Category Archives: Luokittelematon

Happy New York Everybody!

Luokittelematon

Iloista uutta vuotta myös New Yorkista. Tai no oikeastaan lähtettelen toivotuksia kotoani, sillä matka Isoon Omppuun viuhahti ohi sen verran nopeasti, etten ennättänyt blogia päivitellä.

Tässä lupaamaani kuvamateriaalia metkalta reissulta.

Hotellimme Belleclaire Upper West Sidella, lähestulkoon hintansa väärti:

Pakollisia nähtävyyksiä

Times Square:

Kuin olisi joutunut tv-sarjaan:

Täh, onks mulla oma show?

Bryant Park &  New York Public Library:

Korkeita taloja, Chrysler building & Flatiron building:

On the Top Of The Rock, eli Rockefeller Centerin näköalatasanteella korkeanpaikankammoa ruokkimassa:

Manhattan nähtynä Staten Islandin lautan kyydistä

Kuin myös Vapis:

Hauskinta New Yorkia tarjoillaan stand-up-komediaklubeilla, mm. Comic Stripissä:

Suosittelen, mutta samalla varoitan nauruvarantojen ehtymisestä.

Shoppailua

Ruotsalaisdekkaristit rulettavat, mutta löytyi sentään Sofiakin:

Bloomingdales pyryssä:

Tommy paketissa:

Ruoka oli hyvää ja sitä oli PALJON

Manhattan Dinerin (Broadway & 77th Street) namipannarit:

Cupcake:

Maailman parhaat bellinit Ciprianilla:

Herkkukoju:

Lonely Planetin suositeltavia suosituksia: turkkilainen ravintola Beyoglu Upper East Sidella (1431 3rd Avenue):

Broolynin ehkäpä kuuluisin pizzapaikka, Grimaldi’s. Vinkkinä: pienestä pizzasta riittää hyvin kahdelle nälkäiselle (sama super size me -ajattelu pätee kyllä kaikkialla muuallakin)

Caffe Latte Harlemissa, joskin totuuden nimissä täytyy mainita, että kahvila voisi sijaita millä maailman trendialueella tahansa. Ei sis. sielunsiskoja, mutta hyvää kahvia ja valkoisia naisia:


Harlemiin pitäisi kai mennä 110-kadun yli, mutta me ajeltiin metrolla alitse:

Kellari-ravintola nimestää huolimatta ei-suomalainen (vaan gregu). Ei testattu.

Talvinen puistonäkymä. Kelit eivät oikein suosineet ulkoilmailua & yleistä hengailua.

Lincoln Center naapurissamme. Mm. kaupunginoopperan ja -baletin sija & Black Swan -elokuvan kuvauspaikka.

Luonnonhistoriallisessa museossa (American Museum of Natural History) oli nykyeläimiä:

ja dinoja eli louhikäärmeitä:

sekä ihmisten aikaansaannoksia:

Kummallinen esine:

Sun Stone, atsteekkien kalenterikivi (jäljennös):

Armeniaa:

Kasakka

Tämä ei ole pilakuva Obamasta, vaan havainnekuva ihmisten aistiherkkyydestä:

The MET, eli The Metropolitan Museum of Art. Pienoinen pettymys nille, jotka ovat viime aikoina kolunneet läpi suuret euroopalaismuseot. Egyptiosasto parasta antia.

Fayyumin muotokuvia, vrt. intoilu aiemmassa postauksessa.

Sistrum:

Hra Pernebin hauta (n. 2381-2323 eKr.) Saqqatasta:

Faaraotar Hatshepsut

Egyptinsinistä

Dendurin temppeli:

Lodin mosaiikin yksityiskohta:

Museossa esillä ns. kyllästymiseen asti pyttyjä, tässä kaula-amfora

geometrista kertsua:

ja korinttilainen astia

Muutama ilahduttava “sänkylöytö”:

Roomalainen leposohva:

Keskiaikaa edustaa Sienan Caterina, joka esiintynyt blogintäytteenä jo aiemmin:

Eurooppalaisen taiteen osastolla kuuluisia heppuja: Vermeer, Caravaggio & El Greco:

Coney Island. Ei jääty ottamaan arskaa, kun aurinkovoide jäi himaan:

Asiaankuuluvat hodarit

Hauskaa oli vaikka paljon jäi näkemättä. Joskus lämpimään vuodenaikaan takaisin!







Felicem annum novum…

Luokittelematon

Maailmalla vuosi vaihtuu milloin missäkin, esim. kiinalaisten näyttävää vuodenvaihdetta vietetään helmikussa, kun jäniksen vuosi alkaa.

Länsimainen ajanlasku tammikuun alkuun sijoittuvine vuodenvaihteineen perustuu pitkälti roomalaiseen kalenteriin (tai sen versioihin). Vuodenvaihteen nykyinen sijainti on kutenkin melko myöhäinen: aiemmasta helmi-maaliskuun taitteesta vaihde siirrettiin tammikuun alkuun vasta joskus 100-l. eKr. Mahdollinen ajankohta on vuosi 153 eKr., jolloin konsuleiden virkaanastumispäivä vakiintui tammikuun alkuun. Tästä ei ole kuitenkaan varmuutta. Uuden vuoden aloitusseremoniat säilyivät vanhalla paikallaan vielä sen jälkeen, kun vuoden alku siirrettiin joulu- ja tammikuun vaihteeseen.

Varhaisimmassa, Rooman perustajakuninkaan Romuluksen ajalle sijoitetussa kalenterissa, ei itse asiassa edes ollut tammi- ja helmikuuta (Ianuarius, Februarius). Vaikka seuraava kunkku, Numa Pompilius (jonka ansioiksi roomalaiset laskivat lähes kaikki kuningasajan positiiviset uudistukset) lisäsikin nuo kuukaudet kalenteriin, vietettiin vuodenvaihdetta maaliskuun alussa vielä pitkään. Tämä selittää myös kuukausien latinankielisten nimien nykylukijasta epäloogisilta vaikuttavat nimet, sillä tämän systeemin mukaan esim. joulukuu, December on todellakin kymmenes kuukausi (decem = kymmenen). Tammi-helmikuun “ajattomuus”  perustuu siihen, etteivät tuona aikana säät oikein suosi elinkeinoja, eli maanviljelyä ja sotimista. Olikin siis aikaa huilia.

Vuodenvaihteen juhlissa näkyy liminaalisuus  Esimerkiksi 23.2. vietettävät Terminalia-juhlat oli omistettu rajakivien jumalalle, Terminukselle. Muinaisen kultin perustana on todennäköisesti ollut maanviljelijöiden animistinen ajatus henkiolennosta, joka oli valinnut asuinpaikakseen tonttien rajalle sijoitetun merkin. Rajakivien asettaminen paikoilleen vaati rituaalin, jossa uhratun eläimen veri ja tuhka asetettiin kuoppaan maan antimien, hunajan ja viinin kera. Tämän jälkeen kuoppa peitettiin kivellä tai puupölkyllä. Tämä rituaali heijastui myös Terminalia-juhlien menoissa: juhlan kunniaksi maanomistajat seppelöivät rajakivensä ja uhrilahjoina annettiin viljaa, hunajaa ja viiniä, uhrieläimen veri puolestaan pirskoteltiin rajakivien päälle. Tunnemme juhlan mm. Varrolta, joka selittää roomalaista kalenteria teoksessaan De Lingua Latina. Terminalia-juhlasta hän kertoo seuraavasti, kiinnittäen huomiota lähinnä ajalliseen rajallaoloon (ling. 6,13): ”Terminalia, quod is dies anni extremus constitutus: duodecimus enim mensis fuit Februarius et cum intercalatur inferiores quinque dies duodecimo demuntur mense. ” (suom. Terminalia-juhlaa kutsutaan tällä nimellä, koska tämä päivä on asetettu vuoden viimeiseksi. Helmikuu on näet ollut kahdestoista kuukausi, ja kun väliin lisätään  karkauskuukausi, viimeiset viisi päivää otetaan pois kahdestatoista kuukaudesta.)

Tasavallan ajan kalenterissa joka toinen vuosi lisättävä karkauskuukausi alkoi Terminalia-päivän jälkeen, ja helmikuun viimeiset päivät lisättiin karkauskuukauden loppuun.  Maaliskuu, Martius oli vanhastaan roomalaisen vuoden ensimmäinen kuukausi. Kuukausi oli omistettu Marsille, mikä näkyy sen aikana vietettyjen juhlien luonteessa. Mars oli paitsi roomalaisten sodanjumala myös maan ja kasvun suojelija, ja maaliskuun juhlat heijastelevat uuden sota- ja satokauden alkamista.

Roomalainen kalenteri on metka ja mielenkiintoinen aihe, josta on kirjoitettu paljon. Wikipedian ohella myös A. Kivimäen teos Roomalainen kalenteri: tempus fugit (Hämeenlinna 1998) on varsin lukijaystävällinen lähde lisätiedon hankkimiseksi. Tieteellisempää tekstiä kaipaavat voivat hankkia infoa seuraavista opuksista, joita itse käytin Varroa ja roomalaisia juhlapäiviä käsittelevän proseminaarin teossa:
A. K. Michels, The Calendar of the Roman Republic, Princeton 1967
H. H. Scullard, Festivals and Ceremonies of the Roman Republic,  London 1981
M. York, The Roman Festival Calendar of Numa Pompilius, American University Studies, Series XVIII, Classical Languages and Literature, Vol. 2. New York 1986

Ajattelin toivottaa onnellista uutta vuotta kaikille lukijoille pienen ajatusleikin kera. Eikö olisikin miellyttävää poistaa myös omasta kalenteristamme tammi- ja helmikuu? Näiden kuukausien aikana voisi hissutella ja nysvätä kotona ja perheen kanssa tekemättä juuri mitään järjellistä / tärkeellistä nukkuen oman unirytmin mukaan juuri niin paljon kuin huvittaa. Pois deadlinet ja muut ikävät aikataulut, kiire ja stressi! Halipus kaikille!

Joulu-poulu

Luokittelematon

Se on täällä taas, tai siis kolmen yön päässä (laskin aivan itse): Joulu (isolla Jiillä).

Joulukuu on aina ollut lempiaikaani ja joulunvietto ihanaa. Viime vuonna juhlittiin Roomassa, tällä kertaa lumen peittämässä Suomessa.

Nykyjoulussa on kaikuja muinaisten roomalaisten keskitalven juhlasta Saturnaliasta, joka oli mm. runoilija Catulluksen suosikkiaikaa. Macrobiuksella puolestaan on kokonainen Saturnalian mukaan nimetty opus. Teoksen keskustelut ja tarinointi käydään Saturnalia-festivaalin aikaan. Kirjan voi lukea latinaksi netissä Lacus Curtiuksen sivuilla. Tarjolla on myös ranskankielinen käännös.

Yksi suosikkirunoilijani, Martialis, taasen on kirjoittanut muutaman kirjasen verran lyhykäisiä runoja, joita annettiin lahjojen mukana. Lahjana voitiin antaa vaikkapa vahakynttilöitä, jotka toivat valon yön pimeyteen, jos vaikka orjapoika oli sattunut pihistämään isännältä tämän lampun:

Cereus

Hic tibi nocturnos praestabit cereus ignes:
Subducta est puero namque lucerna tuo.

Valoa jouluun ja muutenkin oikein ihanaa, tunnelmallista, kaunista, suloista, valkeaa ja rauhallistakin joulunaikaa kaikille ystävilleni!

Sleepless in Rome

Luokittelematon

Aiemmassa postauksessa kerroin roomalaiskirjailija Juvenaliksen huolesta unettomuuden aiheuttamista vaaroista ja harmeista. Hänen huolensa ei ole tuulesta temmattua, tämän osoittavat lukuisat nykytutkimukset. Uusimmasta päästä voisin mainita vastikään julkaistun Työterveyslaitoksen sekä Turun ja Lontoon yliopistojen yhteistyönä tekemän tutkimuksen, jonka mukaan unettomuus ja uneen liittyvät häiriöt ovat selkeästi yhteydessä invalidisoiviin mielenterveysongelmiin ja useisiin fyysisiin sairauksiin. Unettomuus voi myös johtaa tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin ja tätä kautta työkyvyttömyyteen (Paula Salo et. al.:  Sleep disturbance and work disability – Sleep Disturbances as a Predictor of Cause-Specific Work Disability and Delayed Return to Work, in Sleep 33/ 10, 2010).

Unettomuuden kielteisistä ja toisaalta nokosten ja kunnon yöunien positiivisista vaikutuksista julkaistaan jatkuvasti uusia tutkimuksia, ks. esim.
* Tohtori.fi: Unettomuus yleistyy koko ajan
* HS.fi: Krooninen unettomuus saattaa moninkertaistaa kuolinriskin ja
Riittämätön yöuni lisää nuorten masennusta ja itsetuhoisia ajatuksia
Tiede.fi: Kunnon torkut ruokkivat luovuutta

Siinä siis uutisointia uusimmasta unitutkimuksesta. Lisää löytyy esim. Tiede-lehden nettiversiosta uni-hakusanalla.

Antiikissa Juvenaliksen ohella muutkin kirjailijat pohdiskelivat unettomuuden haittoja, esimerkiksi tietokirjalija Celsus katsoo unettomuuden aiheuttavan ja pahentavan sairauksia. Unta maaniteltiinkin saapuvaksi erilaisin keinoin. Esimerkiksi Cato vanhempi  neuvoo hoitamaan ongelmaa kaalilla seuraavasti: Jos jotakuta vaivaa unettomuus tai vanhuudenheikkous, saat hänet terveeksi antamalla tyhjään vatsaan kypsennettyä kaalia lämpimänä ja öljyllä ja suolalla miedosti maustettuna. Mitä enemmän hän syö, sitä nopeammin hän parantuu vaivastaan. Ohjeen toimivuutta sopii epäillä (vrt. kaalin suosiota Catolla).
Tarkkoja ohjeita unettomuuden hoitoon on tarjolla etenkin lääketieteellisissä teksteissä. Celsuksen ohjeet hyvään uneen vaihtelevat vaikutusteholtaan, lievimmästä päästä ohjeita on suositus siemailla vettä aterian jälkeen hyvän unen takaamiseen. Toisaalta hänen mukaansa unettomuus voi olla peräti merkki hulluudesta, joten tehokkaampiakin menetelmiä oli tarjolla. Celsus katsoi, että kuumetaudit sekä hourailu tarvitsivat erityisesti unen parantavaa ja mieltä rauhoittavaa voimaa, mutta olivat samalla myös esteenä nukkumiselle, joten unensaantiin näissä tapauksissa oli kiinnitettävä erityistä huomiota. Lepoa edesautetaan seuraavin keinoin: aloitetaan levittämällä potilaan päähän sahramista ja kurjenmiekasta tehtyä voidetta. Jos potilas kuitenkaan ei vaivu uneen vielä tällä konstilla, apu saattaa löytyä hullukaalista tai unikosta keitetystä liemestä, jotkut taas suosivat lemmenmarjojen laittamista tyynyn alle. Toiset luottavat kardemummaan tai valelevat otsaa silkkiäispuusta tai unikonsiemenistä saadulla nesteellä. Unetuksen aikaansaamiseen konstit ovat monet, joukossa myös jokseenkin kidutukselta kuulostavia ohjeita, joiden mukaan unetonta tulisi pitää väkisin hereillä muutaman päivän ajan, kunnes tämä rättiväsyneenä nukahtaisi syvään uneen. Näiden ohella Celsus esittää miellyttävämpiäkin rauhoitusmetodeja, kuten veden solinan kuuntelua ja potilaan kantamista ilta-aterian jälkeen sekä heijaamista sairasvuoteessa. Joistain edellä mainituista keinosta saattaisi olla jopa hyötyäkin, toisista lähinnä haittaa, kuten esim. Wikipedia kertoo:
Esimerkiksi iiriksen eli kurjenmiekan käyttö on jokseenkin epäilyttävää, sillä kasvi on myrkyllinen ja kosketusärsytystä aiheuttava. Toisaalta kasvin juurta on käytetty perinteisesti oksetuslääkkeenä ja haavojen hoitoon sen sisältämien tanniinien vuoksi. Sahrami sen sijaan on nykytiedon valossa antioksidantti ja saattaa peräti ehkäistä syöpiä. Celsus suosittelee sahramia useisiin muihinkin vaivoihin. Kardemumma kuuluu inkiväärikasveihin, jonka vaikutus jäänee kuitenkin tavallisen maustekasvin tasolle, se enintäänkin lämmittää ja rentouttaa.
Vaikuttavampia ainesosia löytyy sen sijaan silkkiäispuusta, jonka raa´asta hedelmästä saadaan aistiharhoja aiheuttavaa nestettä. Kasvien lääkinnälliset vaikutukset perustuvat niiden sisältämiin alkaloideihin eli kasviemäksiin. Hullukaalissa on mm. atropiinia sekä skopolamiinia, jotka lamaavat ja rauhoittavat parasympaattista hermostoa. Unikot, etenkin Papaver somniferum (unentuova unikko), sisältävät voimakkaita nukahtamista edesauttavia ja huumavia alkaloideja, kuten morfiinia ja kodeiinia. Myös lemmenmarja eli alruuna on voimakavaikutuksinen ”taikayrtti”, joka sisältää atropiinia sekä voimakasta hallusinogeenia nimeltä mandrogiini (en kyllä tiedä kuinka hyvin nämä ainesosat toimivat tyynyn alle asetettuina).
Celsuksen tiedoissa saattoi siis olla perääkin ja lääkintämenetelmissä tehoa, joskin silti katsoisin niiden kuuluvan osastoon ”don’t try this at home.”

Unettomuudesta kärsiville suosittelen pikemminkin tutustumista Ylen Prisma-dokumenttiin Unen lyhyt oppimäärä, jossa annetaan nykytieteellisiä neuvoja uniongelmien kanssa kamppaileville. Alkaa puolen tunnin päästä (eli 29.11.10. klo 19.00)!

Helsingin herkkuja ja vähän Turunkin

Luokittelematon,

Helsingistä löytyy kaikkea kivaa ja kaunista, johon hetimmiten haluaa pikkurahansa tuhlata. Joskus elämyksiä saa myös ilmaiseksi. Esim. kaikkien aikojen ensimmäisillä Rööperifesteillä oli tarjolla molempia. Kaiken kansan kuultavana mm. Tia Cohenia Edith Piafina (suosikkini) ja nähtävänä burleskiesiintyjä Bettie Blackheart (olin kyllä tämän esityksen aikana jo lämmittelemässä kotona). Toisaalta kyläjuhlien kauppakojuissa sai tehdä myös ostoksia, ja niinhän tein (kiitos muuten äidille).

Suosikkejani, joiden kokoelmiin toki voisi törsätä suuretkin setelit, minä tyydyin vain koruostoksiin,
Designkauppa Goodis (Design is good…) & Boutique Nana:

Papukaijat kuvausrekvisiittaa

Hauskuutuksia oli tarjolla myös Habitare-messuilla 1.-5.9.  Ainakin osittain, pääasiallisestihan messut sisälsivät sisustusjättien tylsähköjä osastoja.  Jänskimmät tarjoomukset löytyivät Ahead!- ja sisustamisen tilpehörit  -osastoilta. Pikkutavarantarjoajista diggailin Espan enkeleitä, Design Pylsyä ja turkulaisyrittäjiä kuten Klo Designia. (Turkulaiset ovat kuulemma keksineet myös hampurilaisbuffetin, joten ei kai se ihan ansiotta kulttuuripääkaupungiksi päätynyt.)
TJEU:
Pylsyn mainio lahjapaketti viinipullolle (materiaali astianpesukonepestävää ja kompostoitavaa tiskirättiainesta, jossa hauska kuva-aihe, ainakin jos on arkeologiaan päin kallellaan):

Virkkuukoukussa:


Klon disainia:

Lamppu ja perhonen. Perhonen on pannunalunen. Think Today:

Ahead!-designalueella:

Kaisin osastolla esillä hauska sänky (yritin leikkiä makuutilatutkijaa myös messujen aikana):

Suosikkini Protoshop-tapahtumassa, Emilia Klemetsin suunnittelema Spin-Box. Tämän tahtoisin tuotantoon ja omaan kotiini:


Wimble-tuoli, jonka suunnittelijat ovat Lahden ammattikorkeakoulusta:

Tuolin mukaan suunnittelijat olivat laittaneet Urban Dictionaryn selityksen Wimble-termille: “A person who does something screwed up in an unexplainable nature: Why would you tape your ass cheeks together with duck tape? What a wimble you are.”

Muitakin kierrätysmateriaaleista valmistettuja istuimia esiteltiin vallitsevan ekoajattelun hengessä. Kierrätysasioihin onkin hyvä päättää tämä postaus, jossa muuten ylistettiin shoppailua siihen täysin epäkriittisesti suhtautuen.

Aika hämärää

Luokittelematon

Le Lune di Pompei -nimisellä kiertokäynnillä esitellään Pompejin pimeää puolta valoin ja äänin höystettynä. Jäi testaamatta viime keväänä (kierrokselle olisi pitänyt varatta paikka ns. hyvissä ajoin), mutta ensi reissulla yritän korjata asian. Hämärän hetkiä rauniokaupungissa voi ihailla onneksi valokuvista.

Haikailen kyllä valoinstallaatioiden lisäksi myös realistisia valaistusennallistuksia.

Työyö

Luokittelematon

Toiset paiskivat töitä öisin, toiset tekevät yöstä työnsä. Toistaiseksi kuitenkin dekadentti, mystinen ja pelottavakin yö on kiinnostanut enemmän taiteilijoita kuin tieteentekijöitä. Unitutkimusta (levätköön rauhassa Sigmund!) on tehty jo hyvän aikaa, mutta yöelämän kulttuurihistoriallinen puoli on jäänyt kirjaimellisesti hämärään. Onneksi Helsingin kaupunginmuseon Sederholmin taloon järjestetty Yö-näyttely valaisee (anteeksi, en voi itselleni mitään) hieman tätäkin puolta meille yöstä ja nukkumiskäytännöistä kiinnostuneille.

Mainiosti Yö-näyttelyn miljööksi soveltuvaan kaupunkitalon interiööriin on sijoitettu makuutiloja varusteineen, esillä on mm. katosvuode sekä sängyn lämmitykseen soveltuva messinkinen hiilisihti. Näyttelyn vaikuttavin vuode kuvaa vauraamman väen nukkumiskäytäntöjä, joihin kuului jo 1600-luvulla yleistynyt erillinen makuutila, jossa säilytettiin myös arvo-omaisuutta. Kansan keskuudessa erillinen makuukamari kehittyi Suomessa vasta myöhään, mutta asukkailleen vakiintuneet makuupaikat olivat kuitenkin käytössä myös pirteissä ja pienissä tuvissa.

Kuvassa Gripsholmin kuninkaanlinnan esikuvan (vuosimallia 1780) mukaan ennallistettu yötuoli, joita Suomessa on käytetty 1700-luvulta alkaen.

Näyttelytekstien mukaan myös jo (niillä varsin perinteisillä) muinaisilla roomalaisilla oli käytössään yötuolit. Roomalaisilla tiedetään kyllä olleen pottia ja alusastioita (matella, lasanum), mutta yötuolin käytöstä on vähemmän todistusaineistoa. Ainakaan Campanian alueen arkeologisessa materiaalissa en ole törmännyt tuon tapaiseen esineeseen. Kirjallisuus kuitenkin tuntee reikätuolin (sella pertusa): Cato (Agr. 157.11) joka kertoo kaalin ja kaalia syöneen ihmisen virtsan hoitavasta vaikutuksesta kirjoittaa näin: et si mulier eo lotio locos fouebit, numquam m(e)n(ses) seri fient; et fouere sic oportet: ubi in scutra feruefeceris, sub sellam supponito pertusam: eo mulier adsidat, operito, circum uestimenta eam dato.
Paavo Castrénin suomentamana hoito-ohje kuuluu seuraavasti:  “Ja jos joku nainen haluaa pitää paikkansa kunnossa, menetelköön näin: kun virtsa on kuumennettu kattilassa, pankoon sen reikätuolin alle. Nainen istukoon siihen peitettynä ja lämpimiin vaatteisiin käärittynä. Hänellä ei koskaan tule olemaan kuukautisvaivoja. ”

Ja noin sivumennen sanoen, Cato suosittelee kaalia vähän jokaisen vaivan hoitoon, myös vatsanväänteisiin…

Yötuoliongelma, siis sen näennäinen näkymättömyys lähteissä saattaa kuitenkin johtua asian arkipäiväisyydestä tai silkasta häveliäisyydestä, joka on saanut antiikin kirjailijat tai moderni(hko)t arkeologit jättämään alusastia-asiat huomiotta. Muutamilla hävyttömämmillä roomalaiskirjailijoilla tavataan kyllä pottatarinointia. Toisaalta taas useissa roomalaisissa yksityistaloissa oli ihan vessatkin.

Yö-näyttelyn teemoina ovat myös lasten nukkuminen sekä yöksi turvaa antavat iltarukoukset. Tässä kuvassa metallinen, jatkettava (ei ehkä kuitenkaan lapsenpäästävedettävä) pinnasänky tehdasvalmisteisine pitsipeitteineen 1890-luvulta.


Antiikin lasten nukkumisesta tiedetään vähän (ainakin toistaiseksi, I’m working on it). Herculaneum on säilyttänyt yhden kehdon, muuten tunnemme mm. muutamia pajukoreja, joita käytettiin vauvojen nukkuttamiseen.

Herculaneumin kehto, kuva (Maiuri: Ercolano, 1958):

Helsinkiläisyön vaaroista kerrotaan näyttelyssä myös. Aiempina vuosisatoina etenkin paloturvallisuus (-vaarallisuus?), vapaana kuljeksivat eläimet, kannettomat kaivot sekä kummitukset ovat uhanneet kaupungin asukkaita. Kummitustarinat liittyvät etenkin paikkoihin: on Kruununhaan päätöntä everstiä ja Kaivopuiston valkeaa rouvaa. Valkea rouva on nähty haamuilemassa myös Tuomarinkylän kartanon alueella. Ja tietenkin teatterilla on omat kummituksensa.

Sederholmin talossa muistetaan myös yötyöläisiä ja bilekansaa:

Näyttely on avoinna 16.1.2011 saakka ke–su klo 11–17 sekä to klo 11–19. Suosittelen.