Rovaniemellä vietettiin keskiviikkona dekaani Juha Karhun läksiäisiä.

Juha Karhu on nimi, joka ei jätä ketään kylmäksi. Juha on tehnyt koko persoonallaan töitä niin pitkään kuin voimme muistaa. Emeritusluentokaan ei ollut tavanomainen, vaan sen korvasi Franz Kafkan Oikeusjutun pohjalta tehty näytelmä, jossa Karhu itseoikeutetusti esitti päähenkilöä Josef K:ta.

Näytelmä ei ollut kevyt, vaan tunki heti alusta alkaen ihon alle. Harva professori on koskaan laittanut itseään vastaavalla likoon.

Juha korosti itsekin päivän seminaariosuudessa rohkeuden merkitystä. Tarvitaan herkkyyttä, jotta oikeuden sielua voi ymmärtää ja sen ääniä kuulla.

Joku on sanonut, että “mutta”-sana kertoo pelosta. Juhan suusta tuon sanan kuulee kovin harvoin.

Uraan on mahtunut monenlaista. Oikeuden polysentria -projektissa 1990-luvun alussa syntyi video: se mahtoi olla Suomen akatemialle hienoinen yllätys.

Taide on ollut useasti kuvassa mukana. Oikeutta ja oikeudenmukaisuutta on käsitelty esimerkiksi varjoteatterin keinoin. Nuo esitykset veivät Juhaa ympäri Eurooppaa.

Juha on kehittänyt opiskelijoille yrityspelikonseptin, mikä on ollut edelläkävijä osallistavassa oppimisessa. Hän on vienyt opiskelijoita Siperian halki Pekingiin, ja luennoinut matkalla junassa Kiinan oikeudesta.

Siinä vaiheessa, kun itse kiinnostuin Kiinasta, Juhan tie vei jo Intiaan.

Nyt, kun olen lähdössä käymään Kuwaitissa, havaitsen, että Juha harrasti islamilaista oikeutta jo pari vuosikymmentä sitten. Ja kun Legal Tech Lab järjestää akateemista konferenssia oikeuspalveluiden tulevaisuudesta, tietenkin puhujaksi kutsutaan Juha, joka on ajatellut näitä asioita jo paljon muita ennen.

Mieleeni muistuu yksi kerta, kun Juha oli tullut pitämään vahinkonkorvausoikeuden kurssia Vaasaan. Itselläni oli auto, ja Juha pyysi että ajaisin hänet Palosaaren kampukselta keskustaan. Menimme urheiluliikkeeseen. Juha avasi pelin kaurismäkeläisellä repliikillä: “Hyvää päivää, olen professori Juha Karhu. Onko teillä pyöräkypäriä?” “Tuollahan niitä on seinän täydeltä”, sanoi myyjä hämillään. “Oikein hyvä, minä otan ne kaikki”, sanoi Karhu. Niin me sitten lähdimme autonperä täynnä pyöräkypäriä.

Kurssilla sorvattiin vakuutusyhtiöille kirjeet, jossa niiltä vaadittiin korvausta tästä varautumisvahingosta vakuutusyhtiöiden markkinaosuuksien suhteessa.

On siellä yhtiöissäkin mahtaneet leuat loksahtaa, kun kirjeet kolahtivat postiluukusta. Mutta ainakin joku yhtiö oli laskun maksanut. Ei välttämättä perintätoimien pelossa, vaan yksinkertaisesti hyvän asian puolesta. Luulenpa, että tuo opiskelijaryhmä muistaa ikänsä sen, mikä on varautumisvahinkoa.

Juhaa ei ole helppoa määritellä. Hän on taivaanrannanmaalari, ja ei ole. Hän on sitä siinä mielessä, että hänen jäljiltään taivas todellakin on eri sävyinen. Juhan kohtaaminen on aina seikkailu. Mutta hän ei ole sellainen taivaanrannanmaalari, joka ei osaisi olla samalla tarkka ja pedanttinen. Juha ottaa joskus vapauksia, mutta tekee sen aina harkitusti ja tyylillä.

Kun iltatilaisuudessa Juhalta kysyttiin, kuinka monesti hän on ollut vastaväittäjänä, vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: 37 kertaa. En usko, että kukaan muu pääsee tätä lähellekään. Juha on tehnyt valtavasti työtä tehtäväntäyttöjen eteen, enkä muista hänen koskaan kieltäytyneen tällaisista asiantuntijatehtävistä. Juha on innostanut ja rekrytoinut.

Ehkä saan vielä kertoa sen henkilökohtaisemman asian, että minun tutkassani Juha on ollut jo todella pitkään, sillä Juha oli isoveljeni luokkatoveri. Saatoin siten hiukan seurata hänen tekemisiään jo kouluaikoina. Kun Juha sitten meni oikeustieteelliseen, päättelin, ettei se ole hullumpi paikka, ja suuntasin perässä.

Tulin aikanaan havaitsemaan, ettei Juha ehkä ollut ihan tyypillinen oikeustieteen edustaja, vaan siellä tapasi muitakin tyylejä. Koska olin kiinnostunut filosofiasta ja yleisestä oikeustieteestä, sain aikanaan kunnian periä Juhalta näitä luentoja. Tiemme ovat kohdanneet hyvin useasti noiden vuosien jälkeen. Esimerkiksi valtakunnallisen tutkijakoulun vetäjinä teimme monia asioita yhdessä.

Eilen haudattiin presidentti Koivisto, joka oli oikea kaukopartiomies. Hän vietti pitkiä aikoja rintamalinjojen takana vihollisen selustassa.

Juha Karhu on oikeustieteen kaukopartiomies. Hän menee ensimmäisenä uusille alueille. Oikeastaan pelkästään Juhaa seuraamalla olisi usein voinut ennustaa sen, mitä asioita myöhemmn nousee tärkeiksi.

Juhan väitöskirja oli aikanaan monille valtavan tärkeä. Se avasi oikeustoimiopin ytimessä tilaa kohtuudelle. Juhan toinen kirja Uudesta varallisuusoikeudesta on sekin inspiroinut monia. Ja aiheuttanut iloista hämminkiä sivilistiteoreetikoiden keskuudessa.

Oikeustieteen kaukopartiomies on kulkenut ympäri maailmaa tavoittamassa oikeudenmukaisuutta. En tulkitse edes Kafka-esitystä siten, että tuosta etsinnästä tulisi luopua. Päinvastoin.

Kiitos, Juha!