Pinjan blogi

Tällä kurssikerralla harjoiteltiin aineistojen yhdistelemistä ja tietokantojen valmistelua. Kurssikerralla tutkittiin ja työstettiin yhdessä Afrikan karttaa ja muun muassa konfliktien, timanttikaivosten ja öljykenttien sijoittumista kartalle.  Oli mielenkiintoista pohtia sitä, miten esimerkiksi konfliktit ja timanttikaivokset kartalla voivat mahdollisesti olla yhteydessä toisiinsa.

Harjoittelimme tietokannan kohteiden yhdistämistä muutamalla eri tavalla. Ensin kokeilimme yhdistää kohteita niitä muokkaamalla, “Merge selected features”-toiminnolla. Tämä olisi kuitenkin ollut työlästä toteuttaa koko kartta-alueelle, joten lopulta yhdistimme kohteet “Dissolve”-toiminnolla. Minulla oli ensin jotain ongelmia tämän kanssa, mutta sain ne onneksi selvitettyä melko pienellä vaivalla. Kokeilimme myös “Aggregate”-toimintoa.

Tietokannan kohteiden yhdistämisen jälkeen halusimme lisätä samalle kartalle dataa eri aineistosta. Aineisto, jonka halusimme lisätä, oli Excel-tiedosto, eli .xlsx-muodossa, mistä QGIS ei erityisemmin välitä, joten tiedostoa oli muokattava ja vaihdettava muoto .csv-tiedostoksi, jonka jälkeen sen sai lisättyä QGISiin Delimited Text -layerina. Opin myös vihdoin, miten ääkköset saadaan näkyviin QGIS:sissä, aikaisemmin olin nimittäin tapellut sen kanssa ja lopulta päätynyt korjaamaan koko aineiston käsin jälkikäteen. Nyt siis note to self: muista muokata encodingia ennen layerin tuomista!!

Lopulta tietokannat yhdistettiin toisiinsa Join-toiminnolla, minkä jälkeen tuotiin vielä muutama muu tietokanta suoraan tiedostoista – juurikin ne timantit, konfliktit ja öljykentät – ja näitä sitten pyörittelimme loppuajan. Näin jälkikäteenkin on mielenkiintoista pohtia, miten esimerkiksi konfliktien tapahtumavuodet ja öljykenttien tai timanttikaivosten perustamisvuodet ovat yhteydessä toisiinsa. Myös Nikolai Tuuri pohtii tätä kolmannen kurssikerran blogipostauksessaan (2023) ja toteaa, että konfliktit saattavat alkaa, kun uusi kaivos tai kenttä löydetään.

Kotitehtäväksi kurssikerralta jäi valuma-alue- ja tulvaindeksikartan tekeminen. Yhdessä kokeiltujen toimintojen ja tuotetun kartan eväillä oli melko helppo lähteä rakentamaan tätä. Ensin hieman ihmettelin kylläkin, että mitä tässä nyt oikein tapahtuu, mutta kun kerran pääsin vauhtiin, ei enää tullut suurempia ongelmia. Diagrammien käytön hoksaaminen tosin vei hieman aikaa, mutta onneksi internetin ihmeellisestä maailmasta löytyi apuja.

Kartasta tuli mielestäni hyvin intuitiivinen. Eniten tulvia on selkeästi rannikoilla, erityisesti Pohjanmaalla, joka on suorastaan tunnettu vuosittaisista tulvistaan. Minulle yllättävää oli, että Turun seudulla oli suurin tulvaindeksi, oletin jotenkin että se varmasti olisi Pohjanmaalla. Toki, onhan siellä myös iso joki joka tulvii.

Järvisyyden päätin kuvata ympyrädiagrammina, sillä se oli mielestäni havainnollistavampi kuin pelkkä pylväsdiagrammi. Kaveriksi siihen laskin siis maapinta-alaprosentin. Kartasta nähdään, että suurimmat järvisyysprosentit ovat kuin ovatkin Järvi-Suomen alueella, joten voin ainakin melko suurella itsevarmuudella todeta, että luultavasti tämä meni oikein…

Ensi kertaan!

Lähteet

Tuuri, N. (2023) “3. Kurssikerta,” Nikolain Blogi, 8. helmikuuta 2023 [Blogi]. Saatavissa https://blogs.helsinki.fi/nikolait/2023/02/08/3-kurssikerta/ (Viitattu 16.2.2023).

Ensimmäisen kurssikerran ja sen tehtävien tekemisen jälkeen oli mukava tulla toiselle kurssikerralle. Tuntui, että oli jo jonkin verran käsitystä siitä, miten QGIS toimii ja mitkä sen toiminnot ovat. Oli myös mukava huomata, että asia jonka kanssa edellisen kerran kotitehtävissä tappelin, eli rajapintana layereiden lisäys, opetettiinkin tällä kurssikerralla.

Tällä kurssikerralla vertailtiin eri projektioita keskenään ja karttatuotokset ovatkin koropleettikarttoja, joissa suhteutetaan eri projektioiden antamia pinta-aloja Suomen kartalla TM35-projektioon. Täytyy myöntää, että en ollut vielä kovin tutustunut eri projektioihin ennen tätä kurssikertaa, sillä tämä on vasta toinen maantieteen kurssini, mutta tulivatphan nekin nyt hieman tutummiksi. Sain kurssikerralla valmiiksi kolme karttaa, joissa vertasin Mercatorin, Robinsonin ja Plate Carreen projektioita TM35-projektioon.

Kuvassa 1 näkyy Mercatorin projektio suhteessa TM35-projektioon. Tämän teimme yhdessä kurssikerran aikana. Mielestäni kartasta tuli hyvin havainnollistava ja selkeä. Kuvissa 2 ja 3 näkyvät Robinsonin ja Plate Carreen projektiot suhteessa TM35 projektioon. Myös näistä kartoista tuli mielestäni selkeitä ja havainnollistavia, tosin pieni epäilyksen jyvänen heräsi, koska karttojen värityksessä ei näyttänyt olevan suuria eroja keskenään, vaikka toki arvot olivat huomattavasti eri. En kuitenkaan löytänyt mitään virheitä, joten luotetaan nyt, että ne olivat oikein… Ihmettelin kyllä myös miksi mittakaavapalkista tuli niin pitkä enkä löytänyt mistä sitä muutetaan… Mutta ei se kai se haittaa.

Kaikissa kartoissa vääristymät ovat sitä suurempia, mitä pohjoisempaan mennään, mutta Mercatorin projektiossa vääristymäarvot ovat huomattavasti suurempia kuin kahdessa muussa. Robinsonin projektiossa arvot ovat kaikista pienimpiä, joten tämä näyttäisi olevan lähimpänä TM35-projektiota. On tosin mielenkiintoista pohtia sitä, että itse on aina tottunut katsomaan Suomen karttaa TM35-projektion kautta, mutta kuten muut projektiot tuntuvat meille vierailta, ihmisille toisella puolella maailmaa TM35 varmasti tuntuisi oudolta. Myös Sini Koskela käsittelee tätä toisen kurssikerran blogipostauksessaan (2023) pohtimalla sitä, miten suuri merkitys projektiolla on asian esittämisessä.

 

Karttojen tekeminen on ollut tähän mennessä yllättävän hauskaa, mikä on ollut tietenkin kiva huomata. En jotenkin odottanut, että voisin olla näin innostunut karttojen tekemisestä.  Innolla odotan mitä tulevat kurssikerrat tuovat tullessaan!

 

Lähteet

Koskela, S. (2023) “Luento 2: Karttaprojektioita ja mittaamista,” kosini’s blog, 27. tammikuuta 2023 [Blogi]. Saatavissa https://blogs.helsinki.fi/kosini/2023/02/04/luento-2-karttaprojektioita-ja-mittaamista/ (Viitattu9.2.2023).

Ensimmäisen kurssikerran jälkeen minulle jäi oikein hyvä fiilis kurssista. Vaikka käytin QGIS-sovellusta ensimmäistä kertaa, kurssikerralla yhdessä muiden kanssa tehdessä sain oikein hyvän käsityksen sen perustoiminnoista ja ominaisuuksista. Kurssikerralta lähtiessä minulla oli melko itsevarma olo siitä, että selviän kurssista ja kotitehtävistä. Muiden blogeja lukiessa oli hieno huomata, että muillekin oli jäänyt vastaava fiilis tehtävistä. Esimerkiksi Kalla-Maria Tiilikainen mainitsee ensimmäisen kurssikerran blogipostauksessaan (2023), että kurssikerran jälkeen kynnys lähteä työstämään tehtäviä itsenäisesti todella madaltui, mistä olen ehdottomasti samaa mieltä.

Ensimmäisellä kurssikerralla laadittiin kartta Pohjois-Euroopan typpipäästöistä maittain (Kuva 1). Mielestäni kartasta tuli selkeä ja informatiivinen, mikä oli hyvä, koska siitä saamani harjoitus auttoi paljon myös kotitehtävän tekemisessä. Valitettavasti kurssikerralla tekemäni kartta ei kuitenkaan jostain syystä ollutkaan tallentunut OneDriveeni, tai ehkä olin vahingossa tallentanut sen väärään paikkaan, joten jouduin tekemään kartan vielä uudestaan kotona. Tämä ei kuitenkaan oikeastaan pienen alkuturhautumisen jälkeen juurikaan haitannut — sainpahan ainakin vielä kerrattua kurssikerran asioita.

Kuva 1 Typpipäästöt maittain

Ensimmäistä karttaa tehdessä tuli kuitenkin vastaan muutamia haasteita. En esimerkiksi ensin meinannut muistaa, miten muut kuin typpipäästöihin tämän datan mukaan vaikuttavat maat saatiin näkyviin. Pienen kikkailun jälkeen tämä kuitenkin onnistui. Kuten kurssikerralla, tästäkin kartasta tuli mielestäni informatiivinen ja selkeä; uskon, että myös dataa tuntematon ihminen osaisi tulkita tätä oikein.

Typpipäästökartan kasaan saatuani lähdin työstämään kotitehtäväksi annettua karttaa. Ollakseni täysin rehellinen minun täytyy sanoa, että tämän kanssa haasteita tuli vastaan vähän enemmänkin, ja turhautuminen meinasi voittaa. Kunnianhimoisesti lähdin ensin kokeilemaan tehtävän haastavinta vaihtoehtoa, ja sain kyllä datan ja kuntapohjan tuotua, mutta muuttujien kanssa työskentely tuotti jotenkin erityisen paljon vaikeuksia, joten lopulta päädyin tuomaan kuntapohjan helpoimman vaihtoehdon kautta. Myöhemmin tajusin, että olisin voinut vain käyttää sitä ensimmäistä tuomaani kuntapohjaa, sillä päädyin tuomaan lopulta käsittelemäni muuttujan, kesämökkien määrän kunnittain, ulkopuolelta joka tapauksessa. Toisaalta, ei tästäkään mitään haittaa ollut, ja sain taas harjoitella useampaa tapaa lähestyä tehtävää.

Kuva 2 Suomen kesämökit kunnittain

Toisen kartan kasaan saatuani olin ihan tyytyväinen. Lopputuloksesta tuli mielestäni helppolukuinen ja looginen kokonaisuus, josta hahmottuu hyvin suomen kesämökkien alueellisen jakautumisen trendi; suuri osa mökeistä sijoittuu Järvi-Suomeen, rannikoille sekä Lappiin. Datan tutkiminen oli myös minulle hyvin mielenkiintoista, ja lähdin lueskelemaan aiheesta lisää. Tilastokeskuksen (2020) mukaan Suomessa oli vuonna 2020 yli 500000 kesämökkiä, ja yli 780000 suomalaista kuului kesämökin omistavaan asuntokuntaan, mikä oli minusta yllättävää. Toisaalta, Sauna from Finlandin Carita Harjun mukaan Suomessa on arvioitu olevan saunojakin yli kolme miljoonaa, joten ei ehkä pitäisi yllättyä (Business Finland, 2021).

Kaiken kaikkiaan ensimmäisen kurssikerran tehtävien jälkeen minulla on toiveikas olo kurssin jatkosta. Saa nähdä mitä seuraava kurssikerta tuo tullessaan.

Lähteet

Tiilikainen, K. (2023) “Kurssikerta 1,” Kallan blogi, 20. tammikuuta 2023 [Blogi]. Saatavissa https://blogs.helsinki.fi/kallatii/2023/01/20/hello-world/ (Viitattu 26.1.2023).

Suomen virallinen tilasto (SVT): Rakennukset ja kesämökit [verkkojulkaisu].
ISSN=1798-677X. 2020, Kesämökit 2020 . Helsinki: Tilastokeskus. Saatavissa http://www.stat.fi/til/rakke/2020/rakke_2020_2021-05-27_kat_001_fi.html (Viitattu 26.1.2023).

Harju, C. (2021) “Vältä sudenkuopat ja onnistu saunapalvelussa,” Business Finland, 25. lokakuuta 2021 [Blogi]. Saatavissa https://www.businessfinland.fi/ajankohtaista/blogit/2021/valta-sudenkuopat-ja-onnistu-saunapalvelussa (Viitattu 26.1.2023).