Categories
GIS-avautumiset

Viikko 6: Tarvottiin hangessa ja kerättiin dataa

Heip! 

Tällä viikolla laitoimme kädet saveen lumeen ja keräsimme aineistoamme ihan itse Epicollect5-sovelluksella. Kun viime viikolla totesin, että GIS on alkanut tulla itselleni yhä konkreettisemmaksi, tämä kurssikerta toi käsitykseni GIS:in konkreettisuudesta ihan nextille levelille. Pääsimme kurssikavereideni kanssa ihan ulos kaupunkiin miettimään ympäristöämme kaupunkisuunnittelijan vinkelistä ja keräsimme sen pohjalta dataa. Motivaattoreina toimivat rajallinen aika ja tavoite saada 10 kohdetta talteen. Tämä pakotti meitä käyttämään vähemmän vaativia kriteereitä ja uskon, että se myös rikastutti keräämäämme aineistoa! Toki huomasimme myös, miten paljon kellon- ja vuodenaika vaikuttivat kohteidemme viihtyvyyteen ja houkuttelevuuteen. Paikat, jotka olivat minulle entuudestaan tuttuja ja omasta mielestäni viihtyisiä ja monen kaupunkilaisen käytössä olivat tiedonkeruuhetkessä autioita ja kylmiä.

Olen ennen käyttänyt Strava-sovellusta pyörälenkeilläni ja ihaillut sen tekemiä reittikarttoja. Tästä kurssikerrasta tuli mieleen, että voisin yrittää joskus viedä sovelluksesta omaa pyöräilydataa ja tehdä sillä jotain QGIS:illä. Epicollect5 on muutenkin tosi lähestyttävä ja helppokäyttöinen, ja voisin kuvitella käyttäväni sitä myöhemmin omaksi huvikseni tai miksei tutkimuksessa tai työelämässä. Kurssitoverini Tytti totesi blogikirjoituksessaan, että sovellusta voisi käyttää myös opettamaan yläaste- tai lukio-opiskelijoille erilaisista paikkatiedonkeruumenetelmistä (Nyrönen, 2023). Mainio idis!

Kuva 1: Kartta, joka näyttää Epicollect5-sovelluksella keräämäämme aineistoa Helsingin koillisesta kantakaupungista. Kartassa esitetään kurssilaisten koettua turvattomuuden tunnetta kapungissa. Punaiset alueet edustavat turvattomiksi koettuja alueita ja siniset turvallisiksi koettuja. Tieto kerättiin tiistai-iltapäivällä ja alue oli melko rauhallinen. Suurin vaara havaittiin vilkkaan Kustaa Vaasan tien ylityskohdalla kohti Kumtähdenkenttää.

Seuraavaksi tuotimme erilaisista hasardeista opetuskarttoja, joita voisi käyttää helpottamaan hasardien alueellisuuden hahmottamista kouluikäisille. Itse tein 2 karttaa maanjäristyksistä ja tulivuorista (ks. Kuva 2 ja 4). Maanjäristysten ja tulivuorten aineistossa Tyynenmeren Tulirengas on selkeästi nähtävissä, mutta taustakartan reunat halkeavat Tyynenmeren 2 osaksi, joten sitä ei ollut mahdollista laittaa karttaan järkevällä tavalla. Kokeilin tuoda projektiin myös OpenStreetMap-tason, mutta sillä oli sama ongelma.

Ensimmäisessä kartassani (Kuva 2) olen kuvannut läntisen pallonpuoliskon havaittuja maanjäristyksiä aikakaudelta 1900-2012. Maanjäristysten vaihtelevat voimakkuudet tuon esille asettamalla pisteille sekä koko- että värigradientin (jonka tein manuaalisesti). Suurimmat ja punaisimmat pisteet ovat voimakkaimmat järistykset. Tässä myös havaitaan selkeästi tapahtuneiden maanjäristysten lineaarinen kaava, joka seuraa mannerlaattojen reunoja. Jos pitäisin oppitunnin laattatektoniikasta voisin näyttää tämän kartan rinnalla myös kartan mannerlaattojen muodoista (esim. alla oleva Kuva 3), jotta ilmiöiden suhde havainnollistuisi oppilaille paremmin.

Kuva 2: Läntisen pallonpuoliskon 1900-2012 havaitut maanjäristykset. (Lähde: Northern California Earthquake Data Center).
Kuva 3: Suurimmat mannerlaatat ja niiden liikesuunnat. (Lähde: Encyclopedia Britannica)

Seuraavassa kartassani (Kuva 4) esitän Kaakkois-Aasian ja Oseanian tulivuoret ja tapahtuneet voimakkaat maanjäristykset viime vuosisadalta. Myös tätä karttaa sopisi näyttää samalla oppitunnilla laattatektoniikasta, sillä se näyttää, että tulivuoretkin esiintyvät usein mannerlaattojen saumakohdilla. Opettajana voisin esittää kysymykseksi vaikka “Miksi Australiassa ei ole havaittu yhtään voimakasta maanjäristystä, mutta Uudessa-Seelannissa on?”.

Kuva 4: Tulivuoret ja voimakkaat maanjäristykset Kaakkois-Aasiassa ja Oseaniassa (Lähde National Centers for Environmental Information ja Northern California Earthquake Data Center)

Karttojen visuaalinen ilme on mielestäni toimiva ja “perus”. Opetuskartoissa on tärkeää, että ne ovat helppolukuisia. Helppolukuisuutta lisäävät esimerkiksi kirkkaita, keskenään kontrastia omaavat värit sekä muodot, jotka edustavat esitettävän ilmiön ominaisuuksia muuten kuin sanallisesti (esim. ympyröiden koko kertoo maanjäristysten voimakkuudesta). Opetuskartan on hyvä myös olla kiinnostava! Kiinnostusta herättävä kartta voi innostaa oppilaita osallistumaan aktiivisemmin sekä pyrkimään oppimaan aiheesta lisää itsenäisestikin. Tässä kurssitoverini Nikolai on ehdottomasti onnistunut aivan upean upeilla kartoillaan, joita hän esittelee blogikirjoituksessaan (Tuuri, 2023). Kartat kertovat meteoriittien putoamispaikoista maapallolla, mikä on omasta mielestäni jo kiintoisa aihe, mutta Nikolain tekemät kartat saisivat varmasti koko koulun innostumaan ilmiöstä!


tl;dr Kiitos, kun kävit lukemassa! ;) Until next time!
Lähdeluettelo

Andel, T. H. van ja Murphy, . J. Brendan (2022). plate tectonicsEncyclopedia Britannica. Noudettu osoitteesta: https://www.britannica.com/science/plate-tectonics

Nyrönen, T. (2023) Luento 6, Lämmittelyä talvisäässä sekä laattatektoniikkaa. 23.2. Noudettu osoitteesta Tytin blogi: https://blogs.helsinki.fi/tyttinyr/2023/02/23/luento-6-lammittelya-talvisaassa-seka-laattatektoniikkaa-23-2/

Tuuri, N. (2023) 6. kurssikerta. Noudettu osoitteesta Nikolain blogi: https://blogs.helsinki.fi/nikolait/2023/03/04/6-kurssikerta/

One reply on “Viikko 6: Tarvottiin hangessa ja kerättiin dataa”

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *