Kuva: Beata Mäihäniemi
Oikeustieteellisen tiedekunnan kevät huipentui tohtoripromootioon, jota saatiin juhlia kesäisen aurinkoisessa säässä. Edellisestä promootiosta oli vierähtänyt seitsemän vuotta. Tohtoreita saadaan aikaisempaa enemmän, minkä vuoksi tahtia on tiivistetty. Aikaisemmin promootioita on pidetty viime aikoina joka kymmenes vuosi.
Eri tilaisuuksiin osallistui yhteensä yli kuusikymmentä uutta oikeustieteen tohtoria, kolme riemutohtoria ja kuusi kunniatohtoria.
Tapahtumat käynnistyivät torstaina kunniatohtoreiden akateemisella seminaarilla, jossa keskusteltiin oikeuden ja oikeustieteen tilanteesta globalisaation muutosten ja haasteiden keskellä. Professori Anne Orford kosketteli puheessaan kansainvälisen oikeuden tilannetta nyt, kun kansainvälisen oikeuden oman projektin luonne on entistä epäselvempi (eurooppalaisten) liberaalien ajatusten joutuessa yhä enemmän taipumaan muuntyyppisten tavoitteiden ja ideaalien edessä.
Pääjohtaja Tiina Astola otti vastaavalla tavalla esille sen, että terrorismin vaatiessa huomiota turvallisuusintressit painottuvat tällä erää ihmis- ja perusoikeuksia enemmän Euroopan unionin toimissa rikosoikeudellisen yhteistyön alalla, vaikka hyvään tasapainoon tulisi tähdätä.
Tällaiset havainnot herättävät melkoisia kysymyksiä sen suhteen, miten oikeustieteessä tulisi niihin suhtautua. Eurooppalaiset tutkijat ovat pitkään seuranneet eurooppalaisten valtioiden näkemyksiä siinä, että demokratia ja ihmisoikeudet ovat keskeisiä edistettäviä arvoja ja että kansainvälisten instituutioiden tukeminen on paras keino edistää niitä. Nyttemmin jopa Euroopassa kuulee muunkinlaisia äänenpainoja.
Hans Micklitz avasi puolestaan keskusteluun yksityisoikeuden näkökulman. Ulf Bernitz korosti pohjoismaisen oikeuden merkitystä globalisoituvassa maailmassa. Ja Gustav Möller puhui välimiesoikeuksien toiminnan luonteesta ja merkityksestä.
Keskustelusta jäi vaikutelma, että oikeustieteilijöiden on täysi syy pohtia omaa ja tieteensä roolia, sillä monet asiat ovat muutoksessa. Viime aikojen poliittiset tapahtumat Euroopassa ja sen ulkopuolella ovat osoittaneet, että demokratia voi tuottaa yllätyksiä. Globalisaatio ei ole kiistaton projekti.
Euroopassa oikeusvaltioideaalia kuitenkin edelleen pidetään tärkeänä, ainakin enimmäkseen. Oikeutta voi tietenkin edelleen pitää edistyksen ja oikeudenmukaisuuden palvelijana. Mutta siitä, mikä sitten on edistystä, on entistä useampia näkemyksiä. Uudet tohtorit perivät maailman, jossa oikeustieteilijän on osattava arvioida asioita perusteita myöten.
Torstain miekanhiojaisissa juhlapuheen piti itseoikeutetusti riemutohtori Antero Jyränki. Myös ikinuori riemutohtori Juhani Kyläkallio osallistui tilaisuuteen. Jyränki muuten mainitsi tilaisuudessa juuri viimeistelleensä uusimman kirjansa käsikirjoitusta, ja myös Kyläkallio kertoi vastaavan hankkeen olevan vireillä. Riemutohtorit eivät siten ole lyöneet rukkasia naulaan, päinvastoin.
Promootioakti sujui perinteisin menoin. Juhlamenojen ohjaajana toimi professori Päivi Korpisaari ja yliairuena apulaisprofessori Sakari Melander.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö saapui paikalle juuri sopivasti liittyäkseen muiden kunniatohtoriksi vihittävien ryhmään kulkueessa.
Promoottori Olli Mäenpää lähestyi puheessaan satavuotiaan Suomen teemaa presidentti K.J. Ståhlbergin henkilöhistorian kautta. Ståhlbergin näkemys oikeusvaltiollisuudesta tuli olemaan tärkeä paitsi aivan itsenäisyytemme alkumetreillä, myös myöhemmin, esimerkiksi 1930-luvulla, kun oikeusvaltiollisuuden perusteita koeteltiin.
Oikeustieteellisen tiedekunnan ja sen professoreiden panos itsenäisen Suomen kehityksessä todettiin kauttaaltaan näkyväksi.
Yliopiston tutkijoille asetetaan nykyään vaatimuksia yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta. Oikeustieteellisen tiedekunnan kannalta tässä ei ole mitään uutta. Korkeintaan se on uutta, että yhteiskunnallinen vuorovaikutus on laajentunut kattamaan globaalin yhteiskunnan.
Riemutohtoreita oli paikalla kolme, edellä mainittujen lisäksi entinen oikeuskansleri Jorma S. Aalto.
Kunniatohtoreista vihittiin ensimmäisenä tasavallan presidentti Niinistö, muut viisi noutivat tohtorinhattunsa ja miekkansa aakkosjärjestyksessä.
Emeritusprofessori Jarno Tepora esitti tavan vaatiman kysymyksen promovendi, priimustohtori Martti Häkkäselle, joka selvitti vastauksessaan rakentamisoikeuden kehitystä ja luonnetta. Kun vastaus oli hyväksytty, päästiin itse asiaan.
Uudet tohtorit, yli kuusikymmentä, olivat asettuneet juhlasalin vasemmanpuoliseen osaan, ja kukin heistä kutsuttiin nimeltä promoottorin eteen. Perinteinen koreografia toimi tälläkin kerralla.
Ultimustohtorin puheessaan Toni Malminen kosketteli oikeuden ja kauneuden suhdetta.
Kulkueet kuuluvat olennaisesti promootioiden estetiikkaan. Aktin päätyttyä Maamme-lauluun kulkue suuntasi Tuomiokirkkoon. Yleisöä oli paikalla tavanomaista enemmän. Erityisesti turistit kuvasivat ahkerasti näyttävää kulkuetta.
Monien puheiden sävyttämä promootiopäivällinen vietettiin perinteiseen tapaan Kalastajatorpalla. Eläkkeelle kesän jälkeen siirtyvää kansleri Thomas Wilhelmssonia muistettiin yllätysnumerolla, kvartettilaululla. Anne Orford puolestaan yllätti oppineessa ja huumoriakin sisältäneessä puheessaan monet sillä, että hän tunsi hyvin Muumien hahmot ja tarinat. Vieraat viihtyivät Kalastajatorpalla pikkutunneille.
Osa juhlaväestä jatkoi vielä lauantain risteilylle, ja kuulemma siitä vielä jatkoille.
Promootio oli jälleen kerran ikimuistoinen juhla. Tieteen ja akateemisen työn merkitystä korostettiin kauniisti. Yliopistolla ei ole siirrytty totuudenjälkeiseen aikaan, eikä siirrytä. Akateemiset arvot tiivistyvät promootiossa, sen symboleissa, estetiikassa ja puheissa.
Onnittelut tiedekunnan puolesta kaikille tohtoreille ja heidän läheisilleen! Ja kiitokset promoottorille ja promootiotoimikunnalle ja kaikille myötävaikuttaneille hyvin tehdystvalmistelutyöstä!
Kimmo Nuotio
dekaani