Jalkapallon suuruus ja kauneus

Jalkapallon maailmanmestaruuskisat joka neljäs vuosi ovat maailman suurin mediatapahtuma. Katsojaluvuissa ylletään ilta toisensa jälkeen satoihin miljooniin ja ratkaisuotteluissa yli miljardiin.

Suomessa ei vieläkään täysin ymmärretä jalkapallon globaalia kulttuurista ja poliittista merkitystä. Suomi kuuluukin niin harvoihin maailman valtioihin, joissa jalkapallo ei ole suosituin urheilulaji. Kiinnostavaa kyllä tämä on yksi niistä suomalaisen kulttuuriin piirteistä, jotka liittävät Suomea itäiseen Eurooppaan ja erottavat läntisestä Euroopasta. Pohjoismaista Norjassakin jalkapallo nousi ykköslajiksi hiihdon ohi 1990-luvulla.

Jalkapallon leviämistä ja suosion kasvua voidaan tarkastella osana globalisaatiota. Englantilaiset siirtolaiset veivät lajin Latinalaiseen Amerikkaan 1900-luvun alussa. Monien Latinalaisen Amerikan maiden seurojen nimet (tai nimien osat) kuvaavat tätä historiaa: Racing, Wanderers, Athletic, United jne. Viimeisinä vuosikymmeninä median vallankumous on tuonut jalkapallon kaikkien ulottuville. Eikä vain kisoja, vaan myös maalikimaroita, tilastoja, analyysejä puhumattakaan loputtomista spekulaatioista pelaajasiirtoihin ja pelaajien yksityiselämäänkin liittyen.

Suomessa jalkapalloa koskeva kirjoittelu ja keskustelu on kovin ohutta verrattuna maihin, joissa jalkapallolla on pitkät perinteet ja valtava kulttuurinen rooli. Diktatuurien aikana jalkapallostadionit olivat monissa maissa ainoita paikkoja, jossa saatettiin esittää protesteja vallanpitäjille. Mutta myös vallanpitäjät osasivat käyttää jalkapalloa hyväkseen. Francon Espanjassa (1939-1975) tärkeimmät jalkapallo-ottelut sijoitettiin esimerkiksi vapunpäivään, jotta kansan huomio kiinnittyisi otteluihin eikä mielenosoituksiin. Tyypillistä on ollut sekin, että diktaattorit (ja epädemokraattiset hallitukset) ovat kisojen avulla pyrkineet kiillottamaan julkista kuvaansa. Tämä ilmiö on edelleen todellisuutta – eikä ainoastaan jalkapallossa.

Miljoonan euron jalkapallokysymyksiin kuuluu se, mikä selittää maiden menestystä? Pelkkä perinteisiin tai lajin suosioon tai taloudellisiin resursseihin viittaaminen ei riitä selitykseksi. Kun katsotaan vuodesta 1930 alkaen maailmanmestaruuskisojen voittajia ja mitalimaita, nousee yksi havainto ylitse muiden. Voittajat ovat olleet kansallisesti yhtenäisiä valtioita.

Vastaavasti se, että Espanja, Neuvostoliitto ja Jugoslavia eivät menestyneet, saa ainakin osaselityksen kansallisen yhtenäisyyden puuttumisesta. Espanjan huikea menestyskausi (2008-2013) ei ole ristiriidassa edellä sanotun kanssa. Espanjan menestys perustui diktatuurin jälkeisen uuden professionaalisen sukupolven esiinmarssiin tilanteessa, jossa demokratia oli jo tasoittanut alueellisia jännitteitä.  Real Madridin, Barcelonan ja Athletic Bilbaon pelaajat olivat juniori-iästä alkaen pelanneet yhdessä maajoukkueessa ja heidän oma kokemuksensa ei uusintanut muistoja diktatuurin aikaisesta sorrosta.  Espanjasta tuli 2000-luvulla riittävän yhtenäinen voittamaan. Samoin kävi koripallossa, jossa Espanja on ollut USA:n jälkeen toiseksi menestynein valtio 2000-luvulla.

Espanjan voitto jalkapallon MM-kilpailuissa 2010 yhdisti kansaa, herätti hurmosta ja loi toivoa vaikeassa taloustilanteessa. Kuva: Tapio Kovero

Espanjan voitto jalkapallon MM-kilpailuissa 2010 yhdisti kansaa, herätti hurmosta ja loi toivoa vaikeassa taloustilanteessa. Kuva: Tapio Kovero

 

Jalkapalloon on vuosien varrella liittynyt ikäviä lieveilmiöitä, huliganismia, väkivaltaa ja traagisia katsomoiden romahduksia. Jos asiaa katsoo analyyttisesti, näille ilmiöille voi löytää syitä ja selityksiä kuten muillekin ilmiöille. Jalkapalloväkivaltaa ruokkivat samantapaiset yhteiskunnalliset epäkohdat kuin muutakin väkivaltaa.

Viimeisten vuosikymmenten aikana kaupallisuus on entistä voimakkaammin tullut jalkapallokulttuuriin. Se on aiheuttanut muun muassa rikkauden (seurojen) rikastumista ja ahdinkoa köyhemmille seuroille. Näinhän on tapahtunut maailmassa muutoinkin. Jalkapallo ei voi olla siitä irrallinen saareke.

Siksi ei ole ihmeellistä, että Brasilian kisat ovat synnyttäneet laajalla rintamalla protestointia tuhlauksesta ja siitä, että rahat olisi voitu käyttää maan köyhien elinolojen parantamiseen.  Kriittiset kysymykset ovat aiheellisia, mutta voiko kukaan rehellisesti ja varmasti sanoa, olisiko samat resurssit käytetty parempiin tarkoituksiin, jos kisoja ei olisi järjestetty Brasiliassa?  Kysymys on politiikasta ja siihen liittyvistä arvovalinnoista. Köyhyys ja nälänhätäkin voitaisiin poistaa maailmasta, jos olisi riittävästi yhteistä poliittista tahtoa.

*** *** ***

Suhteeni jalkapalloon on yhtä aikaa tunteellinen intohimoon saakka sekä älyllinen ja analyyttinen.  Olen pelannut koko ikäni (Hongan junioreista aloittaen; paras saavutus 60-v ikämiesten SM-kulta vuonna 2013) ja seurannut jalkapallomaailman tapahtumia tarkasti. Kun vietin vuoden vierailevana professorina Madridissa 1990-luvulla, kävin paikan päällä katsomassa kymmeniä otteluita. Ulkomailla pyrin aina käymään jalkapallo-otteluissa.

Mutta jalkapallokulttuuri kiinnostaa minua myös älyllisesti, tutkimuksellisesta näkökulmasta. Jos en olisi oikeushistorian professori, voisin olla jalkapallokulttuurin tutkija. Minua kiinnostaa erityisesti seurojen kannatuksen sosiaalinen ankkuroituminen (miten ja miksi eri seurojen kannattajiksi valikoidutaan) ja siihen liittyvät perinteet. Juuri näitä perinteitä koettelevat tämän päivän maailmassa taloudellisen toimintakulttuurin muutokset.

Toinen – toistaiseksi hyvin vähän tutkittu – jalkapalloon liittyvä aspekti on suurenmoisen kiehtova. Jalkapalloon liittyy hienoja ja aitoja muistamisen rituaaleja. Kun ”Hortalezan viisas”, Atlético Madridin entinen pelaaja ja valmentaja, Espanjaa maajoukkueen voittojen tielle luotsannut Luis Aragonés kuoli helmikuussa 2014, itkivät monet pelaajat vuolaasti sarjaotteluja edeltäneen hiljaisen hetken aikana.

Jalkapallo koskettaa syvimpiä tunteidemme kerrostumia. Se on tärkeä osa jalkapallon suuruutta ja kauneutta.

 

Jukka Kekkonen

 Oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *