Edellisen postauksen intoilusta huolimatta en ole ehtinyt juurikaan testailla stadin kahvilatarjontaa koiran kanssa tai edes ilman. Eräänä puolipilvisenä kesäsunnuntaina kuitenkin pääsimme Pixien kanssa aina Kalasataman perukoille Ihana-kesäkahvilaan.
(En edelleenkään tiedä kuinka tuota nimeä pitäisi taivuttaa)
Kahvila sijaitsee Sompasaaren päässä, suurin piirtein Merihaan kohdalla. Julkisista kulkuvälineistä lähimmäksi tullee metro. Kalasataman metroasemalta alkaa toivioretki, jonka aikana janoisen uskoa koetellaan. Mutta kyllä se kahvila siellä on; asfalttierämaan keidas graffitiaidan ja rakennustyömaan tuolla puolen.
Ulkoilmakahvila koostuu kahden koristellun kontin väliin sijoitetusta nurtsimattoalueesta, jossa hengaillaan kahvit kourassa (tai hiekkalaatikossa) ja ahterit sortti-säkeillä. Toisesta kontista saa kaffet ja pullat. Toisessa en käynyt, mutta sieltä kurkisti bajamajan nurkka, joten funktio selittynee sillä.
Kahvilakontissa on myös puoti:
Koirille on tarjolla vettä ja mikä parasta, paikalla on myös LELUJA! Pixie suunnisti lelukorille heti ensi töikseen ikään kuin olisi jo kahvilan vanha kantis.
Taisin ottaa jossain mielenhäiriössä cappuccinon, tai sitten paikan cafe lattea ei sellaisesta erota. Siis hitosti vaahtoa. En tykkää. Tahdon sellaista italialaislasten “aamupuuroa”, jossa paljon maitoa, sopivasti kahvia eikä vaahtoa kuin nimeksi. Mistähän sellaista saisi? Täytyy jatkaa etsintöjä tai toivoa että suomalaisten vaahtointoilu vähenisi. Karjalanpiirakat ja munavoi passeleita niin kuin nyt karjalanpiirakat ja munavoi tapaavat olla:
Pisteitä koiraystävällisyydestä ja hauskasta ulkoasusta.
Matkalla voi ihailla / ihmetellä myös parkkipaikalle roudattuja istustussäkkejä, jossa dodolaiset kaupunkiviljelevät kesärehujaan. Ihan snadisti ihmettelen jutun mielekkyyttä, siis miksi tuoda kasveja keskelle asfalttiaukiota? No ainakin saavat aurinkoa jopa niinkin että osa viljelmistä oli jo hieman nuupahtaneen näköisiä.
