Ensimmäisellä geoinformatiikan menetelmät 1 -kurssikerralla opimme perusteita QGIS-ohjelmistosta. QGIS-ohjelmisto oli nimeä lukuun ottamatta minulle uusi tuttavuus, joten huomasin nopeasti, että opittavaa on paljon. Opetuskerran aikana teimme ohjatun harjoituksen, jonka tarkoitus oli perehdyttää ohjelmiston käyttöön. Latasimme tausta-aineistot ohjelmaan, laskimme typen päästöjä prosenttiosuuksina ja visualisoimme lopputuloksen kartalle. Lopuksi lisäsimme vielä pohjoisnuolen, mittakaavan ja legendan kartalle. Vaikka toiminnot kuulostavat yksinkertaisilta, olisi niiden tekeminen ilman ohjeita todennäköisesti pysähtynyt omalla kohdallani jo käsiteltävän aineiston avaamisyritykseen. Saimme suullisen ohjauksen lisäksi vielä kirjalliset ohjeet, joihin oli helppo palata itsenäistä tehtävää kotona suorittaessa. Lopputuotoksena kurssikerralla syntyi Itämeren alueen maakohtaiset typpipäästöt koropleettikarttana (kuva 1).
Kotitehtäväksi ensimmäiseltä kurssikerralta jäi laatia koropleettikartta valitsemasta muuttujasta Suomen kunnissa. Aluksi tarkastelin valmiita muuttujia ja päätin laskea saamenkielisten osuuksia Suomen kunnissa. Kohtasin kuitenkin ongelmia, sillä osuudet ovat hyvin pieniä. Hävitin lopputuotoksen tallentamatta tuotosta tai tuotoksen vaiheita. Myöhemmin kuitenkin huomasin, että esimerkiksi Tomi Kiviluoma oli tallentanut kokeilunsa, vaikkakin päätyi lopulta toisen muuttujan esittämiseen (Kiviluoma 2020). Seuraavilla kurssikerroilla aion taltioida blogiini myös omia kokeilujani, jotka eivät välttämättä päädy lopputuotokseen asti.
Lopulta päädyin visualisoimaan ruotsinkielisten osuuksia Suomen kunnissa (kuva 2). Toisin kuin saamenkielisten osuudet, ruotsinkielisten osuudet prosentteina oli valmiiksi aineistossa laskettuna, joten laskutoimitusta ei tällä kertaa tarvinnut itse suorittaa. Jakaumaksi valitsin luonnollisen jakauman, joka tunnistaa samankaltaisten arvojen esiintymäryppäät ja näin ollen kuvaa ilmiötä realistisesti.
Mielestäni kuvan 2 koropleettikartta kuvaa hyvin ruotsinkielisten osuutta Suomen kunnissa. Kartasta voidaan päätellä, että suurimmassa osassa Suomen kunnista ruotsinkielisten osuus on hyvin vähäinen, vain 0-4%. Etelä-Suomessa rannikon tuntumassa ruotsinkielisiä asuu kohtalaisesti, mutta suurin ruotsinkielisten osuus Suomessa on Ahvenanmaalla ja Pohjanmaan rannikkoseuduilla.
Huomasin myöhemmin, että Vilma Koljonen oli esittänyt omassa blogissaan niin ikään ruotsinkielisten osuutta väestöstä Suomen kunnissa. Kuten hänkin totesi, luokkajaon valinta vaikuttaa merkittävästi lopputulokseen (Koljonen 2020). Vaikka olimme valinneet esitykseen eri määrän luokkia, mielestäni karttatulkintamme kuvaavat lähes samalla tavalla ruotsinkielisten osuutta. Huomasin, että olin itse käyttänyt viittä luokkaa, kun Koljonen oli käyttänyt kuutta. Suurin ero koropleettikartoissamme lienee olleen se, että omassa esityksessäni suurin luokka sai tummemman värin, jolloin ero toisiksi suurimpaan luokkaan vaikuttaa radikaalimmalta kun Koljosen tulkinnassa, vaikka luokkarajat ovat miltei samat.
Väri voisi esityksessä olla jokin muukin, esimerkiksi sininen tai vihreä, mutta valitsin tällä kertaa punaisen. Tummeneva väri kertoo ilmiön voimakkuudesta. Muutamia muutoksia kuitenkin tekisin, mikäli laatisin kartan uudelleen. Pienentäisin pohjoisnuolen, kääntäisin sivun vaaka-asennosta pystyasentoon ja lisäisin frekvenssin prosenttiosuuksien yhteyteen. Frekvenssistä selviäisi, kuinka monta kuntaa kuuluu kuhunkin luokkaan. Kartalta on nähtävillä, että suurin osa kunnista kuuluu ensimmäiseen arvoon, eli ruotsinkielisten osuus kunnissa on 0-4%, mutta tarkka kuntien määrä ei visuaalisesta esityksestä selviä.
KIRJALLISUUS
Kiviluoma (2020). Johdanto kurssille ja QGIS:in perusominaisuudet. 17.1.2020. https://blogs.helsinki.fi/tomingeoblogi/2020/01/16/johdanto-kurssille-ja-qgisin-perusominaisuudet/
Koljonen (2020). Ensikosketus QGIS:iin. 21.1.2020. https://blogs.helsinki.fi/vilmakol/
2 Replies to “Kurssikerta 1: Tutustumista QGIS-ohjelmistoon”