Joka tietoa lisää…

Myöhäisellä iltakävelyllä kissan kanssa lumisen talvimaiseman keskellä on aikaa pohtia vaikkapa elämää ja elämän epäreiluutta. Saman äärettömän tähtitaivaan alla samalla planeetalla saman ihmislajin edustajat elävät keskenään täysin erilaisissa ja suurelle osalle ihmisiä äärimmäisen epäsuotuisissa olosuhteissa.

Kehitysmaatutkimuksen opinnot saavat globaalin omatunnon heräämään tavalla, joka tekee oman olemisen välillä hyvin vaikeaksi. Suomi ei ehkä ole ollut menneinä aikoina yksi kolonialismin tukipilareista tai muutenkaan ollut vaikuttamassa suuressa mittakaavassa kehitysmaiden kurjuuden lisääntymiseen, mutta oman osansa globaalista epätasa-arvosta saa kantaa jokainen teollistunut maa ja näiden maiden asukas.

Mitä sitten voisin itse tehdä? Riittääkö, että maksan kuukausittaista summaa kummiorganisaatiolle, että se voi jatkaa kehitysapuprojekteja Nepalissa ja Ghanassa, kummilapsieni yhteisöissä? Mitä se auttaa, että lukiessani köyhimpien maiden armottomasta tilanteesta ja lähes olemattomista mahdollisuuksista päästä osaksi suurempaa hyvinvointia, tunnen turhautumista, suuttumusta ja kyvyttömättömyyttä puuttua tilanteeseen?

Tieto lisää tuskaa. Opintojen alkuvaiheessa tuntuu lisäksi jatkuvasti siltä, että tiedon lisääntyessä pala palalta täytyisi silti tietää vielä määrättömän paljon enemmän voidakseen oikeasti ymmärtää aihetta kokonaisvaltaisesti – tai suhteessa muihin aiheisiin. Eniten toivon, että ehkä joskus, jollain oikealla hetkellä, voisin käyttää omaksumaani tietoa myös muuhun kuin keskusteluihin oman itseni kanssa.

One Reply to “Joka tietoa lisää…”

  1. Muistan nuo tuntemukset. Varmaan ihan hyödyllisiä ja tärkeitä käydä noita ajatuksia ja asioita läpi. Omalla kohdallani sosiaali- ja kulttuuriantropologian opinnot viime kesänä hieman muuttivat noiden ajatusten suuntaa. Eniten juuri niin, että aloin miettiä uudestaan kehityksen syvintä olemusta ja sitä, kenen oikeastaan pitäisi kehittyä ja mihin suuntaan. Oli ihan terveellistä ryhtyä pohtimaan esim. sitä, ajaako ihmisoikeusjulistus kuitenkaan kaikkien tarpeita tai onko se ainut mahdollinen lajissaan?

Comments are closed.