Yhteisöllistä palvelua

MIT:n kansantaloustieteen professori Bengt Holmström nosti äskettäin (HS 13.4.2014) esille suomalaisten yliopistojen tilan. Mielenkiintoista on, että hän pitää opetusta tärkeimpänä tehtävänä. Verrattuna amerikkalaisiin opiskelijoihin suomalaiset ovat Holmströmin mukaan peruskoulussa ja lukiossa amerikkalaisia edellä, mutta korkeakouluissa etumatka menetetään.

Itselleni on noin kymmenen vuoden suomalaisessa yliopistomaailmassa työskentelyn aikana syntynyt vaikutelma, että monet kokevat opetukseen menevän ajan olevan pois tutkimukselta. Opetus hoidetaan vanhoin rutiinein, jotta päästään mahdollisimman pian tekemään omaa tutkimusta. Tämä on toki yleistys eikä kerro läheskään kaikkea yliopistoissa tehtävästä hienosta työstä. Siitä huolimatta Suomessa tulisi miettiä uudestaan, miten tutkimuksen ja opetuksen välinen työnjako ymmärretään. Tulisiko niitä päätehtävien tasolla edes erottaa toisistaan?

Holmström toteaa myös seuraavaa: ”Opiskelijoista on välitettävä samalla tavalla kuin kauppa välittää asiakkaistaan. Eihän kauppa voi syyttää heikosta myynnistään huonoja asiakkaitaan.”

Näinhän se juuri on. Ei tietenkään ole opiskelijoiden syy, jos opetusta ei seurata. Kysyntä vastaa opetuksessakin tarjontaan. Meillä on – kärjistäen ilmaistuna – kenties liian pitkään tuudittauduttu siihen, että yliopiston nimi takaa laadun sisällöstä riippumatta. Jos ja kun kilpailu yliopistojen välillä myös opetustarjonnassa lisääntyy, laatuun on välttämättä panostettava.

Tieteentekijä on ennen muuta yhteisöllisessä palveluammatissa ja tämän pitäisi näkyä kaikessa yliopiston toiminnassa. Tutkimusta tehdään tieteen ja yhteiskunnan vuoksi. Opetusta tehdään tieteen ja yhteiskunnan vuoksi. Päämääränä on lopulta paras mahdollinen, laajasti palveleva yliopisto.

Esimerkiksi oikeustieteellisessä tutkijaopettajan tehtävänä on kouluttaa parhaita mahdollisia juristeja yhteiskunnan eri lakimiestehtäviin. Pitäisi olla jokaisen kunnia-asia, että tiedekunnasta valmistuu Suomen parhaita juristeja. Tämä on myös koko yhteiskunnan edun mukaista.

Nyky-yhteiskunnan palvelutehtävissä yhteisöllisyys korostuu. Pyritään yhteisen hyvän saavuttamiseen. Jos opiskelija kokee opiskeluaikanaan saaneensa parasta mahdollista opetusta, on todennäköisempää, että hän jatkossakin haluaa olla osana tiedekuntaa alumnina, jatko-opiskelijana tai jossakin muussa roolissa. Pitäisi tehdä asiat niin, että mukana halutaan olla valmistumisen jälkeenkin. Näin myös rakentuu yhteisöllinen Helsingin oikis.

 

Sakari Melander

Rikosoikeuden apulaisprofessori (1.5.2014 alkaen), Helsingin yliopisto

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *