Tag: elinikäinen oppiminen

Aurinko paistaa ja kevät tekee tuloaan. Jotenkin nyt on sellaista uuden hytinän tuntua ilmassa. Elämää ja opintoja verkkoblogi osui silmiini ihan sattumalta, ja aloin lukea mielenkiintoisia blogikirjoituksia. Aivan uskomattoman hienoja kirjoituksia, jossa sivuttiin opintoja, mutta pääsin myös tutustumaan erilaisten ihmisten näkemyksiin ja elämänkokemuksiinkin mukaan aivan kuin olisin ollut kärpäsenä katossa. Olen itsekin miettinyt, että olisi hienoa kirjoittaa blogia joskus, mutta en ole oikeastaan löytänyt itselleni mieluista aihetta tai teemaa, ja kun näin tämän blogin niin heti oivalsin, että tämä voisi olla minulle sopiva foorumi.

Minut tunnetaan intohimoisena opiskelijana, ja minulla on tavallisesti aina joku opiskelu- tai kehittämisprojekti menossa. Tiedon janoni on valtava, ja nautin todella paljon uusien näkökulmien saamisesta ja oppimisesta sekä käytännössä teorioiden ja mallien kokeilusta käytännössä. Olen onnellisessa asemassa senkin puolesta, että olen päässyt tekemään työtä, jossa saan toteuttaa intohimoani, eli antaa myös muille ihmisille kehittymisen mahdollisuuksia ja kehittää heitä.

Monet kysyvät minulta, että kuinka sinulla on aikaa opiskeluun. Eräs ihminen sanoi minulle kerran että  ”If there is a will, there  is a way”  eli jos on tahtoa, löytyy kyllä myös keino. Ja mielestäni tämä kuvaa hyvin asennettani opiskeluun. Kaikki asiat on järjesteltävissä, jos oikein jotain haluaa.

Olen ihan tavallinen perheen äiti, jonka perheeseen kuuluu mies, kaksi lasta ja koira. Kummallakin tyttärelläni on useita eri harrastuksia, joihin heitä pitää kuljettaa arkisin. Mieheni opiskelee myös töiden ohella iltaisin. Lisäksi meillä on villakoira, jonka turkin trimmaamiseen menee useita tunteja.  Eli meillä on ihan perusperheen ruuhkavuodet, mutta silti tähän on mahdutettu myös jatkuva itsensä kehittäminen ja opiskelu. Lisäksi toimin muutamassa yhdistyksessä aktiivisesti, ja näen että saan sieltä myös lisäarvoa itseni kehittämiseksi niin ammatillisesti kuin henkilökohtaisen kehittymisen kannalta.  Tähän hengenvetoon on todettava, että meillä on kyllä ihanat isovanhemmat, jotka auttavat lasten hoitamisessa ja harrastuksiin viemisessä tarpeen mukaan. Lisäksi koko perheen yhteinen perhekalenteri seinällä helpottaa menojen aikatauluttamista.

Vuonna 1998 valmistuin kansainvälisen liiketoiminnan tradenomiksi.  Tradenomiopintojen jälkeen suoritin erikoistumisopintokokonaisuudet ammattikorkeakoulun täydennysopinnoissa tietoliikennetekniikasta, verkkoliiketoiminnasta ja strategisesta johtamisesta. Tämä polku johdatti minut ammattikorkeakoulun jatkotutkintopilottihankkeeseen vuonna 2002, josta valmistuin vuonna 2006 saatuani myös toisen lapseni.

Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon lisäksi olen suorittanut Haaga-Helian ammatillisen opettajan pedagogiset opinnot sekä kasvatustieteen perus- ja aineopinnot. Lisäksi olen opiskellut työpsykologian ja johtamisen opintoja entisessä TKK:ssa, nykyisessä Aalto yliopistossa.  Kansainvälistä opiskelukokemusta minulla on vaihto-oppilasvuosi 20 vuotta sitten USA:ssa ja puolen vuoden vaihto Etelä-Saksassa ammattikorkeakouluaikana.

Olen toiminut vuodesta 2005 alkaen henkilöstönkehittäjänä ja tämä on mahdollistanut minulle niin itseni kuin muidenkin kehittämisen myös työajalla. Työelämäpuolella on olen suorittanut Kesäyliopistossa henkilöstönkehittäjän  koulutusohjelman, näyttötutkintojen arviointikoulutuksen, NLP Practitioner opinnot  sekä sertifioidut business coaching opinnot. Olen toiminut myös parin nuoren opiskelijan mentorina ammattikorkeakoulun alumnitoiminnan kautta.

Tällä hetkellä opiskelen sosiaalipsykologian perusopintoja avoimessa yliopistossa, ja olen kokeillut niin verkko-opintoja kuin fyysisiäkin luentoja.  Haaveeni on jossain vaiheessa hakea Tampereen yliopiston ammattikasvatuksen maisteriopintoihin, kun saan tarvittavat täydentävät opinnot suoritettua. Hakemista varten minun tulee suorittaa yliopistollisia perus- ja aineopintokokonaisuuksia, jotta voin hakea sinne suoraan. Maisteritutkinto taas voisi mahdollistaa lisensiaatti- tai tohtoriopinnot sitten joskus…

Matkani opintojen ja kehittymisen osalta on kuin vuoristotie, se jatkuu ja jatkuu vaan, eikä sille näy loppua. Välillä on hidaskulkuista ylämäkeä, toisinaan kulkeminen sujuu todella jouhevasti. Onneksi rakastan matkantekoa, ja tapaan aivan upeita ihmisiä ja saan mielettömiä kokemuksia matkani varrelta. Jokaiselta heiltä olen oppinut paljon uutta. Kaikista näistä kokemuksista ja näkemyksistä olen erittäin kiitollinen, ja haluaisin jakaa näitä  kokemuksiani myös muille blogikirjoituksissani.