Tabloidi antoi äänen epäpoliittiselle työväenluokalle

CHINED IV, historiallista uutisdiskurssia käsittelevä konferenssi, järjestettiin Helsingin yliopistolla 5.-7. kesäkuuta 2014. Konferenssin järjesti englantilaisen filologian oppiaine.

Yksi konferenssin plenaristeista oli Martin Conboy Sheffieldin yliopistosta. Hän piti esityksen Ison-Britannian sanomalehtien muutoksesta 1800-luvulta ensimmäisen tabloidin syntyyn. Esityksen pääpaino oli Daily Mirror -lehden 1930-luvulla aloittamassa tabloidien vallankumouksessa.

dm_strategy1930-luvulla brittilehdillä oli kova kilpailu lukijoista. Vuosisadan alussa aloittaneen Daily Mirrorin (DM) menestys oli hyytynyt. Lehti päätti pistää koko konseptinsa uusiksi ja tavoitella aivan uutta kohderyhmää: sitä työväenluokan osaa, joka ei ole kiinnostunut politiikasta.

DM osui suunnanmuutoksellaan aitoon markkinarakoon, sillä muut sen ajan lehdet eivät olleet onnistuneet tavoittamaan tätä kohderyhmää eivätkä ymmärtäneet sen tarpeita.

DM otti strategiakseen lukijoiden kirjeiden monipuolisen hyödyntämisen: tarkoitus ei ollut ainoastaan saada lukijat mukaan lehden sisällöntuotantoon vaan myös kerätä tietoa lukijoista markkinatutkimusmielessä. Lukijoiden kirjeiden avulla DM oppi ymmärtämään lukijoidensa mieltymyksiä, mielipiteitä ja mielenkiinnon kohteita. Näin lehti pystyi tunnistamaan kohderyhmänsä tarkasti ja räätälöimään lehden sisällön niin, että se palveli lukijoita mahdollisimman hyvin.

Epäpoliittinen työväenluokka oli ryhmä, joka ei ennen Daily Mirroria juuri ollut päässyt mediassa esille. DM:n lukijakirjeiden myötä hekin saivat äänensä kuuluviin. Lehti houkutteli lukijoita osallistumaan keskusteluun monin keinoin: melodramaattisin näkökulmin, provosoivalla kirjoitustyylillä, sensaatioaihein. Lehti puhui suoraan lukijoilleen ja sai heidät mukaan keskusteluihin ja väittelyihin.

Daily Mirrorin lähestymistapa mullisti tavan, jolla tabloid-lehtiä tehtiin. 1960-luvulla, kun lehden suosio oli korkeimmillaan, sen levikki ylitti 5 miljoonaa lehteä päivässä.