University of Helsinki
Opiskelun voisi sanoa olevan jonkinlainen kasvuprosessi. Asioiden eteen täytyy ponnistella, tulee myötä- ja vastoinkäymisiä (kuten avioliitossa..) ja niiden eteen on tehtävä töitä ja sen jälkeen saa myös uurastuksesta palkkion. Mikäänhän ei koskaan voi sujua kuin tanssi, vaan “askeleet menee joskus solmuun, lennähtää pyllylleen” ja on aloitettava uudelleen alusta. Sitä samaa on opiskelu, joissain kohtaa on menty kuin tämä olisi “helppoa kuin heinänteko”, ja välillä on tullut eteen sellaisia haasteita, että sormi on mennyt suuhun.
Tärkeä oivallus itselleni on se, että jokaisessa kurssissa ja jokaisen kurssin tehtävässä voi aloittaa aina uudelleen alusta. Jokainen haaste on aina nk.”uusi”. Siten olen selvinnyt suurimmista karikoista ja innostus tehdä on palannut takaisin. Opettajien arvioinnit ovat myös palkitsevia ja opettavaisia sekä niiden avulla on voinut kehittää omaa opiskeluaan oikeaan suuntaan.
Yksi suuri haaste on, jos on useita kursseja päällekäin, kuten minulla on tänä syksynä ollut. Sitä ei ole koko ajan, mutta välillä se on ollut pakollista. Oman ajankäytön on joutunut suunnittelemaan hieman eri tavoin kuin yleensä. Lisäksi erinäisten kurssien vaativuustaso voi olla eri luokkaa, siihen kannattaa valmistautua.Olen kuitenkin huomannut, että opiskelun ilo tulee juuri siitä, että huomaa, kuinka on onnistunut asioissa, joissa ei aiemmin olisi uskonut onnistuvansa. Se on palkitsemisen paikka. Pieniä ja suuri tavoitteita matkan varrelle voi itselleen asettaa ja antaa niistä itselleen palkintoja, kukin mitä nyt itselleen antaa. Itseä kohtaan on oltava sekä armollinen että rohkaistava, kun on hankalaa.
Jouluun ei ole enää pitkä matka, yllättävän nopeasti syksy on mennyt ja nyt on jo marraskuu. Alkuun katsoin kauhulla kalenteria, mutta määräajoissa olen silti pysynyt. Mitähän kaikkea ensi kevät tuokaan tullessaan? Mutta nyt voi pikkuhiljaa alkaa suunnittelemaan joulua ja ensi kuussa voikin summata jo menneen syksyn paremmin.. kuulemisiin silloin! 🙂