Tag: oppimateriaali

Posted on

Innostus hiipii taas

Uusi opintojakso, ”Sosiaalinen kehitys, emootiot ja minuus”, on taas alkamassa ja tällä kertaa se on verkko-opintoina. Toinen vaihtoehto olisi ollut suorittaa koko opintojakso pelkkänä tenttinä, mutta itse olen ainakin sen verran sosiaalinen luonne, että haluan keskustella ja jäsentää tietoa jossakin ryhmässä, oli se sitten fyysisesti luennolla tai virtuaalisesti verkkoluennolla. Minusta on hieman omituista, että sosiaalipsykologiassa todetaan, että oppiminen on ensisijaisesti sosiaalinen ilmiö ja toissijaisesti yksilön ilmiö ja kuitenkin useat kurssit on pelkästään tentittäviä opintojaksoja. Meitä oppijoita on kuitenkin erilaisia: toiset visuaalisia, toiset kinesteettisiä ja toiset auditiivisia. Ja aikuisopiskelijana pelkkä tenttiminen tuntuu todella tylsältä, jos ei ole mitään painetta varsinaisesti suorittaa mitään, vaan haluaisi perehtyä ja oppia uusia asioita sekä mahdollisesti pohtia näitä ryhmässä. Pelkkä yksin lukeminen ja pohtiminen ei ole oikein minun juttuni, ja niin paljon kuin on mahdollista suorittaa jotenkin muuten kuin pelkästään tenttimällä, niin aion kyllä hyödyntää nämä mahdollisuudet.

Viikko sitten menin avoimen yliopiston kirjastoon hankkimaan kurssikirjat ja tajusin, että olen vasta 21. varauslistalla toisen kurssikirjan suhteen. Tämä on ainoa paikka, josta kirjan voi saada lainaan ja Amazonissa kirja maksaa 134 puntaa. Vähän jännittää, että miten kurssi tulee suoritettua ilman kirjaa vai pitääkö odottaa ensi syksyyn, että kirjan saa lainattua.

Varaan kuitenkin toisen kurssikirjan, Moraalipsykologia, ja illalla selailen sitä läpi. Aikaisemmalta kurssilta minulle on jäänyt vahvasti mieleen Kohlbergin moraalisen kehittymisen tasot eli laadullisen ajattelun kehittyminen, ja se on jäänyt minua pohdituttamaan, että miten voisin ymmärrystäni syventää siitä niin lasten kasvatuksessa kuin aikuistenkin ammatillisessa kehittämisessä. Ilokseni huomasin, että tässä kirjassa on paljon asiaa tähän liittyen. Nyt vaan kun löytäisi sopivasti aikaa kirjan lukemiseen ja perehtymiseen. Sitä ennen pitäisi vaan perehtyä yhteen toiseen kirjaan, josta on tulossa verkkotentti reilun viikon sisällä. Ei millään malttaisi olla aloittamatta tämän kirjan lukemista…

Posted on

Fennomaniaa

Minulla on ikävä suomen kieltä. Pidän äidinkielestäni ja siitä miten asiat täälläpäin sanotaan: kuljeksia on eri kuin kulkea ja halata ei vielä tarkoita sitä että halailtaisiin.  Jollen olisi koskaan lukenut filosofiaa omalla äidinkielelläni en tietäisi, että eettisiä katsantokantoja ovat seurausetiikka, velvollisuusetiikka ja maailman kaunein sana hyve-etiikka.
 
Ne pesevät kuusi nolla vaikkapa puolikielisen ”deontologisen etiikan”. Voisiko joku fiksu keksiä suomentaa sanahirviön ”maksimoitu konsekventalismi”? Mitä se on muuta kuin maallikon käännös englannin kielisestä termistä Maximizing Act Consequentialism?

 

Filosofian aineopinnoissa on yksinomaan englanninkielistä kirjallisuutta, ei ruotsia ei saksaa tai edes sitä suomea. Opiskelen amerikkalaista tulkintaa eri ajatusten merkittävyydestä, vaikka fiksuja ihmisiä varmaan löytyisi lähempääkin. Eikö Suomessa todellakaan ole julkaistu filosofian alalla yhtään järkevää teosta millään erityisalalla? Sellaista tenttikirjaksi sopivaa?  Entä muu Eurooppa? Pohjoismaat? Eurooppalaisissa yliopistoissa on filosofian laitoksia, professoreita, lehtoreita ja varmaan satoja opiskelijoita, mutta kaikki vain juovat kahvia eikä kukaan kirjoita mitään painokelpoista.

Voi olla, että se kirjalistan saksan- tai ranskankielinen vaihtoehto jäisi harvoin tentityksi, tai ettei tiedeyhteisöissä kertakaikkiaan seurata ruotsalaisia julkaisuja. Kaipaisin vain joskus jotain muuta kuin sitä iänikuista amerikkaa.
Posted on

Ystävyyttä tenttikirjan kanssa

Kun lapset ovat nukahtaneet, on hyvä hetki aloittaa tenttikirjan lueskelu – seuraavaan tenttiinhän on vielä pitkä aika, joten tässä vaiheessa lukeminen voi olla kevyempääkin selailua. Kirja kädessä sohvalle ja ajatukset pois työasioista.

Kahden sivun jälkeen kissa hyppää syliin, ja työntää kirjan päättäväisesti pois. Neulanterävät kynnet polkevat tasatahtia ja kissa hurisee onnellisena saadessaan kerrankin huomiota ilman lasten väliintuloa. Huokaus. Ei siis tenttikirjaa, vaan silityksiä ja rapsutuksia karvaiselle kaverille – kyllähän sekin tarvitsee hellittelyhetkiä.

Kissan kehräys rentouttaa, ja kun se jonkin ajan päästä kyllästyy sylittelyyn ja lähtee etsimään pehmeämpää nukkumispaikkaa, tartun taas tenttikirjaan. Tehokas opiskelijaminä yrittää ottaa vallan, ja tarttuu alleviivauskynään. Mutta ei, en halua olla niin tehokas tällä kertaa, enkä halua suhtautua kirjaan pelkkänä tenttimateriaalina. Paul Collierin The Bottom Billion tuntuu oikeasti mielenkiintoiselta kirjalta, ja annan itselleni luvan lukea sitä ilman mitään mieleenpainamisen pakkoa. Oikeastaan tämä tapa on minulle melko tehokas oppimisstrategia. Jos yritän pakolla oppia ja muistaa, muistan paljon vähemmän kuin silloin, kun luen tekstin rauhallisin mielin ja tunnen aitoa kiinnostusta sitä kohtaan. Pyrin kuitenkin jättämään itselleni aikaa vielä kertailla kirjan aiheita ennen tenttiä.

Työelämässä teen parhaan tuloksen, kun tiedossa on täsmällinen ja mielellään melko tiukka deadline. Opiskelussa sama ei päde ainakaan sellaisenaan. Kaipaan mahdollisuutta tutustua kirjoihin ja aiheisiin rauhassa, ystävystyä niiden kanssa, että ymmärtäisin niitä paremmin. Totuus on kuitenkin se, että hitaan alun jälkeen tulee aina eteen se hikinen loppukiri. Silloin on pakko ottaa käyttöön tehokas opiskelijaminä, että saa kaiken tenttimateriaalin luettua ajoissa.

Posted on

Palasista kokonaisuuteen

Uusi kurssi on taas alkanut, aiheena kehityspolitiikka ja kehitysyhteistyö, ja uudet tehtävät odottavat. Tällä kertaa tehtäviin kuuluu myös 8-10 liuskan mittainen essee. En olekaan pitkiin aikoihin kirjoittanut niin pitkää yhtenäistä aihetta käsittelevää tekstiä, vaan enimmäkseen tekstin palasia: blogimerkintöjä, suunnitelmia, kommentteja, tekstiviestejä ja sähköposteja. Olen jälleen kerran innostukseni lumoissa ja ajattelen, että tästä esseestä tulee The Essee, siihen laitan kaikkeni.

Tiedän kuitenkin, että pian on palattava maanpinnalle. Esseen aihe on mielestäni kiinnostava, samoin silmäilemäni pohjamateriaali, mutta ennen kuin tekstiä voi alkaa kirjoittaa, täytyy lukea ne materiaalit ja työstää aihetta mielessään. Enhän minä tiedä kehityspolitiikasta oikeasti yhtään mitään, vaikka tietysti salaa kuvittelen, että johdantokurssin ja muutamien aihetta sivuavien kirjojen perusteella olen jo nyt aiheen asiantuntija. Kuulun ilmeisesti mulle kaikki heti nyt -sukupolveen. Jos saisin mahdollisuuden tallentaa tietoja aivoihini suoraan muistitikulta, tekisin sen. Olisikohan kriittisestä aiheen käsittelystä olemassa mitään ihmisaivojen kanssa yhteensopivaa sovellusta?

Ravistan kyberpunk-vaikutteiset ajatukset mielestäni, ja käyn hakemassa The European Consensus on Development -lausuman netistä. Päätän tulostaa sen, että voin lukea sitä rauhassa erilaisissa tilanteissa, vaikka ekologinen minäni ei olekaan ajatuksesta kovin iloinen. Tekstinkäsittelyohjelmani sen sijaan ehdottaa, että kyseessä on ekologinen miniäni. Hyvä, että omatuntoa valvoo sellainenkin taho.

Olen oikeastaan hyvin vaikuttunut siitä, miten helpoksi verkko-opinnot on tehty. Materiaalit löytyvät vaikeuksitta, ja nettiresursseja on hyödynnetty erittäin monipuolisesti. Tälle kurssille opettaja on myös kirjoittanut lisämateriaalia itse sähköisessä muodossa. Mietinkin jo uteliaana, mitä uusia yllätyksiä materiaalin osalta huhtikuussa alkava kurssi tuo mukanaan. Mutta ei taas asioiden edelle. Nyt ohjelmassa on The Essee.