University of Helsinki
Noin kuukauden “loman” jälkeen oli ihanaa päästä taas luennoille. Keskiviikkona siis alkoi talouspolitiikan modernit klassikot -luentosarja. Se kuuluu osana Poliittiset instituutiot ja poliittinen osallistuminen -jaksoa. Ja koska talouspoliittinen osaamiseni rajoittuu 1 opintopisteen suoritukseen viime talvena, tulee kurssi todella tarpeeseen. Mitä enemmän opiskelen valtio-oppia, sitä enemmän haluan tietää myös taloustieteestä! Aiheesta, josta en olisi kymmenen vuotta sitten olla vähemmän kiinnostunut.. niin sitä ihminen muuttuu! Sen takia Avoin yliopisto onkin mahtava mahdollisuus kokeilla asioita, joihin ei ehkä kuitenkaan halua ainakaan sillä hetkellä paneutua viideksi vuodeksi. Olen nimittäin välillä miettinyt jo taloustieteen opintojakin! Ja vaikka minullakin on jo yksi tutkinto, täytyy myöntää, että mitä enemmän opiskelen, sitä enemmän myös haluan opiskella. Kaukana ovat siis yliopisto-opintojen alkuaikojeni”pakkopulla-ajatukset”.
Luennoilla olemme saaneet kuulla tähän mennessä Smithistä, Marxista, Malthusista, Ricardosta, Millistä ja Keynesistä. Kovin moni edellä mainituista ei ollut minulle tuttu entuudestaan edes nimenä, joten minulla onkin jo nyt hyvin oppinut olo. Kivaa on myös, että kurssin voi suorittaa luentopäiväkirjalla. Ainakin minulle se sopii, sillä tunnen oppivani enemmän, kun voin rauhassa pohtia luentojen teemoja. Tosin sekään ei aina ole helppoa. Varsinkaan jos luennot pitäisi tiivistää yhteen sivuun, niin kuin nyt.
Epätoivonkin hetkiä on koettu. Luennoilla tuntuu nimittäin välillä siltä, että vaikkapa Ricardon ja Malthusin teoriat ovat kaikille jo entuudestaan tuttuja. Tällaisina hetkinä tulee keskittyä vain “omaan suoritukseen” urheilukielellä sanoakseni ja ajatella, ettei tälläkään kurssilla vaadittu valtio-opin perusopintojen lisäksi muita pohjatietoja.