Servus!
Tässä mä nyt toteutan ”keväällä kirjoittelen blogiini ahkerasti”-lupausta. Toisaalta eihän kevät ole vielä kovinkaan pitkällä, ja nyt on kyllä ihan oikeasti tehty töitä koulun eteen, varmaan ekaa kertaa muutamaan vuoteen otin tosissani asiaksekseni opiskella. Ennätyksekseni taisi muodostua 10 tuntia päivässä koulun kirjastossa funktioteorian parissa.
Analyysi III:n (funktioteoria ja differentiaaliyhtälöt) tentti oli ensimmäinen varsinainen lopputenttini täällä, vieläpä suullinen sellainen. Odotukseni eivät olleet kovin korkealla. Ensinnäkin koe ja kurssimateriaali olivat saksaksi ja toiseksi koe oli suoritettava suullisesti. Ajatus funktioteorian lauseiden selventämisestä saksan kielellä ja kompleksisten integraalien laskeminen professorin valvovan silmän alla suoraan sanottuna hirvittivät. Voitte vain kuvitella millaisia tuntemuksia ajatus differentiaaliyhtälöiden ratkaisumetodeista keskusteleminen sitten herätti… Me kun emme koskaan ole vielä päässeet diffisyhtälöiden kanssa samalle aaltopituudelle.
Paniikinomaista tunnettani ei lainkaan helpottanut se, että professori ei suostunut antamaan pienintäkään vinkkiä kysyttyäni, minkälainen tenttitilanne olisi. Oli siis varauduttava selittämään yksityiskohtaisesti määritelmiä ja selventämään kurssin lauseiden sisältöä hieman laajemmin. En edes tiennyt, tulenko olemaan koetilanteessa yksin vai onko meitä monta opiskelijaa yhtaikaa tentissä. Epäonnistuttuani moneen kertaan saksan sivulauseen sanajärjestyksessä ja verbin taivutuksessa proffa kuitenkin tokaisi keskustelun päätteeksi, että toki voin tehdä tentin myös englanniksi. ”Thanks, man. Such a relief”, ajattelin ja poistuin luentosalista nokka pystyssä hieman kompuroiden portaissa. Great success!
Ei siis auttanut muu kuin ihan oikeasti aloittaa pänttäys. Ilokseni löysin nettiluentosarjan, jossa hauska professori selvensi diffisyhtälöitä kansantajuisesti ihastuttavan leveällä jenkkiaksentilla. Saatoin hetkittäin jopa kokea innostuneeni moisista kapistuksista. Innostukseni kuitenkin lopahti samantien, kun avasin rutikuivat luentomuistiinpanoni, joissa yksinkertaisetkin asiat oli saatu lukemattomine kreikkalaisine kirjaimineen ja alaindekseineen näyttämään heprealta. Lauseiden yleisessä muodossa esittäminen yhdistettynä konkretisoivien esimerkkien vähyyteen ei todellakaan ainakaan minun kohdallani tuonut minkäänlaista syvempää ymmärtämystä asiaan. Onneksi on sentään internet. Kiitän sydämeni pohjasta Wikipedian perustajaa ja lukuisten muiden yliopistojen avoimia luentomateriaaleja.
Funktioteoriasta on sen sijaan tämän puolen vuoden aikana muodostunut ehdoton lempparini. Samanlaisia ahaa-elämyksiä olen varmaan kokenut viimeksi tehdessäni johdatus todennäköisyyslaskentaan -kurssia koti-Suomessa! Okei, ehkä myös ensimmäinen kurssini topologiaa (painosanalla ENSIMMÄINEN) toi samanlaisia ilon ja onnistumisen kokemuksia.
Vihdoin ja viimein tuli tuomion päivä. Ajatuksenani oli aloittaa saksan kielellä ja sitten, kun kieli menisi solmuun, sanat juuttuisivat kurkkuun tai tirolaisen korinaäänteen muodostaminen kurkussa alkaisi käydä liian kivuliaaksi, vaihtaisin englantiin. Yllätyksekseni kuitenkin huomasin solkkaavani varsin sujuvasti matematiikkaa saksaksi. Myös professori vaikutti tyytyväiseltä esitykseeni eikä ainakaan päälle päin näyttänyt sitä, vaikka hän ei olisi ymmärtänyt sanaakaan mongerruksestani.
Jalat olivatkin lähteä alta, kun proffan suusta puolen tunnin tenttaamisen jälkeen kajahtivat sanat ”hienoa, hyvin tehty”. Tentti oli siis selvästikin läpäisty, mutta arvosanan piirtyminen paperiin ja sen näyttäessä vahvasti kakkoselta meinasi tältä tytöltä vintti pimetä lopullisesti. Toiseksi paras arvosana ensimmäisestä suullisesta tentistä ikinä tuntui lottovoitolta.
Kokemukseni suullisesta tentistä oli varsin rakentava ja yllättävän positiivinen. Vaikka tilanne oli ajoittain ahdistava ja hiljaiset hetket prujun sisältöä muistellessani tuntuivat ikuisuudelta, oli tenttitilanne loppujen lopuksi kehittävä. Olen melko varma, että muistan loppuelämäni, että Picardin iteraation lisäksi differentiaaliyhtälösysteemini olisi ratkennut potenssisarjasijoituksella ja että oleellista singulariteettia voi karakterisoida herrojen Casorati ja Weierstraß aikaansaannoksen avulla. Joskus toivoisin todella nimimuistini olevan edes hitusen parempi. Olisin mitä todennäköisemmin selvinnyt tilanteesta helpommalla. Onneksi itse lauseen sisältö oli kuitenkin kuta kuinkin muistissa.
Suullisessa tentissä myös todellinen osaaminen ja asioiden ymmärtäminen tulivat selvemmin esille. Ei riittänyt, että rustasi lauseen tai määritelmän taululle, vaan asian merkitys oli myös selitettävä ei-matemaattisesti. Toisin sanoen tuttu ja turvallinen epsilon oli korvattava sanoilla mielivaltaisen pieni ja joka ikinen matemaattisen käsitteen käyttäminen johti lisäkysymyksien tulvaan. Välillä tuntui kuin olisin ollut selittämässä asiaa kysymysvaiheessa olevalle eskarilaiselle.
Vielä olisi algebran ja numeerisen matematiikan tentit edessä. Onneksi nämä kurssit olivat hieman inhimillisempiä sisällöltään kuin iki-ihana analyysi 3…
Ensi postaukseen tulee todennäköisesti vähän tarinaa Suomen reissusta ja tämän semesterin ensimmäisistä vaihtaribileistä! Nyt on jälleen aika avata algebran pruju ja paneuduttava jäännösluokkiin ja homomorfialauseeseen.
Sopivasti tenteistä stressaten
Hanna
Ps. Tällä kertaa kuvat uupuvat, sillä ne ovat jossakin huollossa olevan puhelimeni uumenissa 🙁
