Tag: lukeminen

Posted on

Tehoviikko

Viime viikolla ei paljoa pyöritty. Aloin tottumattomuuttani lukemaan ensimmäiseen tenttiini aivan liian myöhään. Alkuviikon sijaistoiminnot karsiutuivat, liikunta jäi kokonaan ja jäljellä jäimme, kuin myrskyn hiljaisessa silmäkkeessä vastakkain hankautuvat ajopuut, minä ja etiikan teoriat. Töiden jälkeen istuin ja luin. Olin kyllä kaivannutkin akateemista englantia, ja seuraavan tentin teen tyylikkäämmin, nautin enemmän ja suoritan vähemmän.

 

VR:lla on kätevä tenttijuna, joka on Helsingissä puoli yhdeksän aikaan lauantaina. Ehtii kävellä Fabianinkadulle kirjoittamaan yhdeksäksi. Lähtiessäni juna ei päässytkään aikataulun mukaan liikkeelle, vaan jouduin odottamaan tunnin Helsingin asemalaiturilla eikä se haitannut ollenkaan. Tentti oli mennyt läpi eikä minulla ollut enää kiire.

Posted on

Lukeminen kannattaa – aina?

“Mitä enemmän mä luen, sitä enemmän mä tiedän, sitä vähemmän mua ku aasia narun peräs viedään”, heittää Steen1. Aivan totta. Pelkkä eletty elämä ei tee ihmistä fiksuksi. Kokemuksista on myös opittava. Ne ovat välineitä, joiden avulla sielua jalostetaan. Lukeminen ja kirjatieto muokkaavat ajattelua ja sitä kautta tapaamme käsitellä elämää sekä vastaantulevia tilanteita kerta toisensa jälkeen paremmin.

Sitten on niitä, jotka jämähtävät vain lukemiseen. Opiskellessani varsinaisessa yliopistossa nykysuomea tällaista näkee pelottavan paljon. Tutkijoita lainataan keskusteluissa, toistetaan kirjoissa olevia mielipiteitä, ei muodosteta omia. Eräs tuttavani opiskelee filosofiaa. Hän ei osaa sanoa juuta eikä jaata omasta näkökulmastaan keskustelun aiheeseen, vaan tokaisee: “En pysty vastaamaan tuohon mitään, koska en ole vielä löytänyt filosofiasta yhtään teoriaa, joka tukee tätä.” Niin.

Yliopisto tekee ihmisistä lampaita. Vain tietyllä osalla on lupa sanoa kuinka asiat ovat, muiden on lainattava tämän eliitin kehittelemiä teorioita niin kauan kuin ovat itse saavuttaneet vastaavan aseman. Erityisen selkeästi tämä on huomattavissa suurissa etappitöissä, joita tehdessä opettajat suhtautuvat nihkeästi niihin, jotka haluaisivat käyttää omia aivojaan.

Tämä aihe on poukkoillut pääkopassani erityisesti nyt pakertaessani taidehistorian proseminaarityötä (ja olen jälleen kerran myöhässä aikataulusta). Olen positiivisesti yllättynyt. Meillä ei tarvitse olla kenenkään keksimiä kaavoja, matriiseja, ajatuskarttoja tai teorioita, joita on pakko käyttää lähestyttäessä tutkittavaa aihetta. Me saamme analysoida itse! Me saamme tutkia aihetta useista eri näkökulmista, ei laatikon pohjalta.

Uskon sen johtuvan taidehistoriasta oppiaineena. On toki teorioita tutkia taidetta, lähestyä sitä vaikka semiotiikan keinoin. Mielestäni on kuitenkin tärkeää käyttää teorioita vain välineinä, ei omaksua niitä uskomusjärjestelmikseen.

Valitsinkin sitten hieman kummallisen aiheen ja luvassa on varmasti kummallista lähdekirjallisuutta. Mutta ei se mitään. Joskus olen yrittänyt olla lammas, mutta se on tuonut kulta-aarteen sijaan ämpärillisen lantaa, joten mielsin sen vähemmän palkitsevaksi käyttäytymiseksi.

Mutta turha on uhota, jos en saa edes helmen alkua aikaiseksi. Noin viikko aikaa suoltaa 12 sivun tutkimus. Aloitan tänään. Nyt. Oikeasti.

Posted on

Tenttilukemisen vaiheita ja tuntemuksia

Viestinnän aineopintojen verkkoviestinnän kurssin numero muodostuu pelkästä tentistä, johon olen tällä hetkellä lukemassa kolmea opusta. Tenttiin on vielä “reilusti” aikaa, alle kuukausi, mutta siinä ajassa ehtii tehdä ihmeitä, kun vain muistaa joka päivä lukea edes vähän. Osaan myös helposti asettaa muut kiireet edelle ja unohtaa tenttikirjat viikoiksi, aina löytyy hyviä tekosyitä.

Tunnistan pikkuhiljaa omat tenttilukemisen vaiheeni ja jaottelisin niitä seuraavasti:

1)      Kirjojen ensimmäinen kohtaaminen, aiheet tuntuvat vierailta, kirjat paksuilta ja sisällysluettelon vilkuilu aiheuttaa pelkkää pakokauhua, enkä tunnu tunnistavan ensimmäistäkään termiä. Kirjat ovat englanniksi ja pyrin ensin ymmärtämään vieraat termit kontekstin avulla ennen kuin tarkista käännöksen.

2)      Päätän aloittaa kirjat alusta ja yksi kerrallaan, ettei yksikään kohta jää huomiotta. Tämä on väkisin tankkaamisen vaihe, päällimmäisinä tunteina epätoivo ja ahdistus, sivu sivulta raahaudun tekstiä eteenpäin. Laskeskelen miten monta minuuttia vietän yhdellä aukeamalla keskimäärin ja mitoitan lukemisaikaa tenttiin. Tämäkin olennainen laskutoimitus on yksi suosikkini tekoisyistä lukemisen siirtämiseen.

3)      Lukemisen alkuun päästyäni pääsen siihen tunnetilaan, jossa aikoinaan tulin Avoimen opiskelut aloittaneeksi. Kirjoista löytyy tukea omaan ammatilliseen elämään ja osaamiseen, kirjat avaavat uusia näkökulmia ajatteluun ja voin hakea niiden aiheisiin esimerkkejä omasta työelämästäni. Tässä vaiheessa innostus on suuri, eikä mikään aika tunnu riittävän kaiken uuden oppimiseen ja monesti haluan etsiä myös kirjallisuutta tukevaa tietoa muista teoksista tai verkosta. Aikaisemmin vieraalta kieleltä tuntunut teksti tempaa mukaansa ja ahmin aineistoa kuin kiinnostavinta kaunokirjallisuutta. Olen jopa sortunut lainaamaan kirjastosta muita aiheeseen liittyviä kirjoja, jotka sitten lojuvat yöpöydällä odottamassa turhaan vuoroaan. Olo on voittamaton, tunnen hallitsevani tentin aikaan jo koko aihealueen.

4)      Lopulta tenttiaika alkaa lähestyä, huomaan lukeneeni aineistoa sieltä täältä oman mielenkiintoni mukaan. Alan epäillä mitä tärkeitä aiheita olen tullut sivuuttaneeksi ja selailen kirjoja hätääntyneenä sisäistämättä enää yhtään uutta tietoa. Kaikki lukemani tuntuu katoavan itsetunnon mukana, ei tästä tule taas yhtään mitään. Onneksi mies jaksaa kannustaa ja muistuttaa että kyllä se siitä.

Näillä eväillä sitten tenttiin mennään,yleensä onnistuen, mutta melko epävarmana joka kerta. Pitäisi varmasti enemmän tarkkailla itseään opiskelijana, oppia omista tavoista ja laatia niihin sopivat oppimisraamit.