Neljäs kurssikerta kului rattoisasti rasteriaineistojen parissa. Alkuun kävimme hieman läpi yleisesti ruudukon luomista rasteriaineistoon, sekä aineiston siistimistä ylimääräisestä tiedosta, jotta ohjelma jaksaisi juoksuttaa toimintoja nopeammin. Teimme tunnilla kartan, jonka tarkoitus oli havainnollistaa ruotsia puhuvien määrää neliökilometrin kokoisella alueella, pääkaupunkiseudulla. Tämä ei kuitenkaan lopulta ollut kovin kuvaava kartta, sillä se ei ottanut ollenkaan huomioon väestön lukumäärän vaihtelua eri alueilla. Harjoitustehtävänä oli tehdä uusi ruututeemakartta ja pohtia ruutukokojen merkitystä. Jatkoin siinä määrin tunnin aiheen parissa, että päätin tarkastella ruotsia puhuvien määrä suhteutettuna koko ruudun kattavaan väestömäärään (kuva 1).
Muutin ruutukoon 500m x 500m, jotta alueellinen vaihtelu kävisi selkeämmin ilmi, mutta loppujen lopuksi tämä teki kartasta hieman epäselkeän ja kiireisen näköisen, etenkin pieneltä ruudulta katsottaessa. Huomasin myös, että ruutukokoa pienentäessä tyhjien, ruuduttomien alueiden koko kartalla kasvoi merkittävästi, mutta toisaalta ruutukokoa suurennettaessa tieto saattaisi yleistyä liikaa.
Kartta kuitenkin tuo selkeästi ilmi, kuinka ruotsia puhuva väestö painottuu selkeästi läntiselle alueelle Espooseen ja etenkin Kauniaisiin, sekä toisaalta itään Östersundomiin. Kuten jo mainitsin, on kartta pienillä ruuduilla hieman epäselkeä, ruutujen rajojen pompatessa voimakkaasti silmille ja jopa häiriten kartan lukemista. Kartasta voisikin saada selkeämmän, mikäli ruutujen tummia rajoja vähän pehmentäisi muuhun karttaan verrattuna. Myös nimistön lisääminen voisi auttaa kartan hahmottamisessa, sillä nyt pääkapunkiseutua tuntemattoman on ehkä hieman vaikea tulkita karttaa, ilman että on nimistöllistä karttaa vieressä verrattavissa.
Ruutu- ja pistekarttoja verratessa ruutukarttojen eduksi nousee ainakin se, että niihin on mahdollista sisällyttää enemmän tietoa kuin pelkkiin pistekarttoihin ja esimerkiksi alueelliset erot nousevat helpommin havaittavasti esiin ruutukartoissa kuin pistekartoissa. Koska ruututeemakartassa kaikki ruudut ovat samankokoisia, on niissä mahdollista esittää absoluuttisia arvoja ilman että niiden vertailukelpoisuus katoaa. Tämän vuoksi ruutukartat ovatkin omiaan kuvaamaan esimerkiksi väestömäärään liittyviä muuttujia. Toisaalta ruututeemakartat sopivat myös suhteellisen tiedon esittämiseen ja tätä hyödynsinkin itse tämän kertaista karttaharjoitusta tehdessä. Ruotsinkielisten määrää alueittain ei kenties olisi kovin mielekästä tutkia absoluuttisilla luvuilla, sillä väkimäärältään suuremmilla alueilla myös ruotsinkielisiä luonnollisesti olisi enemmän kuin pienemmillä alueilla. Myös Antti on blogissaan pohtinut tätä samaista ongelmaa tutkiessaan ruotsinkielisen naisväestön määrää pääkaupunkiseudulla. Antin kartasta nousee hyvin ilmi se, kuinka ruotsinkielisen naisväestön määrä näyttäisi keskittyvän Helsingin kantakaupunkiin vain koska kyseiselle alueelle sijoittuu muutenkin niin paljon väestöä.
Ruotsia puhuvien määrä suhteessa ruudun kokonaisväestöön oli siinä mielessä huono valinta havainnollistettavaksi, että itse kartan sisältö tuntuu melko itsestään selvältä, eikä tulkintaan jää paljoa tilaa. Lienee monelle jo ennestään selvää, että juuri Espoon ja Kauniaisen alueelle sijoittuu eniten ruotsinkielistä väestöä, näiden ollen virallisestikin kaksikielisiä kuntia. Onneksi moni muu kurssilainen oli tarttunut erilaisin teemoihin, joiden tulokset eivät välttämättä olleet tiedossa jo ennen itse kartan tekoa, esimerkiksi Lotan blogissa on mielenkiintoinen ruututeemakartta pääkaupunkiseudun asukkaiden keksi-iästä.
Lähteet:
Paakkari, A. (luettu 12.2.2021) https://blogs.helsinki.fi/anttipaa/
Puodinketo, L. (luettu 12.2.2021) https://blogs.helsinki.fi/lottapuo/
