Maanantaina musta tuli taas fuksi. Iltapäivällä oli edessä Graduate school of natural sciences:n orientoivat. Olin tehnyt Googlen kalenteriin itselleni orientoivan viikon lukujärjestyksen jo Suomessa ja ilmeisesti joku aikavyöhykkeen vaihtoon liittyvä sähellys aiheutti kalenterin kaikkien tapahtumien siirtymisen tunnilla taaksepäin, ja löysin tämän johdosta tieni laitokselle tunnin liian aikaisin. Hollantilaiset sanovat aloittavansa kaiken täsmällisesti, mutta vastaavasti valmistelut (opasteiden kiinnittämisestä lähtien) alkavat ensimmäisen viikon kokemusten perusteella noin 5 minuuttia ennen tapahtuman alkua, joten en tiennyt yhtään minne mennä ja päädyinkin pyörimään kampusalueelle, joka oli täyttynyt (oikeista) fukseista tuutoreineen. Kampusalueella on yliopiston lisäksi myös ammattikorkeakoulua vastaava Hogeschool Utrecht, joten viikonloppuna niin tilavalta tuntunut kampusalue kävi jopa ahtaaksi loputtomine fuksiryhmineen.
Varsinaiset orientoivat tuottivat (jos mahdollista) pettymyksen ollessaan täysin sisällöttömiä sekä maanantain tiedekuntaorientoivan, että torstain kaikille yliopiston vaihto-opiskelijoille suunnatun orientoivan osalta. Maanantain orientoivan jälkeen kaksi proffaa nappasi matikan vaihto-opiskelijat (5kpl) mukaansa laitoksen esittelykierrokselle. Esittelykierros ja muu ihmettely kesti niin pitkään, että orientoivien jälkeinen drinkkitilaisuus oli jo loppunut ja jouduimme lähtemään kotiin kuivin suin. Murh!
Graduate school of natural sciences:n “päärakennus”
Tiistai-aamuna luvassa oli elämäni ensimmäinen matikanluento englanniksi, kurssi on Functional analysis (jatkaa aika tarkalleen siitä, mihin Helsingin yliopiston peruskurssi jää). Luennon seuraaminen osoittautui kohtuu helpoksi kunhan oli tottunut Helsingissä käytettävistä merkinnöistä paikoittain poikkeaviin merkintöihin. Myös osa englanninkielisistä matikan termeistä oli ilmeisesti hukassa, sillä muutamat käsitteet osoittautuivat tutuiksi vasta nähtyäni määritelmän taululla. Luennon jälkeen oli sopivasti aikaa käydä syömässä ja lähdimmekin vaihtareiden kesken varoituksista huolimatta kokeilemaan opiskelijaruokalaa. Muiden varoitukset kannattaa ilmeisesti ottaa tosissaan, sillä ruokala tarjosi todella huonon salaattipöydän, tomaattikeittoa ja huonolta näyttäviä BURGEREITA. Vesihanaa tai vastaavaa ei näkynyt, vaan juomaksi piti ostaa kaapista limppari tai vastaava. Lopulta salaatin, burgerin (sisälsi pihvin ja 4 ananaspalaa) ja omasta pullosta juodun veden hinnaksi tuli 4,55e! Seuraava haaste odotti kuitenkin kassalla, kun maksuvälineenä kelpasi vain ja ainoastaan hollantilaisille rakas maksukortti Chipknip. Onneksi paikallinen opiskelija tarjoutui maksamaan safkat käteistä vastaan.
Lenkkimaisemia vol.1
Maukkaan lounaan jälkeen odotti toinen kolmen tunnin opetustuokio (kurssin nimi Dynamical Systems), joka koostui kahden tunnin luennosta ja tunnin ”problem sessionista”, jossa tehtiin proffan avustamana yhdessä tehtäviä. Luento tarjosi melko uusia kokemuksia, sillä olin useaan otteeseen aivan ulapalla ymmärtämättä yhtään mitä luokan edessä tapahtui. Luvassa helppo ja mukava kurssi, kun tippuu kärryiltä jo ensimmäisen vartin jälkeen! Lohdutukseksi kaksi muutakin kurssilla olevaa vaihtaria oli vähintään yhtä pihalla.
Kurssien sisältäessä viikossa 2-3 tuntia luentoja ei kaikkea ehdi luonnollisesti käsittelemään tarkasti. Itselleni oli tosin pienoinen järkytys, kun välillä jopa tärkeän oloisten tulosten todistukset hahmoteltiin vain pääpiirteittäin ja perusteltiinpa yksi tulos ihan vain kuvan perusteella! Lisäksi kurssien arvosteluasteikko on hauska: suoritukset arvostellaan asteikolla 1-10, jossa kymppi on varattu ”Jumalalle” ja ysi ”opettajalle”. Arvosanan 1 saa olemalla tentissä paikalla ja alin hyväksytty suoritus on 5,5. Kymmenportaisessa asteikossa on siis mahdollista saada noin kolme eriarvoista hyväksyttyä arvosanaa!
Lenkkimaisemia vol. 2
Keskiviikkoisin mulla on Amsterdamissa järjestettävän todennäköisyysteorian luennot sekä 45 minuuttia kestävät laskarit! Jännä nähdä mitä kolmessa vartissa ehtii. Lyhyen seikkailun jälkeen löysimme kahden muun vaihtarin kanssa muutaman minuutin myöhässä oikean rakennuksen ja oikean luokan valtavasta Amsterdam Science Parkista. Edellisen päivän kursseilla oli noin 15 osallistujaa, mutta TNT oli vetänyt puoleensa pitkälle yli 50 oppilasta eikä luokkaan mahtunut istumaan ilman käytävästä haettuja tuoleja. Kurssilla taisi olla iso nippu muitakin kuin rehellisiä matemaatikon
alkuja, sillä tauolla kuulin usean valittavan asioiden menevän täysin ohi (ja kaikki näyttivät tekevän naama punaisena muistiinpanoja!). Kurssin esitiedoissa ei mainittu sanallakaan mittateoriaa ja niinpä muutama ensimmäinen viikko kuluu mulle entuudestaan tutun tavaran parissa, joten seuraava keskiviikkoaamu Amsterdamissa saanee odottaa muutaman viikon. Tosin matkalla näin vaikka mitä, kohokohtana luultavasti maailman komeimmat viikset! Junaan noussut mies oli pyöritellyt viiksensä vahalla muotoon ja ne ulottuivat sivuille vielä hyvän matkaa kasvojen jo loppuessa. Valitettavasti kamerakäteni oli hidas enkä saanut kuvaa tarjolle. Lohdutuksena kuitenkin lämpämänä kesäpäivänä mukavasti yllättävä penkki:
Torstai ja perjantai kului torstain vaihtariorientoivan lisäksi käytännön asioiden hoitamisessa. Sain hankittua hollantilaisen matkakortin, joka toimii kätevästi läpi maan ja jota höylätään esim. bussissa sekä sisään tultaessa että ulos poistuttaessa. Sisään tultaessa kortilta veloitetaan matkan ”maksimisumma”, bussissa 4e, joka palautetaan kortille ulos leimatessa ja lopulta kortilta veloitetaan kuljettujen kilometrien mukainen taksa. Reilun 5 kilometrin matka kampusalueelta asemalle maksaa 1,4e, joten matkustaminen on myös kohtuu edullista. Perjantaina kävin allekirjoittamassa etukäteen anotun paikallisen pankkitilin sopimuksen – ainakin niin luulin. Ohjeissa sanottiin että lain mukaan Hollannin pankkien on tarkastettava asiakkaidensa henkilöllisyys, mutta pelkkä passin vilautus ja puumerkin kirjoittaminen ei riittänytkään ja reilun 2 tunnin odottelun jälkeen pääsin istumaan 25 minuutiksi pankkivirkailijan toimistoon tämän klikkaillessa läpi jonkunlaisen byrokratiaviidakon. Kävi tuuri että tulin viideltä kiinni menevään pankkiin yhden aikaan, sillä kahden jälkeen omaa sopimustaan kirjoittamaan tulevat vaihtarit ajettiin jo pois jonon pituudesta johtuen (samaa helppoa tilinavausta oli siis mainostettu kaikille Utrechtiin vaihtoon tuleville).
Lenkkimaisemia vol.3
Viikon aikana huomasin mielestäni suuren heikkouden maailmalla (ilmeisesti?) yleisesti käytetyssä kandi- ja maisterivaiheiden erillisessä suorittamisessa. Fuksit ja muut kandivaiheen opiskelijat nimittäin rellestivät pitkin viikkoa ympäri kampusaluetta, kun taas ainakin matikan maisterivaiheen opiskelijat tuntuvat karkaavan kotiin luennon päätyttyä. Muutenkin ensivaikutelma on, että eri vaiheessa olevien opiskelijoiden vuorovaikutus jää vähälle. Myös matikan vaihtarit tuntuivat olevan ei-niin menevää sorttia, joten illat kuluivat lenkkipolulla ja kotona nyhjöttäessä. Lauantaina tähän tuli kuitenkin muutos, kun (Utrechtissa alunperin perustetun!) Erasmus student networkin (ESN) ensimmäinen tapahtuma, city introduction ja illan totally white -teemabileet näkivät päivänvalon. Päivä kului ympäri kaupunkia pyöriessä vajaan 20 hengen ryhmissä ESN-aktiivin opastuksella. Tapasin myös ensimmäistä kertaa suomalaisen istuessani kierrokseen kuuluvalla kanaaliajelulla Rovaniemellä oikeustieteitä opiskelevan kaverin viereen (myöhemmin päivän aikana löysin myös toisen, kolmannen ja neljännen suomalaisen).
Mukavasti alkanut turistikierros loppui kuitenkin nihkeästi, kun oppaamme päätti noin kahden aikaan skipata lopun ohjelman ja lähteä shoppailemaan. Ohjelman oli tarkoitus päättyä 17.30 paikallisessa kuppilassa tarjottavaan ilmaiseen juomaan, joten lähdimme Mauritiukselta kotoisin olevan tytön kanssa keskenämme tutustumaan kaupunkiin. Kyseinen tyttö oli melko mielenkiintoinen tapaus: opiskelee Cambridgessa oikeustieteitä ja ihmetteli orientoivissa suositellun 40 viikoittaisen opiskelutunnin vähyyttä. Cambridgessä suositus on kuulemma 80 tuntia. Ajan riittäminen arjen askareisiin ja ruuanlaittoon ei kuulemma ollut ongelma, sillä tytön Cambridgen asunnossa joku on palkattu siivoamaan, tekemään ruokaa ja pesemään pyykit. Asunnon vuokra on kuulemma ”kallis” ja sitten olisi vielä se parinkymmenentuhannen punnan lukukausimaksu. Vertailukohtana tytön reilut 800 euroa kuussa kustantava Utrechtin majoitus on kuulemma halpa. Kaikille ei ilmeisesti tarjota aivan samoja lähtökohtia opiskeluun. Veroista kitisevien suomalaisten kannattaa kuitenkin olla hyvin kiitollisia maksuttomasta opiskelusta!
Osa lauantain ryhmästämme.
Kaupunkikierroksen kruunaava ilmainen juoma oli hieman floppi, eikä ryhmästämme sinne asti päässeet kuin kolme ihmistä. Lisäksi sinivalkoisten linssien läpi katsottuna hieman hämmensi kun kukaan ei halunnut lähteä kaljakaupan kautta puistoon valmistautumaan viiden tunnin päästä häämöttäviä illan bileitä, vaan kaikki lähtivät kotiin ”suihkuun ja ottamaan päikkärit”. Pakon edessä noudatin muiden esimerkkiä päikkäreitä lukuunottamatta ja palasin yhdentoista jälkeen keskustaan. Valkoistakin valkoisemmissa bileissä tiskillä ei kelvannut raha, vaan käteinen piti vaihtaa eteisessä 1,25euron arvoisiin poletteihin, jotka taas tiskillä vaihtuivat suhteessa 1:1 kylmään Heinekeniin. En tiedä kertooko eri maiden juomatavoista, vai onko kyseessä vain yksittäistapaukset, kun ostin poletteja kympillä, brittiläinen Bim osti kahdella ja aussi Ralph huudatti konetta 50e edestä. Ei ole vaikea arvata, kuka tarjosi juomat loppuillasta.
Hieman kolmen jälkeen oli aika valua ulos kohti bussipysäkin ohi kulkevaa AINOATA yöbussia. Bussissa ei kuitenkaan toiminut matkakortti vaan kuski kertoi bussiin kelpaavan vain erikseen (en tiedä mistä) ostettavan yölipun. Kuski oli kuitenkin melko reilulla päällä päästäessään noin 20 vaihtaria bussiin ilman lippua!
Seuraavaksi ohjelmassa on maanantaista torstaihin kestävä ESN:n introduction week, luvassa on joka ilta kuudesta eteenpäin vaihtelevaa ohjelmaa, esim. Illallinen kymmenen hengen ryhmissä hollantilaisen isäntäpariskunnan kotona, bilistä, pyöräklinikka ja baarikierros!
P.s. Rakkaat lampaat katosivat perjantai-aamuna, eivätkä ole vielä (keskiviikkoon mennessä) palanneet. Kaikki kampusalueen vaihtarit ovat kauhuissaan!