University of Helsinki
Uusi kurssi on taas alkanut, aiheena kehityspolitiikka ja kehitysyhteistyö, ja uudet tehtävät odottavat. Tällä kertaa tehtäviin kuuluu myös 8-10 liuskan mittainen essee. En olekaan pitkiin aikoihin kirjoittanut niin pitkää yhtenäistä aihetta käsittelevää tekstiä, vaan enimmäkseen tekstin palasia: blogimerkintöjä, suunnitelmia, kommentteja, tekstiviestejä ja sähköposteja. Olen jälleen kerran innostukseni lumoissa ja ajattelen, että tästä esseestä tulee The Essee, siihen laitan kaikkeni.
Tiedän kuitenkin, että pian on palattava maanpinnalle. Esseen aihe on mielestäni kiinnostava, samoin silmäilemäni pohjamateriaali, mutta ennen kuin tekstiä voi alkaa kirjoittaa, täytyy lukea ne materiaalit ja työstää aihetta mielessään. Enhän minä tiedä kehityspolitiikasta oikeasti yhtään mitään, vaikka tietysti salaa kuvittelen, että johdantokurssin ja muutamien aihetta sivuavien kirjojen perusteella olen jo nyt aiheen asiantuntija. Kuulun ilmeisesti mulle kaikki heti nyt -sukupolveen. Jos saisin mahdollisuuden tallentaa tietoja aivoihini suoraan muistitikulta, tekisin sen. Olisikohan kriittisestä aiheen käsittelystä olemassa mitään ihmisaivojen kanssa yhteensopivaa sovellusta?
Ravistan kyberpunk-vaikutteiset ajatukset mielestäni, ja käyn hakemassa The European Consensus on Development -lausuman netistä. Päätän tulostaa sen, että voin lukea sitä rauhassa erilaisissa tilanteissa, vaikka ekologinen minäni ei olekaan ajatuksesta kovin iloinen. Tekstinkäsittelyohjelmani sen sijaan ehdottaa, että kyseessä on ekologinen miniäni. Hyvä, että omatuntoa valvoo sellainenkin taho.
Olen oikeastaan hyvin vaikuttunut siitä, miten helpoksi verkko-opinnot on tehty. Materiaalit löytyvät vaikeuksitta, ja nettiresursseja on hyödynnetty erittäin monipuolisesti. Tälle kurssille opettaja on myös kirjoittanut lisämateriaalia itse sähköisessä muodossa. Mietinkin jo uteliaana, mitä uusia yllätyksiä materiaalin osalta huhtikuussa alkava kurssi tuo mukanaan. Mutta ei taas asioiden edelle. Nyt ohjelmassa on The Essee.
Verkko-opinnoissa ja materiaalia etsiessä tulee joskus ahdistus tietoähkystä. Kun luettavaa ja omaksuttavaa on paljon enemmän kuin ehtii edes päällisin puolin selata, tulee välillä olo ettei tässä ikinä tule viisaammaksi eikä mitenkään voi ottaa kaikkia näkökulmia huomioon.
Opintojen edetessä on kuitenkin huomannut että mitä enemmän lukee, sitä enemmän tulee vastaan samoja tietolähteitä ja kirjoja ja osan tietolähteistä voi sivuuttaa epäolennaisena. Eli jonkinlainen kokonaisnäkemys aiheesta kasvaa eikä olemassaolevan tiedon määrä enää ahdista.
Aina kannattaa kuitenkin pitää huoli että lähteitä lukiessa kannattaa pistää muistiin ne oman oppimisen tai työn kannalta tärkeät kohdat ja lähteet, niitä ei kumma kyllä muutaman viikon päästä enää muista.