Tag: kevät

Posted on

pääsiäislomailua

Pääsiäisenä alkavat usein näkyä ensimmäiset kevään merkit. Vaikka tänä vuonna pääsiäistä on vietetty jo maaliskuun puolella, on aurinko alkanut mukavasti lämmittää. Kesäaikaan siirtyminenkin osui pääsiäissunnuntaihin. Valoisien iltojen ansiosta tuntuu, kuin aikaa olisi taas enemmän.

Pääsiäisellä on monille vahva uskonnollinen merkitys, joillekin se tarjoaa vain muutaman ylimääräisen vapaapäivän. Riippumatta siitä, minkälaisen sisällön juhlalle annamme, se herättää väistämättä jonkinlaisia mielikuvia tai muistoja. Kun hain lapseni kanssa pajunoksia, mieleeni muistui vastaavia retkiä omasta lapsuudestani. Vaikka maailma on muuttunut valtavasti, näyttää pääsiäismunan avaaminen olevan pienelle virpojalle vieläkin yhtä jännittävää. Juhlat rytmittävät vuoden kulkua, ja perinteet luovat sisältöä niin lasten kuin aikuistenkin elämään. Lapsen touhuja katsellessa on ollut hauskaa seurata, miten tiput, pajunkissat ja puput ovat syrjäyttäneet vähäksi aikaa tavalliset leikit.

Kiireisen aikataulun keskellä elävälle aikuiselle, juhlapyhät ovat mahdollisuus rentoutua. Joskus voi olla sellainenkin tilanne, että päivät on käytettävä opiskeluun tai muihin rästitöihin. Itsellänikin alkukevät on ollut niin tiivistahtinen, että monet asiat ovat saaneet odottaa. Ennen pääsiäistä ajattelin, että hyödynnän osan ajasta opiskeluun. Niin kuitenkin kävi, että en ole avannut yhtäkään kirjaa. Tällä kertaa laiskottelu ei edes kaduta. Kun on pitkästä aikaa rentoutunut kunnolla, jaksaa taas paremmin ahertaa kesään saakka. Olen tyytyväinen myös siihen, että pääsiäislomalla on vietetty yhteistä aikaa perheen kanssa. Jos lapselle voi tarjota hyviä kokemuksia, on se lopulta kaikkein tärkeintä. Tämän haluan pitää mielessä, kun huhtikuussa mietin, miksi olen jättänyt kaiken taas viime tinkaan.

Keväisin terveisin,
Johanna

Posted on

Elävän elämän kirjo

Kevät on tuonut tullessaan varsin keväälle tyypillisen sään, ensin on nautittu kauniista, aurinkoisesta kelistä ja sitten sää on muuttunut nopeastikin taas kylmäksi ja sateiseksi. Vähän niin kuin opiskeluiden kanssa. Ensin jostain asiasta kiinnostuu ja se tempaa mukaansa, sitten taas joidenkin asioiden suhteen on enemmän ”takkuisempaa” ja vettä viskoo vaakasuoraan.

Viimeinen kuukausi on mennyt lukiessa sosiaalityön aineopintojen kirjoja, lisäksi olen käynyt lapsioikeuden luennoilla ja tehnyt niihin liittyvää tehtävää. Lapsioikeus on todella mielenkiintoista, oikeudellisessa tulkinnassa mihinkään ei ole ns. valmiita ratkaisuja vaan korkein oikeuskin tekee päätöksiä, jotta niiden avulla ollaan voitu selkeyttää jonkin lain suhteen vallitsevaa oikeuden tilaa. Olen ymmärtänyt, että asiat, joita eri oikeusasteissa käsitellään ja joihin liittyy paljon tunteita, kuten lapsiin liittyviin asioihin, eivät koskaan ole helppoja viranomaisillekaan.

Oman koululaisen kanssa olemme miettineet myös opiskeluun liittyviä asioita. Ala-asteella tehdään jo päätöksiä tulevien opiskeluiden suhteen. Esim. kolmannella luokalla voi valita A2-kielen. Pitkäjänteisyys ja opiskeluihin panostaminen on asia, jonka haluan omille lapsilleni opettaa. Opiskelu aikuisena ei välttämättä ole kovin helppoa perheen ja töiden ohessa. Tietenkin on naiivia ajatella, että elämä muutenkin menisi aina oppikirjojen mukaan, mutta kun opiskelee ajoissa ja panostaa niihin asioihin kykyjensä mukaan, mihin on lahjoja, niin aikuisena voi päästä hieman helpommalla. Aina se ei tietenkään ole mahdollista ja joskus se “oma tie” voi esim. vallitsevan työtilanteen vuoksi muuttua. On monia aikuisia, jotka sen takia ovat palanneet uudelleen koulun penkille tai sitten ihan vain sivistääkseen itseä ja oppiakseen jotain uutta lisää. Syitä on monia ja itse olen kiinnostunut sosiaalityöntekijän ammatista, johon oma elävä elämä on antanut eväitä ja johon olen nyt hakemassa siihen tarvittavaa pätevyyttä.

Eli summa summarum:

Meitä opiskelijoita on erilaisissa elämäntilanteissa täällä avoimessa yliopistossa opiskelemassa. On heitä, jotka ovat vaihtaneet kokonaan alaa, nuoria, jotka odottavat opiskelupaikkaa, jatko-opiskelijoita jne. Elämän kirjo lienee avoimessa yliopistossa hyvinkin suurta ja se onkin juuri avoimen suuri rikkaus. Toivottavasti työelämän puolellakin nähdään avoimen yliopiston opintojen merkitys, sillä siellä ei pääse sen helpommalla kuin varsinaisissa tiedekunnissakaan.

 

Posted on

Chilinsiemeniä

Huomasin hiljattain, että viimeisestä blogikirjoituksestani on kulunut puolisen vuotta. Tauko kirjoittamisessa ei ole ollut tietoinen valinta, eikä kyse edes ole siitä, ettei kirjoittamiseen riittäisi kiinnostusta. On vaan käynyt niin, että perhe-elämässä tapahtuneet muutokset ovat pitäneet ajatukseni vallassaan ja haasteellisen työn tuomat kiireet pitäneet huolen siitä, että varsinaista vapaa-aikaa on jäänyt hyvin vähän. Näistä syistä jouduin myös jättämään Avoimen yliopiston opinnot kesken, vaikka verkkoviestinnän perusopintokokonaisuus kiinnostikin kovasti ja olisin sen halunnut suorittaa.

Jo aiemmin pohdiskelin sitä, voiko kiireisessä elämäntilanteessa mennä opintojensa osalta tietoisesti ”alta riman”. Tai saako toisaalta luovuttaa, jos tietää, että pystyisi paljon parempaan? Nämä ovat asioita, jotka jokaisen täytyy ratkaista itse omalla kohdallaan. Minusta ei ainakaan tunnu siltä, että olisin jättänyt opinnot kesken sellaisesta syystä, jota tulisin myöhemmin katumaan. Omat rajat on hyvä ymmärtää, koska kukaan ei voi tehdä enempää kuin sen, mihin voimia riittää. Kiinnostavia opintoja on mahdollista suorittaa milloin tahansa elämän aikana, ja toisaalta omiin mielenkiinnon kohteisiin voi tutustua muillakin tavoin kuin opiskelemalla.

Kevätaurinko lämmittää jo heräilevää luontoa, ja kevään kynnyksellä mielessäni alkoi itää ajatuksia siitä, mitä uutta ja kiinnostavaa voisikaan kokeilla. Sain ystävältä chilin ja paprikan siemeniä, ja kylvöpuuhista innostui koko perhe. Yhdessä lasten kanssa siementen itämistä on ollut jännittävää seurata, ja ensimmäisten sirkkalehtien ilmestyminen oli aidosti palkitseva kokemus. Kaikilta on vaatiinut malttia odottaa itämisen ihmettä, kaikki ovat saaneet jaettuja onnistumisen elämyksiä ja tieto siitä, että taimilla on vielä edessään paljon uusia vaiheita ennen kuin pääsemme korjaamaan satoa takaa sen, että kiinnostus pysyy yllä jatkossakin. Ja sitten opetellaan uusia reseptejä!

Toivotan opintomenestystä niille, joiden opinnot Avoimessa yliopistossa jatkuvat, ja oppimisen iloa kaikille lukijoille arjen jokaiseen hetkeen.

Posted on

Tule jo, kevät!

Alkaa olla se aika vuodesta, jolloin lumi näyttää likaiselta, kadut ovat liukkaita ja sulavien lumimassojen alta vapautuva hiekka pölyttää keuhkot. Tästä kaudesta olisi mukava päästä ohi muutamassa päivässä, mutta edessä taitaa olla vielä useita viikkoja vaihtelevaa säätä ennen kuin kevät voittaa.

Sää vaikuttaa mielialaan, mutta siihen voi vaikuttaa myös itse. Olisikohan aika jo kaivaa kaapista kevättakki, vaikkei siihen ihan vielä uskallakaan pukeutua? Villaisen huivin voi ainakin vaihtaa kevyempään. Itse en ole kovin hyvä käyttämään värikkäitä vaatteita, mutta vanhan rikki menneen lompakon tilalle sentään hankin uuden, kirkkaanvärisen!

Opiskeluintokin toivottavasti taas nostaa päätään lisääntyvän valon ja lämmön myötä. Ensimmäisiä leskenlehtiä odotellessa: hyvää alkukevättä kaikille!