IBD ja opiskelu

Pitkästä aikaa taas täällä blogin puolella! Tarkoitus oli avata syitä, miksi kirjoitteluun, ja opiskeluunkin, on tullut taukoa, mutta siitä lisää myöhemmin. Tällä viikolla, 1.-7.12., vietetään IBD-viikkoa, joten halusin osallistua viikkoon omalta osaltani ja sanoa muutaman sanan opiskelusta kroonisen sairauden kanssa.

IBD eli inflammatory bowel disease viittaa tulehduksellisiin suolistosairauksiin, joista yleisimpiä on Crohnin tauti ja Colitis ulcerosa. IBD-viikosta ja suolistosairauksista löydät lisää tietoa Crohn ja Colitis ry:n sivuilta.

Itse sain Crohnin tauti-diagnoosin vuonna 1997 ollessani 11-vuotias. 21-vuotinen sairaushistoriani on pitkä, mutta lyhyesti näihin vuosiin mahtuu useita sairauden akuuttivaiheita, ja leikkauspöydälle olen päätynyt seitsemän kertaa. Kroonisesta sairaudesta huolimatta elämääni on kuitenkin kuulunut myös monia vuosia kun sairaus on ollut remissiossa ja olen saanut kokonaan unohtaa sairastamisen. Viimeisin akuuttivaiheen myötä jouduin leikkaukseen vuonna 2015 ja siitä lähtien olen ollut taas hyvässä kunnossa aina viime kesään asti. Nyt syksyllä sairaus on valitettavasti taas antanut merkkejä itsestään, olen ollut hirveän väsynyt ja kovin montaa kivutonta päivää en ole viime aikoina nähnyt. Toivon kuitenkin, että lääkitysten tarkastamisen myötä sairaus saadaan tällä kertaa kuriin jotenkin muuten kuin uuden leikkauksen avulla.

Yksi syy siihen, miksi halusin avata sairaushistoriaani täällä blogissa IBD-viikon myötä on se, että sairasteluni on iso syy siihen miksi lukio-opintoni jäivät nuorena kesken. Mutta elämä ei kaikilla noudata tiettyä kaavaa tai järjestystä. Niinpä olin vuosia työelämässä, ja aloitin alkuvuodesta 2017 opiskelemaan avoimessa yliopistossa. Hain kahtena keväänä myös tutkinto-opiskelijaksi Helsingin yliopistoon, ja aloitinkin viime syyskuun alusta opintovapaan ja opiskelun teologian ja uskonnontutkimuksen kandiohjelmassa. Opinnot jatkuvat silti myös Avoimen yliopiston puolella, ja kirjoittelen tästä lisää myöhemmin.

Kaikilla on varmasti omat opiskeluun liittyvät haasteensa. Omalla kohdalla sairauteni vaikuttaa tällä hetkellä isoimmin väsymyksen ja kipujen kautta. En usein jaksa viettää täysiä päiviä yliopistolla, mutta yritän opiskella kotona niin paljon kuin mahdollista. Onneksi nämä asiat ovat jotenkin järjesteltävissä ja sovittavissa yliopistolla. Varsinkin Avoimen yliopiston puolella opiskelu on hyvin joustavaa. Verkkokurssit ovat yksi erittäin hyvä vaihtoehto, sillä niitä voi suorittaa vaikka sängyn pohjalta.

Opintovapaata suunnitellessa olin myös ajatellut, että kävisin opintoja todella nopeaan tahtiin, kun saan hetken opiskella täysipäiväisesti, mutta stressi ja suolistosairaudet eivät ole hyvä yhdistelmä, ja olen joutunut vähän hidastamaan tahtia. Olen kuitenkin saamassa ihan kohtuullisen määrän opintopisteitä kasaan syksyltä ja olen siihen tyytyväinen tilanteeseen nähden.

Vinkkini IBD:n ja opiskelun yhdistämiseen lyhyesti ovat seuraavat. Ota rauhallisesti, vältä stressiä ja pidä huolta myös henkisestä jaksamisestasi. Ota selvää erikoisjärjestelyistä opiskeluun liittyen ja pyydä lisäaikaa kurssin suorittamiseen, jos olet todella sairas. Aina se ei välttämättä onnistu, mutta kysyä kannattaa, ja on hyvä pitää terveys etusijalla, vaikka se tarkoittaisi kurssin keskeyttämistä. Ota myös selvää erilaisista suoritusvaihtoehdoista, joskus verkkokurssi pelastaa! Ja luennoille kannattaa saapua ajoissa ja valita paikka, josta pääsee helposti poistumaan jos tarve tulee. Tämä ei varmasti ole kaikille ongelma, mutta omalle mielenrauhalleni tekee hyvää, jos tiedän, että pääsen tarvittaessa nopeasti (ja huomaamattomasti) poistumaan takavasemmalle luennolta.

3 Replies to “IBD ja opiskelu”

  1. Tsemppiä!
    Itse sain CU-diagnoosin myöskin 11 vuotiaana vuonna 1994. Vuosia onneksi remissiossa, mutta aina se takaraivossa kolkuttelee. Ja toisaalta liitännäissairauksia /-ongelmia on.

    Valmistuin vasta Helsingin yliopistosta ja uskon, että meitä muitakin IBD-sairastavia on samaisessa opinahjossa muitakin. Puhumalla löytyy muitakin ja joku saattaa saada tuikitarpeellisen vertasi tuen lukemalla/kuulemalla sairaudesta. Toisaalta, joku saattaa kokea hyväksynnän ja päästä eroon suolistosairauksia leimaamasta häpeän tunteesta. Vaikka itse yritän puhua sairaudestani avoimesti, luen kunnioittaen sinun kirjoituksesi. Kiitän sinua rohkeudesta ja avoimuudesta!

  2. Hei Anna!

    Kiitos, kun kirjoitit pitkästä aikaa. On ikävää, että me ihmiset joudumme kohtaamaan terveysvaikeuksia, mutta toisaalta ne tekevät meistä juuri meitä, itsemme näköisiä ihmisiä.

    Hienoa, että olet saanut opintopisteitä tehtyä. Itsekin yritän saada jonkin verran suorituksia.

    Tanjalle ja sinulle toivotan voimia! Vaikka nämä terveysasiat ovat erityisen ikäviä haasteita, yritetään pärjätä näista huolimatta.

    Parhain terveisin,

    Jukka

  3. Kiitos, Tanja & Jukka! 🙂

    Tosiaan samojen ongelmien kanssa kamppailevia on varmasti yliopistolla enemmänkin, ja uskon, että avoimuus ja vertaistuki toisi monelle helpotusta tilanteeseen. Se vain pahentaa tilannetta jos sairautta pitäisi kaiken muun lisäksi vielä salaillakin kaikilta. Pikkuhiljaa kohti tiedon lisäämistä ja avoimuutta. 🙂

Comments are closed.