Luentojen lumo

Vaikka rakastan kirjoja ja lukemista, olen aina pitänyt luentoa parempana vaihtoehtona opiskelussa ja oppimisessa kuin pelkkää kirjatenttiä. Luennolla tuntee olevansa edes jonkinsorttisessa vuorovaikutuksessa itse aiheen kanssa luennoitsijan ja muiden opiskelijoiden välityksellä. Ajatuksetkin tuntuvat kirkastuvan ja muotoutuvan paremmin, kun tietää, että on mahdollisuus kysyä ja saada vastauksia. Usein luento tosin menee luennoitsijan yksinpuheluksi, mutta silti sosiaalinen tilanne ajaa mielestäni kotona kirjan kanssa kököttämisen ohi.

Tehtyäni kesällä päätöksen aloittaa elämänkatsomustiedon opinnot ja tutustuttuani perusopintojen tarjontaan iski paniikki: ei yhden yhtä luentoa koko syksynä! Ei kontaktia luennoitsijoihin, muihin opiskelijoihin, ei mahdollisuutta kysyä! Hädissäni etsin edes jotain luentoa, jolla voisin paikata tuota uhkaavaa yksinäisyyttä kirjojen kanssa. Löysinkin onnekseni kesäopetuksen puolelta uskontotieteen aineopintoihin kuuluvan kurssin Islam Euroopassa. Innosta puhkuen ilmoittauduin ja menin luennolle. Ja kyllä kannatti.

Luennoitsija oli innostunut, asiantunteva, motivoiva ja onnistui tuomaan laajaan ja haastavaan aiheeseensa selkeyttä, viisautta ja ymmärrystä. Hän myös otti rohkeasti kantaa ja haastoi meidätkin ajattelemaan. Olin haltioissani. Juuri tätä opiskelu parhaimmillaan on: saa kuunnella itseä kiinnostavasta aiheesta loistavaa luentoa, saa paljon uusia ideoita, näkökulmia, tietoja. Kurssin aihe oli myös mitä ajankohtaisin ja koen, että sain kurssilta paljon tietoja ja ajatuksia, joita voin käyttää ja hyödyntää myös kurssin ulkopuolella. Opiskelu parhaimmillaan todella laajentaa tajuntaa.

Kurssi laajentui myös maantieteellisesti, noin konkreettisella tasolla – lähes joka luento oli eri paikassa ympäri keskustakampusta ja laajemmallakin alueella. Tämä oli erittäin rasittavaa ja ihmettelin suuresti, miksei kurssia varten ollut löytynyt yhtä luentosalia, jossa luennot olisi voitu pitää. Kurssin suoritustapana oli luentotentti ja artikkeleiden ja luentojen pohjalta kirjoitettu essee. Aiheet oli melko vapaasti määritelty, joten esseen kirjoittaminen oli toisaalta helppoa mutta toisaalta haastavaa, kun piti yrittää pitää itse itseään aisoissa, että kertoisi olennaisen eikä eksyisi sivuraiteille. Opettavainen kokemus kerta kaikkiaan.