Muistoja

Sain vanhan LP-levystä tallenetun CD:n, jossa on kappale jota olen metsästänyt pitkään. Soitin sitä heti kotiin päästyäni monta kertaa, ensin kuulokkeilla kovaa, tietenkin. Rytmimusiikista jää nyansseja pimentoon hiljaa soitettuna.  Muistoja  tulvi mieleen missä, kenen kanssa kuuntelin. Vanhoja juttuja 25 vuoden takaa.

Sosiaalipsykologian johdantokurssilla yhtaikaa opiskellut ystäväkseni vuosien mitaan tullut on aikeissa irtisanoa itsensä haluten jatkaa sosiaalipsykologian aineopintoja. Ensin tietenkin, kuten kumma kyllä on tapana, kysyin  oletko nyt ihan varma, eikö mitään intressiä löydy jatkamaan vakituisessa työsuhteessa. Eräänlaista toisen kyseenalaistamista! Vastaus oli, ettei löydy mitään syytä jatkaa työssä jossa  ei viihdy. Olin häpeissäni ja tovin hiljaa .Olen itsekin tehnyt saman repäisyn ajatuksella, että tämä on yksi elämä, on uskallettava tehdä siltä miltä tuntuu. Miksi sitten ikäänkuin estelen muita tekemästä samoin?

Toinen muistojen esiinmarssi. Sosiaalipsykologiaa opiskeltiin myös ryhmissä ja osa oli itsenäistä työskentelyä. Kuinka ikävä tuli keskusteluja, väittelyä, uusia ahaa- elämyksiä. Toiset osanottajat muistaa koko ajan äänessä olevina, joku terävänä kommentaattorina, eräs taas kertoi käsiteltävään asiaan liittyviä tarinoita ( se olin minä). Muistan tehneeni erään esseen erään määrätyn CD:n soidessa. Esseen aihetta en kylläkään muista.

Moni on näissä blogeissa käsitellyt ryhmässä saadun tuen ja yhdessä tekemisen tärkeyttä. Olen monta vuotta opiskellut ilman ryhmää. Opintoihin liittyvät verkkokeskustelut olen kokenut piristävinä. Vaikka ihmisestä on vain nimi, hän on kuitenkin olemassa jossain. Ja kuinka ihmisestä muodostaa kuvaa itselleen hänen kommenttisensa perusteella. Kuinka jonkun voi luokitella kaupungissa asuvaksi nuoreksi viherpipertäjäksi, koska hän vastuustaa hirvien metsästystä.  Jonkun äidinvaistot herahtavat esiin puhuttaessa varusmiespalvelusta. Kuvittelen hänet, sterotypioiden tietty, muhevaksi pullanpaistotaitoseksi vähän pyöreähköksi ihmiseksi.

Kerroin huolenani edellä mainitulle ystävälleni, että olen hieman huolestunut siitä ettei muistini ole enää terässä. Olen tullut hajamieliseksi  ja unohtelen. Liikenteessä olen muuttunut varovaisemmaksi etenkin risteyksissä. No, lääkäri voisi suositella alkavaa dementiaa. Luulen kuitenkin, että ajatukseni työskentelevät kudinmallien ja värien plus muuta suunnittelua  kaipaavan kimpussa ja ikä tekee omaa työtään muistin suhteen. Rikos- ja prosessioikeuden perusopinnot/opinnot aion aloittaa heti vuodenvaihteen jälkeen. En ole koskaan opiskellut ns. nippelitietoutta täynnä olevaa, kuten tyttäreni oikeustieteestä totesi. Jos ei tunnu muistiin heti asiat syöpyvän, luen uudestaan.

 Se soi taas, John Mayall`n Marsha`s Mood, nappaako kellään.