Erimuotoisia aineistoja

Neljännen kurssikerran aloitimme tutkimalla QGISin ruudukkotyökalua. Käytettävissä oleva aineisto kuvasi pääkaupunkiseudun väestöä ja asumista erittäin tarkasti: jokainen rakennus oli kuvattu pisteellä, johon oli liitetty tieto esimerkiksi rakennuksessa asuvien ihmisten iästä ja sukupuolesta. Tämä suuri pistetietokanta liitettiin QGISin avulla luotuun ruudukkoon. Esitystarkkuus ei siis ollut enää yhtä korkea, mutta toisaalta aineiston visualisointi ja hahmottaminen ruudukon avulla on huomattavasti helpompaa.

Tehtävänä oli tehdä ruutukarttaesitys jostakin väestöllisestä muuttujasta. Oheinen kartta (kuva 1) kuvaa alle 15-vuotiaiden lasten osuutta koko väestöstä 500×500 metrin ruudukossa. Jokaisen ikäluokan (0-14) sarakkeet on laskettu yhteen, minkä jälkeen saatu summa on suhteutettu ruudun kokonaisasukaslukuun. Lopullisesta esityksestä on jätetty pois sellaiset ruudut joiden alueella A) ei ole asukkaita ja B) asuu alle 20 alle 15-vuotiasta lasta. Rajaus on tehty koska ensimmäisessä ei-rajatussa versiossa jotkut Pohjois-Espoon (yleensä muutaman asukkaan) ruudut saivat todella korkeita arvoja, mikä vaikeutti luokittelua ja kokonaisuuden tulkintaa ja siitä tehtäviä mahdollisia johtopäätöksiä.

Ruutukartta on hyvä analyysityökalu, ja se tarjoaa ilmiöiden tutkimiseen hieman toisenlaisen näkökulman kuin tavalliset koropleettikartat: koska kaikki alueyksiköt ovat keskenään saman kokoisia, voi niillä esittää myös absoluuttisia lukuarvoja. Kartalla, jonka aluejako koostuu valmiista alueyksiköistä (esim. kunnat tai valuma-alueet), voidaan vertailla vain suhdelukuja. Laatimallani kartalla on kuitenkin päädytty esittämään suhdelukuja, sillä tarkasteltavaa ilmiötä on luonnollisempaa kuvata suhteessa kokonaisväestöön. Varpu Savolaisen blogissaan tekemä oivallus luokittelun päällekkäisyydestä  kiinnitti huomion myös omaan karttaani, ja huomasin saman ongelman vasta blogimerkintää viimeistellessäni.

Eemil Becker laati blogiinsa hienon kartan, joka esittää ruudukon avulla rakennusten keskimääräistä ikää.

 

Kurssikerralla tutustuttiin myös rasterimuotoiseen paikkatietoon. Sen käsittely QGISissä tuntui aluksi muutaman viikon rasteridatan käytön jälkeen melko työläältä ja hitaalta, mutta alkoi nopeasti avautua. Käytössämme oli maanmittauslaitoksen korkeusmalliaineisto Pornaisista. Sen pohjalta oli mahdollista laatia rinnevarjostuksia ja korkeuskäyriä. Yleisesti rasteridata tuntui kuitenkin hieman raskaalta käyttää. Oheisessa kuvakaappauksessa (kuva 2) on peruskarttalehden M4114 esittämän alueen korkeusmalli, joka on esitetty väärävärikuvana. Siitä on myös luotu QGISin avulla rinnevarjostus ja korkeuskäyrät. Kuvasta on löydettävissä erilaisia geomorfologisia muodostumia, esimerkiksi järven itärantaa pitkin etenevä harju. Korkeuskäyrien “ekstraktointiin” käytin r.contour.step-työkalua, jolla oli mahdollista valita käyrien keskinäisen välityksen lisäksi myös matalin ja korkein esitettävä arvo. Tällä tavoin oli mahdollista saada viivat kuvaamaan samoja korkeuksia kuin peruskartassa.

 

Korkeuskäyrät näyttävät pääpiirteittäin samalta kuin peruskarttalehdellä, mutta kulkevat paikoin hieman eri reittiä, ja niiden välit ovat harvemmat kuin peruskartalla (kuva 3). Pääpiirteittäin ne näyttäisivät noudattavan samoja linjoja, ja samat maastonmuodot on tunnistettavissa sekä korkeusmallin että peruskartan pohjalta, mutta algoritmi näyttäisi olevan paikoin “liiankin tarkka”. Algoritmi laskee käyrät hyvin tarkasti ja ainoastaan korkeusmalliaineiston pohjalta: se ottaa huomioon niin peltojen kyntöurat ja ojitukset kuin “oikeat” maastonmuodotkin. Se saattaa myös huomioda sellaisia kohteita, jotka karttaan merkittäisiin pistemäisinä: esimerkiksi rakennuksia tai suuria kiviä. Tämä puolestaan vaikuttaa kartan tulkittavuuteen: peruskartan pelkistetyt käyrät ovat selkeämmät ja helpommin luettavissa.

 

 

Lähteet:

Varpu Savolaisen blogi: https://blogs.helsinki.fi/sadvarpu/

Eemil Beckerin blogi: https://blogs.helsinki.fi/beemil/2018/02/08/kurssikerta-4/

Peruskartta 1:20 000. Lehti M4114R Iittala. Maanmittauslaitos, 2007.