Auringonvalon kylä

En arvannut viedessäni tunnille tyhjää karttaa, että siitä lähtisi liikkeelle monivuotinen hanke. Jokainen oppilasryhmä on erilainen; kaikille eivät samat metodit sovi. Jos opiskelija haluaa oppia tunneilla tietyt asiat nopeasti ja sitten lähteä toisiin tehtäviin, tällainen hanke ei ole sopiva. Mutta jos haluaa alkaa sisäistää kieltä ja käyttää sitä eri tilanteissa, hankkeessa oppii kaikkea kieleen liittyvää melkein huomaamatta. Kaksi tuntia yliopistolla on niin kuin matka opiskeltavan kielen maahan ja maailmaan.

Auringonvalo oli tällainen kokemus saksalaisille oppilailleni poissa olevasta kulttuurista –  jokaviikkoinen pikakäynti Suomessa. He unohtivat pohtia tiukkaan ja tarkkaan, mitä sijaa tai tempusta käyttäisivät yksittäisessä lauseessa; heillä oli asiaa, jonka he halusivat sanoa. He eivät siis vain muodostaneet lauseita kieliopintojen osana. He alkoivat olla hyvin luovia, he keksivät aina uusia kielenkäyttötarpeita. He huomasivat, että he osasivat jo ilmaista itseään hyvin monella tavalla suomeksi.

Tällaiset hankkeet sopivat muiden tietyn opetussuunnitelman mukaan etenevien kurssien ohelle praktikumiksi, jonka tavoitteena on esimerkiksi vuorovaikutustaitojen ja kirjallisten viestintätaitojen kehittäminen sekä maantuntemus. Joskus tällainen hanke voi olla lyhyt, esimerkiksi kolmiviikkoinen osa jotakin muuta kurssia. Auringonvaloa kuitenkin rakennettiin ja elettiin kolme iloista ja yhteisöllistä vuotta.

* * *

Tässä olen nostanut esiin vieraassa maassa opiskelun ja sieltä tehtävät pikakäynnit Suomeen. Moni Suomessa asuva ulkomaalainen elää kuitenkin arkeaan jollakin muulla kielellä kuin suomella ja vain mennessään suomenkielisille sivuille tai suomen kielen tunnille hän ikään kuin sukeltaa suomenkieliseen maailmaan, vaikkapa siis Mansikkalaan tai Auringonvaloon.

– Kirsti Siitonen