Takapakkia

Välillä näinkin päin. Viimeinen essee sai murska-arvion; olin liian tekninen ja unohdin henkilökohtaisen puolen. Briteissä pitävät siitä, että omaa henkilökohtaista puolta peilataan kaikkeen. Ainakin oma kokemus tällainen arvosteluista. Itse jotenkin aina sorrun kuvittelemaan, että riittäisi tuoda esille vastaukset tehtävänasettelussa esitettyihin kysymyksiin. Ensi kerralla parempi onni. Tai en taida jättäytyä onnen varaan, olen jo aloittanut uuden esseen valmistelun. Kysymys on haastava, pitää esitellä USAn voimia poliittisena valtana haastavia maailmankuvia.

Eilen oli psykologian tentti, eikä sekään mennyt loistavasti. Uusintaan mennään aivan varmasti. Neuropsykologiasta oli kysymyksiä joihin en ollut varautunut, mutta saattaa olla, että kognitiivinen osio meni oikein. Uusinnassa voi suorittaa vain sen toisenkin, joten koko hommaa ei tarvitse tehdä toistamiseen, jos puolet kokeesta oli hyväksyttävästi oikein. Tämän kurssin perusteella tuntuu siltä, ettei psykologia ole minua varten. Antropologia on lähempänä sellaista ihmistuntemusta, jota itse kaipaan.  Pyörähdin kotiin tentistä kuitenkin kirjakaupan kautta hakien kurssikirjan maanantaita ajatellen. Huomenna alkaa kehityspsykologia, voihan se mieli vielä muuttua tässä!

Jalkapallo vie jonkin verran opiskeluaikaa tässä kuukauden ajan. Yksi brittiläinen kurssi pyörii taustalla, siitäkin jo 50% tehty ja ennen heinäkuista taukoa vain kehityspsykologia käytävänä. Eiköhän tässä selvitä niin, että saa katsottua matsit, mutta suoriutuu myös opiskelun asettamista velvollisuuksista. Enää noin kuukausi siihen hetkeen, kun pääsykokeista tulevat tulokset. Siihen asti on aikaa herkutella ajatuksella, että “ehkäpä”…