“Yritä kovemmin!” – neuromoninaisuus ja sosiaalinen inkluusio

Tällä kertaa blogiteksti onkin minun ja opiskelutoverini Jenni Päkkilän yhteinen lopputyö sukupuolentutkimuksen maisteriopintojen työelämätutkimuksen kurssilta. Tämä toivottavasti avaa monille sukupuolentutkimuksen moninaisuuden laajuutta.

“Yritä kovemmin!” – neuromoninaisuus ja sosiaalinen inkluusio

Työllistyminen tukee terveyttä, sillä se usein mahdollistaa ihmiselle sosiaalisen vuorovaikutuksen, tarkoituksen tunteen, säännöllisen aktiivisuuden ja tuo päiviin ajallista rakennetta sekä rutiineja. Työelämään pääsy ei ole kuitenkaan kaikille ihmisille itsestäänselvää. Tutkimusten mukaan neurokirjoon (esimerkiksi ADHD ja autisminkirjo) kuuluvat ihmiset ovat niin sanotusti neurotyypillisiä ihmisiä useammin työttömiä. Työttömyys itsessään vaikuttaa yksilön hyvinvointiin, jonka lisäksi varsinkin neurokirjoon kuuluvilla on usein vahva komorbiditeetti eli monihäiriöisyys erilaisten mielenterveyden sairauksien kanssa. (Doyle 2020, Määttä 2022) Esimerkiksi hoitamaton ADHD voi näyttäytyä ihmisen elämässä toistuvina epäonnistumisina ja muina kielteisinä kokemuksina, jotka johtavat itsetunnon vaurioihin ja täten lisäävät riskiä psykiatristen häiriöiden puhkeamiselle, syrjäytymiselle ja päihteiden käytölle (Jehkonen & Koponen 2019, s. 283–286, Saari 2016, s. 2334).

Neurokirjon ihmisten toistuviin epäonnistumisen kokemuksiin vaikuttaa omalta osaltaan ympäröivän yhteiskunnan jaksamiseen ja suorituskykyyn liittyvät normit. Doylen (2020) mukaan neurokirjon ihmiset kohtaavat usein arjessaan syrjivää ja vähättelevää käytöstä, sillä tyypillisesti heitä pyydetään ”yrittämään kovemmin” tai he saavat kuulla siitä, miten ”meistä kaikista tuntuu joskus tuolta”. Tällaiset kommentit ovat myös omiaan lisäämään yksilön huonommuuden tunnetta. Doyle (2020) toteaakin, että neuromoninaisuuteen keskittyvä sosiaalinen inkluusio olisi tilaisuus parantaa merkittävästi monen ihmisen elämää. (Doyle 2020, s. 119) Sosiaalinen inkluusio eli sosiaalinen osallisuus on käsite, jota pidetään syrjäytymisen vastakohtana. Kuitenkin kotimaisessa tutkimuskirjallisuudessa sosiaalista osallisuutta tarkastellaan yksilötason kokemuksellisena tunneperäisenä ilmiönä. Yksilön osallisuus voidaan jakaa neljään eri toimintoon: tieto-osallisuuteen, suunnitteluosallisuuteen, päätösosallisuuteen ja toimintaosallisuuteen. (Leemann, Kuusio & Hämäläinen, 2015.)

Osatyökykyisiä – joihin moni neurokirjon ihminen lukeutuu – varten on ollut erilaisia hankkeita, tutkimuksia ja toimia. Vuosina 2016–2018 oli käynnissä Osatyökykyisille tie työelämään -kärkihanke Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Samoina vuosina tehtiin Työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu paikallisena hallintana -tutkimus Helsingin yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen puolesta. (Blomgren & Saikku, 2019.) Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman työllisyystoimiin kuului Työkykyohjelma (2019–2023), josta vastasi ja jota toteutti työ- ja elinkeinoministeriö yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Sen tavoitteena oli parantaa yleisesti osatyökykyisten asemaa työelämässä monin tavoin. Se myös vahvisti työkyvyn tuen palveluita hyvinvointialueiden sote-keskuksissa. (Työkykyohjelma)

Vaikka hallitus onkin vaihtunut, osa tämän ohjelman toimenpiteistä jatkuu. Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskuksen kansallinen rahoitus on voimassa tämän vuoden loppuun asti ja valtion erityistehtäväyhtiö Työkanava Oy jatkaa toimintaansa. Myös työkyvyn ja työllistymisen tuen toimintamallit ovat edelleen hyvinvointialueiden käytössä. (Työkykyohjelma päättyy)

Lopuksi voidaan todeta, että osatyökykyisten eteen on tehty toimia. Jokainen neurokirjon ihminen on yksilö, joka mahdollisesti tarvitsee henkilökohtaisia tukitoimia työllistymisessä. Aikaisemmin mainitun Työkykyohjelman toiminnot, kuten hyvinvointialueiden toimintamallit, voivat auttaa neurokirjon ihmistä työllistymisessä, jonka voidaan ajatella olevan osa sosiaalista inkluusiota.

Lähteet:

Blomgren S. & Saikku P. (2019). Heikossa työmarkkina-asemassa olevien asiakkaiden osallisuus ja monialainen yhteistyö palveluissa. Tutkimuksesta tiiviisti 6/2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki

Doyle N. (2020). Neurodiversity at work: a biopsychosocial model and the impact on working adults. British medical bulletin, 135(1), 108–125. https://doi.org/10.1093/bmb/ldaa021

Jehkonen, M. & Koponen, V. (2019). Naisen tarkkaavuushäiriö – lapsuudesta aikuisuuteen. Duodecim 2019;135:283–8

Leemann, L., Kuusio, H. & Hämäläinen, R.-M. (2015). Sosiaalinen osallisuus. Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohanke (Sokra). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Määttä, M. (2022). Adhd:hen voi liittyä liitännäissairauksia. Aivoliitto. Haettu 5.10.2023 osoitteesta https://www.aivoliitto.fi/verraton/artikkelit/adhd-hen-voi-liittya-liitannaissairauksia/#14d61006

Saari, A. (2016). Aikuisen ADHD:n tunnistaminen ja merkitys. Suomen lääkärilehti , Vuosikerta. 71, Nro 38: 2331–2336

Työkykyohjelma – Sosiaali- ja terveysministeriö. Haettu 12.10.2023 osoitteesta https://stm.fi/tyokykyohjelma

Työkykyohjelma päättyy – osa toimenpiteistä jatkuu hallituskauden vaihtumisen jälkeen – Sosiaali – ja terveysministeriö. Haettu 12.10.2023 osoitteesta https://stm.fi/web/stm/-/1410877/tyokykyohjelma-paattyy-osa-toimenpiteista-jatkuu-hallituskauden-vaihtumisen-jalkeen .

*****

Avoimessa yliopistossa voi suorittaa paljon sukupuolentutkimuksen opintoja. Kurssitarjonta vaihtelee vuosittain. Sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmaan voi hakea, jos on suorittanut alemman korkeakoulututkinnon ja riittävästi sukupuolentutkimuksen kannalta sopivia opintoja. Valintaperusteet vahvistetaan vuosittain.