Vakavaa ja vegaanista vuustokastiketta

Edellisestä kirjoituksestani vierähtikin hiukan enemmän aikaa kuin kuvittelin. Flunssani oli yllättävän pitkä, joskaan ei mitenkään vakava. Sen sijaan oloni oli kuitenkin heikompi pitkään. Neljä koronatestiä antoivat negatiivisen tuloksen.

Vakavaa sen sijaan on Vakava-koe, joka on valtakunnallinen kasvatusalan valintakoe. Sillä karsitaan soveltuvuuskokeeseen eri varhaiskasvatuksen opettajien, luokanopettajien, kotitalousopettajien ja käsityön opettajien sekä erityisopettajien koulutuksiin. Itse osallistuin tähän siksi, että pyrin opinto- ja uraohjaajan koulutukseen Itä-Suomen yliopistoon. Laitoin kokeilun vuoksi myös Turun yliopiston luokanopettajan koulutukseen hakemuksen.

Olin osallistunut myös eri maisterihakuihin opinto-ohjaajuus pääasiallisesti mielessäni. Valitettavasti Joensuussa soveltuvuuskoekutsu maisterihakuun liittyen jäi omassa erillisessä pääsykokeessaan 0,19 pisteen päähän ja Jyväskylässä 4 pisteen päähän todistusvalinnassa. Sen sijaan Vakavan kautta pääsin soveltuvuuskokeeseen sekä opinto- ja uraohjaajan koulutukseen että luokanopettajan koulutukseen.

Kokemus oli toki jännittävä, mutta myös hyvä. Ymmärsin tehneeni henkilökohtaisesti tietyn tyyppivirheen ja ajattelin, ettei minulla sen vuoksi ole mitään mahdollisuuksia. Viikko sitten maanantaina olinkin yllättynyt, kun tuloksena oli 3. varasija sekä Itä-Suomen yliopiston opinto- ja uraohjauksessa että Turun luokanopettajakoulutuksessa. Uskonkin vahvasti avoimen yliopiston opintojen antaneen vahvaa pohjaa kasvatusajatteluni kehitykseen.

Varasijoilla on myös tapa liikkua. Kun olen ei-ensikertalaishakija, liikehdintää on varmasti vähemmän, sillä paikkojakin on vähemmän. Kuitenkin tätä kirjoittaessani olen 1. varasijalla Itä-Suomen yliopiston opinto- ja uraohjaajan koulutukseen ja 2. varasijalla Turun yliopiston luokanopettajakoulutukseen. Lisäksi vielä suurempana yllätyksenä olen 1. varasijalla Turun yliopiston kulttuurien tutkimuksen koulutusohjelmaan, jossa suuntautuisin uskontotieteeseen ja uskonnonopettajaksi. Vielä suurempi yllätys on se, että tuossa haussa olin alun perin varasijalla 12.

***

Jollakin kurssilla mainostin tätä ja kerroin itsestäni esimerkiksi nykyisen vegaaniuteni. Pyydettiin jotakin hyvää ruokavinkkiä, joten itse asiassa tässä sellainen on.

Vegaaninen vuustokastike (vegaaniseen lasagneen tai zitiin)

2 prk kaurafraichea
1 tlk maustettua kauraruokavalmistetta eli kaurakermaa
1 – 2 rs vegaanista pizzajuustoa (vegaaninen juusto = vuusto)
(halutessa perunajauhoa tai vehnäjauhoa)

Lisää kulhoon kaurafraichet ja kaurakerma. Sekoita vispilällä. Pilko pieniksi paloiksi vuusto ja sekoita. Voit myös lisätä peruna- tai vehnäjauhoja saadaksesi hiukan paksumpaa kastiketta.

***

Tulevan lukuvuoden avoimen yliopiston opetusohjelma on nyt pääosin julkaistu. Tähän palaan seuraavassa kirjoituksessani, jonka julkaisen toivottavasti pian.

Ystävällisin kesäterveisin,

Jukka

Flunssassa opintoja 

Määräajat ovat itse kullekin olemassa. Toiset ovat hyvinkin tarkkoja niiden noudattamisessa ja toiset taas eivät tee niin syystä tai toisesta. Itse kuulun näihin jälkimmäisiin,  mutta terveydentilalla on aina jokin osuus asiaan. 

Kuitenkin ryhmätyöskentelyä vaativat opintojaksot ovat sinänsä mukavia, jos kokee, että kuuluu jollakin tavalla ryhmään. Itseäni on piristänyt Viestinnän tutkimuksen perusteissa se, että yksi osasuoritus on ryhmätyö. Omassa ryhmässämme jakauduimme vielä työpareihin ja teimme yhdessä osuuksiamme. 

Viikko sitten tiistaina heräsin tukkoisen nenän hallitsemana. Minun piti lähteä sukupuolentutkimuksen kurssin luennolle Helsinkiin, mutta totesin, ettei minun kannata tehdä sitä. Päätös oli oikea, sillä tunnin kuluttua heräämisestäni sain niistellä nenääni koko ajan ja vetinen nuhavaihe jatkui aktiivisesti koko päivän. Kuitenkin flunssa jatkui ja tein  viikon aikana neljä koronatestiä, joista kaikki osoittautuivat negatiivisiksi.  

Olin perjantaina kahden vaiheilla, keskeytänkö tuon viestinnän kurssin. Ajattelin, että olen niin monta kertaa tehnyt eri suoritukset ja sitten kurssi on loppuvaiheissa jäänyt kesken, etten luovuta. Ryhmällä on usein voimaa. Tällä kertaa se voima ei ole ollut painostavaa, vaan motivoivaa. Kiitos koko ryhmälle! 

Olen myös osallistunut Helsingin yliopistolla väestötieteen opintojakson luennoille ja pitänyt Tutun yliopiston kasvatustieteiden syventävien opintojen laadullisten tutkimusmenetelmien kurssiin liittyvän pienryhmäesitelmänkin. Nyt vain olisi tarpeen saada lievästi flunssainen oloni vaihtumaan terveeksi oloksi, sillä tehtäviä on paljon monessakin paikassa. Kuitenkin on muistettava, ettei terveyden kustannuksella saa yrittää tehdä mitään. 

Terveyttä sinulle, hyvä lukija. Tavataan taas täällä!

Ystävällisin terveisin,

Jukka
optimisti

 

Hyvää joulua!

Aluksi haluan toivottaa hyvää joulua sinulle. Otin tämän kuvan kaksi vuotta sitten, kun lähdin joulun viettoon.

Olen ollut täällä blogimaailmassa hiljaa nyt viime ajat. Olen ollut opintojen ohella työelämässä, eikä kaikelle ole riittänyt aikaa. Toimin määräaikaisena ja osa-aikaisena opintoneuvojana Helsingin yliopistossa, aluksi Kaisa-talon tiimissä ja sitten opettajien arvioinnin tuessa humanistisessa ja teologisessa tiedekunnissa. Pidin työstäni kyllä, vaikka epävarmuus osaamisestani olikin vahvasti mukana. Toivottavasti jatkoakin tulisi.

Toisaalta elämääni ovat liittyneet uudetkin terveysongelmat. Olen nimittäin alkukesästä alkaen elänyt olkapää- ja olkavarsikipujen kanssa. Jos kyseessä olisi tuo oikea puoli, ei se vaikuttaisi asioihin niin paljon, mutta koska olen ns. yksikätinen (oikea on siis proteesi kyynärpään jälkeen), kivut ovat elämääni jopa takkia päälle pukiessa.

Kuitenkin elämässäni on tapahtunut hyvääkin. Otin nyt syksyllä rohkean kokeiluaskeleen avoimeen ammattikorkeakouluun ja kouluttauduin 10 opintopisteen kanssa työkykykoordinaattoriksi. En tiedä, tulenko hyötymään koulutuksen suorittamisesta, mutta kiinnostusta työelämäasioihin on aina ollut. Teinhän aikoinani työharjoitteluni liiketalouden opistotutkinnossa silloisessa Tuusulan työvoimatoimistossa.

Tällaisia kuulumisia minulla oli tällä kertaa.  Nyt jouluaattona on hyvä muistaa läheisiä ja hiukan muitakin. Yksi sopiva tapa on ostaa tiedonnälkäisille ja oppimishaluisille avoimen yliopiston lahjakortti. Se varmasti toisi iloa monille.

Siispä hyvää joulua! Ehkä tapaamme taas jo välipäivinä.

Lämpimin jouluterveisin,

Jukka

25 vuotta!

Täytin 25 vuotta 8.10.2002. Siitä ei ole siis nyt kyse, vaan ajattelin ottaa esiin sen, mitä tapahtui 25 vuotta sitten. Elämäni muuttui silloin monella tavalla.

Olin kirjoittanut edellisenä keväänä ylioppilaaksi ja toiminut kesällä puhelinmyyjänä. Osallistuin psykologian pääsykokeisiin Tampereella, mutta se ei tuottanut kunnon tulosta. Niinpä päädyin aloittamaan avoimessa yliopistossa psykologian perusopinnot ja toisen kotimaisen kielen kurssin eli niinsanotun virkamiesruotsin. Siitä alkoi taival, joka jatkuu edelleen.

Alkuni oli hiukan kankeaa. Koska en ollut mitenkään yliopisto-orientoituneesta piiristä lähtöisin, jouduin tekemään työtä oppimiseni ja opiskelutaitojeni kanssa. Kuitenkin lopputuloksenani oli psykologian perusopinnot arvosanalla erinomaiset tiedot ja 25 opintopisteen sivuaine myöhemmin kasvatustieteen kandidaatin tutkinnossa. Sen sijaan tein ruotsin vielä kahdesti uudestaankin, sillä halusin korottaa arvosanani tyydyttävistä tiedoista hyviin tietoihin. Lopulta onnistuinkin siinä.

Mikä muu muuttui 25 vuotta sitten, oli ruokavalio. Tein mainitsemiani opintoja eräällä kansanopistolinjalla ja asuin oppilaitoksen asuntolassa. Ryhdyin kasvissyöjäksi, josta sitten ajan myötä olen tiukentanut jonkin verran linjaani vegaanisempaan suuntaan.

25 vuodessa on tapahtunut paljon muutoksia. Silloin alussa ilmoittauduttiin opintokokonaisuuksiin, mikä ei enää ole kaikkien yliopistojen tapa. Kasvisruokana tarjottiin herne-maissi-paprikaseosta, eikä nykyajan kasviproteiinituotteista ollut juurikaan tietoa. Tofu oli harvinaista herkkua.

Näin se aika muuttuu.

Terveisin, Jukka

Tuutorointia tuplasti

Heippa täältä etäältä Turusta!

Olen saanut kunnian toimia sekä keväällä että syksyllä Sisu-tuutorina. Lisäksi olen saanut olla tuutorina neljälle eri maisteriohjelmalle humanistisessa tiedekunnassa.

Sisu? Siis mikä?

Helsingin yliopisto siirtyi Weboodista Sisuun, joka on varsinkin tutkinto-opiskelijoiden käyttämä järjestelmä. Siinä luodaan opintosuunnitelma, mutta sen kautta tapahtuu myös kurssi-ilmoittautuminen tutkinto-opinnoissa. Siinä myös valitaan joidenkin kurssien kohdalla, onko aikomus suorittaa kurssi tutkinto-opetuksessa vai avoimen yliopiston puolella. Sen sijaan pelkästään Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa opiskelevat ilmoittautuvat tavalliseen tapaan avoimen yliopiston kautta. Kuitenkin, jos yliopiston ovi avautuu tutkinto-opiskelijaksi esimerkiksi  ensi syksynä, näkyvät suoritetut opinnot Sisussa. Kuitenkin pieni huomio: Jos teet opintokokonaisuuden ja pyydät siitä merkintää, joudut tekemään hiukan työtä sen sovittamisessa pakollisiin opintoihin. Ilman koottua merkintää olevat kurssit on helpompi sijoittaa osaksi tutkintoa.

Maisteriohjelmat? Eli…?

Toimin viime vuonna tuutorina tuutoriparin kanssa kaikille eri maisteriohjelmille humanistisessa tiedekunnassa. Nyt vastaan alue- ja kulttuurintutkimuksen, kirjallisuudentutkimuksen, kulttuuriperinnön ja sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmien tuutoroinnista. Kaikki tuutoroitavat ovat suorittaneet ainakin alemman korkeakoulututkinnon. Maisteritutkinnon voi suorittaa noin kahdessa vuodessa, mutta nopeamminkin se on mahdollista tehdä. Joillakin elämä voi venyttää sitä pitemmällekin.

Elämä…?

Se on tässä ja nyt. Välillä asiat etenevät nopeasti. Joskus tulee myötätuulta paljon ja sen jälkeen voi olla myrskyviikkoja. Itselläni on ollut aina pinnistelyä, josta en ole puhunut vasta kuin viime vuosina. Voisinkin kirjoittaa asiaan liittyen oman tekstin.

Omassa elämässäni tapahtuu kaikenlaista. Minulle rakas perheemme vanhempi koira on ollut saattohoidossa jo toukokuun puolivälin jälkeen. Olen oleskellut sen vuoksi paljon Tuusulassa ja silitellyt koiraystävääni.

Elämässäni on myös joitakin muita uusia haasteita, mutta kerron niistä enemmän, kun on niiden aika. Koskaan ei tiedä, mitä eteen tulee. Siksi en kerro, etten tuota pettymyksiä julkisesti.

Olen toiminut myös sosiaalisessa mediassa sekä moderaattorina että sisällöntuottajana. Olen käsikirjoitellut joitakin kotiseurakuntani sosiaalisen median lähetyksiä, joissa olen myös esiintynyt joko yksin tai jonkun toisen kanssa. Toisaalta nyt jokailtaiset iltavirret muuttuivat jokaviikkoisiksi. Näin ollen minulla on hiukan enemmän aikaa iltaisin.

Takaisin tuutorointiin!

Vaikka Sisu-tuutorointi loppuikin nyt tältä erää, voin sanoa saaneeni tehdä unelmatyötäni. Opintoneuvonta on juuri se minun juttuni. Haluankin kiittää tuutorointiin osallistuneita. Uudet maisteriopiskelijat saavat toki vielä aikaani. Näin ollen kiitän tähänastisesta ja toivon yhteydenottoja jatkossakin.

Lämpimin syysterveisin,

Jukka

 

Opiskelua ja mielenterveyttä

Hyvää alkanutta mielenterveysviikkoa! Sen vuoksi kysynkin, mitä sinulle oikeasti kuuluu. Olen kyllä muutenkin utelias, mikä sopii hyvin sosiologian opiskelijalle. Kuitenkin ihmisessä on aina mielenterveydellinen ulottuvuus, joka aina vaikuttaa opiskeluun.

Itselläni on taustalla mielenterveyteen liittyviä opintoja niin psykologiassa kuin erityispedagogiikassakin. Sen sijaan minulla ei ole koskaan diagnosoitu mitään mielenterveyden sairautta. Sen sijaan asiaa on tutkittu tänä vuonna, kun olin AD(H)D-tutkimuksissa. Minulla on etenkin ADD-piirteitä, mutta ei riittävästi diagnoosia varten. Ylivilkkautta minulla ei ole.

Nämä piirteet näkyvät esimerkiksi joidenkin asioiden aloittamisen vaikeudessa. Motivaatio auttaa minua aika paljon, mutta myös aito tukeminen auttaa paljon. Silloin on vähemmän stressiä, kun tuntee osaavansa toimia opiskeltavalla kurssilla. Aina ei ohjeetkaan aukea. Erityisherkkänä ihmisenä koen välillä kuormitusta, kun yhtä aikaa tulee vaatimuksia monesta eri suunnasta. Se aiheuttaa suurta stressiä ja silloin helposti saan myös migreenin.

Elämä ei ole stressitöntä, mutta stressin kanssakin voi elää hyvin. Opiskelu voi stressata monin eri tavoin. Itseäni stressaa esimerkiksi moni englanninkielinen materiaali, koska olen niissä heikoilla. Samoin ryhmätyöt stressaavat: joudunko tekemään siellä itselleni hankalimpia tehtäviä tai joudunko ottamaan kaksinkertaisen vastuun, kun joku luistaa tehtävästä.

Opiskelut voivat myös auttaa mielenterveyttä. Itselläni on monta tuttua, jotka olen kohdannut avoimen yliopiston opintojen kautta. Uuden oppiminen voi antaa taitojen lisäksi mielihyvää. Hyvä oppimistulos mukavalla arvosanalla tukee mielekkyyttä elämässä. Vastaavasti heikko arvosana uurastukseen nähden lannistaa ja pahimmassa tapauksessa pinoaa henkisen muurin jatkamisen esteeksi.

Tutkinto-opiskelijana olen mennyt mukaan myös ylioppilaskuntapolitiikkaan. Lähdin ehdolle nyt ylioppilaskunnan edustajistovaaleihin ja sen vuoksi päätin pistää itseni vaalikaranteeniin tämän blogin kirjoittelusta. Ylioppilaskunnan kautta voi saada hyviä tuttuja ja jopa ystäviäkin. Helsingissä tämä tieni on vasta alussa, mutta Turussa varmasti hiukan pitemmällä. Se on tuonut mukanaan monia kokemuksia, joista parhaimmat ovat onnistumisen tunteita.

Tällä hetkellä minulla on menossa muutama avoimen kurssi. Yksi niistä sopii erityisen hyvin tähän mielenterveysteemaan. Se on Johdatus johtamiseen (5 op), johon voi ilmoittautua aina 10.2.2021 saakka.

Lopuksi kysyisin, mitä keinoja sinulla on tuottaa hyvää mieltä ja voimavaroja opiskelua varten. Olisi mukavaa lukea vastauksia tähän kysymykseen.

Ystävällisin terveisin,
Jukka

Kesäkuulumisia

Korona-aika mullisti kaiken. Vaikka pandemia ei olekaan ohi, on monessa asiassa alettu palata kohti entistä.

Itselläni on ollut monenlaista haastetta asuinolojeni suhteen, kun viereiselle tontille rakentuu iso asuinkohde, jonka paalutus aiheutti parveketarkastusporauksia. Lisäksi omassa asuintalossani on ollut äänekäs putkiremontti ja myös parvekemaalaukset ovat tehneet omat haasteensa. Kaikki tämä on siis korona-aikana tapahtunutta.

Osallistuin yhteishakuun. Kokeilin hakua avoimen opintojen kautta VTM-tutkintoon sosiaalitieteiden maisteriohjelmaan sosiaalipsykologian opinalalle ja sain 6. varasijan. Se ei ole ihan heikko saavutus, koska hakijoita lienee paljon. Huomioitava seikka on se, ettei minulla ole valmista aineopintojen kokonaisuutta sosiaalipsykologiasta, vaan vain osa kursseista on tehtynä. Eikä sitä kokonaisuutta taida voida enää suorittaakaan.

Sosiaalipsykologia on eräs haaveistani. Toisaalta haaveita on monia. Olen sosiaalinen ihminen ja tahdon siten toteuttaa sosiaalista puoltani. Eräs tapa tässä korona-aikana minulla on ollut toimia someavustajan tehtävissä paikallisessa evankelis-luterilaisessa seurakunnassa. Tämä myös lisää minun potentiaaliani opiskella teologiaa.

Seuraavalla kerralla ajattelin antaa vinkkejä kaikille niille, jotka haaveilevat unelmiensa opiskelupaikasta. Toivoisin lisäksi, että antaisitte vinkkejä, mistä aiheista tahtoisitte lukea ja keskustella.

Terveisin, Jukka

Korona muunsi elämän uudenlaiseksi

Elämme poikkeusaikoja. Itselleni tämä aika on tuonut ihan uusia haasteita. Olen siis monivammainen, yksin asuva ja kuitenkin erittäin sosiaalinen ihminen. Lisäksi minulla on tyypin 2 diabetes ja siihen liitynnäisiä sairauksia. Siitä, kuulunko riskiryhmään, kiistelevät jopa terveydenhuollon ammattilaiset. Joka tapauksessa olen ottanut tämän viruspandemian erittäin vakavasti ja näin ollen käytän suojamaskia poistuessani asunnostani.

Avoimen yliopistot riensivät yliopiston tutkinto-opiskelijoiden avuksi tarjoten ilmaisia opintoja. Varsinaisesti tarjolla oli vain muutamia opintokokonaisuuksia, mutta joitakin kuitenkin oli minuakin kiusoittelemassa. Aikaisemmin olen vihjaillut, että taloustiede ja teologia olisivat tulevaisuudensuunnitelmissani ja nyt ne ovat todellisuutta. Helsingin yliopisto avasi maksuttomuuden joidenkin opintojaksojen kohdalla myös muillekin kuin tutkinto-opiskelijoille, mistä kiitän.

Jotenkin tämä koronatilanne on terävöittänyt sitä, mitä haluaisin tehdä työkseni. Toisaalta se on laittanut minut miettimään, haluaisinko papiksi. En tiedä vastausta, sillä mielestäni se on kutsumusammatti ja oma kutsumukseni on opetus- ja koulutusalalla ja siellä erityisesti opinto-ohjauksessa ja -neuvonnassa. Joku voi ajatella, että sinnehän minä olen menossa, kun opiskelen erityispedagogiikkaa. Valitettavasti se ei tuota itselleni mitään opettajan eikä ohjaajan pätevyyttä, eikä tästä pääse yli. Lähinnä minulle sen koulutuksen kautta olisi tarjolla vammaisuuteen liittyvät asiantuntijatehtävät ja koen, etten ole oikea ihminen sille kentälle.

Toki yritän saattaa opintojani niin, että pääsisin jotenkin työelämään, vaikka nyt erittäin työläs kesä onkin tulossa. Opiskelen Helsingin yliopistossa sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmassa, johon olen tehnyt vammaistutkimuksen opintokokonaisuuden ja johon teen nyt etenkin viestinnän opintoja. Kuitenkin olen päättänyt yrittää niin, että saisin tehtyä sekä tässä maisteriohjelmassa vapaaehtoisena että Turun yliopiston sosiologian maisteritutkinnossa pakollisena harjoittelut. Aikuiskoulutuksessa varmasti jokaisesta tutkinnosta on jotakin hyötyä.

Viimeinkin alkaa olla sellainen tunne, että alan olla koronapandemian muuttamaan elämään tottunut. Iloa toivat viime viikolla politiikan tutkimuksen ja viestinnän suorat verkkoluennot. Toki muutoksia on tulossa, mutta silti tarkoitus on pysyä varovaisena. Siispä edelleenkin käyn vain pakollisilla kauppareissuilla. Muuten pysyttelen sisällä turvallisuussyistä. Lisäksi opiskelen. Näin ollen tulen ehkä kertomaan tuntemuksiani politiikan ja organisaatioiden tutkimuksesta, taloustieteestä, teologiasta, viestinnästä ja muista opinnoista.

Pysykää terveinä ja opiskelkaa,

t. Jukka

HYAYOY!

Ei, tämä ei ole mikään erikoisella kielellä annettu tervehdys, vaan tällä kertaa haluan tuoda esiin Helsingin yliopiston avoimen yliopiston opiskelijayhdistystä eli lyhennettynä HYAYOYtä. Tämä ei ole mikään rekisteröity yhdistys, vaan pikemminkin löyhä verkosto, johon kuuluvat periaatteessa kaikki Helsingin yliopiston avoimen yliopiston opiskelijat.

Itse olen tutustunut muutamiin muihin opiskelijoihin juuri HYAYOYn kautta. Toki käymilläni kursseilla on ollut muita, joiden kanssa olen tutustunut ja joiden kanssa pidämme jollakin tavalla yhteyttä.

HYAYOYn toiminta on ollut aktiivista etenkin Facebookin keskusteluryhmässä. Siellä voi kysyä vinkkejä ja siellä myös jaetaan linkkejä kiinnostavista tapahtumista ja myös tietoa tulevista kursseista. Ryhmään voit liittyä helposti tästä linkistä: https://www.facebook.com/groups/hyayoykeskustelu/ .

Olemme myös järjestämässä opiskelijatapaamista marraskuussa. Tarkoituksena on tutustua erilaisiin opiskelijoihin ja jakaa kokemuksia opiskelusta avoimessa yliopistossa. Tämä on siis matalan kynnyksen tapahtuma. Ohjelmaakin saatetaan järjestää, koska verkostojakin on monilla olemassa. Tuossa yllä mainitussa linkissä on kysely, jossa selvitetään mahdollisimman monille sopivaa aikaa (järjestäjien aikataulujen perusteella). Vastausaikaa on vielä viikon verran jäljellä eli 7.10. saakka.

Toivotan siis kaikki tervetulleeksi HYAYOYn ihmeelliseen maailmaan. Sosiaaliset kontaktit usein piristävät ja saatat kohdata jopa kaltaisesi, jonka kanssa on helpompi valmistautua tulevaisuuteen, kuten tenttiin tai pääsykokeeseen. Parhaimmillaan nämä ovat kokemuksia, joilla on pitkälle kantavaa voimaa.

Iloisin syysterveisin johtamisen opintojen keskeltä,

  1. Jukka

Hyvää uutta vuotta 2019!

Aina vuoden vaihtuessa toivotetaan hyvää uutta vuotta. Niin teen minäkin. Mielestäni se on erittäin myönteinen ele, joka kertoo hyvästä tahdosta muita kohtaan. Hyväntahtoisuus ei ole keneltäkään pois, vaan se luo positiivista ilmapiiriä.

Positiivista ilmapiiriä minulle luo myös opinnoissa menestyminen. Kerroinkin edellisessä blogikirjoituksessani sen, että osallistuin Johdatus vammaistutkimukseen -tenttiin. Sain siitä tentistä kiitettävän arvosanan, johon olen erittäin tyytyväinen. Kyseinen kurssi menee minulla yhteiskuntapolitiikan perusopintoihin, joita suoritan loppuun näin siirtymäajalla. Ihan täyttä varmuutta minulla ei ole siitä, mihin tutkintoon sijoitan tuon opintokokonaisuuteni, mutta johonkin sen kyllä saan. Kasvatustieteiden maisterin tutkinto lienee tällä hetkellä ehkä sen vahvin ehdokas.

Koska olen elinikäisen oppimisen kannalla ja haluan jakaa oppimisen tuottamaa iloa, päätin antaa eräälle läheiselle ihmiselle joululahjaksi Helsingin yliopiston avoimen yliopiston lahjakortin. Hän saa valita itselleen mieluisan kurssin ja kehittää itseänsä niin kuin haluaa. Toki annan hänelle tiettyjä suosituksia, sillä minulla on näkemyksiä hänen tilanteeseensa liittyen.

Olen tässä paininut itseni kanssa sitäkin, mikä olisi mieluisinta työelämässä itselleni. Se onkin sitä, mitä haaveilin jo vuonna 1990-luvun puolivälissä. Olen saanut tehdä sitä työtä ollessani työharjoittelussa Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan opintoasiainhallinnossa ja lisäksi tuutorina. Kyseessä on siis opinnoissa neuvominen. Osaan etsiä henkilön mielenkiinnon kohteita ja auttaa eteenpäin. Katsotaan, kuinka tulen onnistumaan tässä haaveessani. Luonnollisesti minulla on useita muitakin varavaihtoehtoja, kuten tuo kahden tutkinnon opiskelu varmasti osoittaakin.

Tuleva kevät on itselläni varsin työntäyteinen. Täällä Helsingin avoimessa yliopistossa näyttäisi olevan lähinnä examinarium-tenttejä keväällä. Alun perin tarkoitukseni oli suorittaa kriminologian kurssi, mutta valitettavasti sen osallistujamäärä täyttyi ja toiseksi minulle tuli aikataulullisesti päällekkäinen kurssi Turun yliopistossa.

Katsotaan, mitä minulle tulee eteen opinnoissa. Joka tapauksessa tulen kirjoittamaan tänne ainakin kahdesta aiheesta, jotka varmasti herättävät monissa ihmisissä ajatuksia. Kuitenkin katson, että lukijoille tämä voi olla mahdollisuus jonkin uuden oivalluksen oppimiseen.

Hyvää alkanutta vuotta 2019 kaikille siis!

t. Jukka