Miten olisi opintokokonaisuus kesäopintoina?

Nyt on hyvä aika suunnitella kesän opintoja. Vaikka useimmissa oppiaineissa Helsingin yliopiston avoimen yliopiston kesäopetuksen kurssitarjonta kattaakin vain osan opintokokonaisuuksista, on silti joitakin opintokokonaisuuksiakin tarjolla. Siispä kerron, mitä voisi saada kesällä suoritetuksi sivuainemielessä tai alkuna yliopisto-opinnoille.

Kasvatustieteiden perusopinnot (yhdistelmä yleistä ja aikuiskasvatustiedettä) ovat 25 opintopisteen laajuiset. Niistä yleisesti voi jatkaa aineopintoihin ja toisaalta myös haettaessa moniin paikkoihin opettajan pedagogisiin opintoihin näistä voi olla suurikin hyöty. Kasvatustieteissä on myös erityispedagogiikan perusopinnot (25 op) ja toisaalta maksuttomana kurkistuskurssina Lasten ja nuorten koulukiusaaminen ryhmäilmiönä.

Humanistisen tiedekunnan opinnoista voi suorittaa hiukan useampia. Kotimaisen kirjallisuuden perusopinnot (30 op) voi suorittaa myös tänä kesänä, joskin yksi kurssi painottuu alkusyksyyn. Kulttuurien tutkimuksesta ja sen alaisena olevista opintosuunnista Aasian tutkimuksesta ja taidehistoriasta olisi mahdollista suorittaa 15 opintopisteen kokonaisuudet. Sukupuolentutkimuksesta voi opiskella myös 15 opintopisteen kokonaisuuden ja se kandidaattitutkinnon ohella antaa ainakin tällä hetkellä hakukelpoisuuden sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmaan.

Valtiotieteellisen tiedekunnan opintotarjonnasta on politiikan ja viestinnän tutkimuksen opinnoista viestinnän 15, 25 tai 35 opintopisteen opintokokonaisuudet suoritettavissa. Alemman korkeakoulututkinnon suorittaneet voivat suorittaa monialainen asiantuntijuus sosiaali- ja terveysalalla -opintokokonaisuuden 15 opintopisteen laajuisena. Sosiaalitieteiden perusopinnot (25 op) on mahdollista suorittaa kokonaisuutena, mutta se edellyttää Johdatus sosiaalitieteisiin -kurssin (joka on muuten maksuton pääsykoekurssi) ilmoittautumisen 30.3. klo 15.00 mennessä ja suorittamisen nyt kevään aikana. Aineopinnot sosiaalitieteistä (35 op) on mahdollista suorittaa nyt kesän aikana, mutta ne vaativat tietenkin sopivia perusopintoja taustalle.

Taloustieteestä voi tehdä 15 tai 25 opintopisteen kokonaisuuden. Valtiotieteellisessä tiedekunnassa opetettavan yhteiskunnallisen muutoksen kandiohjelman tarjonnasta voi suorittaa samannimisen opintokokonaisuuden 15, 25 tai 35 opintopisteen laajuisena. Kuitenkin tähän kokonaisuuteen liittyy tieteenaloja, joiden tarjontaan kuuluvista opinnoista voi suorittaa oman 15 opintopisteen kokonaisuuden. Ne ovat poliittinen historia, sosiaali- ja kulttuuriantropologia sekä talous- ja sosiaalihistoria.

Lisäksi tietojenkäsittelytieteestä voi tehdä perusopinnot (25 op). Muitakin kursseja on paljon tarjolla, joten nyt vain ilmoittautumaan ja opintoja suunnittelemaan!

t. Jukka

P.S. Ennakkotiedot ensi lukuvuodesta kertovat, että tiedossa on vammaistutkimuksen opintokokonaisuuden kaksi kurssia. Kun ne yhdistää tämän kesän johdantokurssiin, saa siitä 15 opintopisteen kokonaisuuden!

P.P.S. Omat valintani olen jo tehnytkin. Aikomuksenani on suorittaa joitakin teologisen ja valtiotieteellisen tiedekunnan opintoja.

Se n. kerta

Oletko yrittänyt saavuttaa tai saada jotakin, joka ei vain tunnu kohdallasi onnistuvan syystä tai toisesta? Yrität ehkä monta kertaa ja saatat vaihtaa tapaa, millä voisit tavoittaa haluamasi. Saatat jossakin kohdassa luovuttaa tai sitten olet päättänyt jatkaa niin kauan, kunnes onnistut.

Itse olen monta kertaa ollut n. kertaa yrittämässä jotakin. N. kerralla tarkoitetaan sellaista numeerista kertaa, jota ei ole laskettu tai jota ei halua määritellä tarkemmin.

Yksi näistä yrityksistäni oli pyrkimys päästä yliopiston tutkinto-opiskelijaksi. Olin valinnut erityisen suosiotun alan eli psykologian. Sitten avoimessa yliopistossa opiskelin sen lisäksi muitakin opintoja ja pian alkoi vaikuttaa siltä, että erityispedagogiikka olisi hyvä kakkosvaihtoehto. Se tieteenalana tavallaan on lähellä psykologiaa ja sen teemat koskettivat mina, sillä olenhan itsekin monivammainen. Yritin myös monta vuotta päästä lukemaan erityispedagogiikkaa, kunnes n. kerta toi toivotun lopputuloksen avoimen väylän kautta. Tässä yhteydessä n oli 8. Kuitenkin myöhemmin olen havainnut eri syistä, että maailmani menisi turhan pieneksi, jos vammaisena työskentelisin vammaisalalla. Minua kiinnostaa enemmän ihmisten koulutus ja oppiminen, laaja-alainen hyvinvointi, sukupuoli ja sateenkaari-ihmiset. Haluaisin opettajaksi, mutta en erityisopettajaksi.

Näin ollen eri syistä johtuen olen sitten hakeutunut myös sosiologian tai nykyisemmin sosiaalitieteiden pääaineopiskelijaksi, mutta opinto-oikeuteni käsittää vain kandidaatin tutkinnon. Lisäksi sivututkintona opiskelen sukupuolentutkimuksen maisteritutkintoa. En usko, että se yksinään riittäisi minulle (monille muille kylläkin) tuomaan alaan liittyvää työpaikkaa varsinkaan koulutuksen piiristä, mutta elämä voi välillä yllättää iloisestikin.

Tiedän, että joku voi tätä kirjoitustani kritisoida rankastikin. Joillakin elämä menee aina suunnitelmien mukaan, mutta toiset taas saavat yrittää kerta toisensa jälkeen. Tiedän kuitenkin kokemuksesta sen, että vaikeuksienkin kanssa aikaan saatu tavoiteltu asia tuntuu erityisen mukavalta. On jopa järkevää tavoitella unelmiaan, koska silloin ihminen tietää, mitä juuri sillä hetkellä elämältään haluaa.

Huomenna alkaa yhteishaku. Uskalla tavoitella unelmiasi sitä kautta! Jos siinä ei tällä kerralla tule toivottua tulosta, voit opiskella avoimessa yliopistossa. Helsingin yliopiston avoimen yliopiston kesäopinnot on julkaistu viime perjantaina, joten voit katsoa, olisiko siellä jokin sinua kiinnostava kurssi tai opintokokonaisuus, joka voisi auttaa sinua eteenpäin tavoitteissasi.

t. Jukka

P.S. Pahoittelen, että olen ollut hiljaa täällä blogimaailmassa. Itselläni on tapahtunut monia asioita, kuten koiran poismeno ja olkapääni on pysynyt kipeänä, vaikka sen kuntoutuksessa ollaankin menty parempaa kohti.

Tuutorilta tervehdys

Avoimessa yliopistossa ei varsinaisesti ole tuutoriopiskelijoita, mutta varmasti moni tuutoriopiskelija opiskelee avoimessa yliopistossa. Niin opiskelen minäkin. Itse toimin Helsingin yliopistossa humanistisen tiedekunnan maisteriopiskelijoiden tuutorina ja odotan innolla tulevia viikkoja.

Tuleva syksy on poikkeuksellinen. Totutut lähiopetukset ovat minimissään ja tilalla on verkko-opintoja ja itsenäistä opiskelua. Tässä tilanteessa esimerkiksi verkkokurssi voi ollakin sosiaalisesta näkökulmasta avartava. Ryhmäkeskustelu voi useinkin olla juuri sitä, mitä opiskelija kaipaa. Toisaalta joku voi nauttia itseopiskelusta enemmän kuin lähiopetuksesta. Jokaiselle on olemassa itselle sopivimmat tavat oppia.

Tuutorina haluan itse ainakin antaa vinkkejä avoimen opinnoista. Mielelläni pohdin kahden kesken opiskelijoiden henkilökohtaisia opintosuunnitelmia eli HOPSeja. Kannustan opiskelijoita katsomaan avoimen valikoimaa. Osa kursseista on sellaisia, joita järjestetään sekä avoimen että tiedekuntien puolella.

Kannustan rohkeasti myös valitsemaan epätavallisia yhdistelmiä. Joskus jollekin alalle ovat tietyt opinnot yleisempiä. Esimerkiksi kaikki tietänevät, että useimmilla kielten opettajilla on kaksi opetettavaa kieltä. Kuitenkaan ei ole mielestäni väärin valita historian kaveriksi esimerkiksi maantiedettä, vaikka yhteiskuntaoppi on perinteisempi valinta. Samalla tavalla kansatieteilijä voi valita opintoihinsa tilastotiedettä ja suomen kielen opiskelija taloustiedettä ja johtamista. Valinnat ovat moninaisia ja ne tekevät tutkinnon persoonalliseksi.

Voisin sanoa, että valinnaisiin opintoihin kannattaa ottaa mielenkiinnon mukaan opintoja. Itse suosittelen opintokokonaisuuksia. Kuitenkin on hyvä muistaa, että niissä olisi tärkeää olla jokin yhteys. En välttämättä keksi heti yhteyttä esimerkiksi sukupuolentutkimuksen ja elintarviketieteiden välille, mutta tällainenkin yhdistelmä on sallittu. Toivon myös valinnaisten opintojen auttavan sekä opinnäytetyön tekemisessä että työelämään sijoittumisessa.

Olisikin mukavaa lukea kommenteissa omia oppiaineyhdistelmiä, jos tällaisia on. Kaikissa tiedekunnissahan ei ole pääaineita. Perustelut yhdistelmissä olisivat mukavia lukea.

t. Jukka, jolla on seuraavat
– Kasvatustieteen kandidaatti (pääaine erityispedagogiikka, sivuaineet psykologia sekä kasvatustiede ja aikuiskasvatustiede)
– Valtiotieteiden kandidaatti [tekeillä] (pääaine sosiologia, sivuaineet sosiaalipsykologia ja sukupuolentutkimus)
– Filosofian maisteri [tekeillä] (“pääaine” sukupuolentutkimus, sivuaineet vammaistutkimus yms.)

Neuvoja yliopistopaikkaa haluaville: mitä aluksi?

Yliopistojen hakuprosessi on ohi tältä kesältä. Onnittelut paikan saaneille, mutta paikkaa vaille jääneille haluan toivottaa onnea seuraaviin hakuihin. Koska luet tätä tekstiä, oletan, että olet tietoinen avoimen yliopiston väylän käsitteestä. Nyt käyn asiaa läpi yleisluontoisesti, mutta omakohtaisia kokemuksiani tuon esille.

Ensiksikin tärkeintä on tietää, mitä haluaa. Jotkut tietävät haluavansa lääkäriksi, juristiksi tai psykologiksi, osa taas tietää yleisemmän suunnan, kuten kielet, kulttuurit, taiteet, ihmiset, yhteiskunnan tai luonnontieteet. Sanoisin tällä elämänkokemuksellani, että tuo yleisempi taso riittää. Ei kannata jättäytyä siihen, että haluaa nimenomaan yhteen tiettyyn paikkaan. Itselleni kävi niin, kun halusin pelkästään psykologiaan, vaikka aikaisemmin olin kiinnostunut opinto-ohjaajan tehtävistä. Niinpä sitten opiskelin 11 vuoden aikana avoimessa yliopistossa noin 250 opintopistettä ja pääsin erityispedagogiikkaan Turun yliopistoon. Tuona aikana luin itseni myös ylioppilaspohjaisena opistoasteen merkonomiksi.

Jos tietää suunnan, kannattaa hakeutua alan opintoihin. Itselläni kävi niin, että hakeuduin kansanopistoihin, joissa saa opintotuen ja avoimen yliopiston opinnot sisältyvät linjaopintoihin. Näissä kansanopistoissa tutustuu usein muihin samoille aloille tahtoville ja pitemmät ystävyyssuhteet voivat hyvin syntyä sitä kautta. Useimmin nämä suoritetut opinnot luetaan hyväksi tutkintoihin yliopistoissa, joskin joissakin tapauksissa voi olla, ettei tämä päde. Nykyisin joissakin yliopistoissa opinnot vanhenevat 10 vuodessa, mikä tarkoittaa sitä, ettei silloin opintoja ikävä kyllä hyväksytä, jos ne ovat liian vanhoja. Lisäksi on huomattava, että eri yliopistoissa saman aineen perus- ja aineopinnoissa on eroja, jolloin kannattaa lukea koko opintokokonaisuus ja korvauttaa sitten suoritetut opinnot osaksi tutkintoa.

Elämäntilanne on merkityksellinen. Usein nuoremman on helpompi vaihtaa paikkakuntaa kuin vanhemman. Silti kannustan myös perheellisiä ja vanhempiakin ihmisiä opiskelemaan. Alanvaihtohaaveetkaan eivät ole turhia. Kansanopistolinjoilla olen nähnyt eri-ikäisiä ja eri tilanteissa olevia opiskelijoita erilaisine haaveineen.  Sama koskee monia yliopistojen aloja, sillä samalla luennolla voi olla niin 20-vuotias kuin 70-vuotiaskin.

Koska tämä on Helsingin yliopiston alainen blogi, on hyvä katsoa, mitä Helsingin yliopiston järjestämiä opintoja on nyt tulevalle lukuvuodelle tarjolla eri kansanopistoissa. Oppiainevalikoima näyttää seuraavalta aakkosjärjestyksessä: Aasian tutkimus, erityispedagogiikka, maatalousekonomia, politiikka ja viestintä, sosiaalitieteet, yhteiskunnallinen muutos ja yleinen kirjallisuustiede. Lisäksi on tarjolla tutkinnoissa pakollisia kieli- ja viestintäopintoja. Jos jokin näistä mainituista kiinnostaa ja kiehtoo, kannattaa olla yhteyksissä suoraan kansanopistoon. Tässä yhteydessä en mainitse kansanopistojen nimiä, koska se mainostaisi myös muuta opistoa. Mutta nämä kansanopistojen (3 kpl) yhteystiedot löytyvät Helsingin yliopiston avoimen yhteistyöoppilaitoksista: https://www.helsinki.fi/fi/avoin-yliopisto/yhteystiedot/yhteistyooppilaitokset .

Hyvä on muistaa myös nämä muutkin yhteistyöoppilaitokset, vaikka ne eivät mahdollista päätoimista opiskelua ja opintotukea. Sen sijaan useissa niissä on kokoontuvia opintoryhmiä, joissa pääsee tutustumaan muihin opiskelijoihin ja joissakin tapauksissa tekemään ryhmätöitä.

Vaikka tällä erää suoria yhteistyökansanopistoja on vain vähän, on silti mahdollista suorittaa Helsingin avoimen opintoja osana kansanopisto-opintoja. Tässä asiassa kuitenkin kannattaa tiedustella asiasta suoraan kansanopistosta. Esimerkiksi, jos haluaa suorittaa Helsingin yliopiston johtamisen opintokokonaisuuden (25 opintopistettä) kuvitteellisessa Onnellisten Opistossa osana linjan opintoja, kannattaa asiasta tiedustella suoraan opistolta. Mikäli opistolla sattuu olemaan vastaava opintokokonaisuus jonkin toisen yliopiston alaisuudessa, ei tällöin pyyntöön myönnytä. Itse olen saanut hyväksytettyä aikoinani eräässä opistossa aineopintoja, jotka eivät kuuluneet suoraan opiston ohjelmaan.

Suosittelen rohkeasti pyrkimään kohti haaveita ja unelmia. Avoimessa opiskelu parantaa varmasti myös mahdollisuuksia pääsykokeissa. Lisäksi avoimen yliopiston väylän vaatimusten täyttyessä voi saada opiskelupaikan melko helposti, kunhan on valmis tekemään työtä.

Terveisin, Jukka

Uuden vuoden lupauksia ja toiveita

Lupailetko mitään vuoden vaihteessa? Ovatko lupaukset pitäneet? Näissä on monia tarinoita. Osa on pystynyt esimerkiksi lopettamaan tupakoinnin, osa taas suorittaa jonkin projektin loppuun. Itsekin muistan sen, kuinka vuonna 2004 päätin pitää vuoden ilman karkkia, alkoholia ja viinereitä. Onnistuin tässä hyvin ja jonkin verran laihduinkin silloin.

Itselläni on kolme tavoitetta, jotka haluan ja aion toteuttaa. Näitä ovat kaksi eri tutkintoa (KM ja VTK) ja ainakin viisi eri opintokokonaisuutta. Voi olla, ettei mikään toteudu, mutta toivon, että saan taisteltua nämä tavoitteet puolelleni. Osa on pienemmän työn takana, mutta osa vaatii enemmän työtä. Toivokaa terveyttä ja hyvää onnea minulle, kiitos.

Avoimen yliopiston suhteen minulla on lupauksina suorittaa opintoja loppuun. Aloitan vuoden aikana myös joitakin uusia opintokokonaisuuksia  saavuttaakseni pätevyyksiä opettajauraa ajatellen. Taloustiede ja teologia ovat siis valintojani. Vaikka oma tavoitteeni onkin olla joskus työssä, jossa saisin auttaa avoimen yliopiston opiskelijoita eteenpäin, en voi tuudittautua siihen, että tämä toteutuisi.

Blogin tulevista sisällöistä voin kertoa jonkin verran jo nyt. Tulen esittelemään eri sosiaalitieteitä ja kasvatustieteitä hiukan laajemmin kuin opinto-oppaissa kerrotaan. En ole vielä päättänyt niiden suhteen tarkkaa jäsennystä, mutta tarkoituksena ei ole kirjoittaa erityisen pitkää tekstiä, johon kaikki olisi laitettu yhteen.

Sen sijaan muihin aktiviteetteihin viitaten marraskuisen tapahtuman jatkoksi Opiskelijan olohuone -tapahtuma pidetään Runebergin päivänä 5.2.2020 klo 17.00 – 19.00 Ohjauskulmassa. Kaikki ovat tervetulleita! Tarkempia tietoja tulee Facebook-tapahtumaan. 

Palaan vielä toiveisiin. Itse olen ollut nyt muutaman vuoden täällä blogikirjoittajana ja harras toiveeni olisikin se, että täällä olisi muutama muukin aktiivinen kirjoittaja – ja vieläpä eri vaiheissa olevia. Silloin avoimen opiskelijoiden kirjo näkyisi paremmin ja se rohkaisisi monia miettimään omaa mahdollisuutta opiskeluun.

Hyvää uutta vuotta toivottaen,

Jukka

P.S. Tammikuun alussa tulee jotakin liittyen johtamisen ja sosiaalipsykologian tai pikemminkin sosiaalityön opintoihin.

Mikä motivoi opiskeluissa?

Terveiset kaikille Opiskelun olohuone –tapahtumasta, joka pidettiin 14.11. Ohjauskulmassa! Paikalle saapui muutamia opiskelijoita eri koulutusaloilta. Tapahtuma oli varsin leppoisa ja keskustelimme omista opinnoistamme, tulevaisuudensuunnitelmistamme ja opintoihin liittyvistä tekijöistä.

Melko ison osan sai myös keskustelu opiskelumotivaatiosta. Voisi sanoa, että pidimme erittäin tärkeänä muiden opiskelijoiden kohtaamista, mitä verkkokursseilla ei usein tapahdu. Tosin täytyy kertoa, että pidämme erään verkkokurssin yhteydessä nyt vapaamuotoista lukupiiriä ja tapaamme sen tiimoilta. Se motivoi ainakin itseäni, koska silloin tulee kohdanneeksi samassa tilanteessa olevia ja samoja asioita pohtivia.

Sain myös itse toteuttaa opinto-ohjauksellisia taitojani, sillä etsin internetin välityksellä avoimen väylän hakukriteerejä eri yliopistoista. Erittäin tavallista on se, että eri yliopistoissa ja tiedekunnissa on varsin erilaiset vaatimukset tehtyjen suoritusten osalta. Joissakin vaikuttaa opintojen määrä ja toisissa taas arvosanojen laatu.

Toinen tapahtumassa mainittu motivoiva tekijä on opettajan rooli. Eräällä kurssilla opettaja tervehtii henkilökohtaisesti jokaista esittäytynyttä kommentoiden. Tästä tulikin mieleeni, että joillakin opintojaksoilla esittäytyminen ja siihen vastaaminen voisi olla erittäin hyvä pieni osatehtävä. Tosin ymmärrän, etteivät kaikki ole niin ekstroverttejä, että tahtoisivat kirjoittaa itsestänsä. Kuitenkin joillakin sosiaali- ja viestintätieteiden opintojaksoilla oma suhde kurssin teemaan voisi motivoida monia opiskelijoita vuorovaikutuksenkin näkökulmasta.

On selvää, että opiskelijoilla on eri tarkoituksia opinnoilleen. Itse teen nykyisin lähinnä sivuainemielessä sosiaalitieteitä ja johtamista. Moni kuitenkin hakee sitä ensimmäistä opiskelupaikkaansa, jolloin avoin avaa ovia. Olihan se minullekin aikoinaan motivaattorina. Sanoinkin tilaisuudessa, että kannattaa miettiä myös varavaihtoehtoa, jos se aiottu aine ei avoimen väylän kohdalla toteudukaan, sillä on mahdollista saada se unelmien oppiaine pääaineeksi maisterivaiheessa.

Lisäksi on ihmisiä, joilla on haaveissa toinen tutkinto. Ei ole harvinaista, että moni haluaa työllistyä ja pätevöityä uudelle alalle. Vaikka välillä voikin todeta, että tieto lisää tuskaa joissakin asioissa, jatkuvaan oppimiseen kuuluu välillä tiedon jäsentäminen uudella tavalla.

Päätimme myös alustavasti jatkosta. Seuraava Opiskelun olohuone tulee olemaan helmikuun alkupuolella ennen hiihtolomia. Toki voidaan myös harkita yhteisiä kahvilatapaamisia esimerkiksi Tiedekulmassa sitä ennenkin, mutta tällä tavalla organisoituna ehdimme helmikuuksi valmistella seuraavan tapaamisen. Tietoa ajankohdasta saat esimerkiksi Facebookin keskusteluryhmästä myöhemmin ja myös täältä minun kirjoituksistani.

Opiskelun iloa,

t. Jukka

 

Kuin lapsi karkkikaupassa

Uusi lukuvuosi on alkamassa ja moni miettii, mitä voisi oikein opiskella. Omat opintoni avoimessa jatkuvat nyt omaan tahtiin 1. periodilla, sillä priorisointi on tarpeen ja tässä vaiheessa suljetun puolen opinnot vievät huomioni. Silti opinnot avoimen puolella jatkuvat ja päätinkin ottaa itseäni kiinnostavan Johdatus johtamiseen -kurssin, jonka voi suorittaa noin puolen vuoden ajan. Silloin, kun olin nuori, pidin kauppaoppilaitoksessa opiskellessani johtamisen kursseista. Koen myös olevani johtajatyyppi, joten uskon, että opin ehkä jotakin uutta verratessani itseäni siihen, mitä olin noin 20 vuotta sitten.

Kun nyt satuin pääsemään sisälle Helsingin yliopistoon varsinaiseksi opiskelijaksi, tapahtui sama, mitä vuonna 2007 tapahtui päästyäni Turun yliopistoon. Halusin silloin lukea kaikkea mahdollista. Se kostautui pian siten, että aloin hyppiä luennolta toiselle, eivätkä oppimistulokset olleet kovin menestyksellisiä. Nyt kun tiedän, miten elämä on kuljettanut, olisin tehnyt joitakin valintoja toisin.

Olin siis mieleltäni taas kuin lapsi karkkikaupassa, joka tahtoo kaikkea, eikä tiedä kunnolla, miten valita. Onnekseni kuitenkin käytännön elämä sanelee rajoja. Ensimmäiseksi rajausta tukee sosiaalipsykologian aineopintojen siirtymäajan päättyminen tämän lukuvuoden lopuksi. Toiseksi vielä tällä hetkellä Turun yliopiston opinnot ovat itselleni tärkeimmässä asemassa. Kolmanneksi en asu Helsingissä, enkä ole sinne tietääkseni muuttamassakaan, joten minun on pakko rajoittaa mahdolliset kurssit niille päiville, jolloin olen muutenkin Helsingissä.

Olen ajatellut, että tietynlainen sisäinen lapsi näin keski-ikäisessä aikuisessakin on merkityksellinen ja tarpeellinen. Se on oivallinen tutkimusväline itselle; sen avulla voi tutustua eri aiheisiin kevyesti. Toisaalta aikuisen minän on hallittava ne pettymykset, kun aikataulut menevät päällekkäin, eikä korvaavaa suoritustapaa ole olemassa.  Aikuisen on voitava myöntää itselleen myös muut pettymykset, kuten vähemmän kiinnostavaksi osoittautuneet oppiainevalinnat ja toivottua huonommat menestykset opinnoissa.

Olitpa sinä, hyvä lukija, missä tahansa vaiheessa opintojesi suhteen, toivon sinun miettivän seuraavaa. Milloin sinä olet ollut mieleltäsi kuin lapsi karkkikaupassa? Onko opintojen kanssa sinulla ollut tällaista tilannetta?

Suosittelen jokaiselle etsimään omaa sisäistä lastaan ja päästämään sen sinne kuvitteelliseen karkkikauppaan. Lapsenvahti on kuitenkin hyvä laittaa mukaan, sillä muuten lapsi voi ahnehtia liikaa. Kuitenkin tämä on hyvä kokemus ja se on tavoittelemisen arvoista, sillä ihminen kasvaa tällaisten kokemusten myötä. Jos ajattelee opintoja karkkeina, niin jotkut näyttävät hiukan rumemmilta ensisilmäyksellä, mutta ne maistuvatkin paljon paremmilta. Itsensä siis kannattaa haastaa kunnolla myös opinnoissa.

t. Jukka

Rohkaisua opintojen suunnitteluun

Yhteishaun tulokset on julkistettu jo pari viikkoa sitten. Onnittelut kaikille valituille, olipa polku mikä tahansa! Haluan kuitenkin nyt keskittää ajatukset hakijoihin, joille tällä erää ei opiskelupaikkaa yliopistossa suotu.

Itse yritin mielestäni aivan liian pitkään ensimmäistä yliopistopaikkaani, jonka sain yksitoista vuotta ylioppilaskirjoitusteni jälkeen. Näin jälkeenpäin ajatellen olisin hyötynyt sellaisesta ohjauksesta, jota en kuitenkaan mistään saanut. Olen ollut erittäin itseohjautuva omissa opintojen suunnitteluissani, joten ohjaavan henkilön olisi pitänyt olla tietoinen siitä, mitkä teemat minua kiinnostavat. On totta, että työkseen ohjaavan henkilön tulisi olla myös selvänäkijä, että osaisi antaa vihjeet parhaiten sopivista opiskelupaikoista ja vastaavasti johdatella opiskelijaa suututtamatta häntä.

Halusin psykologiksi. Ainakin kaksi kertaa olin lähellä saada opiskelupaikan. Vuonna 2000 mukaan kuvioihin astui erityispedagogiikka, johon aloin pyrkiä ja johon olin kahdesti todella lähellä päästä sisään: 2004 5. varasija kolmen peruuttaessa ja 2006 2. varasija yhden peruuttaessa. Kyseessä oli Jyväskylän yliopisto. 2007 minut valittiinkin Turun yliopistoon, mutta valitettavasti koin aika pian niin, että minua lähinnä kiinnostaisi joko opettaa erityispedagogiikkaa tai tuutoroida sitä aikuisille avoimessa yliopistossa esimerkiksi jossakin kansanopistossa ja tehdä opintoneuvontaa (jota rakastan) ja koulutussuunnittelua, josta edellisessä kirjoituksessani olenkin maininnut.  Pienten lasten kanssa tehtävään kenttätyöhön sopivat paremmin muut henkilöt kuin minä. Olin jo ennen tuota kiinnostunut aikuiskasvatustieteestä. mutta valitettavasti mielenkiintoni heräsi hiukan liian myöhään. Jos olisin tiedostanut, että aikuiskasvatustiede on erittäin lähellä sitä, mikä minua kiinnostaa, olisin varmasti keskittynyt siihen.

Toisaalta pääsin sosiologian pääaineopiskelijaksi 2011 erillisvalinnassa. Olin lukenut sosiologian perusopinnot muutaman vuoden aikana ja viimeisen tentin jälkeen alkuvuodesta 2006 vannoin, etten opiskelisi ikinä sosiologiaa. Sosiologia vaikutti teorioilta ja rakenteilta, jotka eivät olleet auenneet minulle. Jokin kuitenkin alkoi sosiologiassa kiinnostaa ja löysinkin itseni 2007 sosiologian aineopintojen luennoilta. Myöhemmin minulle alkoi avautua sosiaalisen eriarvoisuuden tutkimus, joka onkin minua kiinnostava teema. Olisipa joku kertonut siitäkin tarpeeksi valaisevasti riittävän ajoissa.

Kaikista ei voi tulla yhden tietyn oppiaineen pääaineopiskelijaa. Avoin yliopisto on siitä hyvä, että siellä voi kokeilla, onko jokin oppiaine itselle sopiva vai ei. Jotkut oppiaineet avautuvat helpommin sillä, että prosessoi opiskeltavaa asiaa useamman oppijan kesken tai opettajan johdolla. Samassa tutustuu muihin samasta alasta kiinnostuneisiin opiskelijoihin.

Haluan sanoa nyt etenkin niille, joilla ei ole nyt opiskelupaikkaa, että ette ole huonoja ollenkaan. Teillä on omat vahvuutenne ja niihin pitää uskoa. Moni haave toteutuu ennemmin tai myöhemmin. Kannattaa myös rakentaa, mikäli mahdollista, avoimen opintojen väylää tekemällä kursseja ennakkoon. Erittäin monilla aloilla etenkin yliopistoissa opintokokonaisuudet hyväksytään osaksi tutkintoa. Aikaisemmin vaadittiin monissa paikoissa nykyistä enemmän opintoja, jotta pystyy hakemaan avoimen väylää pitkin tai maisterivalinnan kautta, joka edellyttää korkeakoulututkintoa. Itse olisin esimerkiksi voinut hakeutua esimerkiksi ensin sosiologian pääaineopiskelijaksi. Siihen olisin lukenut sivuaineena aikuiskasvatustiedettä. Myöhemmin olisin voinut hakea maisteriopintoihin myös aikuiskasvatustieteen alalla kandidaatin tutkinnon ja tarpeeksi laajojen aikuiskasvatustieteen opintojen jälkeen. Toisin päinkin olisin voinut opiskella, mikäli kaksi tutkintoa olisi ollut varma päämääräni. Samoin alanvaihto voi olla helpompaa, jos opiskelee hyvän pohjan uudelta alalta valmiiksi. Kaikille aloille ei tosin avoimen väylää vielä ole.

Suosittelen etenkin kansanopistolinjoille hakeutumista, jos unelmien opiskelupaikka ei ole kohdallesi osunut. Ne ovat auttaneet minutkin pitkälle. Olen saanut sitä kautta kavereita ja jopa ystäviä. Olen tutustunut moniin, jotka ovat tavoitelleet samoja opiskelupaikkoja. Näin ollen valintakokeisiin valmistautuminenkin on ollut helpompaa. Keskustele myös akateemisten tuttujesi kanssa ja selvitä, kuinka hyvin itseäsi kiinnostavia teemoja voi hänen alallaan tai aloillaan (sivuaineet huomioiden) käsitellä. Nyt on siis aika suunnitella tulevan lukuvuoden opinnot. Tiedätkö jo, mitä haluat oppia?

Onnistuneita suunnitteluita toivoen,

Jukka

P.S. Minut valittiin nyt Helsingin yliopistoon suorittamaan filosofian maisterin tutkinto sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmassa.

P.P.S. Annan myös mielelläni henkilökohtaisia neuvoja opintojen suhteen. Minultakin saa kysyä eri opinaloista – vastaan kyllä esimerkiksi sähköpostin  kautta.

 

 

Opintojen lomassa…

Kirjoitteluuni tulikin odotettua pitempi tauko. Syykin on harmillinen; tammikuun lopulla aloitin diabetekseeni liittyvän itselleni uuden metformiinilääkityksen, joka on tuottanut ihan kunnolla vatsavaivoja. Joitakin opintojani olen saanut eteenpäin ja etenkin sukupuolentutkimuksen aineopintoni ovat yhtä 2 opintopisteen täydentävää esseetä vaille valmiina.  Syventäviin opintoihinkin ehdin jo aloittaa työskentelyn ja suorittaa vaaditut viikkotyöt, mutta lopputyölle varattu aika meni jo mainittujen vatsavaivojen kanssa sängyssä.

Teen myös vauhdilla loppuun erityispedagogiikan syventäviä opintoja. Periaatteessa minua huolestuttaa siitä oppiaineesta valmistuminen, sillä mielenkiintoisin työtehtävä olisi avoimen yliopiston opintoryhmän tuutorina oleminen. Erityisopettajaa minusta ei näillä opinnoillani saa ja olen myös suuntautunut enemmän aikuisten oppimiseen.

Toisaalta minulla on sosiologian opinnot kandidaattitutkinnon loppuvaiheissa. Kun saan valtiotieteiden kandidaatin tutkinnon valmiiksi (sivuaineina sukupuolentutkimuksen perus- ja aineopinnot sekä sosiaalipsykologian perusopinnot), niin on aika katsella taas eteenpäin.  Opetus- ja koulutustehtävät sekä niiden tutkimus ja myös köyhyyteen ja eriarvoisuuteen liittyvä tutkimustyö kiinnostavat. Maailma on paljon vaihtoehtoja täynnä.

Kesäkin on tulossa. Ainakin muutama sosiaalitieteellinen verkkokurssi olisi suunnitelmissa suorittaa täällä avoimessa. Tosin olen harkinnut vahvasti sitäkin, jos tekisin toisenlaisia opintoja ja opiskelisin alkeiskurssit hollannin tai portugalin kielestä. Näille vaihtoehtona näen espanjan jatkokurssit, vaikka espanjani onkin ruosteessa. Tätä onneksi minun ei vielä tässä vaiheessa tarvitse päättää.

Hyvää kevään alkua,

t. Jukka

Hyvää uutta vuotta 2019!

Aina vuoden vaihtuessa toivotetaan hyvää uutta vuotta. Niin teen minäkin. Mielestäni se on erittäin myönteinen ele, joka kertoo hyvästä tahdosta muita kohtaan. Hyväntahtoisuus ei ole keneltäkään pois, vaan se luo positiivista ilmapiiriä.

Positiivista ilmapiiriä minulle luo myös opinnoissa menestyminen. Kerroinkin edellisessä blogikirjoituksessani sen, että osallistuin Johdatus vammaistutkimukseen -tenttiin. Sain siitä tentistä kiitettävän arvosanan, johon olen erittäin tyytyväinen. Kyseinen kurssi menee minulla yhteiskuntapolitiikan perusopintoihin, joita suoritan loppuun näin siirtymäajalla. Ihan täyttä varmuutta minulla ei ole siitä, mihin tutkintoon sijoitan tuon opintokokonaisuuteni, mutta johonkin sen kyllä saan. Kasvatustieteiden maisterin tutkinto lienee tällä hetkellä ehkä sen vahvin ehdokas.

Koska olen elinikäisen oppimisen kannalla ja haluan jakaa oppimisen tuottamaa iloa, päätin antaa eräälle läheiselle ihmiselle joululahjaksi Helsingin yliopiston avoimen yliopiston lahjakortin. Hän saa valita itselleen mieluisan kurssin ja kehittää itseänsä niin kuin haluaa. Toki annan hänelle tiettyjä suosituksia, sillä minulla on näkemyksiä hänen tilanteeseensa liittyen.

Olen tässä paininut itseni kanssa sitäkin, mikä olisi mieluisinta työelämässä itselleni. Se onkin sitä, mitä haaveilin jo vuonna 1990-luvun puolivälissä. Olen saanut tehdä sitä työtä ollessani työharjoittelussa Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan opintoasiainhallinnossa ja lisäksi tuutorina. Kyseessä on siis opinnoissa neuvominen. Osaan etsiä henkilön mielenkiinnon kohteita ja auttaa eteenpäin. Katsotaan, kuinka tulen onnistumaan tässä haaveessani. Luonnollisesti minulla on useita muitakin varavaihtoehtoja, kuten tuo kahden tutkinnon opiskelu varmasti osoittaakin.

Tuleva kevät on itselläni varsin työntäyteinen. Täällä Helsingin avoimessa yliopistossa näyttäisi olevan lähinnä examinarium-tenttejä keväällä. Alun perin tarkoitukseni oli suorittaa kriminologian kurssi, mutta valitettavasti sen osallistujamäärä täyttyi ja toiseksi minulle tuli aikataulullisesti päällekkäinen kurssi Turun yliopistossa.

Katsotaan, mitä minulle tulee eteen opinnoissa. Joka tapauksessa tulen kirjoittamaan tänne ainakin kahdesta aiheesta, jotka varmasti herättävät monissa ihmisissä ajatuksia. Kuitenkin katson, että lukijoille tämä voi olla mahdollisuus jonkin uuden oivalluksen oppimiseen.

Hyvää alkanutta vuotta 2019 kaikille siis!

t. Jukka