Category: Suunnittelu

Posted on

Millaista on tentin tekeminen yliopistossa?

Olen nyt helmikuussa tehnyt kandidaatintutkielmaani, käynyt Kuopiossa joitakin kertoja, suorittanut yhden tentin ja lukenut toiseen, joka on maaliskuun alussa. Kyseinen tentti, johon luen, on Helsingin avoimen yliopiston yhteiskuntapolitiikan perusopintojen yhden kurssin tentti, joka suoritetaan verkkotenttinä.

Avoimen yliopiston tentit ovat samanlaisia ja vaatimustasoltaan yhtä korkeita kuin varsinaisessa yliopistossakin. Yliopistossa tentissä pärjääminen vaatii laajojen kokonaisuuksien hallitsemista. Toisin kuin toisella asteella esimerkiksi, tentin koealueet ovat laajempia yliopistossa, esim. 500-1000 s./tentti. Kuitenkaan yhtä ”nippelitietomaisesti” lukemaansa, kuin toisella asteella, ei tarvitse hallita.

Lukeminen tenttiin on myös hyvin intensiivistä, koska on tärkeää, että luettavat asiat sisäistää. Tentti kestää yliopistossa n. 4h. ja usein, ainakin itsellä, aika menee lähes kokonaan. Ensihetkellä tenttikysymykset nähtyään, voi tuntua, että osaanko vastata mihinkään kysymykseen, mutta vastaukset kyllä löytyvät, kun hetken miettii. Käytän paperitenteissä (ja myös verkkotenteissä) ns. ”suttupaperia”, jolle kirjoitan ensin ne asiat, joita jokaisen kysymyksen alueesta muistan ja lopuksi kirjoitan sitten vastaukset. Varaan ”suttupaperin” tekemiseen oman ajan, yleensä puoli tuntia ainakin.

Uskon, että tenttijännitys on yleistä. Toisaalta pieni jännitys/adrenaliinipiikki auttaa laittamaan suoritukseen parhaansa. Helsingin avoimen yliopiston verkkosivuilla on muutama luento tenttijännityksestä (skrollaa sivu alas asti):

Tenttijännitys

Yliopistossa ja etenkin avoimessa yliopistossa verkkotentit ovat yleisiä. Niissä tenttimateriaali on mukana, mutta tenttiin täytyy kuitenkin huolellisesti valmistautua ja lukea tenttialue hyvin, koska kysymyksissä vaaditaan myös soveltamista. Soveltamista yleensäkin vaaditaan yliopiston tenteissä ja usein lisäksi omaa pohdintaa.

Valvotuissa lähitenteissä tentissä saa olla mukana vain kirjoitusvälineet ja pienet eväät. Valvottu lähitentti voi tuntua verkkotenttiä jännittävämmältä, koska tenttisalissa on muitakin. Tenttipaikasta saa kuitenkin lähteä aika pian alun jälkeen, jos tuntuu, ettei paperille saa silloin mitään aikaiseksi. Aina kannattaa kuitenkin yrittää, jos alueen on hyvin lukenut. Aikuisopiskelijoilla etenkin kun se “oma rima” arvosanojen ja muun opiskeluissa pärjäämisen suhteen tuntuu nousevan hyvin korkeaksi, ehkä liiankin korkeaksi. Itse olen myös tämän huomannut verrattuna opiskeluihin kaksikymppisenä. En tiedä, onko meillä vanhemmilla tarkoitus ”näyttää, että mekin vielä voimme pärjätä opinnoissa” vai mistä on kysymys…;-).

Anyway..tsemppiä siis Sinullekin opiskeluihin ja tentteihin ja palataan taas maaliskuussa,

-Maria-

Posted on

Syvällisiä mietteitä opintotuesta, kandista ja tulevasta kesästä

Tässä ollaan palailtu joululomilta. Joulu tuli vietettyä rauhallisissa merkeissä kotona. Pidin selkeästi yhden viikon ansaitun tauon opiskeluista. Täytyy muistaa palkita itseään opiskelusta. Minä onnistuin, minä pärjäsin, eli  jos muut eivät huomaa minua kiittää hyvästä työstä, niin muistanhan itse! Opiskelu on kovaa työtä. Ei auta, vaikka opintotukia pienennetään (höh!).

Työssä käynti opintojen ohessa (sitä itsekin tehneenä tiedän), niin on hyvin, hyvin rankkaa. Ei sitä montaa vuotta jaksa, ellei sitten halua päätyä uupumukseen ja sekin kuluttaa yhteiskunnan varoja.  Toki on niitä, jolle se ei ole ongelma; puolipäivätyö on varmaan silloinkin enemmän kyseessä. Toisaalta on hyvä muistaa jokaisen yksilöllisyys, varsinkin niiden, joille ylöspäin pyrkiminen vaatii enemmän ponnisteluja.  Ja näin yhteiskuntapolitiikkaakin tässä opiskelleena, niin voin ajatella, ettei kaikkien kulttuurinen pääoma (Bourdieu, sosiologian teoreetikko) ole samanlainen. Eli ei omaa kaikki samalla tavalla tietoa siitä, kuinka opiskeluissa pärjätään. Mahdollisuuksien tasa-arvo ei siis mielestäni toimi. Ei vaan ole vaikeissa oloissa kasvaneilla samaa kykyä hyödyntää peruskoulun, lukion ja muita eri koulujen opiskelumahdollisuuksia. Eli olen oppinut näillä avoimen yhteiskuntapolitiikan perusopinnoilla lisää jotakin arvokasta ja tärkeää.  Joku viisas on puhunut viisaita sanoja ja parhaani mukaan niitä yritän tässä pienenä ihmisenä ymmärtää.

Olen tässä aloitellut kandidaatintutkielmaani. Se täytyy suorittaa täydentävänä opintoina sosiaalityön maisteriopinnoissani Kuopiossa. Teen kirjallisuuskatsauksen. En ole aiemmin sellaista tehnyt, eli ihan uusi juttu minulle. Pääsee siinä tutustumaan tähänkin tutkimuksen tekotapaan. Se koittaa jokaiselle opiskelijalle jossain vaiheessa, jos jatkaa opintoja pidemmälle. Ehkä kannattaa jo opintojen alkuvaiheessa vähän miettiä, mikä aihe kiinnostaa niin kandia voi jatkaa tavalla ja toisella graduun asti.

Samalla minulla pyörii muitakin kursseja ja tänä keväänä suoritan täällä avoimessa vielä joitakin yhteiskuntapolitiikan perusopintoihin kuuluvia kursseja. ”Johdatus ympäristöpolitiikkaan 5op.” on niistä yksi. Mielenkiinnolla odotan sitä. Saa nähdä, tuleeko kurssista yhtä suosittu, kuin ”Viha ja valta 5op.” kurssi oli. Ainakin opiskelijoilta on havaittavissa innostusta asian tiimoilta.

Ensimmäisen sähköisen tentin suorittaminen Kuopiossa oli mielenkiintoista. Tenttijärjestelmät kehittyvät ja nykyään verkkotentin lisäksi on tarjolla muitakin kuin ”paperia ja kynä”-tenttejä. Sähköisen tentin voi suorittaa kun se sopii omiin aikatauluihin. Se sopii etäisyysopiskelijalle hyvin. Internet ja kehityksen edistyminen tarjoaa paljon hyviä puolia kuten edellä mainitut. Toki se tuo tullessaan myös paljon huonoa. Lisäksi siellä on tarjolla kaikenlaista, joiden todenperäisyydestä voi olla montaa mieltä. Tieteellisessä tutkimuksessa ”Google” ei tarjoa riittävää tietoa juurikaan. Lasten mediakasvatus on tässä tärkeässä roolissa myös.

Toivon saavani kandin valmiiksi nyt kevään aikana, ja jos en saa, niin esittelen sen syyskuun kandikonferenssissa. Yhteiskuntapolitiikan perusopinnot täällä avoimessa olisi tarkoitus saada valmiiksi myös nyt kevään 2017 aikana ja on minulla muitakin kursseja. Tarkoituksenani on lisäksi ottaa kesäopintoja täältä avoimesta mahdollisesti. Jos näin on, niin jatkan kirjoittelua täälläkin ensi syksyyn 2017 asti. Kesäopintoihin ilmoittautuminen alkaa maaliskuussa. Ennakkotiedot näyttivät niistä hyviltä. Toivotaan ensi kesälle 2017 siis hyviä kursseja. ”Johdatus vammaistutkimukseen 5op.” on kiikarissani ainakin.

 

 

 

Posted on

Verkko-opiskelu vaati itsekuria

Itse näin etäisyysopiskelijana Itä-Suomen yliopistoon ja Helsingin avoimessa kursseja suorittavana täytyy todeta, että paljon jää omille harteille opiskella. Se ei kyllä haittaa, koska kyseessä on oma valinta. Monelle aikuisopiskelijalle se on tärkeä vaihtoehto ja jopa ainoa edellytys opiskella, varsinkin jos käy kokopäivätyössä opintojen ohella. Itsekin huomaan, vaikka olen opintovapaalla, että töitä kyllä riittää. Tosin kursseja saa enemmän suoritettua, kuin olisi töissä opiskelun ohella.

Kuopiossa olen käynyt tämän syksyn aikana joitakin kertoja ja aion käydä siellä vielä muutaman kerran ennen jouluakin. Sähköpostien välityksellä kurssikavereihin olen ollut yhteydessä ja vertaistukea saanut ja usein pitkällä matkalla Helsingistä Kuopioon törmää myös kurssikavereihin. En ole siis ainoa. Helsingin avoimen puolella olen tehnyt lähinnä verkkokursseja ja kurssien anti ollut hyvää, jälleen kerran.

Meidän kannattaakin, jotka opiskelemme avoimessa yliopistossa, olla hyvin ylpeitä itsestämme. Moni kursseista on verkossa tapahtuvia tai esim. kirjatenttiin perustuvia, jolloin itse suunnittelee, koska opiskelee ja millä tavalla. Helsingin avoin yliopisto antaa yhä enemmän vaihtoehtoja kurssien suorittamiseen kuin ennen, monista kurssista voi valita joko verkkokurssin tai lähiopetuskurssin oman maun mukaan. Verkkoluentojen jälkeen tosin ei ole vieressä kaveria, jonka kanssa käydä kahvilla, mutta toisaalta verkossa käytävät keskustelut kurssiin liittyvinä ovat melkeinpä monipuolisempia kuin lähiopetuksessa. Ja yhtä lailla Moodlessa on elämää kuin opiskelijakahvilassa!

Eli verkko-opiskelu vaatii itsekuria. Opiskelusta tekee haasteellista siis se, että itse ohjaa opiskeluaan. Toisaalta se kuuluu yliopisto-opiskeluun. Eli moni voisi kokea liiallisen ohjailun myös ahdistavana.

Joulun jälkeen voimmekin sitten taas katsella taaksepäin ja miettiä, miten opiskelusyksy meni. Mikä meni hyvin ja mikä huonosti ja mitä opin. Opiskeluunkin kun harjaantuu, myös verkko-opiskeluun! 🙂

Posted on

Epäonnistumisen oikeutus

Jukka Väisänen kirjoitti tuossa alempana blogissaan: “Epäonnistumisen tuottama pelko ja sen toteutumisen tuoma pettymys” epäonnistumisesta opinnoissa. Itse olen miettinyt viime aikoina samaa teemaa. Opiskelijalla on kovat paineet pärjätä opintojen suhteen, opintoihin liittyvät tuet ovat esim. riippuvaisia opintosuorituksista ja kurssien palautuspäivät pakkaavat päälle yms.Kaikille on varmasti tärkeää menestyä opinnoissa. Ja suurimmaksi osaksi se monelle toteutuukin, nyt tarkoitan siis, että menestyminen opinnoissa tarkoittaa ihmisille monia asioita.. toiselle kurssista läpipääsy on tavoite, toiselle hyvä arvosana. Mutta.. tuskin kukaan selviää opinnoista epäonnistumatta joskus, se on inhimillistä. Ja toisaalta, meillä täytyy olla myös oikeus epäonnistua, koska siitä voi oppia. Ja liiaksi arvosanoihin ei pitäisi mielestäni tuijottaa, tuskin sillä on merkitystä työelämässä saanko arvosanaksi kurssista parhaan mahdollisen vai pääsenkö läpi. Työelämässä on omat säännöt.

Jos olen vaikka tehnyt opintosuunnitelmani liian tiukaksi.. voin vähentää sitä seuraavalla lukukaudella, tehdä siitä sellaista, että se on helpompi minulle toteuttaa. Onneksi tutkinnon suorittamisaika ei ole täysin rajattu “maksiminopeusaikaan”, vaan joustoa on jonkin verran. Opiskelu on nykyään sen verran vaativaa, että “maksiminopeusaika” ei vaan aina riitä, varsinkin jos oikeasti haluaa oppia opettavat asiat ja sisäistää ne, eikä vain ulkomuistaa niitä. Lisäksi tässä on huomioitava se, että esim. perheellisellä opiskelijalla (tai muut erilaiset elämäntilanteet) ei ole saman verran aikaa opiskella velvollisuuksiensa takia kuin esim. nuorella, lukiosta vastapäässeellä. Siksikin lisäaika on tarpeellinen.

Olkaamme itsellemme armollisia ja antakaamme itsellemme myös aikaa levätä ja kerätä voimia opiskeluun, sillä kaikki nämä tasapainottavat opintojen kanssa toisiaan,

Maria

Posted on

Helsingin avoimeen yliopistoon tieni käy taas..

Olen ollut tauolla opiskeluista täällä Helsingin avoimessa. Viime keväänä keskityin hakemaan eri yliopistoihin jatkamaan täällä tehtyjä sosiaalityön perus- ja aineopintojani sosiaalityön maisterintutkintoon eli käytännössä sosiaalityöntekijäksi. Olen aiemmalta koulutukseltani sosionomi AMK, joten haku oli mahdollista tehdä. Maisterintutkintoa täytyy sosionomi AMK tutkinnon omaavien sitten täydentää yksilöllisesti eri opinnoilla ennen maisterivaihetta.

Pääsin opiskelemaan Itä-Suomen yliopistoon, Kuopion yksikköön, kalakukkojen kaupunkiin. Olen onnellinen opiskelupaikasta, sillä se on vaikeaa tänä päivänä saada. Nyt tulenkin sitten takaisin tänne avoimeen suorittamaan yhteiskuntapolitiikan perusopintoja 25op tutkintoani varten. Myöhemmin, jos saan valita jotain vapaasti valittavia, niin katson täältä, josko löytyisi jotain minulle sopivaa ja joka täydentäisi hyvin valmistautumista gradun tekemiseen. Eri yliopistoilla on erilaista tarjontaa, joten itselle sopivimpia kursseja kannattaa ehdottomasti hyödyntää ympäri Suomen.

Koska asun perheeni takia Espoossa, niin minusta tuli nyt samalla sitten nk.”etäisyysopiskelija” suhteessa Kuopioon. Mikä tietää reissaamista Kuopioon ja takaisin. Etäopiskelu ei missään Suomen yliopistossa ole vielä mahdollista, joten puhunkin nyt tuosta “etäisyysopiskelusta”, jonka käsitteen löysin alla olevasta gradusta:

“ETÄISYYSOPISKELU LAPIN YLIOPISTOSSA – ROVANIEMEN ULKOPUOLELLA ASUVIEN OPISKELIJOIDEN NÄKEMYKSIÄ OPISKELUSTA”

Graduun kannattaa tutustua ja huomata, ettei ole ainoa laatuaan, jos ei asu opiskelupaikkakunnalla. Sosiaalityössä tämä on varsin tyypillistä, sillä moni sosiaalityön opiskelijoista opiskelee eri paikkakunnalla kuin asuu. Moni heistä tekee myös opiskelunsa työn ohella ja on iäkkäämpiä, mikä toisaalta kertoo elämänkokemuksen tuomasta vankasta pohjasta sosiaalityöntekijän työlle väheksymättä myös niitä, jotka aloittavat opintonsa aiemmin. Tapoja on monia ja ihmiset ovat erilaisia. Oikeustieteen opinnoissa myös “etäisyysopiskelu” on tyypillistä, sillä kovin monessa yliopistossa Suomessa sen opiskelu ei ole edes mahdollista. Oikeustieteellisen opiskelijat ovatkin monesti edelläkävijöitä etäopinnoissa.

Ja palatakseni vielä Helsingin avoimeen.. olen innoissani alkavista yhteiskuntapolitiikan opinnoista. Minua kiinnostaa erityisesti vammaistutkimus. Helsingin avoimen opiskelukäytännöt ovat minulle myös varsin tuttuja, joten alkaminen ei tuota (vielä ainakaan) liikaa päänvaivaa.

Toivotankin kaikille oikein mukavaa opiskelusyksyn alkua,

  • Maria
Posted on

Suoritusmerkintöjä

Qi-tsing! Ja 5 opintopistettä kilahtaa opintorekisteriin! Jos pisteitä siivittää vielä hyvä arvosana, olen aivan onnessani. Saan mielihyvää, kun tekemästäni työstä tulee jotain näkyvää ja konkreettista -vaikka se sitten olisikin “vain” numero Weboodissa.

Avoimessa opiskelu on ollut minulle tärkeää eniten siksi, että olen saanut opiskella sitä mikä kiinnostaa ja tehdä sen omaa tahtia -ilman sen suurempia tutkinnonsuorituspaineita. Kuitenkin suoristusmerkintä kurssista saa minut iloiseksi ja suunnittelemaan uusien kurssien opiskelua. Innostun.

Mikä merkitys siis on päämäärillä?

Viime syksynä päätin, että suoritan perusopintojen kokonaisuuden sosiaalipsykologiasta. Tämä ei minulle riittänyt, vaan aloin haaveilla myös psykologian perusopintojen suorittamisesta ensi syksyyn mennessä. Sitten tuli muita kiireitä ja aikataulu alkoi kiristyä. Havaitsin ikäväkseni, että oi niin hauskasta opiskelusta oli tullutkin suorittamista. En enää opiskellut niinkään koska minua kiinnosti vaan koska olin päättänyt tämän kurssin suorittaa -ja kavereillenikin olin jo kertonut tavoitteeni!

Tajusin, että erikseen ovat ne mahdottomat ja mahdolliset päämäärät. Oli luopumisen aika.

Hiihtolomani otin iisisti, koska tarvitsin lomaa, emme edes lähteneet reissuun, koska halusin päiviä, jolloin voisin herätä rauhassa ja miettiä ihan sen hetken mukaan mitä haluaisin tehdä. Otin rennosti, mutta lomani lopussa sain kuitenkin kovan flunssan. Viisi päivää sängynpohjalla olivat tietyllä tavalla se oikea lomani, jolloin oli pakko levätä. Sieltä sängynpohjalta löytyi myös uusi hitaampi minä, joka kuuntelee enemmän omaa jaksamistaan ja suorittaa vähemmän.

Juuri nyt on meneillään sosiaalipsykologian perusopinnoista viimeinen kurssi. Yksi päämäärä siis häämöttää jo horisontissa! Kaiken lisäksi myös kurssin sisältö kiinnostaa ja innostaa 🙂 Nyt hoidetaan tämä ja sen jälkeen mietitään seuraavia juttuja.

Opiskelun iloa ja valoa!

T:T

IMG_20160312_173437

Posted on

Suunnitelmallisuutta ja valinnan vaikeutta

Muistanet sen tunteen, kun lapsena – tai no, vielä aikuisenakin kenties – seisoit irtokarkkilaatikoiden äärellä, ja pohdit, mitä valitsisit, jos tosi moneen tekisi mieli tarttua, mutta kaikkea ei voi saada kerralla.

Sen, kun oikeastaan haluaisit ahmia paljon enemmän kuin oikeasti on itsellesi hyväksi ja sen, että liian paljoon tartuttuasi hyväkin muuttuu vastentahtoiseksi.

Juuri näiden perinpohjaisten asioiden äärellä huomaan itse olevani nyt.

Selaan yhä uudelleen avointen yliopistojen opintotarjontaa, pohdin ja pähkäilen – yritän tehdä fiksuja valintoja ja pitkäkestoisesti kantavia suunnitelmia. Olen kuin se pikkutyttö siellä karkkikaupassa, osaamatta päättää, mitä kaikkea haluaisi ja miten paljon kannattaa ahmia kerralla.

Olen aina nauttinut opiskelusta ja uuden oppimisesta. Työelämässä ollessani työnantajani mahdollisti useat laajat ammatilliset lisäkoulutuskokonaisuudet, mikä oli ihan huippua. Silti yliopistotasoisista opinnoistani on jo reilu kymmenen vuotta, joten täytyy tunnustaa, että nyt opintovapaalle siirtyessä avoimen yliopiston opintotarjonnan laajuus yllätti positiivisesti. Tekisi mieli haalia kaikkea ja naputella “ilmoittaudu opintojaksolle”-nappia tiuhaan.

Muistutan itselleni, että opiskelurutiineihin kiinni pääseminen vaatii aikaa ja totuttelua, enkä voi olettaa opintopisteiden ropisevan noin vain. Hoen, että muistathan jokaisen opintojakson tarkoittavan tenttiin lukemista, verkkokurssien keskusteluihin osallistumista tai esseiden kirjoittamista. Että eivät ne ole vain kutkuttavan kiinnostavia opintojaksokuvauksia, vaan oikeasti myös työtä, nainen, työtä. Monta monituista iltaa ja viikonloppua, lasten päiväuniaikaa. Sitä paitsi ei arkenikaan enää ole vain opiskelun, iltatöiden ja puolison yhdistämistä yliopistokampuksen kupeessa kuten aikoinani Jyväskylässä asuessa, vaan tässä hetkessä elämässäni iso osa päivästä kuluu pienten tyttöjen kanssa touhutessa.

Silti – onpa mahtava tunne. Lukuisia kiinnostavia opintokokonaisuuksia, monet jopa nykyiseen elämänrytmiini sopien verkko-opintoina suoritettavissa. Tunnen vilpitöntä kiitollisuutta siitä, että saan elää yhteiskunnassa, joka tarjoaa meille näin monipuoliset valinnanmahdollisuudet ja väyliä kehittyä, kerätä reppuun uusia (työelämä)osaamisen eväitä.

Suljen koneen hetkeksi, siirrän suunnitelmapaperit aikatauluineen syrjään. Sydän pomppii innostuksesta ja mieli on täynnä positiivista energiaa. On otettava hetken tauko, että realismi ennättää mukaan innostuksen rinnalle. Etten valitse liikaa ja uuvuta itseäni ja stressaa sillä, minkä on tarkoitus tuoda hyvää mieltä.

Tämä matka on mukava aloittaa.

– Marika

valintoja

Posted on

Elämän ruuhkavuosissa

Pöydän reunalla nököttää tenttikirja, muutama sivu vasta käännettynä lukemisen merkiksi. Teekupin tee ennätti jäähtymään sillä aikaa, kun kävin peittelemässä perheen pienimmän – flunssaisena ja kuumeisena – uudelleen nukkumaan pinnasänkyynsä. Annoin rakkaan nallen pikkutytön kainaloon, nostin peiton ylemmäs nukkumatin matkaan lähteneellä.

Pienten nukahdettua katsoimme kalentereita kuukausiksi eteenpäin, pohdimme loppukevään aikatauluja ja sitä, miten me oikeastaan tätä arkea järjestelemme. Miten meistä kumpikin puolisoina löytää aikaa sille yhteiselle tärkeälle ja rakkaimmalle – perheelle – että toisaalta niille omille merkityksellisille asioille kuten liikkumiselle, ystäville ja tätä sivuten opinnoille.

Iltakokouksia, lasten harrastuksia, tenttejä, luentoja, ohjattuja jumppatunteja. Aikaa ystäville iltateehetkineen ja maailmanparantamiskeskusteluineen. Muutto uuteen kotiin vain viikkojen päässä, omakotitalon irtaimiston pakkaaminen ja uuden kodin remontointi. Katseita uuteen ja kaikki niin kovin odotettua ja toivottua, vaikkakin samalla ajallisesti haastavaa.

Omassa elämässäni on kääntynyt uusi lehti, sillä opintovapaani alkoi tämän kuun alussa. Kaksi vuotta aikaa sille, että saan mahdollisuuden täydentää ammatillista osaamistani ja päivittää vanhempainvapaiden jälkeen tietotaitoni ajan tasalle ennen palaamistani takaisin viestinnän työtehtävieni ääreen. Kaksi vuotta, 24 kuukautta, aikaa uusille ajatuksille, ideoille, oivalluksille. Kaksi vuotta aikaa sille, että etsin tunteja opiskeluun illan hämäristä hetkistä ja päiväuniajan lomasta, varastan lisätunteja kellon lähestyessä puoltayötä tai kukonlaulun aikaan aamulla.

Elämän ruuhkavuodet. Keskellä niitä. Taituroiden.

Silti odotan tulevaa paljon – tai oikeastaan mahdollisuutta jatkaa matkaa, jonka aloitin jo menneenä syksynä viestinnän verkko-opintoja aloittaessani.

Pöydällä tenttikirjan vieressä lojuu lehtiö, johon on raapustettu suunnitelmaa kesäopinnoista. Jännä, miten kesäopintotarjontaa katsoessa tuli nostalginen tuulahdus reilun kymmenen vuoden takaa – muistikuva siitä, miten jonotin kesäisenä aamuna Jyväskylässä saadakseni opinto-oikeuden kesän kasvatustieteen ja erityispedagogiikan opintoihin. On kiehtovaa lähteä opiskelemaan yliopistotason opintoja näin intensiivisesti vuosien tauon jälkeen. Toivon, että vuodet työelämässä ovat antaneet uutta perspektiiviä, vaikka sama lapsekas into tuntuu yhä kipinöivän sisällä.

Siirrän esikoisen illan askartelujen kimalleliimat ja pääsiäismunien mosaiikkivärit syrjään, otan uudelleen tenttikirjani ja käännän seuraavan sivun. Puoliso sanoo keittävänsä uuden teen.

Näin on hyvä. Askelia uuteen.

– Marika

opintosuunnitelmia

Posted on

(Vapaa-)aikataulu

Avoimessa yliopistossa opiskeluun liittyvät vahvasti opintojen suunnittelu sekä opintojen ja muun elämän sovittaminen yhteen. Nautin suunnittelusta ja aikataulujen tekemisestä. Ehkä siitä tulee tunne, että elämä on hallussa. Hankaluutena on, etten tästä huolimatta osaa arvioida, kuinka paljon kannattaa asioita itselleen haalia. Esimerkiksi paljonko minulla todellisuudessa on aikaa opinnoille?

Viimeisen parin kuukauden aikana käytössä on ollut taskukalenterin lisäksi excel, käsin piirretty lukujärjestys ja viikkokohtaiset “to do”-listat. Paniikkikin on ehtinyt iskeä ja olen suominut itseäni liian moneen asiaan ryhtymisestä yhtäaikaa. Luopuminen on vaikeaa, kun jokaisesta asiasta kuitenkin nauttii. Sitten ymmärsin, että kaikki asiat eivät ole yhtä tärkeitä. Aina ei tarvitse laittaa 110% itsestään ja vain harvalla asialla on kiveen kirjoitettu aikataulu. Tenttikertojakin on ne kolme ja melko varmasti riittää, että siihen yhteen panostaa.

Isoin asia, jota olen yrittänyt opetella on vapaa-ajan ottaminen. Paraskaan suunnitelma ei toimi, jos välissä ei ole aikaa rentoutumiselle. Se, ettei näe ystäviä tai ehdi käydä urheilemassa tekee ihmisestä nopeasti zombin. Ja zombina on vaikea tehdä töitä ja opiskella.

Kun tajusin, etten ehdikään tehdä kaikkea mitä olin ajatellut, järjestelin asiat uudelleen. Mietin: 1. mitkä asiat ovat ns. pakollisia? 2. mitkä asiat ovat minulle tärkeitä? Nyt aikataulun teko tuntui eri tavalla hyvältä, kun tiesin että aikaa on myös haaveiluun ja kävelyille.

Tsemppiä kaikille opintoihin, niiden suunnitteluun ja suunnitelmissa pysymiseen!

T:T

_DSC0304

Posted on

Opiskelen elämää varten

Moni aikuisopiskelija on avoimessa opiskellessaan törmännyt varmasti kysymykseen: ”Koska valmistut?”. Hyvää tarkoittava kysymys on toisilla heräämää mielenkiintoa opiskeluitasi kohtaan. Tutkintoon moni meistä saattaa tähdätäkin, toisaalta mitä se tähtääminen tarkoittaa, sen voi ajatella niin monella tavalla. Ei ole itsestään selvää, että pääsen opiskelemaan yliopistoon sitä mitä haluan, toisaalta sekin mitä haluan voi muuttua myös matkan varrella tai sitten “elämän realiteetit” tulevat vastaan eli opintopolkua on vaihdettava syystä tai toisesta tai minua voi kohdata sairaus, työttömyys tai muu vaikea elämäntilanne. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että opiskelusta on aina hyötyä, teki sitä sitten tutkintoa kohden tai avoimessa muuten.

Uusimmat hallituksen ajatukset aikuiskoulutustuen mahdollisesta muuttamisesta lainaperustaiseksi (ts. en tarkemmin tiedä tämän sisältöä), mutta se myös askarruttaa aikuisopiskelijoita. Onko minulla enää taloudellisesti mahdollista opiskella töiden ohessa, jos en voi missään vaiheessa ottaa opintovapaata töistäni käyttääkseni siihen aikuiskoulutustukea? Työmarkkinoilla on kova kilpailu. Yksi tutkinto ei välttämättä takaa enää töitä ja jos uuden tutkinnon hankkiminen sen takia ei ole enää kaikille mahdollista taloudellisesti, niin en näe kuinka se takaisi sitä, ettei työttömiä ainakaan niin paljoa enää maassamme olisi. Toivottavasti tämä asia on sellainen, mitä hallitus vielä pohtisi.

Mutta palatakseni vielä elinikäisen oppimisen ideaan.. voiko saavutuksilla kuitenkaan mitata sitä, mitä itse asiassa ”opiskeluiden matka” tarjoaa? Onko päämäärä tärkeämpi kuin itse matka sinne? Mitä jos vastaisinkin seuraavalle kysyjälle, joka kysyy opinnoistani, että opiskelen elämää varten, koskaan ei voi tietää, mitä elämä tuo eteeni ja missä näitä tietoja tarvitsen. Se on ainakin varmaa, että keskustelua tällainen vastaus voisi herättää.

Voimia sinulle opiskeluun, missä ikinä kanssamatkaaja niitä tarpoatkin! 🙂  -Maria-