näringsmässigt bättre än blandade måltider: Av veganmaten fick man bland annat rikligt med fibrer, folat och omättade fetter och å andra sidan mindre mättat fett. Detta var också viktig information för våra samarbetspartner i Helsingfors stad.

Resultaten av vår forskning visar dock att det på alla sätt krävs noggrann planering för att genomföra en hälsosam och fullvärdig vegankost hos barn.

 

Avslutning

Slutligen vill vi konstatera att vi forskare och alla våra samarbetspartners har som gemensamt mål att använda de bästa forskningsrönen för att göra barnens vegan- och alla andra kost hälsosamma. Forskning av hög kvalitet är en förutsättning för detta. Vi hoppas att vår nuvarande forskning fungerar som inspiration för flera fortsatta forskningar även internationellt. Utifrån forskningsresultaten är det i sinom tid möjligt att granska de allmänna näringsrekommendationerna för vegankost för barn och vid behov uppdatera dem utifrån mer omfattande forskningsrön. Vår forskning lyfte fram sådant som man i kostrådgivningen och sammanställningen av kosten kan fästa ännu större uppmärksamhet vid än i nuläget, och som det i kommande forskningar finns skäl att fördjupa sig i.

 

Topi Hovinen, ML
Liisa Korkalo, LVD
Riitta Freese, docent i näringsfysiologi
Essi Skaffari, LVM
Maijaliisa Erkkola, docent i näringsfysiologi
Anu Wartiovaara, akademiprofessor