Kuinka monessa paikassa sinä voit olla yht’aikaa?

Vaihto-opiskelijan arki on toisinaan hieman liian täynnä valintoja – monesti tekemistä riittäisi moninkertaisesti verrattuna päivässä oleviin tunteihin. Tyypillisesti täytyy punnita vähintään päälle puskevien kouluhommien, uusien kavereiden, kuntoilun ja matkustelun välillä. Alkusyksystä kliseiseltä tuntuneen sanonnan ”exchange isn’t a year in a life, it’s a life in a year” merkitys on pikkuhiljaa tullut hyvin selväksi. Niin tai näin, koitan tässä lentokoneessa Suomeen jouluksi matkatessani hieman tarjota kuluneen kaksikuukautisen kohokohtia.

Ajax:n matsissa saattaa toisinaan olla enemmän katsojia kun HJK:n kattilassa

Vain muutamia päiviä edellisen blogipostini jälkeen sain mieluisan paketin oven takana kuikuilevalta postimieheltä. Paketin sisältämistä paloista muutaman tunnin taistelun jälkeen muodostui pyöräni (myös Hollannin nopeimmaksi tituleerattu) uusi takarengas. Näin ollen oli taas otettu askel lähemmäksi paikallista elämäntapaa. Pyöräily tuntui ensialkuun hieman hämmentävältä, sillä pyöriä on liikenteessä oikeasti aivan uskomattoman paljon. Muutaman viikon totuttelun jälkeen löysin kuitenkin paikkani pyöräteiden ohituskaistalta (lue: pääosin autotieltä). Hieman havainnollistaakseni pyöräilijöiden määrää laskin yhtenä keskiviikkoaamuna 6,2km matkan asemalle polkiessani vastaantulevien pyörien määrän ja toisena ohittamieni pyörien määrän. Uskomattoman tarkan laskusuorituksen lopputulokset ovat: vastaan tulevia: 927kpl, ohitettuja 62kpl!

Maailman paras olut löytyi pienestä baarista Bruggen toiseksi kapeimmalta kujalta, harmi ettei tätä 11,5% herkkua ole tarjolla kyseisen baarin ulkopuolella

Naapurimaiden välisten diplomaattisten yhteyksien ylläpito on luonnollisesti tärkeää, ja koin velvollisuudekseni kantaa korteni kekoon. Niinpä syksyn aikana kävin Saksan Frankfurtissa/Giessenissä vajaan viikon verran moikkaamassa siellä opiskelevaa suomalaista kaveriani sekä Belgian Bruggessa. Saksa vei heittämällä pisteet kotiin lounaskilpailussa Hollantia vastaan, sillä paikallisesta opiskelijaruokalasta sai lähes suomalaiseen tyyliin juuston ja leivän sijaan lautasellisen keitettyjä perunoita lohen kera.

Brugge

In Bruges leffastakin tuttu Brugge -niminen belgialainen kaupunki on mielenkiintoinen tapaus; noin kahta rakennusta lukuunottamatta koko kaupungin keskusta on säilynyt keskiajalta asti luoden etenkin pariskuntia houkuttelevan taianomaisen ja romanttisen tunnelman. Itse olin ensimmäistä kertaa ikinä matkassa yksin, mutta onneksi hostellissa järjestetystä beer tastingista löytyi raamikkaita Uusi-seelantilaisia tyttöjä seuraksi. Yksi tytöistä kertoi lyöneensä baarissa kissatappelussa joltain tytöltä hampaat sisään – mietin jatkossa kaksi kertaa sanavalintojani uusi-seelantilaisten tyttöjen seurassa!

Brugge

 Alankomaiden pinta-ala on noin kahdeksasosa Suomen pinta-alasta, (vaikka suomessa vain kolmasosa asukkaista) joten maan sisällä reissaaminen on melko vaivatonta. Syksyn aikana luonani on vieraillut tyttöystäväni lisäksi kaksi muuta henkilöä, (joista toinen istuu tällä hetkellä vieressäni lentokoneessa) joiden kanssa on tullut hieman koluttua läpi Hollannin muita kaupunkeja. Näiden ja muutaman muun satunnaisen reissun jäljiltä tutuksi ovat tulleet ainakin Amsterdam, Breda, ‘s -Hertogenbosch, Niuwegein ja Rotterdam. Monen Hollannin ja Belgian kaupungin muistuttaessa ikuisuuden vanhoine punatiilisine rakennuksineen ensisilmäyksellä jopa häiritsevän paljon toisiaan tarjosi Rotterdam piristävää vaihtelua. Maailmansodan aikana saksalaiset pyyhkäisivät käytännössä koko Rotterdamin kaupungin maan tasalle, joten punatiilitalojen tilalla komeilevat 40 kerroksiset pilvenpiirtäjät. Kävimme myös 185 metrisessä Euromast -tornissa, josta avautuvat maisemat puhuivat jälleen maan tasaisuuden puolesta.

 

Opiskelustakin pitäisi ehkä muutama sana sanoa. Funktionaalianalyysiä lukuunottamatta kurssit ovat tuntuneet loppun asti melko hallittavilta, mutta sitten se Funktionaali.. Kurssin sisältö on ehdottomasti haastavin kaikista tähän mennessä käymistäni kursseista ja lisäksi kurssi suoritetaan ilman tenttiä, palauttamalla kirjallisena seitsemän laskaripakettia. Tunnetusti vain laskareiden perusteella arvosteltavien kurssien laskarit ovat helppoja ja mukavia ja hyvin itsevarmana palautetun ensimmäisen laskaripaketin arvosanan ollessa 2,4/10 (arvosteluasteikko 1-10, joista 6 ensimmäinen hyväksytty arvosana) joutui muutamaan otteeseen miettimään, ollaanko sitä nyt ihan oikeassa paikassa. Tarkemmin arvostelua katsoessa kuitenkin ongelmia näytti olevan käsin kirjoitetut vastaukset, vasta toiseksi yksinkertaisimman vastaesimerkin konstruoiminen, väärät merkinnät (jotka kuitenkin olin selvästi määritellyt tehtävien alussa) jne. Näistä pikkujutuista ei kuitenkaan ollut mitään puhetta ennen ensimmäistä palautusta, joten jäi hieman epäselvä olo. Toisen laskaripaketin osasin sitten kirjoittaa kivasti LateX:lla valiten juuri ne ainoat ja oikeat merkinnät asioille, jolloin arvosana hyppäsikin sitten 8,8:aan. Tämän jälkeen arvosanat ovat seilanneet vaihtelevasti kahden ensimmäisen välillä, joten vahvasti mennään kohti kutosta!

Intian ihmeen elämän ensimmäinen lumiukko, oli hauskaa katsoa kuinka hukassa joku voi olla lumen keskellä!

 Lukukaudet elävät Hollannissa hieman erilaista elämää kuin Suomessa, sillä eilen keskiviikkona päättyivät syyslukukauden luennot ja tentit ovatkin sitten vasta tammikuun puolessavälissä ja kevätlukukausi alkaa vasta helmikuun alussa. Tavallaan joululoma kestää siis lähes kaksi kuukautta, mutta jäljellä olevien laskareiden, loppuprojektien ja edessä odottavien tenttien ajattelu luultavasti tekee lomasta ajoittain hieman vähemmän lomaa.

 

Kone alkaa laskeutumaan Helsinki-Vantaalle, joten täytynee lopetella. Toivottavasti ehdin nähdä joululoman aikana mahdollisimman monet teistä ja lupaan keväällä pitää hieman parempaa huolta blogistani!

Valokuvapäivitys

Maanantaina se tapahtui. Musta tuli teekkari. Matikan laitos tosiaan tarjoaa maisteritason kursseja kaikista Hollannin yliopistoista ja maanantaina alkoi mun viimeinenkin kurssi, Twenten teknillisen yliopiston (Utrechtissa pidettävä) optimointikurssi. Ajattelin ottaa kurssin mukavana vaihteluna noille teoreettisemmille kursseille. Vaihtelua tosiaan sainkin. Luennoitsijan useasti käyttämä mantra kuului: ”kyllähän tää saattaa näyttää helpolta, mutta koittakaapa täsmällisesti näyttää se. NIH!” Luento huipentui siihen, kun joku kysyi miten tehdään ympyrä. What??!

Utrechtin yössä valoja oli paljon muuallakin kuin kirkontornissa

Suunnitelmissani oli osallistua ESN:n järjestämiin torstain yölliseen kanoottiretkeen pitkin Utrechtin kanaaleita, sekä lauantain Haagin Excuun, mutta järjestön kaikissa tapahtumissa ollessa osallistujarajat oli molemmat loppuunmyyty ESN:n toimistolle päästessäni. Onneksi kanootteja vuokraava pulju järjestää vastaavia retkiä muutenkin kuin ryhmille, joten pääsen kyllä melomaan yöllä joskus myöhemmin!

Meidän laitoksella palautetaan kaikki laskarit kirjallisena, minkä olen huomannut lisäävän työmäärää runsaasti; kaikki käsialani ja luonnokseni paperilla nähneet ymmärtävät, ettei kyseisten papereiden lukeminen luultavasti onnistu, jos ei nimi satu olemaan Miika. Joudun siis kirjoittamaan kaikki tehtävät puhtaaksi.

Kirkontorni vielä lähes valoitta

Perjantaina piti kaikkien vaihareiden käydä virastossa suorittamassa ”city registration”, jossa kaverini kertoi illan ohjelmasta: 4 tuntia kestävässä, vuosittain järjestettävässä DJ op de Dom:ssa olisi luvassa DJ:itä, kirkontorni, valoja ja animaatioita kirkontornin seinällä. Musiikkia oli tarjolla laidasta laitaan ja välillä DJ:n kaveriksi lavalle ilmestyi mm. kitaristeja ja huilisteja. Musiikkia täydentänyt valojen yhdistettynä mielettömiin animaatioihin näytti saavan juhlijat jopa transsin partaalle.

Hulppeassa asunnossani ei tosiaan ole uunia, joten lauantaina pitsanhimon yllättäessä tuli vastaan ongelma: miten sen voisi valmistaa? En ollut koskaan kokeillut tehdä pannulla pitsaa, joten nyt oli korkea aika. Uunissa pitsaa tehdessä ongelmaksi usein muodostuu liian pieni lämpötila verrattuna siihen puulämmitteiseen Milanolaiseen pitsauuniin, mutta pannussahan lämpöä riitti. Vielä kun ymmärsi hetken ”esipaistaa” pohjaa ”väärältä” puolelta ennen täytteiden laittoa, tuli lopputuloksesta ehkä jopa parempi kuin mitä olen koskaan kotiuunilla aikaan saanut!

Nam, nam! Terveisiä Eskolle!

 

Dutch mami & papi

Edellisellä viikolla 25e:llä matkaan tarttunut lippu ESN:n (Erasmus student network) Introduction weekiin neuvoi saapumaan Neude nimiselle aukiolle ruman sammakko/jänis/hirvi -patsaan (eläimen malli riippuu katsojan mielipiteestä) lähettyville kuudelta etsimään ryhmää 15. Aukiolla 200 lipun lunastanutta vaihtaria jaettiin kymmenen hengen ryhmiin ja jokainen ryhmä sai itselleen hollantilaisen ”isän” ja ”äidin”, ryhmän 15 tapauksessa paikalliset (loppuviikon nimillä papi & mami kulkeneet) opiskelijat Rob ja Rolf. Kohti viikon ensimmäistä ohjelmaa, ”vanhempien” loihtimaa illallista, pääsimme lähtemään vasta seitsemän jälkeen viimeisten ollessa ”hiukan” aikataulusta jäljessä. Eri kulttuurien toisistaan poikkeava käsitys siitä, kuinka monta minuuttia ennen tai jälkeen annetun alkamisajan on sopivaa tulla paikalle, ilmeni läpi koko viikon samaisena odotteluna.

Jokainen saa itse päättää mikä tämä on!

Matkalla ”Äiskän” luo selvisi, etteivät vanhempamme olleet edes miettineet ruokaa mitenkään, vaan menimme yhdessä kauppaan ja halutessamme jotain hollantilaista päätyivät R&R yksissä tuumin tarjoamaan meille lettuja. Lettuja. Kassalla ostoskorista löytyi lettutarvikkeiden sijaan ”lisää vain maito ja munat” -valmispaketteja, siirappia, juustoa, pekonia ja 2 koria kaljaa.

Äiskämme asuu muutaman kaverinsa kanssa yhden asukkaan isän omistamassa huoneistossa aivan Utrechtin keskustassa. Kämppä oli varsinainen poikamiesboksien esikuva: alastomien naisten kuvilla sisustetussa asunnossa pidetään kenkiä jalassa ja noin 2 neliömetrin kokoista sisäpihaa/terassia komisti 11 tyhjennettyä kaljakoria. Jokainen on kuulemma tervetullut punkkaamaan olohuoneeseen milloin vain ja joka torstaina Tivolissa pidettävien opiskelijabileiden etkot sijaitsevat myös kyseisessä poikamiesboksissa.

Ultimate peniksenjatke!

Eka erä lettuja oli vihdoin valmis. Luonnollisesti ne olivat makeita ja juusto + pekoni -täytteisiä olisi luvassa vasta myöhemmin. Onneksi lettuja riitti tyttöjen nirsoillessa ja noin 11 letun jälkeen alkoi nälästä johtunut heikotus helpottaa. Vanhempamme vakuuttelivat hollantilaisen ruuan olevan aina samaa luokkaa. Lounaaksi leipää juustolla ja päivälliseksi lettuja – millä nämä ihmiset pysyvät hengissä? Energiankulutuksen pitäisi käsittääkseni kuitenkin olla keskimääräistä korkeampi kaikkien huudattaessa pyörää päivät pitkät. Lettujen ja oluiden loppuessa sijainti vaihtui baariin, jossa oli ryhmien välinen pubivisa. Emme kuitenkaan pärjänneet muutaman tiimiläisen wikipediahuijauksista huolimatta.

Lauantain veneretki

Tiistaina jatkuivat jälleen luennot ja iltapäivällä odotti toinen erä Dynamical Systemsiä vastaan. Asiat eivät kuitenkaan tuntuneet selkiytyneen – päinvastoin; en pysynyt alkuunkaan perässä. Alan pikkuhiljaa tietää, minkä kurssin tiputan pois (en osannut päättää, joten otin vähän liikaa) ja kertoessani tämän kurssikavereilleni sain kuulla myös muiden pohtivan samaa. Illalla ohjelmassa oli bilistä varustettuna ilmaisilla juomilla. Hämmennyksekseni sain huomata muiden olevan aivan kädettömiä pelissä. Itse en osaa yhtään pelata, mutta voittaminen oli helppoa, kun muut eivät edes osuneet palloon.

Keskiviikkona ohjelmassa olleet baarissa tarjottava illallinen, tanssipaja ja pyöräpaja eivät houkutelleet, joten päivän luennoilla levättyäni odotti torstaina pub crawl! Ryömimistä ei kuitenkaan tarvinnut liioin harrastaa baarien ja samalla tarjottujen juomien lukumäärän ollessa neljä. Lyhyehkön kierroksen jälkeen loppuilta kului aiemmin mainituissa Tivolin joka torstai järjestettävissä opiskelijabileissä. Jonkinlaisella opiskelijakortilla tarjottava ilmainen sisäänpääsy houkuttelee ilmeisesti viikosta toiseen paikalle runsaasti opiskelijoita jonon ollessa noin tunnin ‘pituinen’.

Matkalla Amsterdamin luennolle

Kunnialla loppuun suoritetun rymyviikon jälkeen pehmeän laskun arkeen tarjosi perjantaina laitoksen kattoterassilla vaihtareille ja uusille maisterivaiheen opiskelijoille pidetyt grillibileet. Ensimmäistä kertaa reissun aikana tarjottu ruoka oli tyydyttävää, itseasiassa tällä kertaa jopa loistavaa! Viiden ainejärjestöaktiivin käännellessä grilleissä kanafileitä, jauhelihapihvejä ja vartaita tarjottiin lisukepöydässä lukuisia eri salaatteja ja leipiä kastikkeineen ja maustevoineen. Baaritiskiltä perus-Grolschin irrotessa 70snt:llä ”joutui” erikoisoluista maksamaan enimmillään 1,5e. Bileissä oli myös ensikertaa tilaisuus liittyä periaatteessa kaikki Graduate School of Natural Sciences:n linjat kattavaan A-eskwadraat -ainejärjestöön. Suomalaisista tavoista poiketen järjestö pääsee jäsenmaksuilla jo lähes kuuhun asti kandivaiheen opiskelijoiden lompakon ohetessa 30e:llä ja maisterivaiheen 10e:llä. Vaihtareiden upotessa jälkimmäiseen kategoriaan liittyminen oli kuitenkin lähes väistämätöntä bileiden ajan voimassa olleen tarjouksen seurauksena: liity, niin saat 10 kaljaa!

Domtoren, 112,5 metriä

Perjantaista selvittyäni oli viikonloppu pyhitettävä laskareille ja liikunnalle. Edes kavereiden kutsut Amserdamin pub crawlille eivät hetkauttaneet. Sain muuten vihdoin hollantilaisen pankkitilin auki + tiliä tottelevan kortin. Kaikki hollantilaiset kortit on myös varustettu sähköisen maksamisen välineellä, Chipknipillä. Kortti tekee elämästä huomattavasti helpompaa, kun ruokakaupassa ei tarvitse enää maksaa käteisellä, ja Chipknip huolehtii maksuista niin kahviautomaateissa, kirjastossa tulostettaessa kuin yliopiston ruokalassakin painamalla päätteessä ”OK”.

P.S. Ensimmäinen Suomenvieras varasi jo lennot! 🙂

Fuksiviikko

Maanantaina musta tuli taas fuksi. Iltapäivällä oli edessä Graduate school of natural sciences:n orientoivat. Olin tehnyt Googlen kalenteriin itselleni orientoivan viikon lukujärjestyksen jo Suomessa ja ilmeisesti joku aikavyöhykkeen vaihtoon liittyvä sähellys aiheutti kalenterin kaikkien tapahtumien siirtymisen tunnilla taaksepäin, ja löysin tämän johdosta tieni laitokselle tunnin liian aikaisin. Hollantilaiset sanovat aloittavansa kaiken täsmällisesti, mutta vastaavasti valmistelut (opasteiden kiinnittämisestä lähtien) alkavat ensimmäisen viikon kokemusten perusteella noin 5 minuuttia ennen tapahtuman alkua, joten en tiennyt yhtään minne mennä ja päädyinkin pyörimään kampusalueelle, joka oli täyttynyt (oikeista) fukseista tuutoreineen. Kampusalueella on yliopiston lisäksi myös ammattikorkeakoulua vastaava Hogeschool Utrecht, joten viikonloppuna niin tilavalta tuntunut kampusalue kävi jopa ahtaaksi loputtomine fuksiryhmineen.

Varsinaiset orientoivat tuottivat (jos mahdollista) pettymyksen ollessaan täysin sisällöttömiä sekä maanantain tiedekuntaorientoivan, että torstain kaikille yliopiston vaihto-opiskelijoille suunnatun orientoivan osalta. Maanantain orientoivan jälkeen kaksi proffaa nappasi matikan vaihto-opiskelijat (5kpl) mukaansa laitoksen esittelykierrokselle. Esittelykierros ja muu ihmettely kesti niin pitkään, että orientoivien jälkeinen drinkkitilaisuus oli jo loppunut ja jouduimme lähtemään kotiin kuivin suin. Murh!

Graduate school of natural sciences:n “päärakennus”

Tiistai-aamuna luvassa oli elämäni ensimmäinen matikanluento englanniksi, kurssi on Functional analysis (jatkaa aika tarkalleen siitä, mihin Helsingin yliopiston peruskurssi jää). Luennon seuraaminen osoittautui kohtuu helpoksi kunhan oli tottunut Helsingissä käytettävistä merkinnöistä paikoittain poikkeaviin merkintöihin. Myös osa englanninkielisistä matikan termeistä oli ilmeisesti hukassa, sillä muutamat käsitteet osoittautuivat tutuiksi vasta nähtyäni määritelmän taululla. Luennon jälkeen oli sopivasti aikaa käydä syömässä ja lähdimmekin vaihtareiden kesken varoituksista huolimatta kokeilemaan opiskelijaruokalaa. Muiden varoitukset kannattaa ilmeisesti ottaa tosissaan, sillä ruokala tarjosi todella huonon salaattipöydän, tomaattikeittoa ja huonolta näyttäviä BURGEREITA. Vesihanaa tai vastaavaa ei näkynyt, vaan juomaksi piti ostaa kaapista limppari tai vastaava. Lopulta salaatin, burgerin (sisälsi pihvin ja 4 ananaspalaa) ja omasta pullosta juodun veden hinnaksi tuli 4,55e! Seuraava haaste odotti kuitenkin kassalla, kun maksuvälineenä kelpasi vain ja ainoastaan hollantilaisille rakas maksukortti Chipknip. Onneksi paikallinen opiskelija tarjoutui maksamaan safkat käteistä vastaan.

Lenkkimaisemia vol.1

Maukkaan lounaan jälkeen odotti toinen kolmen tunnin opetustuokio (kurssin nimi Dynamical Systems), joka koostui kahden tunnin luennosta ja tunnin ”problem sessionista”, jossa tehtiin proffan avustamana yhdessä tehtäviä. Luento tarjosi melko uusia kokemuksia, sillä olin useaan otteeseen aivan ulapalla ymmärtämättä yhtään mitä luokan edessä tapahtui. Luvassa helppo ja mukava kurssi, kun tippuu kärryiltä jo ensimmäisen vartin jälkeen! Lohdutukseksi kaksi muutakin kurssilla olevaa vaihtaria oli vähintään yhtä pihalla.

Kurssien sisältäessä viikossa 2-3 tuntia luentoja ei kaikkea ehdi luonnollisesti käsittelemään tarkasti. Itselleni oli tosin pienoinen järkytys, kun välillä jopa tärkeän oloisten tulosten todistukset hahmoteltiin vain pääpiirteittäin ja perusteltiinpa yksi tulos ihan vain kuvan perusteella! Lisäksi kurssien arvosteluasteikko on hauska: suoritukset arvostellaan asteikolla 1-10, jossa kymppi on varattu ”Jumalalle” ja ysi ”opettajalle”. Arvosanan 1 saa olemalla tentissä paikalla ja alin hyväksytty suoritus on 5,5. Kymmenportaisessa asteikossa on siis mahdollista saada noin kolme eriarvoista hyväksyttyä arvosanaa!

Lenkkimaisemia vol. 2

Keskiviikkoisin mulla on Amsterdamissa järjestettävän todennäköisyysteorian luennot sekä 45 minuuttia kestävät laskarit! Jännä nähdä mitä kolmessa vartissa ehtii. Lyhyen seikkailun jälkeen löysimme kahden muun vaihtarin kanssa muutaman minuutin myöhässä oikean rakennuksen ja oikean luokan valtavasta Amsterdam Science Parkista. Edellisen päivän kursseilla oli noin 15 osallistujaa, mutta TNT oli vetänyt puoleensa pitkälle yli 50 oppilasta eikä luokkaan mahtunut istumaan ilman käytävästä haettuja tuoleja. Kurssilla taisi olla iso nippu muitakin kuin rehellisiä matemaatikon

alkuja, sillä tauolla kuulin usean valittavan asioiden menevän täysin ohi (ja kaikki näyttivät tekevän naama punaisena muistiinpanoja!). Kurssin esitiedoissa ei mainittu sanallakaan mittateoriaa ja niinpä muutama ensimmäinen viikko kuluu mulle entuudestaan tutun tavaran parissa, joten seuraava keskiviikkoaamu Amsterdamissa saanee odottaa muutaman viikon. Tosin matkalla näin vaikka mitä, kohokohtana luultavasti maailman komeimmat viikset! Junaan noussut mies oli pyöritellyt viiksensä vahalla muotoon ja ne ulottuivat sivuille vielä hyvän matkaa kasvojen jo loppuessa. Valitettavasti kamerakäteni oli hidas enkä saanut kuvaa tarjolle. Lohdutuksena kuitenkin lämpämänä kesäpäivänä mukavasti yllättävä penkki:

Torstai ja perjantai kului torstain vaihtariorientoivan lisäksi käytännön asioiden hoitamisessa. Sain hankittua hollantilaisen matkakortin, joka toimii kätevästi läpi maan ja jota höylätään esim. bussissa sekä sisään tultaessa että ulos poistuttaessa. Sisään tultaessa kortilta veloitetaan matkan ”maksimisumma”, bussissa 4e, joka palautetaan kortille ulos leimatessa ja lopulta kortilta veloitetaan kuljettujen kilometrien mukainen taksa. Reilun 5 kilometrin matka kampusalueelta asemalle maksaa 1,4e, joten matkustaminen on myös kohtuu edullista. Perjantaina kävin allekirjoittamassa etukäteen anotun paikallisen pankkitilin sopimuksen – ainakin niin luulin. Ohjeissa sanottiin että lain mukaan Hollannin pankkien on tarkastettava asiakkaidensa henkilöllisyys, mutta pelkkä passin vilautus ja puumerkin kirjoittaminen ei riittänytkään ja reilun 2 tunnin odottelun jälkeen pääsin istumaan 25 minuutiksi pankkivirkailijan toimistoon tämän klikkaillessa läpi jonkunlaisen byrokratiaviidakon. Kävi tuuri että tulin viideltä kiinni menevään pankkiin yhden aikaan, sillä kahden jälkeen omaa sopimustaan kirjoittamaan tulevat vaihtarit ajettiin jo pois jonon pituudesta johtuen (samaa helppoa tilinavausta oli siis mainostettu kaikille Utrechtiin vaihtoon tuleville).

Lenkkimaisemia vol.3

Viikon aikana huomasin mielestäni suuren heikkouden maailmalla (ilmeisesti?) yleisesti käytetyssä kandi- ja maisterivaiheiden erillisessä suorittamisessa. Fuksit ja muut kandivaiheen opiskelijat nimittäin rellestivät pitkin viikkoa ympäri kampusaluetta, kun taas ainakin matikan maisterivaiheen opiskelijat tuntuvat karkaavan kotiin luennon päätyttyä. Muutenkin ensivaikutelma on, että eri vaiheessa olevien opiskelijoiden vuorovaikutus jää vähälle. Myös matikan vaihtarit tuntuivat olevan ei-niin menevää sorttia, joten illat kuluivat lenkkipolulla ja kotona nyhjöttäessä. Lauantaina tähän tuli kuitenkin muutos, kun (Utrechtissa alunperin perustetun!) Erasmus student networkin (ESN) ensimmäinen tapahtuma, city introduction ja illan totally white -teemabileet näkivät päivänvalon. Päivä kului ympäri kaupunkia pyöriessä vajaan 20 hengen ryhmissä ESN-aktiivin opastuksella. Tapasin myös ensimmäistä kertaa suomalaisen istuessani kierrokseen kuuluvalla kanaaliajelulla Rovaniemellä oikeustieteitä opiskelevan kaverin viereen (myöhemmin päivän aikana löysin myös toisen, kolmannen ja neljännen suomalaisen).

Mukavasti alkanut turistikierros loppui kuitenkin nihkeästi, kun oppaamme päätti noin kahden aikaan skipata lopun ohjelman ja lähteä shoppailemaan. Ohjelman oli tarkoitus päättyä 17.30 paikallisessa kuppilassa tarjottavaan ilmaiseen juomaan, joten lähdimme Mauritiukselta kotoisin olevan tytön kanssa keskenämme tutustumaan kaupunkiin. Kyseinen tyttö oli melko mielenkiintoinen tapaus: opiskelee Cambridgessa oikeustieteitä ja ihmetteli orientoivissa suositellun 40 viikoittaisen opiskelutunnin vähyyttä. Cambridgessä suositus on kuulemma 80 tuntia. Ajan riittäminen arjen askareisiin ja ruuanlaittoon ei kuulemma ollut ongelma, sillä tytön Cambridgen asunnossa joku on palkattu siivoamaan, tekemään ruokaa ja pesemään pyykit. Asunnon vuokra on kuulemma ”kallis” ja sitten olisi vielä se parinkymmenentuhannen punnan lukukausimaksu. Vertailukohtana tytön reilut 800 euroa kuussa kustantava Utrechtin majoitus on kuulemma halpa. Kaikille ei ilmeisesti tarjota aivan samoja lähtökohtia opiskeluun. Veroista kitisevien suomalaisten kannattaa kuitenkin olla hyvin kiitollisia maksuttomasta opiskelusta!

Osa lauantain ryhmästämme.

Kaupunkikierroksen kruunaava ilmainen juoma oli hieman floppi, eikä ryhmästämme sinne asti päässeet kuin kolme ihmistä. Lisäksi sinivalkoisten linssien läpi katsottuna hieman hämmensi kun kukaan ei halunnut lähteä kaljakaupan kautta puistoon valmistautumaan viiden tunnin päästä häämöttäviä illan bileitä, vaan kaikki lähtivät kotiin ”suihkuun ja ottamaan päikkärit”. Pakon edessä noudatin muiden esimerkkiä päikkäreitä lukuunottamatta ja palasin yhdentoista jälkeen keskustaan. Valkoistakin valkoisemmissa bileissä tiskillä ei kelvannut raha, vaan käteinen piti vaihtaa eteisessä 1,25euron arvoisiin poletteihin, jotka taas tiskillä vaihtuivat suhteessa 1:1 kylmään Heinekeniin. En tiedä kertooko eri maiden juomatavoista, vai onko kyseessä vain yksittäistapaukset, kun ostin poletteja kympillä, brittiläinen Bim osti kahdella ja aussi Ralph huudatti konetta 50e edestä. Ei ole vaikea arvata, kuka tarjosi juomat loppuillasta.

Hieman kolmen jälkeen oli aika valua ulos kohti bussipysäkin ohi kulkevaa AINOATA yöbussia. Bussissa ei kuitenkaan toiminut matkakortti vaan kuski kertoi bussiin kelpaavan vain erikseen (en tiedä mistä) ostettavan yölipun. Kuski oli kuitenkin melko reilulla päällä päästäessään noin 20 vaihtaria bussiin ilman lippua!

Seuraavaksi ohjelmassa on maanantaista torstaihin kestävä ESN:n introduction week, luvassa on joka ilta kuudesta eteenpäin vaihtelevaa ohjelmaa, esim. Illallinen kymmenen hengen ryhmissä hollantilaisen isäntäpariskunnan kotona, bilistä, pyöräklinikka ja baarikierros!

P.s. Rakkaat lampaat katosivat perjantai-aamuna, eivätkä ole vielä (keskiviikkoon mennessä) palanneet. Kaikki kampusalueen vaihtarit ovat kauhuissaan!

Alankoista maata näkyvissä!

Hallo!

Ensimmäisessä kirjoituksessani on tarkoitus käydä hieman läpi ennen varsinaista vaihtoon lähtöä tapahtuneita käytännön järjestelyjä sekä matkaa Hollantiin. Fuksivuodesta asti ajatuksissa pyörinyt opiskelijavaihtoon lähtö alkoi konkretisoitua keväällä, kun sain varmistuksen vuoden kestävästä vaihdosta Utrechtin yliopistossa, joka on Alankomaiden suurin. Keväällä mielessä pyöri kuitenkin vielä kaikki muut asiat, joten järjestelyt vaihtovuotta varten alkoivat vasta, kun kohdeyliopiston kansainvälisten palveluiden henkilöstö alkoi täyttää sähköpostini lukemattomien viestien osion kesän alussa. Apua oli tarjolla käytännön asioissa melko laajasti aina asunnon hakemisesta paikallisen pankkitilin avaamiseen. Hyvästä huolenpidosta huolimatta lähdön hitaasti mutta varmasti lähestyessä on tuntunut, että to-do lista vain paisuu paisumistaan enkä millään saa kaikkea tarvittavaa tehtyä ennen lähtöä.

Kellon lyödessä viisi keskiviikkona 29.8. kaikista lähtöä edeltävistä tärinöistä oli lähes selvitty. Oli aika sulloa isukin autoon kaikki tarpeellinen ja tarpeeton kohti Hollantia lähtevä tavara ja lähteä viimein matkaan! Kalenteri sivut täyttyi seuraavan vajaan kolmen vuorokauden osalta pääosin autossa istumisesta (vaihetelevissa maissa), syömisestä sekä nukkumisesta. Matka Hollantiin toteutui jotakuinkin näin: Ensimmäisenä iltana ajoimme veljeni kanssa Turussa odottavaan laivaan joka vei meidät Tukholmaan huonosti covereita soittavan trubaduurin säestämänä. Torstaiaamuna noin kello kuusi antoi laivan miehistö luvan päräyttää autokannella moottorit käyntiin ja matka jatkui läpi Etelä-Ruotsin kohti Tanskaa.

Pahamaineisen kallis Juutinrauman silta

Köpiksessä ehti hyvin esitellä kolmessa tunnissa “kaiken olennaisen”; yliampuvan arkkitehtuurin sekä kiireettömän letkeän vapaakaupungin

Ruotsista Tanskaan vievällä Juutinrauman sillalla osasimme odottaa tiemaksuja, mutta 43 euroa maustettuna vielä Ison-Beltin (Själlannista Fyniin vievä silta) reilun 20e:n maksulla jätti kyllä hieman luun käteen. Reilun 800km ajamisen jälkeen Koldingin kaupunkiin johtavien opasteiden kilometriluvut alkoivat vihdoin lähestyä nollaa ja noin auringonlaskun aikaan takapihallaan Kolding bed & breakfastia ylläpitävä täti ojensi huoneemme avaimet käteen. Huone(isto) yllätti kaikki odotukset ulkona sijaitsevine uima-altaineen ja grilleineen – harmi ettei ollut aikaa jäädä pitemmäksi aikaa. Perille päästyämme nälkä oli kuitenkin kova ja löysimmekin kyliltä Aasialaisen buffetin, joka tarjosi uuden tuttavuuden: mongolialaisen grillin. Grillissä sai valita mieleisensä lihat, kasvikset ja kastikkeet, joista setä loihti maukkaan aterian ”grillissään”.

Kolding

Aamulla paikallisen kaljamahaisen miehen kutsuttua meitä aamupalareissulla Blues Brotherseiksi jatkui matka läpi Saksan jatkuvasti remontissa olevien moottoriteiden ja tuskaisen ruuhkaisen Hampurin läpi yöksi Amsterdamiin. Toisen matkapäivän tapahtumat koostuivat ruuhkan lisäksi lähinnä muutaman auton verran edellä ajaneen auton pyörätelineestä tippuneista ja edelleen voltilla melkein meidän tuulilasiin lentäneistä lastenrattaista sekä vihdoin löytyneestä auton maksimeiden kokeilemiseksi soveltuvasta melkein vapaasta kaistasta. Lisäksi Hollantiin päästessämme muuttui tie hieman arveluttavaksi, kuten seuraavat kaksi kuvaa osoittavat:

Trippimittarin lukemat perillä Utrechtissa

Lauantaina Utrechtissa sain pienen odottelun jälkeen sain käteeni sekä oman että naapurin kämpän avaimet – olimme etukäteen sopineet, että otan lähempänä puoltayötä maahan lentävän vaihtarin avaimet, ja hän tulee ne oveltani tullessaan hakemaan. Kämpän hommasin sähköpostin kautta itseään vaihtopaikkani varmistuttua mainostaneelta paikalliselta opiskelija-asuntoja vuokraavalta taholta, luvassa oli hulppea 16m² asunto kalustettuna mieltä ylentävään 515 euron kuukausihintaan. Onneksi asunnon hintaan kuuluu kaikki sähköstä veteen ja netistä (60/60mb!) jopa irtaimistovakuutukseen! Asunto sijaitsee yliopiston De Uithofin kampuksen laidalla ja näyttää tältä:

Ylväs asuntoni…

…ja tarkemmin katsottuna takapihalta löytyy:

Kuvassa komeilevat ”kerrostalot” koostuvat komposiitista valmistetuista päällekkäin pinotuista asuinkonteista, joiden parinkymmenen vuoden käyttöiän jälkeen materiaali voidaan kierrättää uusiokäyttöön. Ensituntumalta kontit pitävät lupauksensa jopa puuta paremmasta äänen- ja lämmöneristyksestä, eikä muutenkaan sisällä juurikaan tiedä asunnon eroavan tavallisesta kerrostaloyksiöstä. Loppuillasta oveeni kolkutti Islantilainen oikeustieteitä opiskeleva mies, Hannes, (jota opiskelija-asuntotoimisto kaupitteli mulle naisena) avaimiaan pyytäen. Sunnuntaina, veljeni lähdettyä Saksan kautta laivalla kohti Suomea, löysin sähköpostistani kutsun kaupunginosan ainoassa baarissa pidettäviin vaihto-opiskelijoiden tervetulijaisbileisiin, jonne päätimme yhdessä tuumin Hanneksen kanssa lähteä käymään. Illemmalla rohkaisinkin mieleni ja lähdin koputtelemaan Islantilaisen tuttavuuteni ovea muutama paikallinen olut kädessäni ja mieshän oli luonnollisesti nostanut jo omat Heinekeninsä odottamaan yhteisiä etkojamme.

Utrecht täyttyy Amsterdamin tavoin kanaaleista

Kaupunginosan (eli kampusalueen) ainoa baari on hyvin mielenkiintoinen; se sijaitsee opiskelija-asunnoista koostuvassa valtavassa kerrostalokompleksissa ja sitä pyörittävät opiskelijat! 1,6 euroa hanaoluesta veloittavan pienehkön kuppilan seinällä komeilevatkin mainokset baarin ”boardiin” hakemisesta. Baarissa tutustumieni henkilöiden perusteella saa tukea reppureissuilla saamiini epäilyksiin matkustelusta ja vaihto-opiskelusta kiinnostuneiden kotimaan sisältymisestä seuraavaan kolmikkoon: Britit, Australia ja Jenkkilä. Lisäksi lähes kaikki tapaamani vaihtarit näyttävät opiskelevan joko oikeustieteitä tai maantiedettä.

Utrecht

Lopuksi vielä hieman opinnoista. Kaikkien Alankomaiden yliopistojen matematiikan laitokset ovat lyöneet hynttyyt yhteen ja tarjoavat (lähes kaikki) järjestämänsä maisteritason kurssit kaikille maan matematiikan maisterivaiheen opiskelijoille valittaviksi. Kaiken muun hyvän lisäksi kaikkien syventävien kurssien opetuskielenä on englanti! Tähänastisen tutustumisen perusteella valtaosa näiden kurssien kontaktiopetuksesta järjestetään kuitenkin Utrechtissa, joten kurssivalikoima on melko hyvä. Kurssien rakenne on Alankomaissa hyvin erilainen kuin Helsingissä. Tyypillisesti kurssin viikoittainen opetus koostuu kahden tunnin luennosta ja tunnin “problem sessionista”. Problem session ei ilmeisesti vastaa perinteisiä laskuharjoituksia, vaan harjoitukset palautetaan kirjallisena kurssin vetäjille. Lisäksi kirjallisen tentin tilalla saattaa olla suullinen koe.

Paikallisista opiskelijariennoista vastaa A-Eskwadraat, matematiikan, tietojenkäsittelytieteen, fysiikan ja informaatiotieteiden opiskelijoiden yhteinen ainejärjestö ja ehdinkin jo ilmoittautua ensimmäisiin grillibileisiin! Ennen grillibileitä kyseinen ainejärjestö järjestää yhdessä yliopiston kanssa ensimmäisellä viikolla vaihto-opiskelijoille orientoivia opintoja. Bonuksena loppuun vielä hieman esimerkkiä Hollantilaisista opiskelija-asunnoista: