Hylkyjen nostamisesta

Kirjoittaja: Henrika Hopeavuo

Fregatti St. Nikolaihin ja sen kohtaloon tutustumisen myötä on omassa mielessäni herännyt kysymys hylkyjen nostamisesta. Mahdollinen kokonaisen hylyn nostaminen ja konservointi olisi ennen kokematon ponnistus Suomessa. Toisaalta, läntisestä naapuristamme olisi saatavilla arvokasta tietoa niin yksityiskohdista kuin kokonaisuudestakin. Vasa-laivan nosto, konservointi ja edelleen jatkuvat säilyttämistoimet ovat varsinainen tiedon keräilijän aarreaitta.

St. Nikolai löytyi väylän parannustöiden yhteydessä vuonna 1948 Kotkan edustalta. Hylky oli löydettäessä käytännössä kokonainen ja erittäin hyväkuntoisena säilynyt. Ymmärtämättömät ja hätiköiden tehdyt tutkimukset ja kokemuksen puutteesta johtuneet toimet hajottivat uponnutta sota-alusta korjaamattomasti. Sotavuosien läheisyys ja sotakorvauksetkin varmasti niukensivat käytettävissä olevia varoja.

St. Nikolain hylyn surullisesta kohtalosta on onneksi opittu ainakin se, että kulttuurisesti arvokkaiden merenalaisten kohteiden kanssa on edettävä varoen. Ennen kuin tarvittavat resurssit ja tiedot ovat käytettävissä, turvallisin paikka hylyille on Itämeren syvyyksissä.

Kutkuttava vetonaula museolle toki olisi taitavasti ja huolellisesti konservoitu puulaiva riippumatta siitä, olisiko kyseessä kauppa- vai sota-alus. Tunnettuja säilyneitä hylkyjä ovat esimerkiksi Vrouw Maria ja St. Mikael.  On kuitenkin hyvä huomioida myös mahdolliset inhimilliset syyt, miksi hylky jätettäisiin paikoilleen. Tällainen syy voisi olla haverissa menetetyt ihmishenget. Jos hylyn nostoon joskus ryhdytään, tapahtumalla on mahdollisuus tuoda menneisyys näkyväksi, konkreettiseksi. Parhaimmillaan se liittäisi menneisyyden nykyisyyden ja tulevaisuuden jatkumoon.

Leave a Reply

Your email address will not be published.