Category: Suunnittelu

Posted on

Syksyn suunnitelmia

Kesä on nyt vaihtumassa syksyyn ja ilmoittautumiset syksyn opintoihin alkaneet. Lupasin kirjoittaa tänne blogiin syksyllä – joten täältä pesee!

Olen päässyt opiskelemaan sosiaalityön aineopintoja (jihuu!!) sekä julkisoikeutta. (Julkisoikeus on kurssi, jonka lähes jokainen virkamies tietää ja siellä opetellaan lakia..)

Olen tyytyväinen, että jätin kesän opiskelut väliin. Pitkä loma tuli tarpeeseen. Kävin perheeni kanssa muutamalla lähialueen lomamatkalla, mm. Ruotsin risteilyllä kesän aikana. Lapset kävivät tutustumassa komentosiltaan risteilyn aikana ja meille selvisi, kuinka vastuullista laivakapteenin työ onkaan: vastuulla on tuhansia henkiä ja erityistä tarkkaavaisuutta vaaditaan etenkin satamiin peruutettaessa, virheisiin ei ole yhtään varaa (huh!) jne. Risteilyt ovat myös lasten paratiiseja ja koululaisetkin niistä nauttivat. Itse sai ruoat taas valmiina buffet-pöydästä (perheenäidin luksus!) ja saunaosastolla sai lekotella hetken porealtaassa.

Tälle syksylle on luvassa sekä verkkokurssia että lähiopetuspäiviä, lähinnä viikonloppuisin. Molemmissa on oma viehätyksensä. Livenä kuitenkin opiskelutoverien tapaaminen on sitä parasta antia, sanoisin. Olen iloinen mahdollisuudesta, että luentoja voi kuunnella luentotallenteena, koska verkkoluentoja saattaa sattua päällekkäisille päiville. Virtuaaliopiskelu on sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa nykypäivää ja myös avoimessa yliopistossa se on joustavaa!

Olen iloinen jatkaessani nyt sosiaalityön perusopintoja aineopintoihin. Se on jo tietynlainen päätös siitä, että tämän aineen opiskelua haluan jatkaa.. tosin olin sen jo päättänyt aiemmin, mutta nyt asia on vielä todellisempi. On syytä muistaa, että tieteelliseltä kirjoittamiselta vaaditaan aineopinnoissa jo enemmän. Eli opiskelu on intensiivisempää. Siksipä olen raivannut tälle syksylle mahdollisimman paljon aikaa opiskelulle ja jättänyt muuta vähemmälle (palkkatyötä lukuun ottamatta, mikä nyt kulkee muutenkin rinnalla tässä opiskellessa). Se on varmasti oikea päätös. Nyt vain innolla tarttumaan uusiin kursseihin ja positiivinen draivi päälle. Jouluna on sitten suuremman hengähtämisen aika.

Posted on

Yliopisto-opintojen suorittamisen haasteista

Olen osallistunut alkuvuoden 2014 aikana ”Taitava kirjoittaja”-kurssille. Kurssi on ollut erittäin hyödyllinen jatko-opintojen kannalta, sillä kurssilla on käsitelty esim. miten essee ja lähdeviittaukset tehdään. Kun opinnot syvenevät, nämä ovat erittäin hyödyllisiä taitoja.

Itse olen aiempien sosionomi AMK – tutkintoni opintojen aikana tutustunut lähdeviittauskäytäntöihin tehdessäni opinnäytetyötä. Tosin nämäkin asiat olivat päässeet ajan mittaan unohtumaan ja kertaus oli enemmän kuin tarpeellista.

Esseen kirjoitin tuolla kurssilla mielenkiintoisesta näkökulmasta, johon kurssi tarjosi materiaalin, eli yliopisto-opiskelijoiden opintojen suorittamisen haasteista. Mitkä ovat niitä syitä, miksi opiskelijat saattavat keskeyttää opintonsa?

Yksi syy on se, että yliopisto on ensisijaisesti tutkimus- ja vasta toissijaisesti opetuslaitos. Opintojen suorittaminen on pitkälti itsestä kiinni ja vaatii suurta itsenäisyyttä. Itse täytyy hakea tietoa ja ottaa asioista selvää. Varsinkin opiskelijat, jotka tulevat suoraan lukiosta ja luulevat, että opintojen suorittamisessa aktiivisesti tuetaan, saattavat pettyä.

Opintojen suorittaminen vaatii myös ison määrän tietoa sulattelemista ja nivouttamista omiin käsityksiin. Tietoa pitää myös osata soveltaa. Itse olen huomannut, että elämänkokemuksestani on ollut hyötyä. En tiedä, kuinka itsenäisesti olisin suoraan lukiosta tulleena toimia. Selvää on kuitenkin, että perheenäitiys on kasvattanut minusta nopean organisoijan, jonka elämän kokemusta on ollut opinnoissa jopa nautinnollista soveltaa.

”Hei, mähän tiedän tästäkin, olen nähnyt tämän suoraan työelämässä!”

Opiskelu on täynnä ihania oivalluksia! 🙂

Aiemmin avoimessa yliopistossa opiskelemiani erityispedagogiikankin opintoja olen pystynyt hyödyntämään. Samoin ”Kasvun haasteet nuoruudessa” – kurssilla olen saanut soveltaa sosiaalipsykologian opintoja ja toiste päin. Koskaan mikään oppi ei niin sanotusti mene hukkaan!

Mutta keskustelu nuorempienkin opiskelijoiden kanssa on opettavaista ja tärkeää. Heidän etunsa on tuoreessa muistissa olevat opiskelutaktiikat esim. tentteihin lukeminen. Kaikkea ei tarvitse kerrata ja ihmiset ovat persoonaltaankin erilaisia, toisilla elämänkokemusta on jo nuorempana. Se juuri tekeekin opiskelusta mielekästä, uusiin ihmisiin tutustuminen ja toisiltaan oppiminen. Opiskelu voi myös olla mielekästä! 🙂

 

Posted on

Tiivistä tahtia

Tämä vuosi on alkanut tiiviisti. Olen opiskellut mm. sosiaalipsykologiaa ja ”Kasvun haasteet nuoruudessa”- kurssia sosiaalityön perspektiivistä, jossa on ollut hyvin mielenkiintoisia luennoitsijoita eri aloilta. On mietitty nuoren elämää niin syrjäytymisen, päihteiden käytön kuin unen näkökulmista. Tietoa on tullut paljon.

Sosiaalipsykologiassa olen tehnyt verkkokussia, joka on ollut varsin tiivis kurssi kirjoittamisen kannalta, kuten verkkokurssit tyypillisesti ovat. Verkkokursseissa on se hyvä puoli, ettei omasta kotoota tarvitse lähteä mihinkään, vaan luennot voi kuunnella ”kotisohvalta” ja näin matkantekoonkaan opiskelupaikoille ei kulu aikaa ja se on kokoaikaisesti työssäkäyvälle perheelliselle iso +.

Ilahduin kovasti avoimen yliopiston tekemästä: ”Opitaan yhdessä”– vinkeistä oppimista edistävään vuorovaikutukseen. (Nämä vinkit löydät ”Opiskelun taito”– linkistä näiltä avoimen yliopiston nettisivuilta.) Avoimenkaan yliopiston opinnoissa ei tarvitse jäädä yksin ja mikä parasta, yhdessä oppimista voi jakaa.

Edeltä mainitsemastani asiasta kannattaa myös blogata, kuten minä tein tuossa aiemmin 😉 ensimmäisessä postauksessani tänne blogialustalle: ”Kolkyt ja risat”-blogissa, jossa ”manasin” sitä, etteivät avoimen opiskelijat kohtaa muita opiskelijoita samalla tavalla kuin varsinaiset tutkinto-opiskelijat yliopistossa. No, ”manaamisella” oli varmasti oma myötävaikutuksensa uusien ohjeiden saantiin (?). Eli kun vaikutan yhteiskunnallisella järjestötasolla, niin vaikutan ilmeisesti täälläkin ;-).

Olen kerännyt opintoihini liittyvät materiaalit omaan kansioon. Siellä ne on jaoteltu aihealueittain. Asioiden organisointi helpottaa opiskeluja ja järjestelmällisyys. Samoin auttaa varsinkin perheellistä opiskelijaa asioiden laittaminen kalenteriin. Päivä ilman kalenteria, olisikohan se katastrofi? No, ainakin vapaa-illat on pyhitetty perheelle ja silloin ei kalenteria vilkuilla.

Olen työskennellyt niin pitkään perhepäivähoitajana eli tehnyt töitä omassa kodissani, että osaankin jo vetää eron työn ja vapaa-ajan välille kotona. Laitanpa tähän teille loppuun vielä kuvan omasta ”opiskeluympäristöstäni”, työhuoneesta ja paikasta, jossa verkkoluentoja kotonani kuuntelen:

"Hallittu kaaos", Marian työskentely- ja opintopöytä
“Hallittu kaaos”, Marian työskentely- ja opintopöytä

Opiskelun iloa ja jaksamista kaikille! Kyllä se kevät sieltä tulee ja aurinko pilvien raosta vielä pilkistää! 

P.S Kai huomasit Sinäkin lukijani uudet ennakkotiedot kesäopinnoista avoimessa yliopistossa?

Posted on

Mitä tapahtuu vuonna 2014?

Joulu on mennyt ja vuosi vaihtunut yhdessä läheisten ja perheen parissa. Viime vuoden 2013 puolella on ilmoittauduttu jo tämän vuoden kursseille. Kirjastossa kävin joululomien aikana ja tulipa ”Johdatus sosiaalipsykologiaan”-kirjaankin tutustuttua.

Millaisella mielellä siis tulevaan vuoteen?

–  Kiireisellä mielellä, se on ainakin yksi. Aloitin Oriflame-kosmetiikan edustushommatkin tässä opiskelun (ja päätyön) ohella. Lisätienestit eivät ole pahitteeksi, jos – joskus myöhemmin tulevaisuudessa siis – tässä vielä kokoaikaiseksikin opiskelijaksi yliopistolle päätyy. Sehän tässä on tähtäimessä, siis maisterin paperit ja sosiaalityöntekijän työ. Sitä kohti mennään – pitkin – ja haparoivinkin askelin.

– ”Kasvun haasteet nuoruudessa”-kurssi sisältää verkkoluentoja. Se onkin uusi kokemus, vaikka verkko-opintoja minulla onkin aiemmin ollut. Niissä tosin ei ollut luentoja, vaan ryhmätehtäviä netissä ja kasvotusten, tutustumiskäyntejä sekä oppimispäiväkirjaa. Täytyy käydä testaamassa, että tietokoneeni toimii luentoja varten ennen kurssia. Hyvät ohjeet ainakin saapuivat sähköpostissa. 🙂

– Ilmoittauduin myös ”Taitava kirjoittaja”-kurssille. Opintojen ohjaaja sanoi viime syksynä, että sen käynti ennen aineopintoihin siirtymistä kannattaa, joihin olen hakemassa ensi syksynä 2014 sosiaalityön osalta.

Mitä kaikkea oletkaan valinnut tämän opiskeluvuotesi ”kattaukseen”? Miltä näyttää tuleva opintovuosi 2014? Onko se yhtä puurtamista vai askel kerrallaan menoa kohti päämäärää? Positiivinen ajattelu lienee tässäkin poikaa eli ajatellen, että lasi on puoliksi täynnä, eikä puoliksi tyhjä ;-).

Mars yliopistolle siis kirjoja lainaamaan ja kalenteria täyttämään!

Palaamisiin,

-Maria-

Posted on

Mikä motivoi opiskeluun?

Mikä motivoikaan opiskelemaan avoimessa yliopistossa? Opiskelujen motivoiminen vaatii jo jonkin verran varsinkin aikuisopiskelijalta, joka on kenties jo työelämässä ja perheellinen ja jonka täytyy sovitella opiskelu monen muun vastuun ja velvollisuuden keskelle.

Tutkinto haaveena. Se on varmaan joidenkin “motivaattori” opiskeluun. Jonkinmoista “irtiottoa” arjesta sekä heittäytymistäkin opiskelu aikuisiällä vaatii. Heittäytymistä tuntemattomaan. Jonnekin kauemmaksi kuin omilla raiteilleen kulkeva arki. Pientä “bonusta” elämään kenties näin liiketaloudelliselta kantilta katsottuna ;-)?

Minä valitsen usein jonkun “motivaattorikohteen”, kuten tunnettu tv-psykologi Dr.Phil voisi asian ilmaista. Jonkun joka on tehnyt jo sen ennen minua. Julkisuudessa on tällaisia henkilöitä esimerkiksi. Norjasta löytyy hyvä esimerkki yksinhuoltaja Mette-Maritista, joka löysi rakkauden vaikeista oloista ponnistaneena ja meni naimisiin kruununperijä prinssi Haakonin kanssa. Opiskelijaelämää lähempänä itse olen samaistunut näin perhepäivä*hoitajana* työskentelevänä kuuluisan tv-sarjan Teho-osaston lempeään Abby Lockhartiin, joka opiskeli, perheellisenä hänkin (tosin hänelläkin “selviämisen” moninkertainen momentti -yksinhuoltajuus- mukana kuten Mette-Maritilla), sairaanhoitajasta lääkäriksi. Minä haluan opiskella sosionomi AMK:sta sosiaalityöntekijäksi. 🙂

Motivaationi nousi entisestään, kun sain juuri viimeisimmän tenttini tuloksen. Sain todella hyvän numeron. Pärjään nyt jopa paremmin opiskeluissani kuin nuorena tyttönä AMK-opiskeluissa, eli motivaationi on kasvanut, kun ymmärrän jo paremmin opiskelun merkityksen työelämän moninaisten haasteiden keskellä. Tällä motivaatiolla oli ihana ilmoittautua taas kevään 2014 kursseille, sosiaalipsykologiaa sekä ammattiini myös liittyvä “Kasvun haasteet nuoruudessa” -kurssi. Valitsin HOPS:in (Henkilökohtainen opintosuunnitelma) tekemisessä myös ammattiani päivähoitotyössä tukevia opiskeluja. HOPS kannattaa tehdä, kävin hakemassa apuja vielä sen tekemiseen opintojen ohjaajalta. Opiskeluja tukevia palveluita kannattaa oikeasti hyödyntää. Tsemppiä opiskeluihinne ystävät, joulu lähestyy! 🙂

 

Posted on

Muutokseen täytyy valmistautua

Takana on noin kolmen kuukauden erittäin tiivis työprojekti, jonka aikana muu maailma unohtui useammin kuin kerran. Mieleen ei mahtunut muuta kuin projektiin liittyvät haasteet, joiden ratkaisut tuntuivat pulpahtavan tajuntaan erityisesti yöaikana, ja silloin täytyi herätä äkkiä tekemään muistiinpanoja.

Projekti huipentui viikon mittaiseen rutistukseen, jossa tiimityöskentely ja itsenäinen vastuunkantaminen vuorottelivat sulassa sovussa. Oli hienoa huomata, että huolellinen valmistautuminen kannatti: viikko sujui kaikkien kannalta hyvin, muutoksiin pystyi reagoimaan kriiseilemättä ja lopputuloksena oli suuri joukko tyytyväisiä ihmisiä.

Opetuksena itselleni sain ainakin sen, että jos valmistautuu hyvin ja tietää, missä mennään projektin alusta lähtien, ei minkäänlainen muutos tunnu liian suurelta. Jos ajattelee, että muutoksia tulee kuitenkin, joten on aivan turha kiinnittää huomiota yksityiskohtiin, ei muutostilanteessa tiedäkään, mihin uusi ratkaisu voisi perustua.

Nyt olen kuitenkin palannut takaisin normaalimpaan arkeen, tavallisen mittaisiin työpäiviin ja lupaan taas kirjoittaa useammin myös tähän blogiin!