Yliopisto on iso koneisto, jota ohjataan ja jossa pyörii paitsi ihmisiä, myös rahaa. Yliopistojen odotetaan tuottavan vastinetta verorahoille. Opetus- ja kulttuuriministeriön tulosohjaus antaa yhden tavan arvioida sitä, onko toiminta tuloksellista. Todellista strategista toiminnan kehittämistä ei kuitenkaan vakavasti ottaen voida palauttaa tällaiseen indikaattoritietoon. Yliopiston tehtävä ei pelkisty siihen, että se pyrkisi maksimoimaan sille tulevan valtionrahoituksen.

Tulosohjausmalli on kansallinen, eikä sen pohjalta voi juuri vertailla kotimaisten yliopistojen toimintaa muiden maiden yliopistoihin. Tämän vuoksi on luontevaa, että on kiinnostuttu yliopistollisista rankingeista. Ne näyttävät antavan karkeasti katsottuna eroistaan huolimatta yliopistoille kutakuinkin samansuuntaisia tuloksia. Voisiko yliopiston strategia sitten perustua siihen, että ponnistetaan ranking-listoilla ylöspäin?

Varmaankin voisi. Mutta kun maailman menoa katsoo, ainakin yritykset näyttävät menevän pahiten metsään juuri silloin, kun ne lähtevät hakemaan menestystä ulkoisilla kriteereillä, lyhytnäköisten voittojen toivossa. Volkswagenin dieselmoottorikikkailu yllätti monet. Nokian renkaidenkin hyvä maine on koetuksella, kun tieto testirenkaiden parantelusta vuoti julkisuuteen.

Yliopistotkaan eivät ole tällaiselta suojassa. Ruotsissa maan akateemisen lippulaivan Karoliinisen Instituutin rehtori erosi vastikään kansainvälistä huomiota saaneen tiedeskandaalin vuoksi. Kotoisessa Suomessammekin on kohistu juhlitun huippututkijan Matej Orešičin jäljiltä löytyneistä epäselvyyksistä. Emerituskansleri Kari Raivio on varoitellut siitä, että menestymisen paine lisää houkutuksia tarttua kepulikonsteihin myös tieteessä.

Edes yritykset eivät voi nykyään suuntautua pelkästään voitontavoittelun mukaisesti, jos ne aikovat pärjätä pitkällä tähtäimellä. Kovaan kapitalismiin on tullut murtumia. Jos liikeyrityksen johto puhuu vain välinearvoista ja ulkoisesta menestyksestä, se viesti tarttuu helposti koko organisaatioon. Esimerkiksi tuotekehitys perustuu siihen, että henkilöstö antaa parastaan. Jos ihmiset antavat vähän ja ottavat paljon, menestys jää väistämättä lyhytaikaiseksi. Tuloksen tekijöiden sisäinen motivaatio on paras tae hyvästä tulevaisuudesta. Kun henkilöstö sitoutuu yrityksen tavoitteisiin ja kokee tekevänsä sen eteen tärkeää työtä, voidaan toiminnassa yltää huikeasti parempaan. Yrityksetkin korostavat eettistä vastuullisuuttaan ja panostaan maailman hyväksi. Vaikka tämä puhetapa on vasta tuloillaan, näen siinä suuren periaatteellisen muutoksen.

Myös yliopistoilla on vastaavia merkkejä puhetavan muutoksesta. Globaalin yhteiskuntavastuun korostaminen on meillä uutta. Globaaleissa prosesseissa mukana oleminen antaa omalle työlle taas hiukan lisää merkitystä ja motivoi antamaan parastaan. Ulkoisen menestyksen ranking-puhe puolestaan voi olla vieraannuttavaa. Pahimmillaan se kertoo siitä, että tarkoitus pyhittää keinot. Opitaan kuulemaan vivahteet ja löydetään omalle yliopistollemme oikea puhetapa. Saadaan siitä taas lisää virtaa.

Kimmo Nuotio
Rikosoikeuden professori, dekaani
Tuhat-sivu
Twitter: @KimmoNuotio