Kohteesta kumppaniksi

Helsingin yliopistossa järjestetyssä Justice through Education –seminaarissa (16.5.2013) pohdittiin, mitä oikeus tarkoittaa koulutuksesta puhuttaessa ja miten oikeutta voidaan saavuttaa koulutuksessa ja koulutuksen avulla.

Teemaryhmittäin pidetyissä esityksissä aihetta lähestyttiin eri näkökulmista. Itselleni jäi päällimmäisenä mieleen Katariina Hakalan ja Marita Kivirannan esitys vammaisten kanssa toteutettavasta tutkimusprojektista, jossa hyödynnetään kokemusasiantuntijuutta. Kokemusasiantuntijuudella tarkoitetaan tässä tapauksessa sitä, että vammainen itse on oman tilanteensa asiantuntija. Juuri hän tietää, minkälaista on olla vammainen ja minkälaisia haasteita hän kohtaa. Kun tutkimus pohjautuu kokemusasiantuntijuuteen, tutkimuksen kohteesta tulee tutkimuskumppani.

Heidän esittelemässään tutkimusprojektissa ei ole kyse vain siitä, että vammaisia pelkästään kuultaisiin ja haastateltaisiin heidän omaan tilanteeseensa liittyen vaan he todellakin saavat osallistua tutkijoina projektiin. Vammaiset ovat saaneet itse valita yhteisten keskustelujen pohjalta itseään kiinnostavat tutkimusongelmat, joita he lähtevät valitsemansa tutkimusparin kanssa yhdessä tutkimaan. Tutkimuspari voi olla esimerkiksi joku perheenjäsen, ystävä tai henkilökohtainen avustaja.

Olen tehnyt lukuvuoden verran etnografista tutkimusta ja sen puitteissa havainnoinut, osallistunut, haastatellut ja keskustellut. Etnografina olen kuunnellut herkällä korvalla ja pyrkinyt arvostamaan ja ymmärtämään haastattelemieni ihmisten näkökantoja ja kokemuksia. Olen pyrkinyt tuottamaan ymmärrystä ja tietoa tutkittavieni kanssa heidän arkipäivästään ja oppimisprosessistaan, mutta Hakala ja Kiviranta uskaltavat mennä pidemmälle omassa tutkimuksessaan. Kyse on nimenomaan uskaltamisesta, sillä kun kohteesta tulee kumppani, tutkimuksen toteuttaja eli varsinainen, alkuperäinen (yleensä akateeminen) tutkija joutuu kyseenalaistamaan myös omaa asemaansa ja rooliaan tutkimuksessa. Kyseessä on hierarkkinen valtapositio, joka tehdään näkyväksi: Kuka omistaa tiedon? Kuka on asiantuntija? Entä onko kirjoittavalla tutkijalla kuitenkin enemmän valtaa, sillä hän päättää viime kädessä sen mitä ja miten hän kirjoittaa ja julkaisee?

Rohkeneminen ja uteliaisuus ovatkin ehkä avainsanoja tässä keskustelussa: Kiviranta puhui osalliseksi tulemisesta ja kysyi, mitä meissä tapahtuu, kun tulemme osalliseksi ja osallistamme. Heidän projektissaan kyse ei ole ainoastaan siitä, että vammaiset tulevat osalliseksi, vaan myös he itse ovat osallisena ja tulevat osalliseksi jotakin uutta. Osallistuminen on mahdollista vain, jos uskaltaa laittaa itsensä likoon ja liikkua tarvittaessa myös omalla epämukavuusalueellaan.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *