Jaahas, viides kurssikerta. Kylläpä onkin aika rientänyt ja kevät odottelee kulman takana. Tärkeitä QGIS-taitoja on omaksuttu ja tekeminen muuttuu kerta kerralta sujuvammaksi. Erilaisten työkalujen ja ohjelman kaikenlaisten mahdollisuuksien hahmottaminen on parantunut huomattavasti. Kun alussa ei meinannut saada paljonkaan irti, nyt voi parhaimmillaan jo hifistellä visualisoinneilla. Ohjelman työkalut ja niiden ominaisuudet ovat iskostuneet mieleen hyvin. Mikä onni!
Kurssikerralla tutustuimme bufferointeihin ja teimme niihin liittyen erilaisia analyyseja. Tehtäviin liittyi muun muassa Helsinki-Vantaan ja Malmin lentoasemien asutuksen ja melusaasteen alueellista tutkimusta. Nämä bufferit, eli kansankielellä puskuroinnit ovat erinomainen työskentelytapa tietyllä etäisyydellä tutkimuskohteesta esiintyvien ilmiöiden tutkimiseen. Etäisyyksien ja esimerkiksi asuinrakennusten määrän selvittämisessä nämä niin sanotut puskurivyöhykkeet ja niiden työstäminen ovat lähestulkoon korvaamaton apu.
Selvitimme asukkaiden määriä lentokenttien läheisyydessä, niin kuin myös lentoliikenteestä koituvalle meluhaitalle altistuvien kotitalouksien ja asukkaiden määriä ja päädyin seuraaviin tuloksiin:
On asukkaiden onni, että Malmin lentoasema ei ole suurien lentokoneiden käytössä, sillä ainoastaan kilometrin etäisyydellä lentokentästä asuu lähes 9000 asukasta. Kahden kilometrin etäisyydellä – kuten bufferianalyysillä sain tietää – asuu ihmisiä yli 57000.
HKI-Vantaan lentokenttä tuottaa luonnollisesti enemmän melusaastetta ja tutkimuksistani kävikin ilmi, että vähintään 55 desibelin melualueella asuu lähestulkoon 12000 asukasta. Vuonna 2002 rakennettiin Helsinki-Vantaan lentoasemalle uusi, kolmas kiitorata. Tällöin lentoliikenne kulki poikkeuksellisesti suoraan Tikkurilan asuinalueen yli. Jos näin jouduttaisiin tekemään uudestaan, yli 60 desibelin haitallinen lentomelu haittaisi jopa 12000 asukasta (ainoastaan) Tikkurilan suunnalla. Tehtävät olivat hauskoja, mielenkiintoisia ja opettavaisia.
Toisessa tehtävässä perehdyin aineistoihin, joista monen muun asian ohella löytyi tietoja pääkaupunkiseudun rakennusten saunoista ja uima-altaista, niiden määristä ja jakautumisesta alueittain. Sain seuraavat tulokset:
855 talosta löytyy uima-allas pääkaupunkiseudulla. Näistä taloista omakotitaloja on 345, paritaloja 158, rivitaloja 113 ja kerrostaloja 181. Yhteensä 12170 ihmisellä on käytössään uima-allas ja lähes 22000:ssa pääkaupunkiseutulaisessa talossa on sauna.
Lopuksi tuotin vielä kartan uima-altaiden jakautumisesta kaupunginosittain. Jostain tuntemattomaksi jääneestä syystä onnistuin hukkaamaan pohjakartan, minkä vuoksi mm. vesialueet eivät kartassa näy. Tämän takia valmiista kartasta tuli visuaalisesti huonohko, mutta jokseenkin informatiivinen (ks. kuva 1). Ainakin kartasta käy ilmi suuret vaihtelut uima-altaiden määrissä kaupunginosittain. Kuten Ilonakin blogissaan totesi, asuinalueen asukkaiden keskimääräisellä tulotasolla ja uima-altaiden määrällä taitaa olla positiivinen korrelaatio, mikä on täysin ymmärrettävää. Päädyin loppujen lopuksi laittamaan karttaan vain kaupunginosien uima-altaiden määrät numeroin. Jätin määriä kuvaavat pylväät pois, sillä se teki kartasta mielestäni tukkoisen ja jopa epäselvän.
Tässä kaikki tältä erää, katsotaan mitä tuleman pitää.
Lähteet: Ilona Tuovinen. Viikko 5 – kun mikään ei riitä. https://blogs.helsinki.fi/tuoilona/