Kuinka luoda eteenpäin vievää toimintaa sekä löytää yksinkertaisuutta ja rauhaa useasti monimutkaisiin tilanteisiin? Miten synnyttää ja ylläpitää omaa ja muiden luottamusta siihen, että yhteistä toimintaa voidaan muuttaa, parantaa, uudistaa myönteiseen suuntaan?

Ratkaisukeskeisyyteen pohjautuvat ideat ovat luonteeltaan arvostavia, innostavia ja toimivia. Niillä omien ja lukuisten kuulemiemme kokemusten mukaan pääsee pitkälle – usein pienin, mutta tehokkain askelin. Keskeinen keino on kysymisen ja näkökulmien löytämisen taito. Ratkaisukeskeisyyttä ei pidä ymmärtää liian yksioikoisesti ratkaisujen hakemisena, joskin tavoitteellisuus kuuluu kuvaan. Menetelmänä ja ajattelutapana se on kuitenkin paljon muutakin. Yksi keskeinen taito on näkökulmien ja vaihtoehtojen hakeminen ja näkeminen. Ongelmien ja puutteiden skannaaminen on tarpeen tiettyyn pisteeseen asti, mutta eteenpäin menoa auttaa  enemmän toivotun tilanteen hahmottaminen. Ihmisiä voi auttaa kuvittelemaan, millainen on toivottu tilanne muutettavan asian suhteen.

• Mitä haluaisimme nykyisen tilanteen (ongelman, epätietoisuuden tms.) sijaan?
• Miltä tilanne näyttää silloin?
• Mistä huomaamme, että asia on mennyt tavoiteltuun, hyvään suuntaan?

Myönteiset kuvaukset ja toiveet tuovat luonnostaan mukaan ajatukset siitä, mitä itse teemme toisin ja millaisia vahvuuksia ja kokemuksia meillä on käytössämme. Olemassa olevien vahvuuksien bongaaminen kuulostaa yksinkertaiselta. Tositilanteissa se kuitenkin unohtuu herkästi, kun ongelmien ja haasteiden setviminen tuntuu tarpeelliselta eteenpäin pääsemiseksi.

Muutama viikko sitten kuulimme tarinan ruotsalaisesta it-alan firmasta. Palaverissa toinen toistaan asiantuntevammat kaverit analysoivat palvelussa ilmenneitä ongelmia. Tämä oli firmassa tuttu kuvio: ongelmien kuvaamisella ja selittämisellä suorastaan pädettiin. Palavereissa aika kului tähän ja varsin usein loppui keskenkin. Sama oli taas toistumassa, vaikka toimitusjohtaja ja iso joukko firman työntekijöitä oli ollut vastikään yhdessä kongressimatkalla omaksumassa ratkaisukeskeisiä työtapoja. Kesken kiivaimman ongelmapuheen palaverin vetäjä heräsi: mitä jos määrittelemmekin ongelmien sijasta toivotun ratkaisun – parhaista parhaan tilanteen. Kaverit pääsivät yhteisymmärrykseen viidessä minuutissa. Tavoitetilanteen avulla tunnistettiin, mitä sellaista toimivaa on jo, joka auttaa pääsemään sinne. Mahdollisuudet listattiin. Niitä löytyi pieniä ja suuria ja niistä valittiin kolme seuraavaksi otettavaa askelta. Hymyt kasvoilla kertoivat, että ongelma korjaantui samalla – ei ollut tarvetta enää palata siihen. Kerromme tämän tarinan, vaikkakin kertoja pyysi, ettei tätä levitettäisi ainakaan kilpailijoille – niin kovan kilpailuedun he kokevat löytäneensä.