“Oho”

Otsikon sana on kuvannut viime viikkojani paremmin kuin hyvin. Oho, luento olikin tänään eikä torstaina, kuten yleensä. Oho, unohdin perua tapaamisen sairastumiseni vuoksi. Oho, muistiinpanoni unohtuivat kirjastoon. Oho, tenttiin olisikin pitänyt ilmoittautua jo monta päivää sitten. Oho.

Tämä ei ole kuitenkaan mitenkään epätavallista minulta, vaan sana sopii arkeeni varsin mainiosti. Haalin itselleni jatkuvasti uutta tekemistä, mikä on suurimmalta osalta ihanaa. Minulla on kuitenkin huono tapa unohtaa merkitä menoni kalenteriin, jonka takia koen “oho”- tai “hups”-tilanteita elämässäni liiankin usein. Viimeaikoina erityisesti tentteihin lukeminen on kärsinyt, sillä en yksinkertaisesti muistanut ensimmäisen tenttini olevan niinkin lähellä kuin ensi viikolla. Kaiken lisäksi tentti olisi toiseni, jos olisin muistanut ilmoittautua ensimmäiseen. Niinpä, oho.

Sain melkoisen inspiraation lukiessani Johannan postausta ajankäytöstä. Myönnän, että elämäni “aikatauluttomuus” saattaa johtua siitä, että usein turhan tiivis aikataulu voi tuntua ahdistavalta; kun tekee opintojen ohella vielä töitä, haluaa vapaa-aikanaan rentoutua aikataulutetun puurtamisen sijasta. Ajankäytön suunnitteleminen ei kuitenkaan aina ole pahasta, vaan voi oikeasti olla avain rentoutumiseen. Kun tietää missä pitää olla ja mitä pitää tehdä milloinkin, ei tarvitse pohtia jatkuvasti sitä, että onko unohtanut jotain. Postauksen luettuani suunnittelin ja merkitsin lähipäiville tarkan lukusuunnitelman, joiden ohelle kirjoitin myös vapaa-ajan tekemiset. Tänään luin aamulla tasan merkitsemäni ajan ja sivumäärät, jonka jälkeen tapasin ystäviäni ja kävin kävelyllä ihailemassa syksyistä Helsinkiä. Lukusuunnitelma sai minut lukemaan riittävästi, jonka jälkeen pystyi hyvällä omatunnolla nauttimaan kauniista päivästä.

Ehkäpä viimepäivien hyvät kokemukset “aikataulutetusta” elämästä lieventävät myös tenttijännitystä. Seuraavat kolme päivää on edessä nimittäin tiivistä opiskelua, jonka aikana asiat olisi tarkoitus saada hyvin mieleen! Onneksi on lukusuunnitelma, jota ilman olisin varmasti auttamatta jäljessä.

Nauttikaa ihanista syyssäistä! 🙂

Emma

 

Opiskelijan arki

Haluan toivottaa lämpimästi omasta puolestani uudet bloggaajat tervetulleiksi tänne opiskelijablogiin! Täällä on jaettu niin iloja kuin surujakin, joita opiskeluun liittyy ja aremmistakin aiheista on uskallettu kirjoittaa ja kokemuksia jakaa, mikä on mielestäni hieno asia. Olemme saaneet myös iloita, kun joku bloggaajistamme pääsee sisään yliopistoon jossain vaiheessa ja toivottaa voimia, kun niitä on kaiken keskellä tarvittu.

Itselläni syksy on alkanut kiireisesti, kuten ounastelinkin tämän kuun alussa. Pian on tämän syksyn ensimmäinen lähiopetuskerta (”Asiakastyön taidot” – opintojakso) yliopistolla arki-iltana. Uusia kirjoja on tullut hankittua, tämä on ehkä yksi asia, joka opiskelijoille on aika ajoin haasteellista. Opettajilta on kyllä saanut asiaan hyvin apua ja vastaan on tultu korvaavina kirjoina, jos tiettyä kirjaa ei millään ole mistään enää saanut (tällaisia tilanteita voi joskus eteen tulla..).

Opiskelijoitten kirjathan on hyvin suosittuja ja niitä käyttävät useammat opintoahjot, joten joskus tiettyä kirjaa voi joutua myös jonottamaan. Joitakin kirjoja olen myös ostanut, toisaalta itse ostamisessa on ollut se hyvä puoli, että kirjoihin on voinut jälkikäteen myöhemmin palata, vaikka ostamishetkellä hinta onkin mieltä ns. ”kirpaissut”. Ehkä kaipaisin enemmän sellaisia foorumeita kuin ”täällä voit vaihtaa ja myydä edelleen käytettyjä kirjoja” tai sitten niitä on useampia olemassa, mutten ole niihin vain törmännyt.

Opiskelijan arkeen kuuluu myös kirjojen hankinnan lisäksi oman aikataulun ja opiskeluaikataulun suunnittelu. Siinä opintojen ohjaaja voi toimia apuna tai sitten esim. tentteihin liittyen avuksi saa mm. ”Opiskelun taidot”- kursseilta, joita Helsingin avoin yliopistokin tarjoaa. Tietoa on siis saatavilla, mutta opiskelijan täytyy itse aktiivisesti etsiä tietoa, jotta sitä saa, se on hyvä muistaa.

Opiskelijan arki on siis ajoittain haasteellista, mutta hyvin palkitsevaa ja siihen kannattaa varautua myös, että välillä tulee onnistumisia ja välillä epäonnistumisia, mutta kaikesta huolimatta eteenpäin kannattaa mielestäni jatkaa. Sen itse olen tässä opintomatkassani avoimessa yliopistossa oppinut. Nähdään siis avoimen kursseilla ”opiskelukollegat”! 🙂kirjat

*pause*

Kun luet tätä, on toivottavasti kesä oikeasti viimein tullut ja auringonpaiste on vienyt mennessään kaikki ajatukset ja elät tässä hetkessä onnellisena. Jos näin on laita kone, tabi tai puhelin kiinni ja palataan asiaan myöhemmin!

Jos olet sateen sisälle paiskaama, kuten minä tätä kirjoittaessa, on nyt mahtava hetki miettiä syksyä ja tulevaa talveä. Äläkä irvistä! Vaikka talvi ei olisi lemppari asioitasi maailmassa, voi se tuoda mukanaan jotain niin hienoa, ettet edes arvannut! Viime talvi antoi minulle mielettömästi lisävarmuutta elämääni. Vaikka välillä koitti epäusko ja aikataulut oli tiukalla, uuden oppiminen ja itsestään uuden löytäminen oli ehdottomasti kaiken vaivan arvoista. Vaikkei opiskelullani ollut Suuria Tavoitteita, tuntui hyvältä huomata, että oikeasti oppii vielä jotain uutta ja on opintopisteet siitä todistamaan. Se mitä opin itsestäni onkin sitten pisteillä mitattamattomissa, mutta varmasti suurempaa!

Siksi pänniikin nyt kertoa, että opiskelut jää paussille ainakin täksi syksyksi. Ehkä satunnainen kurssi sieltä täältä, mutta saa nähdä. Suunnittelin ja kääntelin kalenteria miten päin vain mahdollista, mutta ei niin ei. Perheen toisella opiskelijalla on edessä tiukkaa keskittymistä vaativa syksy ja on mun vuoro auttaa ja tsempata. Eli ei opiskelu arjesta katoa, mutta siirryn huoltojoukkojen puolelle. Ja jos kaikki menee putkeen, on meillä keväällä opiskelija sekä täyspäiväisesti yliopistolla  että avoimella!

Kohta koittaa ilmoittautumiset ja kursseja on taas valita äärestä toiseen Jos vain mahdollista, tartu mahdollisuuteen ja avarra maailmaasi!. Oli mielessä sitten Suuri Suunnitelma tai huviajelua akateemisessa maailmassa; onnea, voimia ja hienoja fiiliksiä!

Ensi vuoteen!

Sisko

23.07.15 00:07 Korjasin löytämäni kirjoitusvirheet

Jonglöörausta sekä laskelmia

Osaan pyöritellä vain kahta palloa samaan aikaan. Vapaa-aika tippuu pois mitä lähemmäs kesää tullaan. Avoimen yliopiston tentit tukevat hyvin valintakokeeseen valmistautumista.

Poliittista historiaa, talous- ja sosiaalihistoriaa, yhteiskuntapolitiikkaa ja sosiologiaa lukemaan pyrkivät saavat kaikki tänä vuonna ulkoa osatakseen Therborn Göranin Maailma: Aloittelijan opas -opuksen!

Viime vuonna sosiologiaan haki 419 henkeä ja 34 otettiin vastaan eli sisäänpääsyprosentti oli noin 8. Talous- ja sosiaalihistoriaan haki 133 (ollut kovassa laskussa) ja aloituspaikkoja oli 15. Sisäänpääsyprosentti oli pyöristettynä 11. Pistää miettimään kuinka paljon todella haluan lukea sosiologiaa 😀 Mitä jos hakijoiden suhteen taso kallistuu jälleen alamäkeen, voisin hakea sittenkin strategisesti sitä lukemaan… Harkitseekohan kuin moni näin. Kun innostuneet ovat avanneet tuon uuden kirjan ja nähneet sisällön olevan aikalailla silkkaa historiaa, veikkaisin myös sosiologiaan pyrkivien määrän olevan nyt laskussa. Se on kiinnostava, mutta edellisvuoden teos antoi paljon kattavamman annoksen itse sosiologiaa; millainen se on tieteenalana, sen klassinen perinne ja niin edelleen.

Aikatauluni teholukemista varten on tehty, urheilemisen aloitin pitkän tauon jälkeen ja ei kun enemmän harjoittelua! Netistä löytyy blogeja, joissa sisään päässeet kertovat miten valmistautuivat koitokseen. Järkytyin joidenkin lukemisen määrästä, mutta se vasta lisäsikin motivaatiota! Sen verran helpolla oletin pääseväni, keskeneräiset projektit tauolle, kaljan juonti nurkkaan, työtä työn päälle. Kannattaisi ennemminkin heittää se vapaa-ajan pallo pois. Kyllä se kimpoo takaisin.

Sari

Uutta vuotta ja resurssienhallintaa

Voin ilokseni kertoa aloittaneeni vuoden 2015 monen muun asian lisäksi innokkaalla kirkkohistorian opiskelulla. Se ei sinänsä ole yllätys, sillä historia on aina ollut lempiaineitani ja siksi on ollut kiva palata sen pariin melkein neljän yo-kirjoituksista kuluneen vuoden jälkeen. Minusta on kiinnostavaa tutkia historiassa esiintyviä syy-seuraus-suhteita, jotka jatkuvat satojen vuosien ajan. On valaisevaa tietää, miten jopa tuhansia vuosia sitten tapahtuneet asiat vaikuttavat tähän päivään ja miksi minunkin elämäni ylipäätään on sellaista kuin se on. Tai kuten professori Kaarlo Arffman kirjoittaa kurssin oppimateriaalissa: ”Kannamme mukanamme ympäristömme välittämiä ajatuksia, jotka joskus ovat peräisin hyvinkin kaukaa – jopa vuosituhansien takaa.”

Onkin tosi kiva olla pitkästä aikaa innostunut opiskelusta, sillä syksyn opintoni menivät lopulta vähän niin ja näin. Aloitin innoissani syyskuussa lukemisen ja tehtävien kirjoittamisen ja kaikki oli tosi mielenkiintoista. Sitten kuitenkin iski päälle sata ja yksi muuta asiaa elämässä ja jouduin priorisoimaan aika rankalla kädellä. Kävi niin, että juuri avoimen opinnot jäivät tärkeysjärjestyksen häntäpäähän, mikä näkyi myös tuloksissa. Sain suoritettua kahdesta kurssistani vain toisen ja senkin kakkosen arvosanalla. Kirjoitin eksegetiikan loppuesseen lähinnä viimeisenä iltana ja lähdeaineiston lukeminen oli lievästi sanottuna heikoissa kantimissa. En ollut juurikaan tarttunut kirjoihin sitten Vanhan Testamentin käsittelyn ja Uuden Testamentin osuuteni lopputyöstä näytti varmaan juuri siltä.

Arvosanasta huolimatta olin silti hirveän tyytyväinen omaan oppimistulokseeni. Kirjoitinkin kurssin itsearvioon, että opin näkemään Raamatun ihan uudella tavalla osana koko länsimaisen kulttuurin kehitystä ja sain paljon hyödyllistä ja kiinnostavaa faktaa omien uskonnollisten näkemysten pohdintaan. Mielenkiintoinen havainto oli myös se, että vaikka UT:n aineiston sisäistämisessä oli paljon aikataulullisia ongelmia, oli se hankalampaa muutenkin. Vanha Testamentti ei ole hengelliseltä sisällöltään niin merkittävää siinä uskonnollisuudessa, johon itse olen kasvanut, joten sitä oli helpompi lähestyä tiedollisesta näkökulmasta. UT sen sijaan, erityisesti evankeliumien osalta, on suurempi osa omaa hengellisyyttäni ja olisi siksi varmasti vaatinut nimenomaan enemmän aikaa upotakseen kunnolla.

Jouduin myös tietoisesti suuntaamaan voimavarojani, kun katselin loppusyksystä tätä tulevaa vuotta 2015. Päädyin tiputtamaan pois tekstianalyysin luentokurssin tammi-helmikuulta. Sinänsä harmi, sillä se olisi ehdottomasti ollut suosikkini kirjallisuustieteen kursseista. Raivasin kuitenkin mieluummin aikaa lukea kirjallisuustieteen perusteiden tenttiin, joka jäi toisesta syksyn kurssista tenttimättä joulukuussa. Syynä totaalinen ajanpuute, yllätys yllätys. Onneksi tenttikertoja on useampia.

Oli hyvä huomata oppineensa vähän armollisuutta itseään kohtaan sitten pahimpien koulupingotuspäivien yläasteella ja lukiossa. Eletty elämä välissä on tehnyt tehtävänsä, joten esseen laatu ei ole enää maailmoja mullistava seikka. Voi rauhassa keskittyä poimimaan rusinat pullasta, eli tekemään kunnolla tehtävät, jotka tuntuvat parhailta ja hutaista suoritetuiksi ne, jotka eivät nappaa ollenkaan. Jee, tunnen itseni kunnon yliopisto-opiskelijaksi tällä ajatustavalla!

Pidemmittä puheitta aivan loistavaa uutta vuotta 2015 itse kullekin. Olkoon se täynnä haasteita, kehittymistä ja elettyä elämää – vaikka sitten uusien yliopisto-opintojen muodossa!

Varma suoritus

Enää 6 tuntia ja 40 minuuttia ja sitten on se ensimmäinen tentti. Mieli on tyynen rauhallinen ja olotila muutenkin vallan loistava. Reilu viikko sitten oli polvet hyytelönä kun vain mietinkin tenttiä! Kahdessa viikossa elämä päätti heitellä eteen niin paljon tekemistä, hoidettavaa ja tulevia haasteita etten ole ehtinyt kirjoja avaamaan enkä tenttiä stressaamaan. Nyt paria tuntia ennen koetta kirjat odottavat vieressä pöydällä eikä töissä ainakaan vielä ole ollut sellaista rakoa jotta ne avaamaan ehtisi.

Rauha ei tullut osaamisesta. Paljon on jo ehtinyt unohtua ja paljon oli omatoimista opiskelua. Jos olisin lukenut hyvin sekä valmistautunut kokeeseen, olisin ehkä levoton ja pienet perhoset siivittäisivät parempaan suoritukseen. Yleensä hyvin valmistautuneena ja asiani perusteellisesti opettelevana ihmisenä se täydellinen rauha jonka saavuttaa vain varman epäonnistumisen edessä on mykistävä. Ei palloilua, ei paineita, ei turhaa jossittelua. Joku viisas on joskus sanonut, että hyväksyntä tuo rauhan ja taidan tajuta mistä höpötti. En todellakaan aijo tulevaisuudessa päästää opiskelua näin retuperälle, mutta hyväksymisestä seuraavan rauhan taidan ottaa mukaani. Jos asialle ei itse mitään voi, on sen murehtiminen aivan turhaa ja vie energiaa niiltä asioilta joihin voi vaikuttaa.

Onneksi on uusinnat! Lupaan, että siellä käteni tärisevät, höpötän mitä sattuu ja olen kaikin puolin kauhusta aivan kankeana. Olen siis lukenut ja toivon onnistuvani.

Sisko

Mitä alkusyksy toi tullessaan – ja miten niistä selvittiin

Alkusyksy toi (ainakin) tullessaan sosiaalityön aineopinnot ja julkisoikeuden kurssin. Lastensuojelun kurssilla olemme aloittaneet sosiaalityössä ja kurssi on ollut mielenkiintoinen sekä haastavakin. Olemme paneutuneet mm. lapsen oikeuksiin ja lastensuojelulakiin. Toisaalta julkisoikeuden kurssi on hyvin täydentänyt tätä edellä mainittua kurssia, koska samalla ovat tulleet lainsäädännölliset termit tutuiksi.

Julkisoikeuden kurssilla olemme siis päässeet ratkomaan erilaisia ”oikeustapauksia” eli suorittamaan oikeudellista tulkintaa. Tältä siis oikeustieteellisessä olevista tuntuu ;-). (No jaa, ”alkutunnelma” lain tulkitsimisista oli, että kuinkahan ”kuivahkoa” tämä on, mutta tämänkin ennakkoluulon läpi mentiin..)

Valtiotieteellisestä tulee aika ajoin uutta tietoa tutkintojen uudistamisista jne. Tämä osaltaan aiheuttaa sen, että omaa HOPS:iaan joutuu hieman muokkaamaan. Mutta  ”no hätä”, suuremmalta paniikilta olen välttynyt. Tosi hyvin kyllä saa sovitettua opintoja omiin aikatauluihinsa avoimen kanssa, kun vaan rohkaistuu kysymään, jos joku mietityttää. Tähän rohkaisisin Sinuakin ja on tärkeää myös rentoutua välillä, kun tehtävien palauttamisaikataulut ja tentit pukkaa päälle…pieni kävelylenkki metsässä helpottaa kummasti.

Olen törmännyt yliopiston käytävillä erittäin ahkeriin avoimen opiskelijoihin ja on hienoa huomata, kuinka moni muukin on samassa tilanteessa kuin minä, opiskelee siis töiden ohella. Olen nähnyt myös niitä, jotka aloittivat samaan aikaan sosiaalityön perusopintoja syksyllä 2013 ja heitä, jotka ovat jo jossain varsinaisessa tiedekunnassa kirjoilla. Toisaalta sitten osa, jotka aloittivat samaan aikaan, on saanut kurssilta apuja työhönsä jo riittävästi, ei opiskele tutkintotavoitteisesti (ainakaan nyt) tai on esim. löytänyt mielenkiinnon jatkaa pidemmälle jossain muussa aineessa. Meitä mahtuu siis moneen junaan! Törmäillään vaan lisää tällä ”saitilla” ja muillakin ”pelipaikoilla”, mukavaa pimenevää lokakuuta kaikille!

Kuivaako? -kö?Julkisoikeuden kurssin kirjoja, olkaa hyvät :-)
Kuivaako? -kö?Julkisoikeuden kurssin kirjoja, olkaa hyvät 🙂

 

 

 

Jos oppisi oppimaan?

Päätin jo opiskelua suunnitellessani, että otan kaiken avun vastaan mitä vain saan. Edellisestä opiskelusta on aikaa ja yliopisto-opiskelusta ei ole sitten pienintäkään kokemusta. Heti kun mahdollista, ilmoittauduin kaikille mahdollisille kursseille ja laitoin ylös kaikki orientaariot, tervetuliaistilaisuudet ja selasin netistä vinkkejä ja ohjeita. Eikä kaduta!

Filosofian opiskeluihin kuuluu jo itsessään hyvin opastusta ja neuvontaa ja muutaman kerran on tullut kerrattua samoja asioita peräkkäisinä päivinä, mutta suurempaa haittaa en ole vielä siitäkään löytänyt. Kalenteri on kyllä tiukoilla. Ajatuksena; minkä nyt opin tekemään oikein, säästää aikaa ja vaivaa myöhemmin.

Uusi tuttavuus elämässäni on oppimispäiväkirja. En voi sanoa vielä sisäistäneeni mitä sillä aina haetaan ja, jos olen ymmärtänyt oikein, sanan merkitys on aika väljä. Itse ostin hienon mustan kovakantisen kirjan ja olen kirjoittanut sinne luentomuistiinpanojani puhtaaksi. Muistiinpanoni muistuttavat lähinnä (huonoa) katutaidetta ja uudelleen kirjoittaminen auttaa hahmoittamaan asiat paremmin.

Kirjoitan kokonaisuus kerrallaan tiivistäen luentojen kalvot sekä omat muistiinpanoni ja liitän mukaan omia ajatuksia ja ihmetyksen aiheita, sekä listaan aiheista kirjoittaneita ja teoksia tulevaisutta varten. Idea tuli Startti Opiskeluun illassa ja ehkä paras vinkki koko syksynä! Jos et ole vielä löytänyt omaa tyyliäsi opiskella tai haluat kokeilla jotain uutta, suosittelen lämpimästi! Itse olen (kuten aikaisemminkin sanottu), hieman vanhanaikainen ja kaipaan paperia ja kynää, mutta eiköhän tuo sama onnistu sähköisessäkin muodossa. Hyvänä apuvälineenä voi kokeilla esim. popplet.comia (taas vinkki yhdeltä tutor illalta) tai vastaavia sivustoja. Syksyn aikana luvassa vielä ohjausta tenttimiseen, kirjoittamiseen, lukemiseen ja tiedonhakuun ja lupaan palata asiaan vielä uudestaan.

-Sisko-

Ystäväni Kalenteri

Nyt seuraa muutama sananen ajankäytöstä. Koko ajan siitä puhutaan, mutta ihan syystä!

Tiistaina oli Startti opintoihin ilta ja siellä puhuttiin miten rakentaa opiskelua, että kaikki tulisi tehtyä ja tiedostaisi oikeasti miten sitä aikaa käyttää. Itse en vielä elektronisesta allakasta niin välitä, vaan suuntasin Porthaniasta suoraan Akateemiseen ostamaan vanhan “mahtuu vaikka lompakkoon” kalenterin tilalle jotain hyödyllisempää. Samalla ostin myös oppimispäiväkirjan, siitä toinen kerta lisää.

Kotiin päästessä lähti kynä viuhuamaan! Ensin luennot ja tentit, sitten työvuorot. Onnellisena voin sanoa, että ne on jo loppuvuodeksi selvät ja käy yksiin koulun kanssa. Löytyipä muutama sosiaalinen rientokin. Lisätään kauppakäynnit ja siivouspäivät. Nekään ei ole itsestään selviä vuorotyöläisillä. Ja nukkua pitäis? Ja opiskella luentojen lisäksi!

Päätin laskea itselleni minimin, jonka ainakin käytän itseopiskeluun. Tavoitteena olisi kuitenkin kerätä niitä opintopisteitä! Otinkin opintopisteet pohjaksi laskemiselle. Nyt käymäni kurssi on 5op arvoinen, eli laskennallisesti 27h/op = 135h. Luennoilla siitä istuu 40h, kotiin jää 95h. Viikkoja tenttiin on 7, eli viikossa pitäisi lukea reilu 13 tuntia, noin 2h/päivä. Kalenteria silmäillen ei vielä mahdoton, mutta pitää oikeasti keskittyä mihin sitä aikaa käyttää. Käytäntö tietysti näyttää, riittääkö tuo edes mihinkään. Epäilen, että aikaa jäisi yli.

Kaikki annetut tehtävät kannattaa kirjata kalenteriin ja tehdä välietappeja, ettei kaikki jää viimeiseen iltaan. Oma elämäni on helpottunut, kun olen laittanut kaiken ylös, eikä tarvitse pyöritellä päässä ja spekuloida onnistuuko aikataulu oikeasti. Jokainen tietysti lentää tyylillään, mutta aina voi kokeilla! Itsensä motivoimiseen/huijaamiseen tuo laskelma on muuten loistava työkalu! Kun olen opiskellut se kaksi tuntia, voin jo lopettaa hyvällä omallatunnolla ja rentoutua hetken. Ja kaikki aika minkä käytän sen yli, on tietysti Erittäin Ahkeraa ja ansaitsee palkinnon. Itse toimin ruokalahjuksilla. Itsensä huijaaminen on taitolaji, eikä sen arvoa onnistumisille tule vähätellä!

-Sisko-

 

Oriennoinnin jälkeen

Ensimmäistä kertaa viikkoihin on olo, että tietää mitä on tekemässä. Tänään oli filosofian orientointi ja täytyy sanoa ettei sille varatut pari tuntia olleet mitenkään hukkaan heitettyä aikaa.

Hellettä riitti pitkästä aikaa ja en usko tehteeni mitenkään mieletöntä ensivaikutelmaa könyttyäni ensin fabianinkatua ylös ja siitä kielikeskuksen neljänteen kerrokseen. Yritä siinä nyt olla chillisti, kun puuskutus kaikuu pitkin käytäviä. Orientaatioon tuli paikalle parisenkymmentä opiskelijaa ja en tainut olla ainoa jota hiukan jännitti.

Orientointi oli hyvin rakennettu ja toi (ainakin minulle) varmuutta asioihin. Käytiin läpi Moodle, Oodi, ja Flemma, mistä saa apua, miten tenttiminen ja muu käytäntö toimii ja tuli myös ihan aineen opiskeluunkin liittyviä vinkkejä. Oli myös hienoa nähdä muita opiskelijoita ja saada kasvoja mieleen. Nimet muistan todennäköisesti vasta keväällä.

Fiilis oli korkealla, kun kiputin kohti raitiovaunupysäkkiä ja illan kruunasi kuski, joka odotti ja avasi uudestaan takaovetkin kun kiiruhdin sporaan. Hieno päivä!

-Sisko-