Opiskelijavalintoihin liittyvät kysymykset ovat viime aikoina ymmärrettävästi puhuttaneet. Tiedekunnassa on pohdittu keinoja aloituspaikkojen vähentämiseen, jotta voitaisiin taata laadukkaampi opetus, sillä henkilöstöä on meillä suhteellisen niukasti koulutustehtävään nähden. Tästä sai alkunsa ajatus pyrkiä vähentämään päävalinnan sisäänottoa Helsinkiin ja sopia Itä-Suomen yliopiston kanssa, että he vuorostaan lisäisivät sisäänottoaan. Tämä asia on kuitenkin nyt jäissä, koska niin sanottu hakijasumien purkaminen käytännössä estää juuri nyt tällaisen järjestelyn.

Hakijasumien purkamisessa on kyse valtioneuvoston päätöksestä, jonka mukaan vuosina 2014 ja 2015 kasvatetaan väliaikaisesti aloituspaikkoja yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa eri aloilla yhteensä 3000:lla. Helsingin yliopiston laskennallinen osuus näistä aloituspaikoista on 275, mikä merkitsee kahdelle vuodelle jaettuna 137 ja 138 aloituspaikkaa. Helsingin yliopistossa on 11 tiedekuntaa. Yliopistossa ei ole yhtään sellaista alaa, joka voisi yksin ottaa vastaan näin suurta lisäystä.

Oikeustieteen alalla toteutettiin valtakunnallinen sisäänoton pysyvä lisäys jo 2013, kun 80 lisäpaikkaa jaettiin neljän yksikön kesken. Itä-Suomen 40 aloituspaikkaa merkitsi puolta tästä määrästä. Loput jaettiin vanhojen tiedekuntien kesken niiden koon mukaisessa suhteessa, jolloin Helsingin osuudeksi tuli 20. Tästä määrästä 5 tuli Vaasan suomenkieliselle puolelle, jolla hakupaine on kovempi kuin ruotsinkielisellä puolella, kun taas 15 tuli Helsinkiin.

Lakimiesalalla on aiheellisesti oltu huolissaan siitä, että työmarkkinat eivät tule vetämään näitä kasvavia koulutusmääriä, vaan alan arvostus laskee ja työttömyyttäkin voi esiintyä. Nuorten työllistyminen vaikeutuu aina ensin. Merkkejä työllisyystilanteen heikentymisestä on jo nyt nähtävissä. Julkisen sektorin osuus työllistäjänä on nopeasti laskenut, kun julkiselta sektorilta leikataan menoja. Ennen joka toinen työllistyi julkiselle sektorille, nyt enää joka kolmas. Eläkkeelle jäävää työvoimaa ei korvatakaan uusilla rekrytoinneilla.

Yksityisenkään puolen työmarkkinoilla ei ole merkittävää kasvua. Onkin vaikea nähdä, missä se kasvu sitten toteutuisi. Ehkäpä yksinkertaisesti ajatellaan, että lakimiehet voivat vallata työpaikkoja kauppatieteilijöiltä, kuten verokonsulteilta, tai hallintotieteilijöiltä, kuten vaikkapa ympäristöhallinnon virkamiehiltä. Se kilpa on kuitenkin kova, ja siinä pärjääminen vaatii meiltä ponnistelua ja osaamisen vahvistamista. Tärkeää on varmasti pärjätä tässä kilpailussa, mutta – jos ollaan ihan rehellisiä – ei tässä ainakaan hakijasumien purkamisen näkökulmasta juuri järkeä ole, sillä yhden alan ongelmat siirtyvät tietysti toiselle.

Opetusministeriö joka tapauksessa edelleen pitää oikeustiedettä kasvavana koulutusalana ja toivoo yliopistoilta esityksiä hakijasuman purkamiseksi myös meidän alalle. Helsingin yliopiston rehtori on toivonut, että tiedekunta voisi ottaa osaa näihin talkoisiin. Yliopisto on esittämässä, että tiedekunta ottaisi 12 lisäpaikkaa vuosien 2014 ja 2015 valinnassa. Yliopiston hallitus on jo valtuuttanut rehtorin tekemään tarvittavat muutokset valintoja koskeviin päätöksiin. Ne tehdään heti, kun ministeriö on näyttänyt vihreää valoa.

Tiedekunta ei siis voinut jättää tätä kierrosta niin sanotusti väliin. Pyrittiin mahdollisimman vähäiseen sisäänoton lisäykseen, joka voitaisiin toteuttaa tasapainoisesti ja kohtuullisesti. Helsingin suomenkielistä sisäänottoa ei haluttu lisätä, koska siinä opiskelijamassa on suurin. Tuo ryhmä on kriittisin opetuksen laadun näkökulmasta.

Nämä lisäpaikat kohdennettaisiin siten, että 10 lisäpaikkaa tulisi Vaasan suomenkieliseen valintaan, jossa hakupaine on erinomainen, ja kaksi lisäpaikkaa Helsingin ruotsinkieliseen valintaan. Vaasassa revittäisiin Tammipihan tiloissa pari seinää alas, jotta saadaan kymmenen uutta mahtumaan sisään. Helsingissä pieni lisäys ei tuntuisi missään. Mahdolliseen yhteistyöhön Itä-Suomen yliopiston kanssa palattaisiin tuonnempana, kun sumien purusta on ensin selvitty. Lähden siitä, että Vaasan koulutusvastuun lisäys olisi pysyvä, joten Vaasan sisäänotto olisi se noin 40 henkeä myös vuoden 2015 jälkeen.

Uskon, että tiedekunta selviää kunnialla tästä sumanpurkuharjoituksesta, kuten se selviää muistakin haasteistaan. Opiskelijoille voi kuitenkin antaa sen vinkin, että omasta osaamisesta on hyvä huolehtia, sillä tulevaisuuden työmarkkinoista on vaikea sanoa mitään varmaa. Asiantuntijatyön merkitys lisääntyy, ja tuskin juristeja heti roboteilla korvataan. Juristin ammatti on varmasti tulevaisuudessakin yksi parhaista ja arvostetuimmista.

Kimmo Nuotio

dekaani