Kokeilut VOL 1. Tunne Pihtiputaan mummosi

Olet varmaan kuullut Pihtiputaan mummosta? Viimeistään Master Classiin osallistuessasi tulet oppimaan, kuka tai mikä on Pihtiputaan mummo. Viestinnässä Pihtiputaan mummolla viitataan keskivertokäyttäjään ja hänen valmiuksiinsa ymmärtää annettua sisältöä. Jos haluat saada viestisi perille, kirjoita juttu niin, että mummo Pihtiputaallakin sen ymmärtää. (Wikipedia.) Master Classissa mummo symbolisoi kuitenkin enemmänkin oman toteemieläimen ja autettavan löytämistä. Ketä haluat auttaa ja miksi? Millainen autettavasi on? Millaisen palvelun hänelle kehittäisit?

PT4Career-tiimimme käänsi kelkkansa totaalisesti vuoden 2016 alussa, kun päätimme vaihtaa mummomme työllistymisvaikeuksista kärsivästä tohtorista työelämän haasteiden kanssa painivaan yliopisto-opiskelijaan, sillä tunsimme opiskelijamaailmaa paremmin kuin tohtoreita. Halusimme siis auttaa opiskelijoita löytämään välineitä urasuunnitteluun ja näin pyrimme poistamaan työelämään siirtymisen jännitteitä ja työelämäkatkoksia.

Päätimme tarjota omalle yliopistossa opiskelevalle “mummollemme” työllistymistä tukevaa valmennuspalvelua, johon sisältyy kolmenlaista eri elementtiä. Tämän vuoden Master classissa tiimit ovat kehittäneet ensimmäisen kerran kokeiluja, joilla on tarkoitus valjastaa hyvä idea käytäntöä kohti. Ennen maaliskuulle ajoitettua kokeilua päätimme kuitenkin pilotoida palvelumme ensimmäistä elementtiä, eli kahdenkeskistä neuvontaa.

 

Kahdenkeskistä mentorointia opiskelijan ja alumnin kesken

Neuvonnassa eli mentoroinnissa työelämän ja opinnot tuntevat ammattilaiset auttavat opiskelijoita löytämään taitonsa työelämää varten. Rekrytoimme verkostojemme kautta mentoreiksi eli personal trainereiksi neljä valtiotieteellisestä tiedekunnasta valmistunutta tai siellä yhä opiskelevaa henkilöä ja saimme ilmoituksen kautta kuusi opiskelijaa mukaan pilottiimme. Opiskelijan urahaaveita ja tavoitteita käytiin tapaamisissa huolella läpi ja joka tapaamisessa oli tiimiläinen paikalla havainnoimassa. Saimme pilotista positiivista palautetta: etenkin opintojen alkuvaiheessa olevat opiskelijat kokivat kahdenkeskisen personal trainingin hyödylliseksi. Opimme, että myös itse personal trainerit kokivat mentoroinnin sitä helpommaksi, mitä selvemmin kuvaamme heille asettamiamme tavoitteita ja toiveita tapaamisten suhteen.

Personal trainereiden kanssa käytiin palautekeskustelu menneestä pilotista

Pilotin jälkeen siirryimme varsinaiseen kokeiluun, joka edustaa palvelumme toista elementtiä. Järjestimme 17.3.2016 ensimmäisen Personal training for career -iltatapahtuman, jota rytmittivät puheet, ryhmäkeskustelut ja vapaa seurustelu. Suunnittelimme illan sisältöä vielä edellisenä iltana, vaikka itse aikataulu oli saatu suunniteltua suhteellisen valmiiksi jo aiemmin. Ilta sujui hyvin, sillä kommunikoimme tiimin kesken jatkuvasti ja sovimme tarkennuksia ohjelmaamme illan aikana. Saamissamme palautteissa erityisesti tilaisuuden teemaa, joka käsitteli oman urapolun suunnittelua, arvostettiin. Halusimme tiimin kanssa tilaisuudesta rennon ja se ilmeisesti onnistui, sillä saimme asiasta paljon kiitosta.

Tapahtumailta Personal training for career Think Companyllä maaliskuussa

Tärkeimmäksi opiksi kokeilussamme paljastui se, että kunhan muistamme minkälainen oma mummome on ja mitä hän haluaa, pääsemme pitkälle. Autettavaa ei saisi unohtaa ja asiakas tulee tuntea perin pohjin. Kuulostaa itsestään selvältä, mutta on tärkeimpiä asioita, joka kokeilussa tulee muistaa.

Tiia Sorsa, Antero Salminen, Jaakko Ikonen, Kirsi Pönni, Anna Wallden, Joonas Aitonurmi ja Ria Svartholm

Lähteet: Pihtiputaan mummo. Wikipedia.

(Teksti Ria Svartholm)

Kokeilut VOL 2: Arjen turvallisuutta – Kanto-viestintäjärjestelmä taloyhtiöihin

Kokemukseen turvallisesta arjesta liittyy muutakin kuin fyysisten uhkien olemassaolo tai pelko niistä. Esimerkiksi tuntematon voi tuntua pelottavalta ja uhkaavalta vaikka todellista vaaraa ei olisikaan. Turvallisuus arjessa on sekä tekoja, joilla ehkäistään tapaturmia ja minimoidaan näistä aiheutuvia vahinkoja, että tunne siitä, että arkiympäristö on tuttu ja turvallinen.

Kanto-palvelu on digitaalinen viestintäjärjestelmä, joka kerää erilaiset taloyhtiön ja asukkaiden viestintätarpeet saman näytön alle. Kannon ydin on taloyhtiön käytävälle asennettava älytaulu, jossa näkyvät ajankohtaiset tiedot aina asukkaiden keskustelufoorumista, taloyhtiön tiedotteisiin sekä lähibussin aikatauluun. Kanto parantaa tiedonkulkua sekä vahvistaa asukkaiden yhteisöllisyyttä, lisäten näin myös turvallisuutta ja turvallisuudentunnetta.

Kanto-kokeilu: jalkautuminen rappukäytävään

Helpoin ja oletettavasti halvin tapa testata sähköisen ilmoitustaulupalvelun käyttöä on valmistaa pahvinen kokeilutaulu, minkä avulla saadaan kerättyä alustavia käyttäjäkokemuksia ja lisätietoa käyttäjien tarpeista. Kokeilutauluun valikoitiin sisällöllisesti kolme pääosiota: 1) Taloyhtiössä tapahtuu – Tärkeät yhteystiedot ja ilmoitukset 2) Turvallisuus – Neuvoja turvalliseen asumiseen ja 3) Talosomekanava – Osta/myy ja luo uusia naapurisuhteita. Muita testitaulun sisältöjä olivat päivämäärä, aika ja säätieto sekä lähipalveluille varattu mainostila.

Kokeilun aikana Turvallisuus ja Talosomekanava osioita päivitettiin 1-3 kertaa ja osaa tiedoista pidettiin muuttumattomina. Kokeilutaulussa osioiden sisältö oli yksinkertaistettu, sillä tarkoitus oli testata ideaa taulusta, missä erilaiset tiedot ja kanavat yhdistyvät, ei niinkään yksittäisen osion sisältöä. Osiot ja niiden sisällöt on valmiissa taulussa tarkoitus räätälöidä käyttäjien toiveiden mukaan. Kokeilussa Taloyhtiössä tapahtuu osioita kuvasi isännöitsijätoimiston verkkosivusta otettu kuvakaappaus, Turvallisuus osioon tuotiin yleisiä turvallisuusohjeita ja Talosomekanava osiossa esiteltiin kokeilua varten luotu Facebook-ryhmä, minkä kautta oli myös mahdollista kommentoida kokeilua.

Kokeilutaulu toimitettiin Sturenkadulla sijaitsevan taloyhtiön rappukäytävän seinälle varsinaisen ilmoitustaulun viereen ja kokeilutaulun viereen asetettiin tyhjää paperia, mille oli mahdollista kommentoida ideaa. Vastaamisesta oli pyritty tekemään mahdollisimman helppoa ja toiveissa oli, että vastauksista kertyisi kommenttiketjuja.

Mitä asukkkaat kommentoivat?

Kommentteja ja vastauksia kertyi määrällisesti yhteensä 13 kpl, joskin sama henkilö on voinut kirjoittaa useamman kirjauksen. Kaikki vastaajat olivat positiivisesti suhtautuneita ideaan. Kommentit jakautuivat kahteen kategoriaan: a) kannatusta ilmaisevat ja b) kehitysehdotuksiin tai kysymyksiin. Kannatusta ilmaistiin kommentein, kuten ”Hyvä idea, kannatan!” ja ”Vois toimii”. Lisäksi kokeilun aikana taululle lisättyyn kysymykseen ”Tykkäätkö ideasta?” kertyi 4 ns. tykkäystä. Kehitysehdotuksiin tai kysymyksiin luettavat kommentit on listattu alla:
1) Vuorovaikutteisuus hyvä! Moderointi? Kuka kontrolloi sisältöä?
2) Eikö tämä onnistuisi suljetulla Facebook-ryhmällä?
3) Mainosrahoitteisuus on hyvä idea, kunhan sisältö ei huku mainoksiin. (Tämä vastaus apukysymykseen: Saako olla mainoksia?)
4) Ehdottomasti. Sisällön tulee olla dynaamista, ajankohtaista ja riittävän tiheällä syklillä päivittyvää. (Vastaus apukysymykseen: Onko ”Turvallisuus” osiosta hyötyä?)

Kokeilun aikana tauluun lisättiin Talosomekanava osioon nettikeskustelua mukaileva avaus, johon asukkaat saattoivat kirjoittaa oman vastauksensa. Keskustelun aloituksena toimi ”Hei Naapurit! Mistä löytyy stadin parhain pitsa?  Laittakaapa tähän vinkkiä, kiitos <3”.

Keskustelu nettosi 2 vastausta. Tämä testitulos tukee espoolaisessa taloyhtiössä tekemämme kyselytutkimuksen tuloksia, jonka mukaan moni vastaaja ilmoitti olevansa kiinnostunut juuri asukkaiden omasta keskustelutilasta. (Vastauksista kiinnostuneille ehdotukset olivat Mäkikupla ja Linko.)

Aino Karttunen, Annika Lönnqvist, Ilari Lovio

Kokeilut VOL 3: Who’s Your Monkey – kokeilusta toteutukseen

Maalia määrittelemässä

Kokeilumme tarkoituksena oli selvittää missä määrin työkavereiden osaamisen ja kiinnostuksen kohteiden tunteminen rajoittaa suuren organisaation kykyä ja tehokkuutta koota optimaalisia projektitiimejä. Kokeilun kautta arvioimme myös kehittämämme alustan kykyä vastata todelliseen tarpeeseen muuttuvilla, yhä projektiluontoisemmilla työmarkkinoilla.

Kaksivaiheinen kokeilu

Kokeilun ensimmäistä vaihetta varten laadimme noin kymmenessä minuutissa täytettävän kyselylomakeen viidellekymmenelle LähiTapiolan työntekijälle, jossa heitä pyydetään kertomaan osaamisestaan, uratavoitteistaan ja kokemuksistaan eri projekteissa työskentelemisestä. Meitä kiinnosti myös se, minkälaisia tietoja työntekijät ovat valmiita osaamisestaan ja työurastaan jakamaan. Tällä pyrimme varmistamaan, että Who’s Your Monkey sovelluksemme käyttökynnys on mahdollisimman matala, että WYM kerää juuri oikeanlaista, tarpeellista tietoa organisaation tarpeisiin ja että tiedon käyttäminen mahdollistaa optimaalisemman ja mielekkäämmän tehtävänjaon työntekijöille. Ensimmäisessä vaiheessa kerätyn aineiston pohjalta rakennettiin tietokanta, joka simuloi mahdollisimman tarkasti sellaista osaamistietokantaa, jota WYM sovellus koostaa, indeksoi ja tuo haettavaksi organisaation sisäiseen käyttöön. Toisessa vaiheessa kokeilua haastattelimme kuutta esimiestä projektinhallintaan ja henkilöstöresursseihin liittyvistä haasteista ja kipupisteistä. Lisäksi pyysimme esimiehiä rakentamaan tiimejä kuvitteellista malliprojektia varten ensin nykyisiä toimintatapojaan käyttäen, ja lopulta WYM-tietokantaa apunaan käyttäen. Alunperin tarkoitus oli tuottaa paitsi laadullista, myös määrällistä dataa mittaamalla tiimien muodostamiseen esimiehiltä kuluvaa aikaa, ja erityisesti vertaamalla sitä, kuinka paljon WYM-tietokannan käyttäminen nopeuttaisi malliprojektiin sopivan tiimin kokoamista. Tavoitteena oli osoittaa, kuinka paljon resursseja kuluu pelkästään tiimin kasaamiseen ja se, minkälaisia kykyjä esimiehiltä jää kokonaan huomaamatta.

Vaikeuksien kautta voittoon

Haasteeksi määrällisen datan keräämisessä muodostui kuitenkin kyselyn vastausprosentti, 22. Saimme viidellekymmenelle työntekijälle toimitettuun kyselymme vain yksitoista vastausta, mikä haastoi meidät kehittelemään luovia tapoja kokeilun toisen osan toteuttamiseen, sekä aineistomme analyysiin. Vastausprosentti antoi kuitenkin jo sinällään arvokasta tietoa siitä, että työntekijöillä on usein kynnys tuottaa henkilökohtaista tietoa uratavoitteistaan, toiveistaan ja kiinnostuksen kohteistaan edes esimiehen, saati koko työyhteisön, nähtäväksi. Määrällisestä testaamisesta luopuminen kokeilussamme mahdollisti kuitenkin tunnin mittaisten esimieshaastattelujen laadullisen puolen syventämisen. Tämä osoittautui todella arvokkaaksi. Täydensimme alunperin lähinnä osaamisen kartoittamista ja projektinhallintatyövälineitä käsitellyttä kysymyspatteristoamme avoimilla kysymyksillä projektien kokoamisen käytännön toteuttamisesta, omasta johtamistyylistä sekä hiljaisen tiedon ja informaalien verkostojen käyttötavoista.

Arvatuista akanoista tiedonjyviin

Kokeilussa paljastui, että LähiTapiolan kaltaisessa suuressa organisaatiossa kysyntä WYM:n kaltaiselle sovellukselle on suuri, ja että sen käyttöönottoa oltaisiin valmiita edistämään projektirekryyn liittyvien haasteiden ratkomiseksi. Lähes kaikki esimiehet ja tiiminvetäjät totesivat, että “staffauksessa” on paljon sattumanvaraisia elementtejä, jotka liittyvät erityisesti siihen, kuka sattuu tuntemaan kenet. Tällöin ns. “kaikkien tuntemat hyvät tyypit” kuormittuvat helposti turhan paljon, ja tuleva osaaminen kaventuu kun “uusien” tekijöiden on vaikea tulla mukaan hankkimaan heitä kiinnostavista tehtävistä. Projektien vaatimat ja niiden käytettävissä olevat henkilöstöresurssit usein muuttuvat myös itse projektin aikana. Staffaus syö siksi esimiehiltä resursseja ja huomioita pitkin projektia, eikä ainoastaan tiimin kasausvaiheessa. Kun WYM digitoi tätä hiljaista tietoa organisaation käyttöön, käytävä- ja kahvipöytäkeskustelut voivat kehittyä henkilöstöresurssien kartoittamisesta rentouttavammiksi, ja organisaation yhteisöllisyyttä kehittäviksi välittömiksi kohtaamisiksi ja aidoiksi, rentouttaviksi tauoiksi.

Tämän ja muut blogipostauksemme löydät osoitteesta http://whosyourmonkey.blogspot.fi/.

Myra Magnusson, Aino Kuhmonen, Aura Lindeberg, Erik Nyroos, Julia Backström, Milla Kallio, Niko Pyrhönen, Tii Syrjänen

Kokeilut VOL 4: Mielenrauhaajat

Mielenrauhaajien ratkaisuehdotus turvallinen koti ja arki -teemaan syntyi myös osallistujien omaa elämää koskettavasta ongelmasta: ikääntyneiden kokona asuvien vanhempien selviytyminen arkisista asioista. Pieniä asioita, mutta suuria vaikutuksia myös mm. ikääntyneiden turvallisuuden tunteeseen, kun tavallisista arjen asioista ei enää selvitä samoin kuin ennen. Monet keski-ikäiset ja tätä nuoremmatkin hoitavat tavalla tai toisella vanhempiensa asioita, auttavat itse arkisissa asioissa jos mahdollista tai hankkivat apua ulkopuolisilta palveluntarjoajilta (Hämäläinen 2015, Danielsbacka ym. 2013, 41–42; Haavio-Mannila ym. 2009, 54; 62; 79–80; Tanskanen & Danielsbacka 2009). Tiimissämme mietittiin myös, että etenkin kuin vanhemmat asuvat kauempana, voi siellä vieraillessa kaikki aika helposti mennä erilaisten asioiden hoitamiseen (Haavio-Mannila ym. 2009, 36–37).

Palveluita, helposti

Näihin haasteisiin vastataksemme kehitimme idean palveluportaalista, johon saataisiin helposti koottua erilaisia ikäihmisten (ja miksei nuorempienkin) arkea helpottavia palveluita. Tutkimustenkin mukaan auttamisen helppous lisää merkittävästi auttamishalua. Ajatuksenamme oli lähteä kokeilemaan ideaa ensin rajaten palvelut siivous- ja asiointipalveluihin pääkaupunkiseudulla. Myöhemmin, palveluportaalin valmistuttua tavoitteena olisi linkittää sinne myös muita palveluita ja vapaaehtoisresursseja sekä ikäihmisille suunnattuja harrastetoimintoja. Myös pohtiessamme tarjottavia palveluja olemme hyödyntäneet olemassa olevaa tietoa ikäihmisten saamista palveluista (esim. Vilkko, Finne-Soveri & Heinola 2010). Ytimenä olisi, että luotettavia ja laadukkaita palveluntarjoajia sekä myös muita mukavuuksia ikäihmisten arkea helpottamaan löytyisi yhdestä paikasta, josta esim. vanhempiensa asioita hoitavat lapset voivat hankkia vanhemmilleen palveluita. Palveluportaali mahdollistaisi myös ajantasaisen yhteydenpidon sekä vanhempiensa asioita hoitavien sisarusten kesken että myös palveluntarjoajien kanssa. Näin etäämmällä asuvat omaiset voivat suunnitella toimintaansa ilman vaaraa päällekkäisistä suunnitelmista.

Koska itse palveluportaalin ydinajatuksena meillä oli toimintojen helppous, emme nähneet järkeväksi lähteä kokeiluvaiheessa testaamaan ideaamme portaalin kautta. Sen sijaan kokeilusuunnitelmaamme kirjasimme, että tutkisimme ensin ajatuksemme vetovoimaisuutta kyselyjen avulla, sekä potentiaalisille asiakkaille että palveluntarjoajille. Kyselyjen kautta selvittäisimme samalla, ketkä vastaajista haluaisivat lähteä toteuttamaan kokeilua kanssamme. Näiden tahojen löydyttyä tarkoituksena oli toimia palvelun välittäjänä ns. manuaalisesti, ja samalla haastatella sekä asiakkaat että palveluntarjoajat kysyen heiltä tarkemmin ajatuksia ajatuksissamme olevasta palvelusta. Mietimme tässäkin vaiheessa, että meidän tulee kuitenkin tarkasti luoda laatukriteerit palvelutarjoajien valikoimiseen, sillä palveluiden laadukkuus ja luotettavuus ovat myös kehitettävässä palveluportaalissamme tärkeitä.

Koemarkkinointia ja tutkijatapaaminen

Pitchasimme kokeilusuunnitelmaamme Hyvä yhteiskunta Masterclassin ensimmäisessä pitch-illassa 17.2.2016. Saimme illan tuloksena Lähitapiolalta lupauksen auttaa meitä hankeideamme kokeilussa. Kokeilun suunnittelu alkoikin kovalla tohinalla heti seuraavina päivinä! Muutamien tapaamisten ja suunnittelupalaverien jälkeen meille vahvistui entisestään ajatus, että koska ydintoimintonamme on nettiin luotava portaali, jonka valtiksi toivomme helppokäyttöisyyttä ja monipuolisuutta, on meidän mahdoton sitä annetussa ajassa kokeilla. Tämän sijaan päädyimme toteuttamaan koemarkkinoinnin palvelustamme. Koemarkkinointi toteutettiin Lähitapiolan intrassa, ja palvelua tarjottiin sen kautta kaikille lähitapiolalaisille. Tätä varten meidän tuli löytää muutama siivousyritys, joiden palveluita saimme eteenpäin välittää. Lähitapiolan avulla löysimme tähän kaksi hyvää yhteistyökumppaniyritystä. Koemarkkinointi julkaistiin Lähitapiolan intrassa ennen pääsiäistä.

Samalla kun toteutimme koemarkkinointia, jatkoimme myös aiheesta tehtyyn tutkimukseen perehtymistä. Olimme yhteydessä professori Marjaana Seppäseen, Gerometro-verkoston erikoissuunnittelija Tiina Autioon sekä tohtorikoulutettava Hans Hämäläiseen, jotka kaikki omalla sarallaan ovat tehneet ikäihmisiin liittyvää työtä ja tutkimusta.

Haimme myös itse tutkimustietoja aiheeseen liittyen, joka kaikki vain vahvisti ajatustamme siitä, että ideamme kaltaiselle palvelulle on ehdottomasti tarvetta. Tarve tulee vain kasvamaan tulevina vuosina ikääntyneen väestönosan kasvaessa.

Maria Salminen, Tiina Tapanainen, Riina Koivuranta, Jani Varpa, Katariina Kainulainen-D’Ambrosio

Lähteet:

Danielsbacka, M., Tanskanen, A., Hämäläinen, H., Pelkonen, I., Haavio-Mannila, E., Rotkirch, A., Karisto, A. & Roos, J.P. 2013. Sukupolvien vuorovaikutus. Auttaminen ja yhteydenpito suurten ikäluokkien ja heidän lastensa elämässä. Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 58/2013.

Haavio-Mannila, E., Majamaa, K., Tanskanen, A., Hämäläinen, H., Karisto, A., Rotkirch, A. & Roos, J.P. 2009. Sukupolvien ketju. Suuret ikäluokat ja sukupolvien välinen vaikutus Suomessa. Kelan tutkimusosasto. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 107.

Hämäläinen, H. 2015. Apua tarpeiden vai mahdollisuuksien mukaan? Suurten ikäluokkien iäkkäille vanhemmilleen sekä aikuisille lapsilleen antamaan oiva- ja käytännön apuun yhteydessä olevat tekijät. Janus 23 (4). 387–404.

Tanskanen, A. & Danielsbacka, M. 2009. Perheen vai yhteiskunnan vastuu? Suurten ikäluokkien auttamisasenteiden tarkastelua. Janus 17 (1). 20–35.

Vilkko, A., Finne-Soveri, H & Heinola, R. 2010. Ikäihmisten palvelutarpeet ja saatu apu. Teoksessa Vaarama, M., Moisio, P. & Karvonen, S. (toim.) Suomalainen hyvinvointi 2010. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 44–60.

Kokeilut VOL 5: Empaattoripäivä

Kokeilupäivän onnistumisia – jo yhden opiskelijan yksinäisyyden ehkäiseminen tekee kaikesta vaivan arvoista

Ryhmämme idea yksinäisyyden poistamisesta yliopistokontekstissa lähti liikkeelle yksittäisestä kohtaamisesta yksinäisen opiskelijan kanssa. Erityisen pysäyttävää oli havainto siitä, miten opiskelija voi olla muiden ympäröimänä, mutta silti kovin yksin. Tilastot tukivat havaintoa; yliopisto todella voi olla yksinäinen paikka. Yliopiston vahvuus on koulutus, joten lähdimme lähestymään asiaa tästä näkökulmasta. Esiselvityksemme toi esillä, että yliopistolla ei ole ennalta kädet saveen -tyyppistä empatiakoulutusta ja ylipäänsä opiskelun rakenne tukee yhteisöllisten mallien sijaan yksinäistä puurtamista.

Muotoilemamme ratkaisumalli ja kokeilupäivämme perustuivat pää, kädet ja sydän -ajatukseen. Halusimme koulutuksella tarjota osallistujille tietoa, tunnetta sekä taitoja. Lyhyellä empaattoripäivällä oli tarkoituksena testata miten nämä kolme elementtiä voidaan käytännössä yhdistää aiheen ympärille. Ensin tarvitsimme tietenkin osallistujia – rekrytoimme yliopiston kirjastolla ja kavereiden keskuudessa sekä hyödynsimme sosiaalista mediaa. Flaijereita jakaessamme iloksemme kohtasimme opiskelijan, joka kertoi jo seuraavansa hankettamme ja piti sitä varsin hyvänä ideana. Tärkeä kokeilupäivästämme oppimamme asia oli, että koulutuksen ajankohtaa tulisi harkita tarkkaan. Opiskelijoiden voi olla vaikea irrottautua koulutukseen koko päiväksi, etenkin periodin ensimmäisellä viikolla. Saimme kasaan enemmän kiinnostuneita kuin varsinaisia osallistujia, mutta se ei vaikuttanut kokeilun toteutumiseen. Saimme lopulta rekryttyä oikein sopivan joukon empaattoreita.

Tältä kokeilupäivämme näytti

Partiolaiset ojensivat auttavan käpälänsä ja saimme järjestää koulutuksen heidän tiloissaan Töölössä. Alkuun ryhmäytimme porukkaa erilaisten pienten harjoitusten avulla. Post it -lappujen avulla huomasimme, että meillä oli keskenämme enemmän yhdistäviä asioita, kuin olisimme koskaan uskoneet. Tämä selvisi, kun vain saimme suumme auki.

Meillä oli kokeilupäivässämme myös puhumassa kaksi yksinäisyyden ja empatian ammattilaista. Henrietta Görnlund HelsinkiMissiolta kertoi yksinäisyydestä laajempana yhteiskunnallisena ilmiönä ja Leena Tuuttila Nyyti ry:stä kertoi yksinäisyydestä opiskelijoiden ja koulumaailman näkökulmasta.

Fellow Master Classilainen ja oman elämänsä empaattori Tiia Sorsa päätti luento-osuuden sparraamalla kokeilijoita lähestymään tuntemattomia, esimerkiksi istumalla yliopiston kahvilassa tuntemattomien pöytään. Hän toimii rohkaisevana esimerkkinä, sillä hän on itse saanut parhaat ystävänsä juuri tällä metodilla.

Tämän jälkeen lounastimme yhdessä Unicafessa ja opit otettiin heti käyttöön; kokeilijat eivät jääneet istumaan omaksi ryhmäkseen vaan heittäytyivät oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.

Jälkijäähyt toteutettiin Valokuvataiteen museolla teemaan liittyvän taiteen parissa. Kaisa Rautaheimon näyttely antoi kasvot yksin jääneille pojille ja antoi tunne-ulottuvuuden koulutuspäiväämme.

Keräsimme palautetta ja vastausprosentti oli ihan jees. Saimme palautteesta hyviä vinkkejä tulevaan. Etenkin vierailevat puhujat ja päivän sisällöt saivat kiitosta osakseen. Päivän toteutuksen perusteella voimme myös sanoa yhteistyökumppaneiden olevan sitoutuneita ja kiinnostusta aiheen tiimoilta löytyvän. Suurin haaste on, että empatiakoulutus kilpailee kiireisten opiskelijoiden arjessa monen muun seikan kanssa. Tulevaisuudessa keskeistä on löytää tekijät, jotka motivoivat ihmisiä osallistumaan juuri tähän koulutukseen.

Oli hieno nähdä, että syksyn hämärissä ideoidusta ajatuksesta kasvoi konkreettinen kokeilu kevään kuluessa. Tavoite siitä, että yksikin opiskelija olisi vähemmän yksinäinen toteutui jo heti kokeilupäivämme aikana. Olemme tästä kaikki erittäin iloisia.

Peace, love and Embathy!

Riikka Nenonen, Venla Toivonen, Heta Heiskanen, Petra Mallinen, Maria Hietikko

Kokeilut VOL 6: Professionals Volunteering: Hyvä idea ei aina etene toteutukseen

Lähdimme kartoittamaan yhteistyötahoja välittömästi boot campin jälkeen pitäen silmällä kevään kokeilua. Hankimme tietoa läheltä liippaavista kokeiluista kuten FIBS:n sittemmin jo lakkauttamasta vapaaehtoistyön välityspalvelusta, jossa passiivisen alustan kautta välitettiin ammattilaisia eri projekteihin ja Nordean työntekijöiden toteuttamasta taloustaitojen kouluttamisen vapaaehtoiskokeilusta. Yksikään näistä ei kuitenkaan suoraan kokeillut ideamme toimivuutta, joten lähdimme pohtimaan yhteistyökumppaneita omaa kokeilua ajatellen.

LähiTapiola lupautuu mukaan…

Kokeiluprosessin toiseksi osapuoleksi olimme kaavailleet LähiTapiolan yhtiön tarjotessa isona talona paljon mahdollisuuksia eritoten skaalautuvuuden näkökulmasta ja tätä kuviota hiottiin huhtikuulle asti LähiTapiolan yritysvastuupäällikön Elina Kuuselan kanssa. Kokeilu voitiin niin halutessamme toteuttaa LähiTapiolassa, Espoon kampuksella. Kokeilua varten oli varattu tilat ja sovittu yhteyshenkilöstä sekä resurssien käytöstä.
Koko master class -prosessin aluksi määrittelimme laajemmaksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksemme nuorten valmistuneiden tai kohta valmistuvien akateemisten työttömyyden. Näitä projektimme kolmansia osapuolia kokeiluun pyysimme henkilökohtaisten yhteyksien kautta.

Mutta järjestökumppanin löytäminen on haaste

Alusta asti haastavimmaksi tiesimme soveltuvan vapaaehtoistoimijan löytämisen projektiimme. Olimme yhteydessä Suomen pakolaisapuun, jonka kanssa yritimme luoda auttamisen tavan, jossa nuoret ammattilaiset pääsisivät auttamaan turvapaikanhakijoita virkakielen muuttamiseksi selkokieleksi. Heille yhteistyö ei ollut tiukan resurssitilanteen vuoksi mahdollinen. Seuraavaksi yritimme saada aikaiseksi kokeilun Suomen Punaisen Ristin kanssa, mutta aikatauluongelmien (kouluttajan poissaolo) emme saaneet heidänkään kanssa kokeiltua ideamme toimivuutta. He olivat kyllä kiinnostuneita kokeilemaan ideaamme vielä nyt tämän kevään aikana ja tälle tuli myös LähiTapiolan Kuuselan Elinan vahva tuki. Yritysvastuun näkökulmasta ideamme olisi paitsi nuorisotyöttömyyden nujertamista rehellisimmillään, myös täysin uudenlainen yhteistyön muoto LähiTapiolan ja SPR:n välillä, joka toisi konkreettisesti yhteen paitsi LähiTapiolan henkilöstön myös SPR:n hyvän tekemisen ”avaimet käteen” periaatteella.

Lopuksi olimme kahden pieleen menneen kokeiluyrityksen jälkeen siinä tilanteessa, että final pitchiin oli enää vain muutamia päiviä ja me emme ollut saaneet sovittua, saati toteutettua kaavailtua kokeilua.

Otto Tähkäpää, Janne Kumpulainen, Liisa Halonen, Johanna Tiinus, Jaakko Nippala