University of Helsinki
Tartuin vastikään Turun yliopiston ja Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisemaan, Rauli Mickelssonin toimittamaan, kirjaan Poliittinen vaikuttaminen tulevaisuudessa. Ja jäin pohtimaan, minne suomalainen feministinen politiikantutkimus on kadonnut – vai onko se kadonnut alkuunkaan.
Suorittamani pika-analyysini (avainsanahaut, lähdeluetteloiden läpikäynti) perusteella luentosarja ja sen perusteella toimitettu avoimesti luettavissa olevan e-julkaisun luvut, eivät valitettavasti kata laajaa feministisen politiikantutkimuksen kenttää, jota Suomessa tehdään useassa yliopistossa ja monikielisesti.
Kirjan lähdeluetteloista löysin kuitenkin seuraavat viitteet:
Pulkkinen, Tuija (1998): Postmoderni politiikan filosofia. Tampere: Gaudeamus.
Eräsaari, Leena. (2007): “Millainen yhteiskunta on hyvinvointivaltion jälkeen?”. Teoksessa Taimio, H. (toim.): Talouskasvun hedelmät – kuka sai ja kuka jäi ilman?. Helsinki: TSL, s. 211–225.
Julkunen, Raija. (2001): Suunnanmuutos. 1990-luvun sosiaalipoliittinen reformi Suomessa. Tampere: Vastapaino.
Nämä kyseiset teokset eivät valitettavasti anna kokonaiskuvaa edes kyseisten tutkijoiden julkaisujen laajuudesta, tai siitä, millä tavalla he osallistuvat/ovat osallistuneet suomalaisen, tai globaalin poliittisen ja taloudellisen järjestelmän, tai politiikan tutkimuksen kentän uudelleenmäärittelyihin. Ainoastaan tutkijat Nancy Fracer ja Iris Marion Young saavat erityismaininnan osallisuudestaan politiikan deliberatiivisuutta käytävään keskusteluun Maija Setälän Marja Seppälän luvussa ‘Mihin deliberatiivista demokratiaa tarvitaan tulevaisuudessa?’ .
Millä tavalla suomalaisen feministisen tai sukupuolen tutkimuksen esiin nostamat kysymykset sitten käsitellään kirjan eri luvuissa? Nopean asiasanahaun perusteella tulos on masentava. Feministisen tutkimuksen sisältökysymyksinä kirja nostaa esille kaksi: Petri Kylliäisen ja Raunli Mickelssonin kirjoittamassa johdannossa annetaan esimerkki maailmankuvan ja arvoperustan yhteydestä kausaaliseen päättelyyn tulevaisuudesta, jonka avulla tehdylle politiikalle luodaan oikeutus: ”Esimerkkiargumentti voisi olla: ‘Jotta naisilla olisi tasa-arvoinen mahdollisuus osallistua työelämään, on kuntien järjestettävä päivähoitopaikat tarpeen mukaan kaikille alle kouluikäisille lapsille’. Näin tasa-arvoa voidaan tulkita arvona ja käyttää sitä oikeutuksena ja perusteluna yksittäiselle politiikkaesitykselle tai –ratkaisulle” (Kylliäinen & Mickelsson 2014, 12). Toinen selkeä yhteys kansallisvaltiot ylittävään feministiseen poliittiseen työhön ja sen tuloksiin luodaan Heikki Paloheimon luvussa ‘Politiikan pitkät syklit ja poliittisen kentän uusjako’, jossa lukijaa muistutetaan vuonna 1966 hyväksytystä kansalaisten taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevasta perussopimuksesta (ns. TSS-oikeudet) ja tätä myöten YK:n jäsenmaiden hallitusten velvoitteesta edistää maissaan sukupuolten välistä tasa-arvoa (Paloheimo 2014, 82).
Olisi toisen ja pidemmän blogikirjoituksen paikka tehdä aihe- ja lukukohtainen lähdeluettelo siitä tutkimuksesta, jota suomalaistutkijat ovat tehneet esimerkiksi näistä teemoista:
- Feministiset globaalin poliittisen talouden teoriat ja globalisaatiotutkimus
- Yhdenvertaisuus ja moniperustainen syrjintä
- Luokka ja sukupuoli politiikassa
- Poliittinen osallistuminen ja yhdenvertaisuus
- Feministinen tulevaisuudentutkimus
- feministinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, ml. kriisinhallinta, kehitysyhteistyö, kauppapolitiikka
- feministinen aktivismi, vaihtoehtoiset visiot hyvinvoinnista, tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta
- valtiofeminismi ja sen muutokset kohti markkinafeminismiä
- feministinen analyysi maailman talousfoorumeista, Occupy-liikkeestä ja muista ns. vaihtoehtoisia poliittisia ja taloudellisia malleja tarjoavista liikkeistä
- feministinen kritiikki osallistavasta suunnittelusta, deliberaatiosta ja lähidemokratian toteutumisesta
- EU ja sen muutokset tasa-arvo- ja yhdnvertaisuuspolitiikkaan Suomessa
Omilla luennoillani opetan opiskelijoille kriittisen lukutaidon kehittämistä. Nimitän metodia “outouttamisen menetelmäksi”. Siinä huomio kiinnitetään hiljaisuuksiin, poisvalintoihin, tai siihen miten joku asia vakuuttavasti argumentoidaan luonnolliseksi tai kyseenalaistamattomaksi. Tätä työkalua suosittelen kaikille kirjan Poliittinen vaikuttaminen tulevaisuudessa lukijoille. Kaikki ei ole sitä miltä se näyttää – ainakaan tämän kirjan perusteella.
Hyödynnetty kirjallisuus:
Mickelsson, Raunli (toim) Poliittinen vaikuttaminen tulevaisuudessa. Turku: Turun yliopisto ja Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia, 2014.