Helsingissä esiteltiin eilen yleisölle uusi tutkimusprojekti jossa selvitetään roomalaistalojen tilankäyttöä ja sen yksityisyys- ja julkisuusaspekteja. Projektin nimi on Public and Private in the Roman House: Semantics, Archaeology and Performative Theory, kavereiden kesken Public and Private in the Roman House tai peräti PPRH. TJEU: nettisivut
Category Archives: Luokittelematon
Lisää Villa Lantea Suomelle!
Suomen Rooman-instituutti kirjamessuilla 27.-30.10.2011
Suomen vanhin ulkomailla toimiva instituutti, Villa Lanten renessanssihuvilassa majaansa pitävä Suomen Rooman-instituutti, osallistuu ensimmäistä kertaa Helsingin nelipäiväisille kirjamessuille to 27.10.-su 30.10. Tavoitteena on tuoda instituutissa tehtävää tutkimusta paremmin näkyviin Suomessa ja esitellä tieteen tuloksia populaarilla tavalla.
Antiikin henkeen sisustetulla osastolla 7p32 on ohjelmaa kaikkina kirjamessupäivinä.
-Torstaina ja lauantaina vihkiydytään antiikin Rooman maailmaan piirtokirjoitusten (to klo 14 ja la klo 16)ja roomalaisten monumenttien avulla (to klo 16 ja la klo 13).
-Perjantaina ja sunnuntaina opetellaan keskiaikaisten sulkakynien tekoa (pe klo 13 ja su klo 14) sekä myönnetään pyhiinvaelluspasseja ikuiseen kaupunkiin (pe klo 17 ja su klo 12).
Kerran päivässä osastolla vierailee puhujavieras kertomassa aiheesta Minun Roomani
-Torstaina kuullaan keskiajantutkija, dosentti Tuomas Heikkilää (klo 17).
-Perjantaina haastatellaan Villa Lantessa työskennellyttä kirjailija Eppu Nuotiota (klo 14).
-Lauantaina Rooma-elämyksiään valottaa pääministerinä ja puhemiehenä tunnettu presidenttiehdokas Paavo Lipponen (klo 14).
-Sunnuntaina Helsingin piispa emeritus Eero Huovinen kertoo suhteestaan ikuiseen kaupunkiin (klo 13).
Haastattelijana toimii Säätiön Institutum Romanum Finlandiae asiamies, dosentti Liisa Suvikumpu.
Lisätietoja Messuohjelmasta
Blogistinne löydätte osastolta antiikki-aiheisten työpajojen aikaan. Tulkaa moikkaamaan!
Ja vielä vinkkinä: lisää Villa Lantesta voi lukea Fenestra Fennorum -blogista.
Koiraihmiset huomio!
Koiran hankintaa vakavasti harkinneena olen surffaillut jos jonkinlaisella koirasivustolla. Aktiivisten koiraihmisten kuuma puheenaihe tuntuu olevan koiralle parhaiten soveltuva ravinto, ts. teolliset nappulat vs. raakaravinto (barf) vs. kotiruoka (ks. pohdintaa Uusi musta -blogissa). Väitteet parhaasta ruoasta perustuvat usein mutuun tai parhaassa tapauksessa lähinnä pitkäaikaisiin omiin kokemuksiin eikä väitteiden tueksi ole juurikaan tutkimustietoa. Helsingin yliopiston Eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa on parhaillaan käynnissä kyselytutkimus, jossa selvitetään miten koiran ruokinta, liikunta, asuinympäristö ja perimä vaikuttavat sen sairastumiseen. Koiranomistajia on pyydetty vastaamaan kyselyyn netitse ja vastauksia onkin kertynyt, mutta vielä lisää kaivataan. Vastausaikaa on enää 31.12. 2011 asti, joten jos et ole vielä vastannut, niin nyt mukaan tutkimukseen! Kyselylomake osoitteessa: www.ruokintakysely.fi.
Tunnelmia & kuvia
Tässä siis luvattua kuva-aineistoa Epuhin kenttäkauden liepeiltä.
Ensin, toiston uhallakin, muutamia otoksia kotikaupunkimme Vico Equensen kaduilta ja kujilta:
Vicon the nähtävyys, vaaleanpunainen kirkko:
Jonkun köyhän purtilo:
Maisemia asunnostamme Napolinlahdelle (mm. Ischia näkyy), en valita:
Rauniokuvia, tai jotakin sinnepäin.
Viimeisintä kaivausmuotia. Tylsät itskuviranomaiset kuitenkin kielsivät tämän tyylin, eivät kuulemma käy turvakengistä. Niiku mitenniiei?
Kotialttarin uusi lisä, kahvin jumalalle juomauhreja valmistava kulttiesine:
Puutarhakääpiöt. Olivat yllättäen ilmestyneet yhteen korttelimme peristyyliin. Marcus Lucretiuksen talon sisäänkäynnillä keräsivät ansaittua huomiota:
Sisiliskovauva Marcus Lucretiuksen talon atriumissa:
Cubiculumin koristelua:
Viimeistä viedään, viinit jäähtymässä piknikiä ja kauden lopetusmuodollisuuksia varten:
Sunnuntainen retki Monte Faitolle, Monti Lattari -vuorijonon korkeimmalle (?) huipulle. Reilun kilometrin korkeuteen nousevalle nyppylälle ei tarvitse kavuta itse vaan sinne pääsee huristelemeen Castellammare di Stabian asemalta lähtevällä köysiradalla:
Kun tarpeeksi korkealle kiipeää, niin tuleehan sieltä se alppimaja vastaan:
Joo, on maisemaa ja tunnelmaa:
Epävirallinen eksursio Sperlongaan yhdessä Villa Lanten arkkitehtikurssin kanssa. Matka sisälsi tutustumisen Tiberiuksen luolaan & huvilaan sekä museoon. Rannallakin käytiin, vaikka itse vastustin aurinkoa parhaan tahtoni mukaan.
Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä kuvia Pompejin hauvoista. Pari vuotta sitten rauniokoirista huolehtimaan perustettiin järjestö nimeltä (C)ave canem – Adotta Meleagro, joka taisikin onnistua sijoittamaan useamman hauvan ottokoiriksi perheisiin. Mutta tälle, kuten niin monille hyville projekteille lienee käynyt niin että rahat ja into ovat loppu eikä kukaan jaksa vastata projektin etenemisestä. Rauniokaupungissa pyöriikin irtolaisia taas enenevässä määrin, ja turisteja lähinnä kehoitetaan pysymään karvanaamoista erossa.
Pentti Uljas:
Pankkiirin vahtikoira:
Pompejin kuorosota
Epuhin ännännes kenttäkausi järjestettiin syyskuussa. Tieteellisestä annista ja byrokraattien nillityksestä voi lukea Eppu Viitasen sanoin Tutkimusretkellä-blogista. Yritän saada vapaa-ajantunnelmia ja kuvia päivitetyksi tähän blogiin mahd. pian.
Tässä kuitenkin noin alkajaiseksi tunnelmia viimeiseltä kaivauspäivältä, jolloin suomalais-ruotsalais-italialainen yhteistyö pääsi täysin uusiin mittoihin. Järjestimme yhteisen piknikin, jonka keskeisenä ohjelmanumerona oli ruokailun ohella kilpalaulanta. Ruotsalaiset toimivat diplomaattisina tuomareina ja italialaisten ryhmä esitti urhoollisesti Tuku tuku lampaitani -kappaleen. Suomalaisten kohtaloksi koitui kaksikin biisiä: vasemmistolainen partisaanilaulu, monille suomalaisillekin tuttu Bella Ciao (kuuntele suomalaisversion reippaita ciao-huudahduksia tästä) sekä napolin murteella esitettävä Renato Carosonen biisi Tu Vuò Fa’ L’Americano .
Tässä napolia, olkaa hyvä:
Puorte ‘e cazune cu nu stemma arreto…
na cuppulella cu ‘a visiera aizata…
passa scampanianno pe’ Tuleto
comm’a nu guappo, pe’ se fa’ guarda’…
Tu vuo’ fa’ ll’americano
mericano, mericano…
sient’a mme chi t’ ‘o ffa fa’?
tu vuoi vivere alla moda,
ma se bevi “whisky and soda”
po’ te siente ‘e disturba’…
Tu abball’ o’ rocchenroll
tu giochi a baisiboll…
ma e solde p’ e’ Ccamel
chi te li dà?
la borsetta di mammà!?
Tu vuo’ fa’ ll’americano
mericano, mericano…
ma si’ nato in Italy!
sient’ a mme: nun ce sta niente ‘a fa’
ok, napulitan!
tu vuo’ fa’ ll’american
tu vuo’ fa’ ll’american!
Come te po’ capi’ chi te vo’ bbene
si tu lle parle miezo americano?
quanno se fa ll’ammore sott’ ‘a luna
comme te vene ‘ncapa ‘e di’ “I love
you”?
Tu vuo’ fa’ ll’americano
mericano, mericano…
ma si’ nato in Italy!
sient’ a mme: nun ce sta niente ‘a fa’
ok, napulitan!
tu vuo’ fa’ ll’american
tu vuo’ fa’ ll’american!
…whisky soda e rock and roll
Ja käännös italiaksi:
Porti i calzoni con uno stemma dietro
una coppola con la visiera alzata
passi scampanando per Toledo
come un guappo per farti guardare
Tu vuoi fare l’americano,
mericano, mericano,
stammi a sentire: chi te lo fa fare?
Tu vuoi vivere alla moda,
ma se bevi “whisky and soda”
poi ti senti male!
Tu balli il rock and roll,
tu giochi a baseball,
ma i soldi per le Camel
chi te li dà?
La borsetta di mammà!?
Tu vuoi fare l’americano,
mericano, mericano,
ma sei nato in Italy,
stammi a sentire: non c’è niente da fare
ok napoletano!
Tu vuoi fare l’american,
Tu vuoi fare l’american!
Come ti può capire chi ti vuole bene
se tu le parli mezzo americano?
Quando si fa l’amore sotto la luna
come ti viene in mente di dire “I love you”?
Tu vuoi fare l’americano,
mericano, mericano,
ma sei nato in Italy,
stammi a sentire: non c’è niente da fare
ok napoletano!
Tu vuoi fare l’american,
Tu vuoi fare l’american!
…whisky soda e rock and roll
Jotkut saattavat tuntea kappaleen toisen säkeistön viimeaikaisesta miksauksesta nimeltä Papa Americano.
Sinappia ja vanhoja taloja
Vietin minikesälomani Ranskassa, Burgundin sinappipääkaupungissa Dijonissa. Tässä tunnelmointia kaupungin kaduilta.
Pöllörundin varrella kaupungin tärkeimmät nähtävyydet:
Ja sit sitä sinappii:
Hotel Montchapet oli pieni ja siisti, sopiva budjettimatkailijoille. Tältä näytti huoneeni ikkunasta.
Luksuksen makuun pääsin kuitenkin “ritarilinnassa” nimeltä Château de Saulon, jossa vietin viikonlopun Ranskaan asettuneen ystävättären häitä tanssien. Tai en noista ritareista tiedä, mutta talon uumenista löytyi haarniska, joka sai ainakin pienimpien vieraiden mielikuvituksen valloilleen.
Isompaa vierasta ilahduttivat sisustusinspiraatiot sekä tietenkin linna itse:
Linna sijaitsee Saulon-la-Ruen kylässä, jossa on ehkä noin viisi taloa. Suosittelen kuitenkin pistäytymistä kylillä jos näille nurkille joskus eksyy: paikallisessa kuppilassa oli tarjolla mahtavan hyvää pihviä. Myös linnassa voi herkutella, kuten hääillallisella saimme todeta. Tässä viiriäisterriiniä:
Natinkia natinkia
Baijerin helmi
Tässä lupaamaani kuvamatskua Münchenista:
Marienplazin uusgoottilainen raatihuone & kellopeli:
Täällä asuu kunnon väki, tai ainakin säädyllinen kotifrouva:
Erikiva kauppa, Kare:
Augustiner, oluttupa:
Ja sen sikamainen mättöannos:
Vertailevan pizzatutkimuksen saldoa. München on selvästi pohjois-italialainen pizzakaupunki. Syökää pizzaa Napolissa:
Glyptothek joka yhdessä vastapäisen Antikensammlungenin kanssa muodostaa historiallisen käyntikohteen: kaksi valtavaa rakennusta täynnä “aarteita”, ts. arvokkaita antiikkiesineitä ryövättynä alkuperäisestä kontekstistaan. Mukana mm. Aiginan Afaian temppelin päätykolmiopatsaat, mutta monien muiden esineiden löytöpaikasta ei juuri tiedetä:
Hauska väriennallistus, joka muistuttaa hyvin, ettei antiikin maailma suinkaan ollut tyylikkään valkeanhohtoinen:
Filosofikeisari ja mosaiikki:
Schwabingin viehkoa aluetta:
Täältä sais kaljaa. Kaikkialta Münchenista saa kaljaa. Jos tykkää kaljasta, Saksa on hyvä maa.
Decostation:
Durch für gegen ohne um München
Alkuvuoden olen keskittynyt pääosin valmistelemaan esitystä Münchenissa 24.-25.3. pidettyä “Privata Luxuria: Towards an Archaeology of Intimacy. Pompeii and Beyond” -nimistä seminaaria varten.
Esittelin parikymmenminuuttisessa esitelmässäni roomalaisten nukkumiskäytäntöjen yksityisyysaspekteja ja Herculaneumin makuutilojen erityispiirteitä. Muissa esitelmissä kuultiin mm. Pompejin Casa del Granduca Michelen varhaisvaiheiden kehityksestä, GIS-teknologian soveltamisesta arkeologisissa kohteissa, Efesoksen yksityistalojen viimeisimmästä tutkimuksesta sekä Pompejin ja Herculaneumin talojen ovista. Lähimpänä omaa aihettani oli esitelmä, joka tutkaili pompejilaisia huonetiloja, joiden rakenne (seinässä olevat syvennykset) voivat viitata siihen että huoneita käytettiin makuutiloina sekä esitys, joka keskittyi pohjois-afrikkalaisten roomalaistalojen cubiculum-huoneisiin.
Ludwig-Maximilians -yliopiston tutkijakollegiumin (Center for Advanced Studies) viehättävissä tiloissa järjestetty workshop oli oiva tilaisuus tutustua muihin saman alan tukijoihin ja käydä jokseenkin vapautunutta keskustelua Pompeji-tutkimuksen nykytilasta. Esitelmissä ja etenkin keskusteluosioissa pöllytettiin innolla 1990-luvun suuria nimiä, kuten Andrew Wallace-Hadrillia sekä etenkin sitkeästi tieteellisessä keskustelussa esiintyvää tapaa käyttää latinankielisiä nimityksiä pompejilaistalojen huonetiloista (hyvänä esimerkkinä cubiculum, jota käytetään iloisesti kuvaamaan useitakin huonetiloja, vaikka ne eivät millään muotoa ole toimineet makuuhuoneina, mihin cubiculum-sana viittaa).
Muutenkin matka Etelä-Saksaan oli varsin iloista vaihtelua arkiseen aherrukseen. Kaupunki on kaunis ja siisti ja seminaarimme ajaksi sattui varsin aurinkoiset kevätkelit. Münchenin-matkaajalle suosittelen paitsi keskustan (Marienplaz) koluamista myös tutustumista Schwabingin viehättävään kaupunginosaan, joka on täynnä pikku putiikkeja ja kahviloita. Kaupungissa pärjää myös mainiosti italialla, mutta yllätyksenä tuli se ettei luottokortit tuntuneet oikein kelpaavan. Gastronomisia elämyksiä meille tarjoilivat afganistanilainen rafla Lemar, paikallisen baijerilaismätön (sikaniskaa ja bisseä) mekka Augustiner sekä eläintenystävän vegepaikka Prinz Myshkin. Suosittelen lämpimästi kutakin kohdetta.
Sattumalta ennen matkaa tutustuin Müncheniin hieman erikoisesta vinkkelistä, nimittäin tutustumalla Hitlerin ”tyttöystäväksi” nimetyn Unity Mitfordin ja hänen kuuden omalaatuisen sisaren elämäkertaan. Englantilainen Unity kärsi jonkin sortin pakkomielteisestä Hitler-ihailusta ja kyttäsi tätä münchenilaisessa ravintolassa aina kunnes pääsi Führerin suosioon. Unity asui Schwabingissa lähellä hotelliani ja yritti päättää päivänsä läheisessä puistossa, Englisher Gartenissa. Mitfordien eksentriseen sisarusparveen kannattaa tutustua lukemalla Mary S Lovellin teos Mitfordin tytöt sodassa ja rakkaudessa. Sisarusten elämästä on selvästikin saanut innoituksensa myös Kate Morton, jonka teoksen The House at Riverton olin napannut mukaan matkalukemistoksi.
Visuaalista todistusaineistoa luvassa myöhemmin!
Ei lintu eikä kala
Palasin taas roomalaisrunoilijoiden kimppuun, vaikken oikeastaan pääse niiltä koskaan karkuun, en edes ulkomaille matkustaessani. En erityisemmin rakasta lentämistä, ympäristöhaittojen lisäksi se aiheuttaa huteraa oloa ja pelontunnetta mahanpohjassa. Lentäminen on epäluonnollista, ihmistä ei ole tehty lentämään. Ihminen ei ole myöskään merieläin. Tämä Horatiuksen mainio merenkulkukammoinen runo (oodi 1,3) palaa mieleeni aina kun istua kökötän kyyryasennossa lentokoneen kiihdyttäessä nousuun (laskeutuminen on sentään hieman luonnollisempaa: ”what goes up must come down”).
Kyseessä on ns. saattoruno Vergiliukselle, Horatiuksen ystävälle ja aikansa kuululle värssynikkarille, joka matkasi Kreikkaan. Horatius toivottaa toverilleen suotuisaa matkaa ja rukoilee tämän rantautuvan vahingoittumattomana (rivi 7). Etenkin runon loppupuolella hän taivastelee kuinka ihmiset uhmaavat jumalia valtameriä ylittäessään. Jos purjehtimista pidetään hybriksenä, niin vielä pahempi rikos jumalia vastaan on lentäminen:
Sic te diua potens Cypri,
sic fratres Helenae, lucida sidera,
uentorumque regat pater
obstrictis aliis praeter Iapyga,
nauis, quae tibi creditum 5
debes Vergilium; finibus Atticis
reddas incolumem precor
et serues animae dimidium meae.
Illi robur et aes triplex
circa pectus erat, qui fragilem truci 10
commisit pelago ratem
primus, nec timuit praecipitem Africum
decertantem Aquilonibus
nec tristis Hyadas nec rabiem Noti,
quo non arbiter Hadriae 15
maior, tollere seu ponere uolt freta.
Quem mortis timuit gradum
qui siccis oculis monstra natantia,
qui uidit mare turbidum et
infamis scopulos Acroceraunia? 20
Nequicquam deus abscidit
prudens Oceano dissociabili
terras, si tamen impiae
non tangenda rates transiliunt uada.
Audax omnia perpeti 25
gens humana ruit per uetitum nefas;
audax Iapeti genus
ignem fraude mala gentibus intulit;
post ignem aetheria domo
subductum macies et noua febrium 30
terris incubuit cohors
semotique prius tarda necessitas
leti corripuit gradum.
Expertus uacuum Daedalus aera
pennis non homini datis; 35
perrupit Acheronta Herculeus labor.
Nil mortalibus ardui est;
caelum ipsum petimus stultitia neque
per nostrum patimur scelus
iracunda Iouem ponere fulmina. 40
Englanninkielisenä runon voi lukea kokonaisuudessaan osoitteessa:
http://www.authorama.com/works-of-horace-1.html
Tässä runon viimeiset, hybristä käsittelevät säkeet Teivas Oksalan käännöksenä:
Uhmaa kieltoja ihminen,
valmis on kokemaan kaiken ja kestämään.
Uhmakkaana Prometheus
julkeimmin petoksin toi tulen päälle maan.
Varkain kun tuli taivainen
tuotiin, maan asujiin iski jo Sairaus,
kuumetautien paljous,
ennen verkkainen kuoleman pakkokin
jouduttaa koki kulkuaan.
Siivin ilmoja koetteli Daidalos –
siihen luotu ei ihminen.
Murtautui Manalaan hurjana Herakles.
Kaikkeen ihmiset ryhtyvät:
taivaan korkeuteen pyrkivät tyhmyrit.
Niin ei voi rikostemme vuoks
Zeuskaan laskea pois tuimia vaajojaan.