Author: Deleted User

Special user account.
Posted on

Elämän ruuhkavuosissa

Pöydän reunalla nököttää tenttikirja, muutama sivu vasta käännettynä lukemisen merkiksi. Teekupin tee ennätti jäähtymään sillä aikaa, kun kävin peittelemässä perheen pienimmän – flunssaisena ja kuumeisena – uudelleen nukkumaan pinnasänkyynsä. Annoin rakkaan nallen pikkutytön kainaloon, nostin peiton ylemmäs nukkumatin matkaan lähteneellä.

Pienten nukahdettua katsoimme kalentereita kuukausiksi eteenpäin, pohdimme loppukevään aikatauluja ja sitä, miten me oikeastaan tätä arkea järjestelemme. Miten meistä kumpikin puolisoina löytää aikaa sille yhteiselle tärkeälle ja rakkaimmalle – perheelle – että toisaalta niille omille merkityksellisille asioille kuten liikkumiselle, ystäville ja tätä sivuten opinnoille.

Iltakokouksia, lasten harrastuksia, tenttejä, luentoja, ohjattuja jumppatunteja. Aikaa ystäville iltateehetkineen ja maailmanparantamiskeskusteluineen. Muutto uuteen kotiin vain viikkojen päässä, omakotitalon irtaimiston pakkaaminen ja uuden kodin remontointi. Katseita uuteen ja kaikki niin kovin odotettua ja toivottua, vaikkakin samalla ajallisesti haastavaa.

Omassa elämässäni on kääntynyt uusi lehti, sillä opintovapaani alkoi tämän kuun alussa. Kaksi vuotta aikaa sille, että saan mahdollisuuden täydentää ammatillista osaamistani ja päivittää vanhempainvapaiden jälkeen tietotaitoni ajan tasalle ennen palaamistani takaisin viestinnän työtehtävieni ääreen. Kaksi vuotta, 24 kuukautta, aikaa uusille ajatuksille, ideoille, oivalluksille. Kaksi vuotta aikaa sille, että etsin tunteja opiskeluun illan hämäristä hetkistä ja päiväuniajan lomasta, varastan lisätunteja kellon lähestyessä puoltayötä tai kukonlaulun aikaan aamulla.

Elämän ruuhkavuodet. Keskellä niitä. Taituroiden.

Silti odotan tulevaa paljon – tai oikeastaan mahdollisuutta jatkaa matkaa, jonka aloitin jo menneenä syksynä viestinnän verkko-opintoja aloittaessani.

Pöydällä tenttikirjan vieressä lojuu lehtiö, johon on raapustettu suunnitelmaa kesäopinnoista. Jännä, miten kesäopintotarjontaa katsoessa tuli nostalginen tuulahdus reilun kymmenen vuoden takaa – muistikuva siitä, miten jonotin kesäisenä aamuna Jyväskylässä saadakseni opinto-oikeuden kesän kasvatustieteen ja erityispedagogiikan opintoihin. On kiehtovaa lähteä opiskelemaan yliopistotason opintoja näin intensiivisesti vuosien tauon jälkeen. Toivon, että vuodet työelämässä ovat antaneet uutta perspektiiviä, vaikka sama lapsekas into tuntuu yhä kipinöivän sisällä.

Siirrän esikoisen illan askartelujen kimalleliimat ja pääsiäismunien mosaiikkivärit syrjään, otan uudelleen tenttikirjani ja käännän seuraavan sivun. Puoliso sanoo keittävänsä uuden teen.

Näin on hyvä. Askelia uuteen.

– Marika

opintosuunnitelmia

Posted on

Lu-ke-mi-nen

En ole koskaan oikein tykännyt lukemisesta. Tai oikeastaan lukemisesta, jolla on deadline. Olen siis hidas lukemaan. Jo peruskoulussa nuortenkirjojen luku-deadlinet tulivat vastaan liian nopeasti ja tunsin oloni huonoksi. Lukion jälkeen en kokenut yliopistoa kiinnostavana vaihtoehtona myös osaksi siksi, että tiesin yliopisto-opintojen sisältävän paljon lukemista.

Nyt löydettyäni yliopisto-opinnot, lukeminen on edelleen se epämiellyttävin osa opintoja. Tajusin tuossa eräänä päivänä kuitenkin että hei! suurinosahan opintoihin sisältyvästä kirjallisuudesta on mielestäni kiinnostavaa. Ja että kirjaan tarttuminen tuntuu joskus hankalalta ihan muista syistä.

Kahden asian olen huomannut helpottavan minua luku-urakoissa. Ensinäkin lukusuunnitelma (siis ihan ensinnäkin se kannattaa tehdä tavalla tai toisella ja se) kannattaa aloittaa ns. pläräilyajalla, jolloin on lupa vain silmäillä tekstiä. Ei siis varsinaisesti tarvitse aloittaa lukemista ensimmäisenä päivänä. Pläräily kuitenkin saa ajatukset kohti oikeita asioita ja kynnys lukemisen aloittamiseen madaltuu.

Toinen helpottava ajatus on, että seuraavana päivänä on jo helpompaa. Jos lukeminen tökkii tänään, anna sen tökkiä ja etene sitä vauhtia kuin pystyt. Seuraavana opiskelupäivänä on aina järjestään ollut helpompaa kuin ensimmäisenä.

Ja se, että luen hitaammin kuin muut ei oikeastaan vaikuta mihinkään muuhun kuin siihen, että minun pitää vain varata hieman enemmän aikaa lukemiseen kuin muiden. Ja mitä se minua liikuttaa kuinka kauan muut kirjoja lukevat? Häh?

Aurinkoa päiviin ja tsemppiä lukemiseen myös sinulle!

T:T

_DSC0071

Posted on

Uudenvuodenlupauksia

Minulla ei ole tapana tehdä vuoden alkaessa lupauksia, koska niiden toteuttaminen jää todennäköisesti puolitiehen. Kuitenkin tammikuun aikana tulee helposti mieleen asioita, jotka voisi tehdä toisinkin. Tämän vuoden alkaessa kaipaan parempaa järjestystä. Kaappeja siivotessa ajattelin, että samanlaista kaaosta ei saa enää tulla. En lupaa mitään, mutta päätän yrittää. Ehkäpä uudenvuodenlupauksissa onkin kyse juuri siitä, että haluaa ottaa itseään niskasta kiinni edes vähäksi aikaa. Vuoden vaihtuminen tarjoaa hyvän hetken muutokselle, jota muuten tulisi ehkä lykättyä aina seuraavaan viikkoon. Mikään ei kuitenkaan estä lupausten tekemistä vaikkapa keskellä kesää. Ja jos kokonainen vuosi tuntuu epärealistiselta ajalta, voi yhtä hyvin tehdä päätöksiä lyhemmäksi ajaksi. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka jostain muutoksesta tulisi huomaamatta pysyvä tapa.

Myös opiskelu kaipaa aina välillä uutta järjestystä. Vanhoja toimintatapoja on hyvä kyseenalaistaa. Kirjatentit ovat minulle suurin haaste. Miten aikaisin pitäisi aloittaa lukeminen, kun aina tulee kiire? Toisaalta tuntuu siltä, että vasta kiireessä saan jotakin aikaiseksi. Jos aloitan lukemisen liian aikaisin, en keskity kunnolla ja löydän aina jotakin vielä kiireellisempää tekemistä. Olen tuskaillut tämän ongelman kanssa kauan, kuten varmaan moni muukin opiskelija. Itselläni tähän liittyy myös kokemus siitä, että kirjapinon lukemisesta ei välttämättä jää kovin paljon mieleen. Olen alkanut miettiä, että miten oikeastaan opin parhaiten ja mikä tuntuu mielekkäältä tavalta opiskella. Niinpä kokeilen nyt soveltaa näitä huomioita myös tentteihin valmistautumisessa. Muistiinpanojen sijaan voi esimerkiksi tehdä kysymyksiä, joiden pohtiminen auttaa kokonaisuuden hahmottamista. Kun löytää mieluisan ja tehokkaan tavan oppia, on aikataulussa pysyminenkin helpompaa.

Onnellista uutta vuotta!
Terveisin Johanna

Posted on

Luopumisen aika

Tiedätkö, kuinka joskus sitä vaan innostuu kirjakaupassa tai nettikirjakaupassa ja ostoskori on yhtäkkiä täynnä kaikenlaista? Tai vaihtoehtoisesti varaat kirjastosta yhtä sun toista? Ja sitten, kun ne kaikki kirjat ovat kotona, lojuvat siinä pyödällä, etkä kuitenkaan lue niitä? Niin, kun et siinä kaikessa innostuksessa tullut ajatelleeksi, että milloin ne oikeastaan luet. Kovin vaarallistahan tämä ei ole, sillä kirjoja voi aina kerätä kirjahyllyyn ja lukea sitten kun on aikaa (hehe, eli juuri sinä kuuluisana hetkenä sitten kun).

Minulle kävi hieman sama juttu valitessani opintojani viime syksynä. Toki arkenikin on hieman erilaista nyt kuin syksyllä oletin, mutta näin joululoman (lue: lukuloman) jälkeen on kirkastunut ajatus, että kevät on pakko ottaa iisimmin ja jotain pitää jättää pois. Delete-nappia painan tärkeysjärjestyksessä viimeisenä olevalle psykologian kurssille persoonallisuuspsykologiasta. Kurssi kiinnostaa, mutta nyt ei ole sen aika. Opiskelu on antoisampaa silloin, kun sitä ei tarvitse tehdä minuuttiaikataululla.

Kevääksi on pari muutakin kurssia, joten opiskelut jatkuvat toki. Se tietysti harmittaa, että menetän kurssiin laittamat rahani, mutta enemmän minua harmittaa, jos kaiken joutuu tekemään kiireessä ja stressaantuneena. Ja on sitä hukattu rahaa turhempiinkin juttuihin.

Hyvää alkanutta vuotta ja opiskelun iloa keväälle!

T:T

20160112

Posted on

Joulun odotusta

”Asiakastyön taidot”-kurssi eli viimeinen kurssi sosiaalityön aineopinnoista on nyt päättynyt, viimeinen essee omasta kasvusta sosiaalityön opinnoissa palautettu viime viikolla eli tämä tarkoittaa, että nyt odotellaan vain opintojakson arvosanaa ja koko aineopintojen yhteisarvosanaa. Eli voin nyt täysillä keskittyä joulun odotukseen, laittelemaan joululahjoja kuntoon sekä mikä tärkeintä, hiljentyä joulun sanomaan.

Ensi keväällä 2016 keskityn sosiaalityön yliopistohakuihin. Haluan myös harrastaa lisää liikuntaa ja olla enemmän perheeni kanssa. Pääsijalla elämässäni on kuitenkin perheeni ja tämän jälkeen ansiotyöni sekä viimeisenä opiskelu. Opiskelusta ei siis kannata ottaa liikaa paineita, sillä muuten siitä katoaa kaikki ilo. Jos elämä menee liikaa ns. ”suorittamiseksi”, niin en usko sen hyödyttävän opiskelua. Kannattaa huolehtia siitä, että lepotaukojakin tulee opiskelussa. Aikuisopiskelijalla ei tarvitse olla kiirettä mihinkään.

Olen siis siirtymässä myös bloggauksessani ensi kevään 2016 mittaiselle tauolle palatakseni sen jälkeen tavalla tai toisella taas asiaan. Haluan kiittää omalta osaltani tästä yhteisestä matkasta kanssabloggaajia, muita opiskelijoita ja Teitä, hyvät lukijat! Toivottavasti olette saaneet kirjoituksistani jotain; jotain motivaation siementä kenties tai varmuutta muuten opiskeluun. Itselleni kirjoittaminen on ollut antoisaa ja nämä kirjoituksethan eivät täältä mihinkään katoa, jotta niihin voi taas palata uudelleen. Joulun aikana voi hyvin nauttia kupillisen glögiä, mennä sohvalle ja käpertyä villasukat jaloissa peiton alle tutkiskelemaan näitä blogeja. Taustalla voi soida esim. “Varpunen jouluaamuna”, joka aina uudelleen ja uudelleen herkistää kuulijan.christmas-cookies-553457_960_720

Rauhaisaa joulua ja onnellista uutta vuotta toivotellen,

-Maria-

 

Posted on

Tökkiikö esseen kirjoittaminen?

Muistatko miten lähteet merkitään? Aloitatko kirjoittamisen aina liian myöhään?

Olen selvinnyt tähänastisista tenteistä ja kursseihin sisältyvistä teksteistä melko hyvin. Kuitenkin ilmassa on leijunut tietty epävarmuus osaamiseni suhteen. Avoimessa opiskellessa voi joskus myös tuntua, että on hieman yksin opintojen ja opiskelutaitoihin liittyvien asioiden kanssa.

Syksyn aikana tähän kaikkeen apua minulle toi Taitava kirjoittaja -kurssi. Kurssin aikana käydään läpi kaikki akateemisen kirjoittamisen sudenkuopat, joita osaan ajatella -ja paljon muutakin. Tehtävistä saa todella kattavan henkilökohtaisen palautteen, joka vie eteenpäin. Lisäksi oli hienoa huomata kuinka yhteisöllistä verkko-opiskelukin voi olla. Kurssin opettajan lisäksi palautetta sai myös opiskelukavereilta ja myös kirjoittamiseen liittyviä huolia ja murheita jaettiin. Kurssi suoritetaan kokonaan etäopintoina Moodlessa, eikä siitä saa opintopisteitä. Kurssi on kuitenkin ilmainen (avoimen yliopiston opiskelijoille) ja sen suorittamisesta saa merkinnän opintorekisteriinsä. Vaikka kurssista ei saa opintopisteitä, kannattaa siihen suhtautua sillä vakavuudella, että varaa tarpeeksi aikaa tehtäville. Työtä joutuu siis tekemään, mutta eipä sitä muuten mitään opikaan 🙂

Tarkistin juuri, että kevään kurssille on vielä tilaa. Jos siis kirjoittaminen tuntuu hankalalta tai kaipaat vähän buustia tekstin työstöön, niin suosittelen lämpimästi tätä kurssia!

T:T

IMG_20151202_165817

Posted on

Verkko-opintojen haasteita ja mahdollisuuksia

Viimeksi luennolla ollessani huomasin, että melkein jokaisella opiskelijalla oli edessään joko tietokone tai älypuhelin. Laitteiden käyttökin näytti olevan aktiivista, ehkä opiskeluun liittyvää, tai sitten johonkin muuhun. Muutos on valtava siihen verrattuna, kun aloitin ensimmäisiä yliopisto-opintojani 2000-luvun alussa. Sen lisäksi, että laitteet ovat kehittyneet ja arkipäiväistyneet, ovat niiden käyttömahdollisuudet monipuolistuneet opiskelijan näkökulmasta huomattavasti. Enää ei esseitä tarvitse palauttaa paperiversioina. Ryhmätyöt ja verkkokursseilla luentojen seuraaminen ja tentitkin hoituvat omalta koneelta sijainnista riippumatta. Teknologian kehittyminen lisää opiskelun joustavuutta ja säästää aikaa, kun aina ei tarvitse siirtyä paikasta toiseen. Saa nähdä, miten opiskelijan arki muuttuu jatkossa, jos kehitys säilyttää vauhtinsa. Merkittävää on myös se, miten uusia mahdollisuuksia osataan tai halutaan hyödyntää niin opiskelijoiden kuin opettajienkin osalta.

Omat kokemukseni verkko-opinnoista ovat olleet myönteisiä, erityisesti aikataulujen helpottumisen vuoksi. Kotona oleminen on kieltämättä myös mukavampaa kuin luentosalissa istuminen. Mutta haasteitakin löytyy. Se, että internetin tarjoamat mahdollisuudet ovat jatkuvasti napin painalluksen päässä, vaatii kurinalaisuutta. Pahimmillaan kirjoittaminen keskeytyy vähän väliä, varsinkin jos se tuntuu muutenkin vaikealta. Toisinaan, ainakin lapsiperheessä, luennon seuraaminen kotona voi olla mahdotonta. Lisäksi tekniset ongelmat voivat aiheuttaa omat haasteensa. Sosiaalisten kontaktien rajoittuminen sähköiseen muotoon saa joskus kaipaamaan vanhanaikaista yhteisöllisyyttä.

Luennoilla on nykyään kätevää, kun voi seurata luentorunkoa Moodlesta, hakea aiheeseen liittyvää lisätietoa tai tarkistaa kurssikirjojen saatavuuden. Mutta samalla voi lukea myös sähköpostit ja päivän uutiset. Perheelliselle opiskelijalle yhteydenpito kotiin tuo usein mielenrauhaa ja sitä kautta auttaa keskittymään. Toisaalta keskittyminen voi olla todella heikkoa, jos huomio kohdistuu koko ajan muuhun kuin opiskeluun. Viime kerralla kirjoitin ajankäytön suunnittelemisesta. Verkossa tai verkon ulottuvilla opiskelun suurin haaste on, että se vaatii suunnitelmallisuutta vielä enemmän kuin perinteinen opiskelu. Verkko-opinnoissa vastuu aikatauluista on opiskelijalla itsellään. On kuitenkin muistettava, että laitteiden puuttuminen ei takaa hyvää keskittymistä, eikä luennoitsijan läsnäolo poista opiskelijan vastuuta omasta oppimisestaan.

Voimia syyslukukauden viimeisiin haasteisiin!
Johanna

Posted on

Ensimmäinen työharjoittelu takana

Tein työharjoittelun tässä jaksossa ”Asiakastyön taidot”, joka on sosiaalityön aineopintojeni viimeinen kurssi, niin vammaispalveluissa Espoossa. Työharjoittelu oli erittäin antoisa ja opin paljon. Ja nyt olen tällä kurssilla saanut varmuuden itselleni siitä, että sosiaalityöntekijän pätevyys on se, johon haluan tähdätä. Lisäksi olen saanut varmuuden siitä, että ”vammaisuus” on yksi erikoistumisosa-alueeni sosiaalityössä, joka on kulkenut ”lapsuuden ja nuoruuden” sekä ”mielenterveyden ja päihteiden” erikoistumisalueen kanssa mukanani jo sosionomi AMK – opinnoistani lähtien.

Töiden, perheen ja opiskelun yhdistäminen on vaikeaa, mutta sinnikkäästi aion yrittää. Pyrin yliopistoon niin monta kertaa kuin se vaatii, että ovet aukeavat ja käyn sisään avoimen puolella mahdollisimman monta kurssia. Helpommin sanottu kuin tehty, koska kokopäiväisen työn ja perheen ohella opiskelu on vaativaa, mutta kiirettä minulla ei ole mihinkään, haluan edetä pikkuhiljaa. Minulla ei ole mahdollisuutta ottaa aikaa ja keskittyä vain esim. pääsykokeiden lukemiseen tai muuten pelkkään opiskeluun eikä ole siihen myöskään taloudellista mahdollisuutta, vaan koko paketti kulkee nyt rinnalla koko ajan. Uskon kuitenkin, että unelmat ovat saavutettavissa, vaikka hitainkin askelin..  ja uskon myös, että elämänkokemukseni ja työkokemukseni sosiaalialalta ovat niitä asioita, jotka ovat valmistaneet minua sosiaalityöntekijän työhön.

Tänä syksynä olen aloittanut myös uuden työn, lastentarhanopettajan sijaisuuden, eli kiirettä on piisannut. Olen virkavapaalla perhepäivähoitajan työstäni. Omista lapsista kuopus on esikoulussa, joten on mielenkiintoista tehdä työtä kodin ulkopuolellakin. Ei sillä, etten arvostaisi perhepäivähoitajan työtä, mielestäni se on vaativaa työtä, jonka arvostus on ihan liian pientä. Työkokemus ja taidot, joita työstä saa työskennellessään yksin, ovat sellaisia, joita voin lämpimästi suositella muillekin. Lisäksi perhepäivähoito on lapselle erinomainen päivähoidon muoto; pieni ryhmä ja kodinomainen ympäristö.

Eipä tässä marraskuussa sitten sen kummempaa, palaillaan vielä ensi kuussa, jonka jälkeen olen blogipostauksissani tauolla ensi kevään 2016 yliopistohakujen ajan ja palailen asiaan sen jälkeen syksyn 2016 suunnitelmien kohdalta. Toivottavasti saadaan taas pian lunta, talvinen maisema on aina niin kaunis!snow-21979_960_720

Posted on

(Vapaa-)aikataulu

Avoimessa yliopistossa opiskeluun liittyvät vahvasti opintojen suunnittelu sekä opintojen ja muun elämän sovittaminen yhteen. Nautin suunnittelusta ja aikataulujen tekemisestä. Ehkä siitä tulee tunne, että elämä on hallussa. Hankaluutena on, etten tästä huolimatta osaa arvioida, kuinka paljon kannattaa asioita itselleen haalia. Esimerkiksi paljonko minulla todellisuudessa on aikaa opinnoille?

Viimeisen parin kuukauden aikana käytössä on ollut taskukalenterin lisäksi excel, käsin piirretty lukujärjestys ja viikkokohtaiset “to do”-listat. Paniikkikin on ehtinyt iskeä ja olen suominut itseäni liian moneen asiaan ryhtymisestä yhtäaikaa. Luopuminen on vaikeaa, kun jokaisesta asiasta kuitenkin nauttii. Sitten ymmärsin, että kaikki asiat eivät ole yhtä tärkeitä. Aina ei tarvitse laittaa 110% itsestään ja vain harvalla asialla on kiveen kirjoitettu aikataulu. Tenttikertojakin on ne kolme ja melko varmasti riittää, että siihen yhteen panostaa.

Isoin asia, jota olen yrittänyt opetella on vapaa-ajan ottaminen. Paraskaan suunnitelma ei toimi, jos välissä ei ole aikaa rentoutumiselle. Se, ettei näe ystäviä tai ehdi käydä urheilemassa tekee ihmisestä nopeasti zombin. Ja zombina on vaikea tehdä töitä ja opiskella.

Kun tajusin, etten ehdikään tehdä kaikkea mitä olin ajatellut, järjestelin asiat uudelleen. Mietin: 1. mitkä asiat ovat ns. pakollisia? 2. mitkä asiat ovat minulle tärkeitä? Nyt aikataulun teko tuntui eri tavalla hyvältä, kun tiesin että aikaa on myös haaveiluun ja kävelyille.

Tsemppiä kaikille opintoihin, niiden suunnitteluun ja suunnitelmissa pysymiseen!

T:T

_DSC0304

Posted on

Tiukkoja faktoja ja pohdiskelevia esseitä

Avoimen yliopiston opinnoissa olen nauttinut vapaudesta ja siitä, että olen saanut suunnata energiaani asioihin, jotka minua kiinnostavat. Olen ajatellut, että tällaista yliopistossa opiskelu on.

Olen opiskellut lähinnä sosiaalipsykologiaa, joka sisältää melko laajan skaalan kaikenlaista. Jopa Helsingissä ja Tampereella opetettava sosiaalipsykologia on painottunut hieman eri tavoin. Työelämässä sosiaalipsykologi voi olla yhtä hyvin suunnittelemassa kaupunkia kuin yrityksen hr-henkilönäkin -riippuen omista kiinnostuksen kohteista. Useimmilla kursseilla on kannustettu keskittymään niihin aiheisiin, jotka itseä kiinnostavat. On ollut tietynlainen valinnan vapaus kurssin sisältämistä aiheista.

Myös psykologia on minusta kiinnostavaa ja aloitinkin perusopinnot nyt syksyllä. Ensimmäisenä kurssina oli Neuro- ja kognitiivinen psykologia. Kurssi sisältää melko paljon tietoa ja monet tenttivätkin neuro-osuuden ja kongnitiivisen osuuden erikseen. Oppiakseni mm. mitä aktiopotentiaali tarkoittaa, olen tehnyt muistikaavioita ja pieniä lappusia ympäri asuntoa. Aikamoista ulkoaopettelua siis. Täytyy myöntää, että tämä hieman yllätti minut. Olin tottunut oppimispäiväkirjoihin ja pohdiskeleviin esseisiin, joissa asioita käsitellään monelta eri kantilta. Hermosolun rakenne kuitenkin on juuri se mikä se on, eikä siinä ole pohdinnalle sijaa.

Omat tietoni eivät riitä erittelemään sosiaalipsykologian ja psykologian eroja tämän enempää. Luulenpa kuitenkin, että psykologiassakin kannustetaan suuntaamaan niitä asioita kohti jotka kiinnostavat, se hetki vain ei ollut ihan ensimmäisellä kurssilla vielä. En epäile ettenkö selviäisi tämänkin kurssin (jostakin niistä kolmesta) tentistä ihan kunnialla. Käsittääkseni muut psykologian kurssit ovat hieman erilaisia ja ehkä lähempänä sitä mitä odotin. Katsotaan mitä vastaan tulee, kun keväällä edessä on persoonallisuuspsykologian kurssi.

T:T

IMG_20151012_174907