Tag: tentti

Posted on

Tentti, jälkitunnelmia ja seuraava haaste

Eilen osallistuin Johdatus vammaistutkimukseen -kurssin tenttiin. Oloni on ollut väsynyt taas jonkin aikaa, mutta päätin taistella tuon tentin läpi, vaikka en pystynytkään valmistautumaan siihen toiveideni mukaisesti.

Tentti oli ensimmäinen fyysinen perinteinen tenttini sitten syksyn 2014. Olen pari tenttiakvaariotenttiä tehnyt kyllä välillä, mutta kynän ja kumin käyttäminen on jäänyt viime vuosina vähiin. Toisaalta siihen on hyvä syykin. Tässä ainoassa omassa kädessäni (vasemmassa) on vain yksi ojentaja, pienet sormet ja sormien lihakset, sekä myös lihaspuutos ja sormissa lieviä (?) virheasentoja.

Sen vuoksi nämä suoritukset ovat itselleni fyysisesti voimakkaita ponnistuksia. Sain kuitenkin vastattua kolmeen kysymykseen kuuden sivun verran. Tentin lopetettuani minulla oli hyvä olo siitä, että olin tehnyt työtä ja saavuttanut jotakin. Tietenkään ei ole mitenkään varmaa, menikö tentti edes läpi, mutta toivossa on hyvä elää.

Tentin jälkeen otin kuvan tyhjästä aulasta. Aloin tilata matkalippua Turkuun. Sitten vahtimestari tuli ystävällisesti ilmoittamaan, että minun tulisi poistua, sillä rakennus suljetaan kello 20 ja kello oli jo reippaasti yli tuon ajan. Ehdin onneksi tilata tarvitsemani liput ja matka Turkuun alkoi.

Loppuvuosi ei ole vielä ohi. Tänään minun tulee päivittää graduni tutkimussuunnitelmaa. Teen sen joka tapauksessa kasvatustieteiden opiskelijoista avoimessa yliopistossa, joten vinkkejäkin tutkittavista asioista saa antaa. Sen tiedän, että tutkimuksestani tulee kvantitatiivinen, sillä pidän numeroista ja tilastollisten yhteyksien löytämisestä.

Seuraavana haasteena onkin tuo Yhteiskuntapolitiikan kysymyksiä -kurssin loppuun saattaminen. Aihe on erittäin mielenkiintoinen. Luultavasti myös ensi viikon aikana, ellei jo tulevana viikonloppuna, olen julkaisemassa blogikirjoituksen sellaisesta aiheesta, joka varmasti herättää ajatuksia.

Iloa joulukuuhun,

t. Jukka

Posted on

Millaista on tentin tekeminen yliopistossa?

Olen nyt helmikuussa tehnyt kandidaatintutkielmaani, käynyt Kuopiossa joitakin kertoja, suorittanut yhden tentin ja lukenut toiseen, joka on maaliskuun alussa. Kyseinen tentti, johon luen, on Helsingin avoimen yliopiston yhteiskuntapolitiikan perusopintojen yhden kurssin tentti, joka suoritetaan verkkotenttinä.

Avoimen yliopiston tentit ovat samanlaisia ja vaatimustasoltaan yhtä korkeita kuin varsinaisessa yliopistossakin. Yliopistossa tentissä pärjääminen vaatii laajojen kokonaisuuksien hallitsemista. Toisin kuin toisella asteella esimerkiksi, tentin koealueet ovat laajempia yliopistossa, esim. 500-1000 s./tentti. Kuitenkaan yhtä ”nippelitietomaisesti” lukemaansa, kuin toisella asteella, ei tarvitse hallita.

Lukeminen tenttiin on myös hyvin intensiivistä, koska on tärkeää, että luettavat asiat sisäistää. Tentti kestää yliopistossa n. 4h. ja usein, ainakin itsellä, aika menee lähes kokonaan. Ensihetkellä tenttikysymykset nähtyään, voi tuntua, että osaanko vastata mihinkään kysymykseen, mutta vastaukset kyllä löytyvät, kun hetken miettii. Käytän paperitenteissä (ja myös verkkotenteissä) ns. ”suttupaperia”, jolle kirjoitan ensin ne asiat, joita jokaisen kysymyksen alueesta muistan ja lopuksi kirjoitan sitten vastaukset. Varaan ”suttupaperin” tekemiseen oman ajan, yleensä puoli tuntia ainakin.

Uskon, että tenttijännitys on yleistä. Toisaalta pieni jännitys/adrenaliinipiikki auttaa laittamaan suoritukseen parhaansa. Helsingin avoimen yliopiston verkkosivuilla on muutama luento tenttijännityksestä (skrollaa sivu alas asti):

Tenttijännitys

Yliopistossa ja etenkin avoimessa yliopistossa verkkotentit ovat yleisiä. Niissä tenttimateriaali on mukana, mutta tenttiin täytyy kuitenkin huolellisesti valmistautua ja lukea tenttialue hyvin, koska kysymyksissä vaaditaan myös soveltamista. Soveltamista yleensäkin vaaditaan yliopiston tenteissä ja usein lisäksi omaa pohdintaa.

Valvotuissa lähitenteissä tentissä saa olla mukana vain kirjoitusvälineet ja pienet eväät. Valvottu lähitentti voi tuntua verkkotenttiä jännittävämmältä, koska tenttisalissa on muitakin. Tenttipaikasta saa kuitenkin lähteä aika pian alun jälkeen, jos tuntuu, ettei paperille saa silloin mitään aikaiseksi. Aina kannattaa kuitenkin yrittää, jos alueen on hyvin lukenut. Aikuisopiskelijoilla etenkin kun se “oma rima” arvosanojen ja muun opiskeluissa pärjäämisen suhteen tuntuu nousevan hyvin korkeaksi, ehkä liiankin korkeaksi. Itse olen myös tämän huomannut verrattuna opiskeluihin kaksikymppisenä. En tiedä, onko meillä vanhemmilla tarkoitus ”näyttää, että mekin vielä voimme pärjätä opinnoissa” vai mistä on kysymys…;-).

Anyway..tsemppiä siis Sinullekin opiskeluihin ja tentteihin ja palataan taas maaliskuussa,

-Maria-

Posted on

Yöbusseja, vatsatautia ja tenttejä

Opiskelusyksy alkaa lähetä loppuaan ja viimeinen tentti minulla on tällä viikolla, jonka jälkeen seuraa joululoma. Joululomaa ei kuitenkaan ole aivan älyttömästi, koska tammikuussa on jo seuraava tentti. Tästä syksystä mielenpainuvaa ovat olleet ns. ”yöbussit” Kuopioon, jotka ovat lähteneet keskiyön jälkeen Helsingistä ja joilla on kerinnyt Kuopioon aamun ensimmäisille luennoille tai seminaareihin tai mitä nyt onkaan ollut ohjelmassa… (ennen tenttiä en suosittele yöbussia, väsyneenä ei ehkä asioita saa niin irti itsestään)

Yöbussissa ei tosin saa juurikaan nukutuksi, tai jotkut kyllä saavat. Toisaalta hyvänä puolena voitaisiin nähdä, ettei yliopistolla tartte odotella aamuneljältä sen aukeamista (kaikkeen me opiskelijat taivummekaan tutkinnon hankinnan takia) ja yliopistolla saa syödä maittavan aamupalan kohtuuhintaan lounashinnoista puhumattakaan. Kaikessa on siis puolensa ;-), ja toisaalta yöbussin hinta opiskelijalle on pieni ja myös sarjalippuja on mahdollista saada alennettuun hintaan. Tosi hienoa on, ettei Kuopioon aina tarvitse siis lähteä edellisenä päivänä.

Junalla mentäessä matka Kuopioon on  taas lyhyempi ja siellä voi jaloitella enemmän matkan aikana, mutta kuten tiedämme, ravintolavaunun hinnat ovat korkealla, vaikka ruoka siellä on yllättävän hyvää, onpahan tullut kokeiltua!

Kamalan, hirveän ja ärhäkän vatsataudin sairastin (koko perheen kiersi tietenkin..) viime viikolla. Mietin, että mitenhän tässä valmistaudun maanantain tenttiin. No kerkesin kuitenkin ja tänään nakuttelin tenttiä kotikoneella.

Helsingin avoimen kurssin ”Viha ja valta” (yhteiskuntapolitiikan alan muu johdantokurssi) arviota tässä myös odottelen. Kurssi  oli mielenkiintoinen ja siinä oli asiaa paljon. Sosiaalityön kannalta kurssi oli myös hyödyllinen, jos ajatellaan etenkin väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisyä ja siihen liittyvien ihmisten kohtaamista.

Eli tällaisilla tunnoilla sitten joulun viettoon vielä tämän viikon Kuopiossa käynnin jälkeen, jonne lähden pian. Toivotan kaikille oikein ihanaa joulua ja onnellista uutta vuotta 2017! Palataan ensi vuonna!

-Maria-

P.S Ai niin ja yhden mielenkiintoisen tietopaketin löysin Helsingin yliopistosta perheelliselle opiskelijalle, joita meitä tässäkin bloggaajaporukassa on:

“Perheellisten opiskelijoiden opas”

En tiedä, miten avoimen opiskelijoita nuo yllä olevat palvelevat, esim. lapsiparkki (ylioppilaskunnan palveluista maksetaan tietty vuosimaksu), mutta kannattaa ottaa selvää.

Posted on

Itsenäistä opiskelua ja ajattelua

Kesäopintojen valinta on varmasti monella mietinnässä juuri nyt (ilmoittautuminen alkaa nimittäin ensi viikolla!). Kesällä yleensä luentokurssit ovat vähemmistössä ja suurinosa kursseista on enemmän ja vähemmän itsenäisesti opiskeltavia kokonaisuuksia. Viime kesänä suoritin muutaman kurssin. Toinen oli verkkotentin avulla suoritettava sosiaalipsykologian kurssi ja toinen läsnäoloa suorastaan vaativa kielikurssi. Keskitytään nyt siihen verkkotenttiin ja mitä siitä opin.

Kesästä huolimatta otin opiskelun tosissani. Kiitos viime kesän melko sateisten päivien, kirjastossa istuminen ei tuntunut mitenkään pahalta. Kun tentin aika koitti, olin mielestäni valmistautunut siihen hyvin. Toisin kuitenkin kävi. Tentissä asioista piti esittää omia näkemyksiä ja tehdä vertailua. Tähän en ollutkaan varautunut. Olin osallistunut aiemminkin saman tyyppisiin tentteihin, mutta jotenkin tämä kuitenkin tuli yllätyksenä.

Olin tehnyt ison määrän työtä ja kahlannut kurssiin liittyvät asiat läpi. Olin kuitenkin unohtanut aktiivisesti pohtia asioita kriittisesti, vertailla esitettyjä teorioita ja katsoa nykypäivää esitettyjen teorioiden valossa siinä samalla.

Kokemus on oiva muistutus siitä, mistä yliopisto-opinnoissa on kyse. Ei niinkään siitä, että tietää asioita vaan että osaa yhdistellä niitä, vertailla, olla kriittinen ja perustella kantansa. (Hyödyllinen taito muuten aivan kaikkialla elämässä.)

Vaikka kokemus oli paikka paikoin epämiellyttävä, suosittelen jokaiselle ainakin yhden kurssin suorittamista itsenäisesti. Se auttaa ymmärtämään omaa oppimista uudella tavalla. Se on auttanut minua myös luottamaan opiskelutaitoihini enemmän. Vaikka valitsenkin nykyään mielummin luentokurssin, sisältyy niihinkin itsenäistä työskentelyä ja tenttivastauksien kirjoittamista.

Joten lämmin suositus kaikille tentittäville, itsenäisen opiskelun kursseille! 🙂

Opiskelun iloa ja valoa kaikille!

T:T

IMG_20150924_163555

Posted on

Tärkeää vastapainoa

“Äiti, laita tietokone pois ja tuu leikkimään”, totesi pieni ihmisemme eräänä iltana, jolloin yritin naputella vaivihkaa HOPSiani lasten leikkiessä Legoilla vieressäni.

Pyrin käyttämään koko perheen yhteistä aikaa opiskeluun varsin rajallisesti, mutta välillä sitä etsii aikaa muustakin kuin illan hämäristä tai ajasta, jolloin kello lähestyy uhkaavasti keskiyötä.

Aikuisopiskelijan arjessa tämä perheen yhteensovittaminen tentti- ja muuhun opiskelutahtiin lienee yksi haastavimpia asioita. Minun ei tarvitse tässä yhtälössä juuri nyt löytää aikaa työlle matkoineen ja deadlineineen, ei kantaa huolta exceleistä ja powerpointeista saati miettiä sähköisten alustojen päivityksiä tai projektien loppuraportteja, sillä olen kotona pienten kanssa. Työ toisi tähän uuden ulottuvuutensa aikataulutettavaksi. Toisaalta opintovapaa määrittelee sen, että tietty määrä opintoja vaaditaan kuukausitason suorituksena, joka sekin asettaa omia vaatimuksiaan ja nostaa välillä hikipisarat otsalle.

Ei tarvinne mainita, että juuri nyt tenttiin lukeminen ei suju noin vain suitsaitsukkelaan, sillä en tunne löytäväni säännöllistä, rauhallista, useamman tunnin hiljaisuutta lukemiselle. Reilun viikon päässä oleva tenttipäivä lähestyy vähän kuin hiipien nurkan takaa, myhäilee itsekseen, että yllätinpäs sinut tällä(kin) kertaa.

Toisaalta on hyvä havahtuakin siihen, mikä on kaikkein tärkeintä. Siis oikeasti kaikkein tärkeintä. Se, että pieni käsi ojentuu tietokoneen näytön takaa ja vielä sanoja osaamaton 1vee pyytää kädestä vetäen mukaansa tanssimaan Titinallen tahdissa, tai 3vee tulee laittamaan hiukset täyteen kymmeniä pinnejä “äiti, mä teen susta kauniin.”

Kyllä, tavoittelen riman korkealle asettaneena jokaista opintopistettä – ja oppimiskokemusta uusine oivalluksineen – ja löydän iltateen avulla uutta puhtia puuduttavampienkin tenttikirjojen äärellä. Silti olen samalla iloinen, että saan tehdä näitä opintoja juuri aikuisopiskelijana – kaiken tämän lapsiperhehärdellinkin keskellä. Sitä oppii suhteuttamaan asioita. Pakosta ja omasta tahdosta. Sekä että.

Siksi, että tietää, mikä on kaikkein tärkeintä.

– Marika

blogi_lapset

Posted on

Naputteletko sinä(kin) tenttivastauksia ulkovarastossa?

Viime viikot olen valmistautunut viestinnän aineopintojen tenttiin.

Aikuisopiskelijana, jolle valitut opintokokonaisuudet mahdollistavat pääosin myös kotoa käsin suoritettavat verkkotentit, myös moni muu asia on toisin.

Vuosia – tai no kohta vuosikymmeniä sitten, 2000-luvun vaihteessa – odotin usein vuoroani Jyväskylässä Seminaarinmäen päärakennuksen suureen tenttisaliin. Sisäänkutsuminen tenttisaliin aakkosjärjestyksessä sukunimen mukaan, kahdessa tai useammassa rivissä rintarinnan. Odottavia ilmeitä, viimeisiä kertaamisia; mitkä olivatkaan ne viisi bulletpointtia, miten se teoria menikään.

Tenttipaperien kahina täyden salillisen kirjoittaessa ajatusten virtaansa ja kopisevien kenkien ääni, kun ensimmäiset alkoivat palauttamaan omia tenttivastauksiaan – siinäkin oli oma kutkuttava jännityksensä. Ja oi, viralliset tuimailmeiset tenttien valvojat, kuinka monta kertaa tentin aikana katseen nostaessaan pohtikaan, miten he saavat tunnit kulumaan vain kirjoittamisurakkamme päättymistä odottaen. Alvaraaltomaiset puitteet, ison salin juhlavan arvokas tunnelma, jossa muutamien lyijykynien putoaminen lattiallekin sai aikaan hienoisen kohahduksen ja kääntymisiä penkeissä.

Hieman arkisemmat puitteet sai muutaman kuukauden takainen tenttikertani, jossa sattumien summana istuin tentti-illan omakotitalomme lämpimässä ulkovarastossa kuunnellen pakastimen hurinaa. Häikäisevän upeana näkymänä edessäni olivat mapit ja lukuisat askartelutarvikelaatikot näteissä riveissään varastohyllyissä, vierellä kumollaan oleva äitiyspakkauksen Kela-laatikko odottamassa siirtymistä autotalliin.

Pienten tyttöjen äitinä hiljaisen paikan löytäminen kodissa useammaksi tunniksi tenttien aikaan on oma järjestelynsä – tentit kun ajoittuvat juuri siihen aikaan, jolloin lapsilla on iltapuuhat meneillään. Aikuisopiskelijalla korostunee se, että tentti-( ja muihinkin opiskelu)tilanteisiin tullaan hyvin erilaisista elämäntilanteista; vain pari minuuttia ennen tenttialustan avaamista on saatettu vielä pyyhkiä flunssaisen kuopuksen nenää tai valmistaa ruoka muulle perheelle. Elämänmakuista sumplimista, jossa tarvitaan uskoa siihen, että kaikki kyllä järjestyy.

Arvostan muuten paljon sitä, että opinnoissa on huomioitu erilaiset elämäntilanteet, jopa tenttimahdollisuuksissa. Opiskelussa on otettu aimoharppauksia sen suhteen, miten oppiminen nähdään. Ei enää ulkoa opettelua ja tolkuttoman pitkien, oikeastaan mitäänsanomattomien listausten epätoivoista mieleenpainamista, vaan pitkälti soveltamista käytäntöön ja linkittämistä yhteiskunnallisiin asioihin laajemmin. Sen voi tehdä siellä ulkovarastossakin, netin valtaisan tietovaraston ollessa jatkuvasti käsillä ja pakastimen huristessa hiljaa taustalla. Ilman virallisia, tuimailmeisiä valvojia tai pohdintaa lunttauksesta. Oppia elämää ja itseä varten, ei oppilaitosta varten.

Sitäpaitsi kyllä sinne ulkovarastoonkin rakkaudella tuotu tee ja välipala, välillä pienen ihmisen tekemä piirustuskin, vetää vertoja niille opiskelijavuosien kahvitteluhetkille ennen tenttiä. Elämä kulkee eteenpäin.

– Marika

 

blogi_katsausmenneeseen1

Posted on

Omat ohjeeni opiskelijalle

Hei taas!

Heti aluksi anteeksi pienestä blogihiljaisuudesta. Kaksi työpaikkaa, avoimen opinnot ja sosiaalinen elämä ovat viimeaikoina taistelleet tilasta kalenterissani, jonka seurauksena bloggaaminen on jäänyt hetkeksi vähemmälle. Vielä kerran, pahoittelut!

Ensimmäinen kurssi tentteineen on nyt ohi, jokseenkin odotan edelleen tuloksia toisesta. Tentit eivät olleetkaan niin hurja kokemus kuin ajattelin, yllättävän kivuton oikeastaan! Varsinkin kirjallisuustentissä oli mukava huomata, kuinka keväällä pänttäämäni Mediayhteiskunnan asiat tulivat nopeasti mieleeni. Tämä toi valtavasti motivaatiota ensi kevään luku-urakkaa varten. Toinen kurssi, viestinnän analyysi, pyörähti käyntiin lähes heti johdantokurssin jälkeen. Toisin kuin ensimmäisellä kurssilla, näillä tunneilla olemme luentojen sijaan keskittyneet omien tieteellisten tutkimusten tekemiseen. Aiheen saa valita itse ja siihen perehdytään syvällisesti, joten itseään kiinnostavien asioiden oppiminen on taattua. Vahva suositus tällekin kurssille!

Opinnoissa on siis todellakin päästy vauhtiin. Ajattelinkin jo pienen hetken opiskelleena koota tänne blogin puolelle pienen vinkkilistan, jonka toivon auttavani muita avoimessa aloittaneita ja siellä aloittavia. Nämä tiedot olisivat auttaneet ainakin itseäni kun ensimmäisellä kurssillani aloitin!

  1. Vaikka kurssikirjat eivät maksakaan paljoa ja ne haluaisi ostaa, kannattaa silti hankkia myös Helsingin yliopiston kirjastokortti. Jos jokin aihe tuntuu kirjoissa epäselvältä, voi asiaan tutustua lisää lainaamalla kirjan tai tutustumalla e-aineistoon. Varsinkin jälkimmäiset ovat auttaneet itseäni suuresti!
  2. Aloita tenttikirjallisuuteen tutustuminen hyvissä ajoin. Säästyt paniikilta paria päivää ennen tenttiä ja kurssi antaa paljon enemmän, mikäli käsitellyistä asioista on tietoa.
  3. Muista ilmoittautua tenttiin ajoissa. Omalla kurssillani “deadline” oli 10 päivää ennen, joka jäi itseltäni tietenkin huomaamatta. On parempi olla ajoissa ja perua tarpeen vaatiessa, kuin myöhästyä. Uusintakertoja on kuitenkin tarjolla, joten tentti-ilmoittautumisen unohtaminen ei ole maailmanloppu.
  4. Kurssikirjoja ei tarvitse osata sanasta sanaan ulkoa, vaan kyse on enemmänkin suurten kokonaisuuksien hallinasta. Tunneilla myös huomaa, että mikä on tärkeää ja tarpeellista tietoa.
  5. Jos kurssi menisikin valmistautumisesta huolimatta kehnosti, ei kannata lannistua. Jo aiemmin mainitsemiani uusinkertoja on tarjolla kaksi kappaletta ja ensimmäisessä tentissä näkee jo hieman, että millaisiin kysymyksiin kannattaa varautua.

Opiskelun intoa! 🙂

Emma

 

 

Posted on

Tenttejä ja oivalluksia

Kesäkuu hurahti uskomattoman nopeasti ohi!Ihan kaikkia tenttejä en saanut käytyä mitä olin suunnitellut, kun työt ja muu elämä vievät aikaa nekin, mutta ihan tyytyväinen olen kaiken kaikkiaan.Tosin osaa tenttituloksista saa vielä odotella. Kannattaa muuten muistaa tarkistaa ajoissa, että tenttipäivään ei ole tullut muutoksia.Itsellenihän kävi niin, että persoonallisuuspsykologian tentti jäi väliin, kun en ollut huomannut muuttunutta tenttipäivää!Helposti käy näin, kun on kesän alussa merkannut koko kesän tentit kalenteriin ja muutoksia kuitenkin harvoin tulee.Mutta ehkä nyt taas muistaa tarkemmin seurata muutoksia..

Hieman oivalluksiakin on kesän aikana tullut. Kriisiviestintä on mielenkiintoista, sen kun saisi yhdistettyä kriisipsykologiaan ja konfliktinhallintatyöhön. Harkitsen taas myös teologisen tiedekunnan tarjoamaa erillistä maisteriohjelmaa Religion, conflict and dialogue.Siis asiantuntija uskonnollisten konfliktien ratkaisussa, kriisipsykologiassa ja kriisiviestinnässä.Siinä voisi olla tavoitetta, vai leviääköhän mielenkiintoni jo liian moneen erikoisalaan?Onko kenelläkään ideoita, mikähän se titteli ja työnkuva tuollaisella kombinaatiolla sitten voisi olla?

Nauttikaa helteistä nyt kun kesä vihdoin alkoi,että jaksatte taas syksyllä puurtaa!

Posted on

Kesä ja kärpäset (ei vaan kesä ja monisatasivuiset opukset)

En ole aiemmin opiskellut kesäisin ja etukäteen pelkäsin, että motivaatio saattaisi olla kesän helteissä melko kadoksissa.Mistä löytyy itsekuri tarttua kirjaan, kun aamulla herää kutsuvaan auringonpaisteeseen?Varsinkin, kun itse on juuri sitä tyyppiä, joka kärsii väsymyksestä ja vetämättömyydestä talvisin ja odottaa aurinkoa kuin kuuta nousevaa..No, tästä ongelmasta ei ole toistaiseksi tarvinnut “kärsiä”, kuin muutamana päivänä. Oikeastaan ihan toimivaa minun kannaltani, että helteet ovat antaneet odottaa itseään. Juuri kesäkuulle olen ottanut eniten tenttejä, joten saanpahan nyt keskittyä näihin. Minulta lukeminen aurinkotuolissa tai puistonpenkillä ei oikein luonnistu!

Olen siis ottanut urakakseni suorittaa nyt kesän aikana psykologian peruskurssit loppuun kirjatenttivaihtoehtona. Lisäksi yritän saada viestinnän perusopinnot ainakin mahdollisimman hyvälle mallille, jos en koko 25 opintopistettä saisikaan kesän aikana kasaan.Näistäkin ainoastaan juuri päättynyt johdatuskurssi oli lähiopetuksena ja loppuihin kursseihin pitäisi sitten jaksaa päntätä kirjatentin muodossa. Toki, kun itse asun 50 km päässä Helsingistä, olen aina tilaisuuden tullen myös oman tiedekunnan opinnoissa valinnut tuon kirjatenttivaihtoehdon, niin säästyy hieman aikaa ja rahaa bussimatkojen jäädessä pois.Toki luennoilta yleensä saa ihan erilaista näkökulmaa aiheeseen, kuin itsenäisellä pänttäyksellä, joten suosittelen lähiopetusta kaikille, joille matkanteko ei ole esteenä!Ja kohtalotovereille, jotka ovat valinneet kirjatenttivaihtoehdon: Jakakaa opiskelu-urakka sopiviin paloihin ja muistakaa nähdä kavereita ja nauttia kesästä!Opiskeltavat asiat jäävät paremmin mieleen, kun urakka on jaettu pieniin osiin ja opitut asiat saavat jäsentyä rauhassa, kun välillä tekee jotain, mikä vie ajatukset sopivasti muualle.

Opiskeluintoa kaikille kesäopiskelijoille toivottaen!

Posted on

Varma suoritus

Enää 6 tuntia ja 40 minuuttia ja sitten on se ensimmäinen tentti. Mieli on tyynen rauhallinen ja olotila muutenkin vallan loistava. Reilu viikko sitten oli polvet hyytelönä kun vain mietinkin tenttiä! Kahdessa viikossa elämä päätti heitellä eteen niin paljon tekemistä, hoidettavaa ja tulevia haasteita etten ole ehtinyt kirjoja avaamaan enkä tenttiä stressaamaan. Nyt paria tuntia ennen koetta kirjat odottavat vieressä pöydällä eikä töissä ainakaan vielä ole ollut sellaista rakoa jotta ne avaamaan ehtisi.

Rauha ei tullut osaamisesta. Paljon on jo ehtinyt unohtua ja paljon oli omatoimista opiskelua. Jos olisin lukenut hyvin sekä valmistautunut kokeeseen, olisin ehkä levoton ja pienet perhoset siivittäisivät parempaan suoritukseen. Yleensä hyvin valmistautuneena ja asiani perusteellisesti opettelevana ihmisenä se täydellinen rauha jonka saavuttaa vain varman epäonnistumisen edessä on mykistävä. Ei palloilua, ei paineita, ei turhaa jossittelua. Joku viisas on joskus sanonut, että hyväksyntä tuo rauhan ja taidan tajuta mistä höpötti. En todellakaan aijo tulevaisuudessa päästää opiskelua näin retuperälle, mutta hyväksymisestä seuraavan rauhan taidan ottaa mukaani. Jos asialle ei itse mitään voi, on sen murehtiminen aivan turhaa ja vie energiaa niiltä asioilta joihin voi vaikuttaa.

Onneksi on uusinnat! Lupaan, että siellä käteni tärisevät, höpötän mitä sattuu ja olen kaikin puolin kauhusta aivan kankeana. Olen siis lukenut ja toivon onnistuvani.

Sisko