Matthias Caloniuksesta ja vähän muustakin

Professori Matti Klinge Matthias Caloniuksen Siviilioikeuden luennot latinasta suomentaneen Edwin Linkomiehen muotokuvan edessä.

Yliopistolla on tärkeää ymmärtää myös oppineisuuden historiaa. Turun akatemiassa vaikuttanut Matthias Calonius, jonka kuolemasta on tänä vuonna kulunut 200 vuotta, oli Suomen ensimmäinen merkittävä oikeusoppinut, joka ehti lisäksi palvella sekä Ruotsin korkeimmassa oikeudessa että Suomen suuriruhtinaskunnan prokuraattorina.

Professori Matti Klinge kertoi muistoseminaarissa Caloniuksen yliopistouran erikoisista käänteistä, kuten siitä, että hän oli yliopiston sihteeriksi tultuaan noussut yliopiston kanslerin erityiseen suosioon. Tämän täytyi olla syynä siihen, että hän sai väitellä yksin, ilman vastaväittäjää, mikä lienee ainutlaatuista suomalaisessa yliopistohistoriassa.

Calonius oli kielitaitoinen ja tunsi hyvin aikansa eurooppalaisen kirjallisuuden. Caloniukselta jäänyt laaja yksityinen kirjakokoelma tuli muodostamaan yliopiston kirjaston kokoelman perustan.

Calonius oli ainoa lainopin professori, ja hän oli ilmeisesti jonkin verran siinä suhteessa vanhoillinen, ettei halunnut jakaa opiskelijoidensa tenttimisvastuuta käytännöllisen filosofian professoriksi nimitetyn Anders Johan Laguksen kanssa. Käytännöllinen filosofia oli nimittäin tuotu ohjelmaan juuri sen vuoksi, että virkamiesten katsottiin tällaista oppia tarvitsevan.

Klinge kertoi tästä kiistasta, jota käsiteltiin vuosikaudet konsistoria myöten ja taisipa se kuulua Pietariin asti. Riittikö, että lakimies osaa lainoppia, vai tuliko tuntea myös yhteiskunta ja ammatin eettiset vaatimukset? Siitä oli perimmältään kysymys. Kysymys on itsessään edelleen ajankohtainen.

Kuulimme myös Caloniuksen ja Henrik Gabriel Porthanin ystävyydestä, johon tuli kuitenkin särö, kun poikamies Calonius huolestui Tukholmaan siirryttyään tavaroistaan, jotka olivat jääneet Porthanin hoteisiin.

Klinge huomautti myös siitä, että yliopiston tulisi muistaa menneiden aikojen oppineita nykyistä paremmin. Hän piti häpeällisenä sitä, ettei Porthanian yhteydessä ole mitään Porthanista kertovaa muistomerkkiä.

Hyvä huomautus, sanon minä.

Kimmo Nuotio
dekaani

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *