Pietari on lähempänä Helsinkiä kuin koskaan. 1800-luvun lopulla Pietari oli kukoistava eurooppalainen metropoli, joka veti suomalaisia puoleensa monin tavoin. Pietariin vietiin sahatavaraa ja rapuja. Vastapainoksi opittiin kaupunkielämää. Hovi puhui ranskaa. Vaikka junayhteys Pietariin saatiin varhain, kulkuyhteys oli silti vaivalloinen. Rataa kutsuttiin nälkäradaksi, koska se tehtiin nälkävuosina.
Etäisyys on ollut myös henkistä laatua. Poliittinen historia erotti naapurukset vuosikymmeniksi, eikä edes Kekkosen ajan ystävyyspolitiikka ulottanut vaikutustaan niin paljon tavallisiin ihmisiin, että tämä lähtökohta olisi muuttunut. Suomi kävi talvisotaansa kymmenet vuodet. Tällä erää on Venäjän vuoro uhitella ja ottaa etäisyyttä Eurooppaan.
Suomi syöksyi lamaan samaan aikaan kuin poliitikkojen neuvottelema vaihtokauppatalous romahti Neuvostoliiton mukana. Pietari oli nuhruinen ja turvatonkin. Itsekin tunsin Pietarin lähinnä Dostojevskin teoksista. Vain koronkiskojaeukot olivat vaihtuneet huumerikollisiin. Helsinki ja muu Suomi opetteli tuohon aikaan ottamaan vastaan arkoja pietarilaisia, kielitaidottomia ja useimmiten köyhiä. Me emme silloin oivaltaneet, että pietarilaiset ovat Venäjän sisällä sen eurooppalaisinta osaa. Venäjä oli suuri ja vieras, kuin Mörkö muumeissa.
Ajat ovat monessa suhteessa muuttuneet. Pietarissa sen voi aistia. Lähes jokaisen pietarilaisen taskussa on monikertaviisumi Suomeen ja Eurooppaan. Pietarilainen taksinkuljettaja tuntee Suomen yhtä hyvin kuin moni suomalainen, vaikka ei suomea puhukaan. Ihmiset ovat ystävällisiä ja kulkevat pystypäin. Pietarin kävijä kokee jotain aivan muuta kuin kurjuutta ja rappiota.
Kirkkojen sipulit hohtavat kultaisina ja valtavan keskustan kanaaleja reunustaa toinen toistaan edustavampia klassismin helmiä. Meidän Senaatintorimme tienoo katoaisi huomaamatta Pietarin taskuun, ja välillä näyttää kuin yliopiston päärakennuksia olisi viisi rivissä.
Kanaali Pietarissa taustallaan Kristuksen ylösnousemuksen katedraali eli Verikirkko
Turvallisuus kaupungissa on hyvällä tasolla. Pietarilaiset käyttävät uusinta teknologiaa yhtä luontevasti kuin suomalaiset. Autoilijoiden älypuhelimiin on tarjolla sovelluksia, jotka kertovat reaaliaikaisesti ruuhkat. Syntyy älykäs liikenne, jossa ruuhkat lähes poistuvat, kun niitä välttää riittävä osa autoilijoista. Monilla on varaa kohtalaisen mukavaan elämään. Eri alojen osaajat tienaavat siellä kuulemma yhtä hyvin kuin Suomessa, vaikka yleinen palkkataso tietenkin on vielä paljon Suomesta jäljessä.
Pietarissa Suomi on kokoaan suurempi. Suomi koetaan naapuriksi ja ystäväksi. Suomalainen elinkeinoelämä on panostanut paljon Venäjään, ja Pietari on ollut luonteva ponnahduslauta laajaan maahan. Ruoka ostetaan Prismasta, renkaat ovat Nokiaa. Suomalaiset asianajotoimistot avaavat konttoreita Pietariin, ja ensimmäinen pietarilainen toimisto on tullut Helsinkiin.
Tiedekunnan tutkijoita kävi Pietarissa keskustelemassa yhteistyön tiivistämisestä. On tuskin edes tarvetta perustella, miksi Pietarin oikeustieteilijät ovat meille kiinnostavia kumppaneita. Jokainen ymmärtää, että Venäjän oikeusjärjestelmä on keskeinen ehto koko maan kehitykselle. Oikeusvertailussa voi joskus saada enemmän, kun toinen on oikeasti erilainen eikä ihan helposti lähestyttävä. High risk, high gain, se pätee myös tässä. Itse asiassa juridiikan alalla riskit ovat minusta pienet. Venäjä on ja pysyy naapurissa, ja sen oikeus on tärkeä meille, kulki poliittinen kehitys sitten mihin suuntaan hyvänsä. Vaikka Venäjästä ei tulisi Eurooppaa, meillä tulee olemaan sen kanssa valtavasti yhteistä.
Koska Pietarissa tuntuu olevan kiinnostusta, nyt lähdetään kunnolla liikkeelle. Higher School of Economics on moskovalainen vasta parikymmentä vuotta toiminut korkean profiilin yliopisto, jolla on Pietarin haarakonttorissaan oikeustieteellinen tiedekunta. Sen kanssa aloitetaan tiedekuntien yhteinen tutkijaseminaari, jonka ensimmäinen tapaaminen järjestetään Pietarissa 3.-4.10.2014. Ensi kesästä alkaen toimii yhteinen kesäkoulumme, joka kokoaa vuosittain yhteensä noin 40 opiskelijaa meiltä ja heiltä ensin viikoksi Helsinkiin, toiseksi Pietariin. Valoisa ja tulevaisuudenuskoinen dekaani Tatiana Alekseeva on selvästi saanut tiedekuntansa nousuun. Hänellä on roomalaisen oikeuden tuntijana perspektiiviä asioihin ja tarvittava kansainvälinen kokemus niin tutkijana kuin hallintoihmisenä.
Pietarin valtionyliopisto on kuitenkin se suuri ja perinteinen, hiukan kuin Helsingin yliopisto. Valtionyliopiston oikeustieteellinen tiedekunta on maan kakkonen. Jos on Helsingin yliopisto tuottanut maahan valtionpäämiehiä, ei Pietarin valtionyliopisto jää siinä jälkeen. Kazanissa opiskellut ja sieltä kumouksellisena erotettu V. I. Lenin suoritti lakimiestutkinnon Pietarissa. Sekä presidentti Vladimir Putin että hänen edeltäjänsä, nykyinen pääministeri Dmitri Medvedev, ovat tiedekunnan kasvatteja; viime mainittu on toiminut tiedekunnassakin opetus- ja tutkimustehtävissä. Tiedekunnan rakennuksen ulkoseinässä komeilee Pietarin värikkään pormestarin, tehtävään ensimmäisenä vaaleilla valitun professori Anatoli Sobtšakin muotokuva. Hän piti tiedekunnassamme vierailuluennon 1990-luvun alussa. Ei jäänyt silloin nuorelle kuulijalle epäselväksi, että hän edellytti todellisen oikeusvaltion luomista. Hän kuului Venäjän federaation perustuslain laatijoihin. Sobtšak oli nuoren Putinin opettaja ja suojelija, jonka oma poliittinen ura heilahteli rajusti 1990-luvun myrskyisissä oloissa.
Venäjä pyrkii nostamaan johtavien yliopistojensa asemaa maailman yliopistorankingeissa, mikä merkitsee, että kansainvälinen, julkaisemiseen tähtäävä yhteistyö nousee heillä nopeasti arvossaan. Tämä näkyy nyt myös oikeustieteellisen tiedekunnan profiilissa.
Pietarin valtionyliopiston varadekaani Anatoly Grebenshchikov (vas.) ja Kimmo Nuotio. Kuva: Sakari Melander
Valtionyliopiston tiedekunnan varadekaani Anatoly Grebenshchikov on työoikeuden professori, jolla on myös ollut yhteistyötä suomalaisten kanssa. Hänen kanssaan kartoitettiin yhteisiä tutkimusintressejä. Sellaisina mainittiin Suomen ja Venäjän oikeushistoria, ympäristökysymykset, energia, luonnonvarat, kaivosoikeus, arktiset kysymykset, pohjoisten alueiden työoikeus, lääkintäoikeus, rikosoikeus.
Tutkijaliikkuvuus aloitetaan heti: ilmeisesti kaksi heidän professoriaan olisi heti kiinnostuneita tulemaan Helsinkiin, ja pyritään tietysti saamaan liikennettä myös toiseen suuntaan. Pietarin kulttuurielämä voi tässä on olla hyvä lisähoukutin. Tavoitteena on yliopistojen välinen työohjelma-asiakirja, johon kirjataan yhteistyön muotoja. Valtionyliopisto aloittaa ihmisoikeuskysymyksistä maisterikoulutusyhteistyön (ns. kaksoistutkinto) Hampurin yliopiston kanssa, ja voisi olla mahdollista että mekin etenisimme tähän suuntaan. He pitävät mielellään Venäjän oikeuden osioita esillä ja kehittävät kykyään toimia siinä englanniksi.
Valtionyliopisto tekee aktiivista Kiina-yhteistyötä, kuten mekin, joten siinäkin voi aueta mahdollisuuksia. Keskusteltiin myös opiskelijoiden trainee-mahdollisuuksista sekä Suomen että Pietarin päässä. Teollisuudelle voisi olla houkuttelevaa sponsoroida suunniteltua seminaaritoimintaa. Todettiin kuitenkin, että liikenneyhteydet ovat nyt niin hyvät, että kustannukset senkin vuoksi pysyvät kohtuullisina. Veikkaanpa, että tiedekunnan opiskelijoita ja tutkijoita voi vielä purra Pietari-kärpänen. Olisi hienoa, jos nimenomaan opiskelijat tarttuisivat asiaan ennakkoluulottomasti, sillä heidän on tulevaisuus. Pietarilaisia Helsinki-kärpänen on jo purrut. Tästä voi tulla hyvä mauste tiedekunnan toiminnan profiiliin.
Kun yliopiston johto pohtii yhteistyön tiivistämistä Tukholman yliopiston kanssa, herää kysymys, pitäisikö Pietari nostaa siihen rinnalle. Pietari on kuitenkin Pietari, sanokaa mitä sanotte.
dekaani Kimmo Nuotio