Tag: opetusmetodit

Posted on

Paras paikka on sorvin ääressä

Tänä torstaina on kevään viimeinen taidehistorian tunti ja viimeinen rutistus tehtävissä. Meidän on pidettävä pieni kertausesitelmä Suomen taidehistoriasta. Joku on pitänyt asemakaavoista, toinen keskiaikaisten kirkkojen esineistöstä eli kerrattavana on laaja skaala. On mielenkiintoista kuunnella opiskelijoiden opettavan toisiaan. Itse olen valinnut rakennustaiteen kehittymisen eli saan viimein kokea edes 20 minuuttia oppituntia, jossa käsitellään empireä ja jugendia – olkoonkin, että se on minun pitämäni. Näistä tyylisuuntauksista ei ole paljon puhuttu, ei edes taidehistorian abrossa, jonka kävin Tampereen avoimen yliopiston kautta. Taidehistoriassa on suuri paino keskiajalla, mikä tietysti on taidehistoriallisen tietämyksen pohja ottaen huomioon, että maamme historian voi karkeasti sanottuna katsoa alkaneen sieltä.

Taidehistorian aineopintojen suoritustapa on papukaijamerkin arvoinen. Meillä on ollut näiden puolentoista vuoden aikana yksi tentti, kaikki muu on kuitattu esseillä, referaateilla ja esitelmillä. Itse tekemällä todella oppii niin paljon helpommin, että ajatuskin tenttiin lukemisesta tuntuu tätä nykyä täysin mielettömältä.

Esimerkiksi abroa opiskellessani meillä oli yleisen taidehistorian tenttiin luettavana kirja Maailman taiteen historia, jossa on lähes tuhat sivua. Sen kylkiäisinä oli toinen opus, Consepts of Modern Art, jossa on reilut 400 sivua. Päätin lukea pelkät muistiinpanot ja lyhyen itse lainaamani kirjan sekä laiskuuttani että periaatesyistä (vaikka itsellenihän minä hallaa teen, jos kieltäydyn noudattamasta ohjeita). Ei ole mitään järkeä tunkea tenttiin toista tuhatta sivua. Mutta jos saisi tehdä esitelmän jostain kirjojen aiheesta, arvatkaapa vain kuinka tehokkaasti faktat jäisivät mieleen.

Hankaluuksia tämä aiheuttaa silloin, kun nykyiset opettajat esittävät vertauksia Maailman taiteen historiaan. “Tehän muistatte tästä kirjasta sen, että…”, “Kuten Maailman taiteen historiassa kerrottiin niin…”, “Te tiedätte, mitä Maailman taiteen historia sanoo Michelangelon David-patsaasta”. Ja kaikki muut paitsi minä nyökyttelevät. Hyvä, etteivät huuda sivunumeroa lauseen perään. Helsingin avoimessa abronsa opiskelleille tämä tiiliskivi on kuulemma ollut lähes Raamattu. Meille se oli vain yksi massiivinen tenttikirja. Enkä siedä sitä. Joten on helppo suunnitella iltalukemisensa seuraavaksi puoleksi vuodeksi.

Posted on

Huuto

Viime torstaina oli proseminaarini opponointi, mikä oli täysi katastrofi. Ei niinkään siksi, että työssäni oli joitakin virheitä. Niitä on kaikilla, niistä on oltava tietoinen ja ne on korjattava. Omalla opponoijallani ja muillakin oli joitakin hyviä parannusehdotuksia, joita lähden työstämään. Katastrofin tästä teki opettajan reaktio.

Aiheenani oli siis analysoida kolmea alkemistista teosta, joiden teemana ovat askelmat. Tutkin millä tavoin alkemian maailmankuva ilmenee näissä teoksissa, jotka näyttävät erilaisilta. Onko niillä sittenkin sisällöllisiä yhtäläisyyksiä ja jos on, millaisia. Kun proseminaari oli valmis, kävimme sitä kahdestaan opettajan kanssa läpi. Hän sanoi, että minun olisi hyvä lisätä alkuun kappale siitä, mikä alkemistin maailmankuva on, jotta asiasta tietämätönkin lukija saa näkemyksen.

Opettajamme puhuu monotonisesti ja proseminaarien käsittelyn aikana hän on jättänyt oman kommentoimisensa aina loppuun. Minun kohdallani hän keskeytti opponoijaani usein ja koko homman päätteeksi piti lähes 20 minuutin huutosaarnan. Hän tarttui halveksuvalla ja vähättelevällä sävyllä tekemiini virheisiin ja suurin osa tästä kritiikistä keskittyi siihen, että olen kertonut alkemiasta ja selittänyt sen aivan kuten hän oli pyytänyt. “Tämä alkemistiasia on jätettävä kokonaan pois! Sulla on törkeää yleistystä! Et voi mitenkään sanoa, että alkemisti on tällainen ja tällainen! Yhtä lailla voisi sanoa, että kristityt syövät joka aamu sämpylän! Alkemistien sisällä on yhtä lailla erilaisuutta kuin kristittyjen keskuudessa! Et voi missään nimessä tehdä tällaisia väitöksiä!”. Mutta tämä esittely on kirjasta otettua tietoa. “Näin väittävät kirjat ovat täyttä roskaa!”

Totuushan on, että alkemisti on alkemisti ja kristitty kristitty. Jos eri uskonnoilla ja filosofioilla ei olisi mitään eroa keskenään, ei olisi uskontoja ja filosofioita. Asioilla on tietyt raamit, jonka puitteissa ne toimivat ja niiden mukaan asia määritellään. Seassa toki tapahtuu hajaannusta, mutta kaksi toisistaan poikkeavaa alkemistia toimivat näiden raamien mukaan joka tapauksessa ollakseen alkemisteja eivätkä esimerkiksi juutalaisia.

Meillä on kummallisia opettajia. He ottavat pienen ryhmämme joukosta yhden suosikin ja pari nälvittäviksi. Näin ovat tehneet järjestäen kaikki, paitsi ensimmäinen neljästä, Mikko Lindqvist. Kiitän häntä hänen objektiivisesta ja reilusta opetustavastaan. Käytännössä tämä tyyli tarkoittaa sitä, että me aikuiset ihmiset olemme maksaneet 220 euroa saadaksemme harrastuksen, jossa tulemme koulukiusatuiksi. Eräästä opettajasta jouduttiin tekemään jopa virallinen valitus korkeammalle taholle ja itse olen meinannut lopettaa koko koulun useaan otteeseen.

On pidettävä mielessä, että tätä tekee itsensä vuoksi. Kyllä tämä tästä. Enää syksy jäljellä.